- Uhrin musta Datsun Cherry. Ennustiko sen väri omistajansa synkän kohtalon.jpg (206.58 KiB) Katsottu 1035 kertaa
Naisen surma soramontulla, Liperi 1993
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17398
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
-
Vildersson
- Scooby-Doo
- Viestit: 20
- Liittynyt: To Joulu 27, 2018 6:52 am
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17398
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Naisen surma soramontulla, Liperi 1993
Eipä tuossa jutussa ole mainintaa kummempaa tästä soramonttujutusta:
Pasi Huttusen näkökulma | 1990-luvulla Suomessa pelättiin saatanaa ja paniikki sai absurdit mittasuhteet – Ilmiön yhtenä alkupisteenä oli Liperi
Liperissä, soramontulla tapettiin nainen vuonna 1993 ja huhut rikoksen satanistisesta luonteesta levisivät nopeasti. Tekijä oli ilmeisesti kiinnostunut okkultismista, mutta todellisuudessa taustalla vaikuttivat enemmän syrjäytyminen sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat.
Pahamaineisessa Hyvinkään paloittelusurmassa vuonna 1998 tilanne oli paljolti sama. Nyt tätä 1990-luvun satanismipaniikkia käsitellään kahdessa tuoreessa tietokirjassa.
Tuomas Äystö aloittaa kirjansa Paholaisen perilliset – Satanismipaniikin synkkä historia juuri Liperistä.
Aiemmin aiheen äärelle ehti kuitenkin Katri Ylinen. Hänen viime vuonna ilmestyneessä, vuoden merkittävimpiin kuuluneessa tietokirjassaan Saatanallinen paniikki käsitellään erinomaisesti 1990-luvun täysin absurdia moraalipaniikkia saatananpalvonnan ympärillä.
Äystön Paholaisen perillisiä markkinoidaan puolestaan true crime -teoksena, mutta itse asiassa se on uskontotieteilijän kirjoittama laadukas ja yleistajuinen katsaus siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun järki huuhtoutuu pois tunnekuohun tieltä ja lapsi heitetään paniikkipäissään pois pesuveden mukana.
Se, että asiaa nyt ruoditaan kriittisesti on puhdistavaa. Kyllähän me toki jo silloin luimme satanismipaniikin merkkipaalua, Patricia Pullingin vainoharhaista kirjaa Noidankehässä ja nauroimme makeasti. Niin pitkälle emme sentään menneet, että olisimme jaksaneet nuorisoevankelista Riku Rinteen kirjoihin tarttua.
Nyt tietokirjat kiinnostavat, koska olemme lipuneet uuteen älyttömien moraalipaniikkien aikakauteen. Ruotsalaisen seksuaalikasvattaja Inti Chavez Perezin kirjaa Respektiä – Seksikirja pojille kauhisteltiin viime syksynä vailla analyysin häivääkään.
Paniikin rakentamista ei lainkaan hillinnyt se, että kirja on julkaistu ja jaettu kouluihin viisi vuotta sitten eikä kukaan silloin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Niin sanotun therian-ilmiön kerrottiin uhkaavan lapsia ja koko yhteiskuntaa. Siinä lapset leikkivät olevansa eläimiä.
Informaatiotilamme täytetään kerta toisensa jälkeen moraalipaniikeilla, joita konservatiivinen populismi, sivulatauksiin perustava kaupallinen media sekä somealustojen läpinäkymättömät algoritmit ylläpitävät ja kiihdyttävät.
Kirjoille tuo ajankohtaisuutta sekin, että viime vuosituhannen loppupuolen satanismipaniikeista kulkee suora historiallinen jatkumo tämän ajan salaliittoteorioihin, joista on etenkin Yhdysvalloissa, mutta jossakin määrin myös Suomessa tullut yhteiskunnassa vaikuttava poliittinen voima. Qanon-liikehdinnän perusajatuksena on, että satanistinen pedofiilieliitti hyväksikäyttää lapsia salaisissa, maanalaisissa tunneleissa.
Kirjoista käy selvästi ilmi, että järjestäytyneellä satanismilla ja satanismipaniikeilla on hyvin vähän tekemistä keskenään. Black metal -skenessä Norjassa 1990-luvulla tapahtuneet rikokset sekä viime vuosien äärioikeistolainen, satanistiseksi kuvattu liikehdintä huomioidaan toki esimerkkeinä todellisista vaaroista.
Myös Kankaanpään terroristi-iskun suunnittelijat sekä rituaalimurhaa suunnitellut, perussuomalaisissakin vaikuttanut ylöjärveläismies ovat esimerkkejä todellisesta, satanismista ammentavasta rikollisuudesta.
Jos minua vaadittaisiin sanomaan, kumpi kirjoista kannattaa lukea Äystön Paholaisen perilliset vai Ylisen Saatanallinen paniikki, jos päättää lukea vain toisen, suosittelisin Ylisen kirjaa.
https://www.karjalainen.fi/paikalliset/8260511
Pasi Huttusen näkökulma | 1990-luvulla Suomessa pelättiin saatanaa ja paniikki sai absurdit mittasuhteet – Ilmiön yhtenä alkupisteenä oli Liperi
Liperissä, soramontulla tapettiin nainen vuonna 1993 ja huhut rikoksen satanistisesta luonteesta levisivät nopeasti. Tekijä oli ilmeisesti kiinnostunut okkultismista, mutta todellisuudessa taustalla vaikuttivat enemmän syrjäytyminen sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat.
Pahamaineisessa Hyvinkään paloittelusurmassa vuonna 1998 tilanne oli paljolti sama. Nyt tätä 1990-luvun satanismipaniikkia käsitellään kahdessa tuoreessa tietokirjassa.
Tuomas Äystö aloittaa kirjansa Paholaisen perilliset – Satanismipaniikin synkkä historia juuri Liperistä.
Aiemmin aiheen äärelle ehti kuitenkin Katri Ylinen. Hänen viime vuonna ilmestyneessä, vuoden merkittävimpiin kuuluneessa tietokirjassaan Saatanallinen paniikki käsitellään erinomaisesti 1990-luvun täysin absurdia moraalipaniikkia saatananpalvonnan ympärillä.
Äystön Paholaisen perillisiä markkinoidaan puolestaan true crime -teoksena, mutta itse asiassa se on uskontotieteilijän kirjoittama laadukas ja yleistajuinen katsaus siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun järki huuhtoutuu pois tunnekuohun tieltä ja lapsi heitetään paniikkipäissään pois pesuveden mukana.
Se, että asiaa nyt ruoditaan kriittisesti on puhdistavaa. Kyllähän me toki jo silloin luimme satanismipaniikin merkkipaalua, Patricia Pullingin vainoharhaista kirjaa Noidankehässä ja nauroimme makeasti. Niin pitkälle emme sentään menneet, että olisimme jaksaneet nuorisoevankelista Riku Rinteen kirjoihin tarttua.
Nyt tietokirjat kiinnostavat, koska olemme lipuneet uuteen älyttömien moraalipaniikkien aikakauteen. Ruotsalaisen seksuaalikasvattaja Inti Chavez Perezin kirjaa Respektiä – Seksikirja pojille kauhisteltiin viime syksynä vailla analyysin häivääkään.
Paniikin rakentamista ei lainkaan hillinnyt se, että kirja on julkaistu ja jaettu kouluihin viisi vuotta sitten eikä kukaan silloin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Niin sanotun therian-ilmiön kerrottiin uhkaavan lapsia ja koko yhteiskuntaa. Siinä lapset leikkivät olevansa eläimiä.
Informaatiotilamme täytetään kerta toisensa jälkeen moraalipaniikeilla, joita konservatiivinen populismi, sivulatauksiin perustava kaupallinen media sekä somealustojen läpinäkymättömät algoritmit ylläpitävät ja kiihdyttävät.
Kirjoille tuo ajankohtaisuutta sekin, että viime vuosituhannen loppupuolen satanismipaniikeista kulkee suora historiallinen jatkumo tämän ajan salaliittoteorioihin, joista on etenkin Yhdysvalloissa, mutta jossakin määrin myös Suomessa tullut yhteiskunnassa vaikuttava poliittinen voima. Qanon-liikehdinnän perusajatuksena on, että satanistinen pedofiilieliitti hyväksikäyttää lapsia salaisissa, maanalaisissa tunneleissa.
Kirjoista käy selvästi ilmi, että järjestäytyneellä satanismilla ja satanismipaniikeilla on hyvin vähän tekemistä keskenään. Black metal -skenessä Norjassa 1990-luvulla tapahtuneet rikokset sekä viime vuosien äärioikeistolainen, satanistiseksi kuvattu liikehdintä huomioidaan toki esimerkkeinä todellisista vaaroista.
Myös Kankaanpään terroristi-iskun suunnittelijat sekä rituaalimurhaa suunnitellut, perussuomalaisissakin vaikuttanut ylöjärveläismies ovat esimerkkejä todellisesta, satanismista ammentavasta rikollisuudesta.
Jos minua vaadittaisiin sanomaan, kumpi kirjoista kannattaa lukea Äystön Paholaisen perilliset vai Ylisen Saatanallinen paniikki, jos päättää lukea vain toisen, suosittelisin Ylisen kirjaa.
https://www.karjalainen.fi/paikalliset/8260511