Tässäpä hieman leikeltynä tekijänoikeusjuttujen vuoksi.
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/8276711
Tuija Miettisen murhaaja ei ole selvinnyt – Mitä Petosella tapahtui 30 vuotta sitten?
Jukka Rönkkö
Tänään 5:00 | Päivitetty tänään 9:18
28-vuotias Tuija Miettinen saapui bussilla Petoselle myöhään illalla 27. kesäkuuta vuonna 1994. Bussipysäkiltä oli alle viiden minuutin kävelymatka hänen kotiinsa, osoitteessa Kulmakatu 1 sijaitsevaan kerrostaloon.
Noin kello 23 naapurit kuulevat Miettisen asunnosta tappelun ääniä ja naisen huutoa. Kuluu jonkin aikaa, kahdestakymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Sitten Miettisen asunnosta havaitaan tulevan savua. Tulenlieskat lyövät ikkunoista.
Palokunta sammuttaa tulipalon, mutta asunto on ehtinyt tuhoutua täydellisesti. Hieman myöhemmin sammuttajat löytävät palopaikalta pahoin palaneen naisen ruumiin.
Savon Sanomat (29.6.1994) uutisoi tapahtuneesta ensin pelkkänä tulipalona. Seuraavana päivänä on jo käynyt ilmi, että uhri oli ammuttu ennen tulipalon sytyttämistä. Tulipalo on sytytetty jälkien peittämiseksi ja todisteiden tuhoamiseksi.
Lehti palaa henkirikokseen vielä pariin otteeseen. Kerrotaan poliisin pyytävän vihjeitä, julkaistaan Miettisen kuva ja kartta hänen asuntonsa sijainnista. Viimeisen kerran Savon Sanomat käsittelee aihetta 27. elokuuta 1994: "Petosen asuntopalosta kaivataan lisää tietoja". Sen jälkeen Miettisen kohtalo unohtuu muiden uutisten tieltä.
Nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, Tuija Miettisen murha on edelleen Kuopion ainoa selvittämätön henkirikos.
Mutta kuka oli Tuija "Tupu" Miettinen ja mitkä asiat vaikuttivat hänen ennenaikaiseen ja väkivaltaiseen kuolemaansa?
Alamaailmassa ollaan sitä mieltä, että tälle jutulle olisi hyvä saada piste, sanoo Kari Korhonen, entinen rikollinen ja huumeaddikti. Korhonen tunsi Miettisen 1980-luvulta lähtien.
– Tuijan läheisten kuuluisi viimeinkin saada tietää, mitä on tapahtunut.
Korhonen itse tutustui Miettiseen oman rikollisen uransa alkuvaiheessa. Hän kertoo heidän olleen ystäviä.
– Jossain kämpässä tavattiin. Elämänpiirimme sisältö oli päihteitä ja rikollista elämää. Se on fakta, ei Tuijan mustamaalaamista.
Muutamaa vuotta Korhosta vanhempi Tuija oli kuitenkin vielä työelämässä 1990-luvun alkuvuosina. Korhonen muistelee, että Miettinen saattoi jossain vaiheessa jopa olla töissä Puolustusvoimien varikolla Neulaniemessä.
– Varmaan Tuija halusi elää normaalia elämää, mutta huumekuviot veivät mukanaan. Miesystävät olivat alamaailman kavereita.
......
1990-luvun alussa Petonen oli kasvulähiö. Se oli haluttua asuinaluetta, mutta jossain vaiheessa sinne alkoi keskittyä Korhosen sanoin "tietynlaista porukkaa". Savon Sanomissakin kerrottiin harva se viikko Petosella tapahtuneista väkivallanteoista. Milloin joku hakattiin henkihieveriin Pyörönkaarella, milloin jotakuta oli ammuttu haulikolla ravintolassa. Nykyään elämänmeno Petosella on huomattavasti rauhallisempaa, mutta täysin alue ei ole vieläkään päässyt rajusta maineestaan.
– Olihan se villiä länttä. Kerran esimerkiksi ehdotimme eräälle tutulle ravintoloitsijalle, että hän perustaisi baarin Petoselle. Vastaus oli, että heti kun baaritiskille saadaan pultattua kevyt konekivääri. Eli tällainen maine alueella oli.
Alamaailman kuvioissa oli kuitenkin myös tiettyä rehellisyyttä, Korhonen kertoo.
– Kerran minulle jopa palautettiin lompakko, ja kaikki rahat olivat tallessa. Nykyään ainekauppa on paljon moraalittomampaa. Silloin ei ollut puhettakaan, että huumeita olisi myyty alaikäisille.
Korhonen arvioi, että Kuopion alamaailmaan kuului tuolloin pitkälle toistasataa henkilöä. Toiminta-alueena oli koko kaupunki.
.......
Noihin aikoihin amfetamiini tuli Kuopioon voimalla. Korhonen sanoo, että huumeiden käytön 1980-luvun puolivälissä aloittaneet olivat tässä vaiheessa syvällä huumeriippuvuudessa.
– Meistä kaikista oli tullut täysiä mulkkuja, Korhonen kiteyttää.
Amfetamiinin jälkeen Kuopioon alkoi valua myös heroiinia. Se teki käyttäjistään tunnekylmiä ja epätoivoisia.
– On pakko hoitaa rahaa ja aineita. Silloin moni teki huumekauppaa velaksi, mikä on tyhmintä mitä voi tehdä. Jos palaa, kaikki menee. Ja sitten on kusessa.
Korhonen sanoo, että tavalla tai toisella syntyneet velat liittyvät Miettisenkin kuolemaan.
– Tiedän hänen puhuneen veloista ennen kuolemaansa. Mitä minä olen kuullut summista, ne eivät olleet mitenkään ylitsepääsemättömiä. Ihmishenki on ollut halpa.
Tiedetään, että Miettisen asunnosta katosi murhan yhteydessä lompakko, jossa oli 8000 markkaa. Nykyrahassa se vastaa noin 2 300 euroa. Miettisen velkasummaksi on huhuttu vajaata 2 000 markkaa eli nykyrahassa noin 570 euroa.
.......
Sen sijaan Korhonen oli ja on edelleen yllättynyt siitä, että murha ei ole lähtenyt selviämään. Hän arvelee suurimman syyn olevan pelko.
– Kukaan ei tiennyt, ei nähnyt mitään. Enkä tarkoita pelkästään alamaailman ihmisiä, joilla vaikeneminen kuuluu kuvioon. Vaan myös ihmisiä, jotka asuivat lähistöllä ja olivat nähneet sitä meininkiä. Saattoi olla, että oli helpompi sulkea silmänsä. Ehkä siinä saattoi olla myös ajatusta, että huumeriippuvaisella ei ollut niin suurta väliä. Mutta en ole kokenut, että poliisi olisi missään vaiheessa suhtautunut tapaukseen mitenkään vähätellen.
Murhasta oli kiinniotettuna useampi henkilö. Korhosen mukaan heistä osa oli jopa potentiaalisia tekijöitä, mutta heillä oli alibit.
.......
.......
Oikeudesta viis, kunhan laki säilyy! Eikä mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, asiat vain asioina täällä.
