Muistelin aiemmin tässä ketjussa oli pulinaa siitä, voiko Rolfin omaisiin luottaa. Ohessa suora sitaatti Rolfin pojalta, s.1999. Helposti huomaa rivien välistä, että naskalille on syötetty ajatuksia juristi siskon toimesta. Vaikuttaa siltä, että joskus nuorempien kertomukset paljastavat enemmän kuin varttuneempien todistajien. Tosin ymmärrän, että on tekijän omaisilta luonnollista puolustaa rakasta isäänsä, ja pyrkiä käsittelemään asiaa edes jotenkin. Epäilemättä heillä on sympatiat Rolfin puolella, mitä en kyseenalaista. Näin varmaan moni muukin kokisi, sillä Rolf on kaikesta päätellen ollut ihan moitteeton isä noin muutoin.
Alla oleva teksti on kyllä melko epäkoherenttia ja huomaa, että se on suoraan nuoren henkilön suusta. Silti tuntuu olevan perillä yksityiskohdista ja jopa Suomen poliisin (lähde?) lausunnoista. Tarinat käyvät myös muistaakseni toisen lähiomaisen kanssa merkillepantavan yksiin, sillä siskonsa oli lausunut pilkulleen saman asian "ei käynyt mielessäkään, että Rolf olisi kyennyt itsemurhaan, tai Jannen tappamiseen". Eli molemmat ovat tempaisseet tuon itsemurha-näkökulman tähän (sympatiapisteet ja ikään kuin sen olisi pitänyt olla päähuolenaihe?). Harmillisesti suuri osa tekstistä on piilotettu, mutta en kauhean paljon huomannut itse teon tuomitsemista, saati sympatioita Jannelle tai hänen lähiomaisille. Suomen Poliisia kyllä sorsitaan. Lisäksi fokus tuntuu olevan täysin murhan perusteleminen tapoksi, mikä sinällään herättää epäilykseni.
Todistaja ilmoittaa lausuntoa tarkastettaessa, että haluaa lisätä sen, että on puhuttu paljon siitä, että tappo olisi ollut suunniteltu. Mutta on olemassa tämä metsästyskutsu ja ne, jotka tuntevat isä, tietävät täydellä varmuudella, ettei se ollut suunniteltua ja että asunnossa on tapahtunut yhteentörmäys. He eivät usko, että isä olisi suunnitellut ottavansa haulikon mukaan ampuakseen toisen.
Miksi löydä toista päähän astalolla ja ampua sen jälkeen, jos suunnittelet tappavasi jonkun ja sinulla on ase? Tämä vahvistaa sitä, että yhteentörmäys on syntynyt hetkessä, eikä todistaja voi ikäpäivänä ajatella kyseessä olleen murha. Eikä kukaan muukaan isän tunteva. Kyseessä on psyykkisesti sairas ja näköalaton mies, jonka sietokyky on äkillisesti ylittynyt tilanteessa. On myös järkyttävää, että Suomen poliisi on päivä tapon jälkeen kertonut julkisuudessa kyseessä olevan "yksinkertainen juttu". "Miten he voivat sanoa
niin kuulustelematta ensin tekijää?". Heistä on liikaa kertoa julkisuudessa tällaista, varsinkin kun he nyt tietävät suhteesta mitä tietävät. Yksinkertaista on saada selville, kuka on tehnyt teon, mutta ei niin yksinkertaista selvittää motiivi ja mahdollinen suunnitelmallisuus. Poliisin toiminta oli yllättävää ja yksinkertaisesti ala-arvoista. He eivät usko Norjan poliisin voivan toimia näin. Todistajan sisko on juristi eikä usko näin voineen käydä täällä.
Todistaja kysyy vielä lausuntoa tarkastettaessa, miksi myös käyttäisit aikaa viikko etukäteen mahdollistaaksesi aseen laillisen kuljetuksen? Eikö silloin vähät välittäisi, jos joka tapauksessa on aikonut tehdä rikoksen, eihän silloin aseen kuljettaminen laittomasti ole niin vaarallista.