Lainaan nyt koko kommenttiasi, koska kaikki on asiaa. Menee nyt vähän sivuraiteille, mutta sen sanon, että tuon poikani ongelmien takia pikkusisko jäi vähemmälle huomiolle - sitä kadun. Nyt heillä kaikki hyvin ja anteeksi - enää en puutu tähän omaan tilanteeseeni.Sipi kirjoitti: Pe Touko 23, 2025 6:22 pmLapset ovat yksilöitä ja kaipaavat erilaisia asioita. Jotkut ovat suorapuheisia, ja heistä näkee välittömästi että joku on vinossa. Toiset ovat mestareita peittämään tunteensa ja pystyvät maskaamaan ympäristölleen hyvinkin taidokkaasti. Olen iloinen siitä, että sinä tunsit oman lapsesti ja tiesit, mitä hän tarvitsee. Osasit vastata huutoon. Kaikki lähtee rakkaudesta, kiinnostuksesta sekä vanhemman kyvystä asettaa lapsen tarpeet omiensa edelle ja halusta tarkastella myös omaa toimintaansa silloin, kun tilanne sitä vaatii.SeitsenpistePirkko kirjoitti: Pe Touko 23, 2025 5:56 pm Tekisi mieli kertoa, kuinka itse revin poikani kuilun partaalta. En sitä kuitenkaan tee, koska yleensä äidit mainostavat, kuinka meillä, minä itse osasin toimia oikein.
Se on kaiken ydin. Ei mikään kouluterveydenhoitajan tai THL:n ohjevihkonen vanhemmuudesta. Jos esimerkiksi joku viranomaistaho tarkastelisi suurennuslasilla minun vanhemmuuttani, uskoisin heidän käyttävän vähintään punakynää merkinnöissään. Useasti.
Suurimmasta osasta lapsia tulee ihan kelpo aikuisia. Kuitenkin nämä Pirkkalan kaverin kaltaiset lapset herättävät aina oikeutettua keskustelua vanhemmuudesta ja toisaalta yhteiskunnan vastuista. Mielestäni olisi ihan hyvä asia tajuta se, että yhteiskunta tarjoaa rakenteet ja puitteet, mutta vastuu ja arkityö on vanhempien kontolla eikä ulkoistettavissa mihinkään. Valitettavan yleistä on se, että jos lapsi käyttäytyy vaikka väkivaltaisesti, se on varhaiskasvatuksen, erityisopetuksen puutteen, koulun, opettajan, opetussuunnitelman, lastensuojelun tai jonkun muun syytä. Vaikka todellisuudessa vastaus on lähempänä kuin moni vanhempi on valmis myöntämään.
Kiitos kommentista ja jatketaan otsikon aiheesta.