13-vuotias määrätty koulussaan lähestymiskieltoon

[strömmingen]

Näin meilläkin 30 vuotta sitten toimittiin. Tosin ei ollut someja yms paskaa. Oli pihaleikkejä, majan rakennusta, pallopelejä, pilapuheluita ja jos oli kaikki kotityöt ja läksyt tehty niin sai käynnistää tietokoneen (commandore vic-20) ja tunnin odottelun/latailun jälkeen sai pelata sitä ihme pallopeliä missä liikuteltiin jotain palkkia kuvaruudun alareunassa josta pallo kimposi takaisin ylös ja tiputti jotain palikoita.

Tuskinpa. 30 vuotta sitten oltiin jo vähän eri sukupolven tietokoneiden koukussa. Kaikki jotka käyttivät 40-45 vuotta sitten VIC-20:ä, tietävät ettei se ole commandore vaan Commodore.
Sorry, OT.

30 vee sitten oli 1995, ja silloin oltiin PC-koukussa. Modeemi oli kova sana ja joillakin oli jo ISDN. Kovin peli tuolloin oli Doom. Windows 3.1 oli valtavirran käyttis, ja Windows 95 sekä Linux tekivät tuloaan. Kaikki odottivat OS/2:sta, joka sitten floppasi. Windows NT tuli nurkan takaa ja korjasi potin.

30 vuotta sitten nuorten maailma ei ollut yhtä väkivaltainen kuin mitä se oli 1970- ja 1980-luvulla ollut. Suomi alkoi kansainvälistyä EU-jäsenyyden myötä, mutta kaikkein kipeimpiä monikulttuurin ilmentymiä ei ollut näköpiirissä.

Mutta 30 vuotta sitten koulukiusaaminen oli non-issue. Siihen ei kertakaikkiaan puututtu. Katsottiin vain, että se on lasten ja nuorten tapa setviä keskinäinen arvojärjestyksensä, ja että pojat ovat poikia.

Ehkä muistan väärin mutta oli aika kun koulukiusaaminen oli sellasta 1-1 painimista eikä nykytyyliä jossa kymmenen partaista poikaa potkii yhtä parratonta. Tapahtui sitä ennenkin mutta sellasta pidettiin raukkamaisena. Tytöiltä sai huomiota vain jos pärjäsi reilussa painiottelussa. Tai en ole siitä varma, en pärjännyt.

Jotakin mennyt pieleen kun sitä normaalia lapsuuteen kuuluvaa asemien hakua tappelemalla ei eroteta koulukiusaamisesta. Jotkut löysi sen asemansa toki tappelematta mutta pidettiinhän niitä vähän nössöinä. Ykköskategoriaan kuului ne jotka voitti tappeluita, kakkoskategoriaan ne jotka hävisi, ja alimpaan kastiin ne jotka ei uskaltaneet kokeilla.

OS/2, joo-o .... epätoivo iski IBM:ään joten OS/2-laatikoita jaettiin Tietoviikon tms. tilaajille ilmaiseksi. Sain niitä yhden kotiin ja yhden duuniin. Toinen on vielä avaamattomana jossain vintin kätköissä. Toisen avasin mutta tuli työuupumus kun näin sen levykekasan. En muista montakokymmentä niitä oli. Olisko jotain 20-30.

[Ifigeneia]

Ei meillä vaan tommosta ollut. Yhtäkään tappelua en muista koko peruskouluajaltani.

[paneelimies]

Aika paljon tätä puolta nähneenä voin sanoa että näissä on lähes aina se juurisyy kotona. Keskustelu vanhempien kanssa kertoo kaiken. Vanhempien mielestä usein kiusaaja ei kiusaa ja ja se asenne on niin vinoutunut, että kiusattu on aiheuttanut kaiken. Omaa lasta ei moitita tai soimata. Joskus luvataan puhua mutta mitään ei tehdä ja homma jatkuu samanlaisena. Hyvä kun ei ylävitosia lyödä.
Sitten toinen on nämä kun kiusaajalla ei ole turvallista kotia eikä turvallista aikuista lähellä. Kukaan ei välitä. Kierre koulukodista-linnaan on jo alkumetreillä.

[Sipi]

Aika paljon tätä puolta nähneenä voin sanoa että näissä on lähes aina se juurisyy kotona. Keskustelu vanhempien kanssa kertoo kaiken. Vanhempien mielestä usein kiusaaja ei kiusaa ja ja se asenne on niin vinoutunut, että kiusattu on aiheuttanut kaiken. Omaa lasta ei moitita tai soimata. Joskus luvataan puhua mutta mitään ei tehdä ja homma jatkuu samanlaisena. Hyvä kun ei ylävitosia lyödä.
Sitten toinen on nämä kun kiusaajalla ei ole turvallista kotia eikä turvallista aikuista lähellä. Kukaan ei välitä. Kierre koulukodista-linnaan on jo alkumetreillä.

Totta.

Julma tosiasia on kuitenkin se, että jokaiselle löytyy joku, joka on vahvempi.

Kun kakara on tarpeeksi sekaisin päästään, voi tilanne olla vuosien ajan se, että kukaan ei oikeastaan uskalla tai halua puuttua (siis kaveripiirissä, koulussa, perheessä). Kun tällainen isänmaantoivo sitten kasvaa ja vahvistuu, samaan aikaan voimistuu myös hänen tunteensa voittamattomuudesta eli siitä, että hän voi tehdä ihan mitä hyvänsä eikä kukaan voi hänelle yhtään mitään.

Kunnes sitten yhden kerran tuleekin koskemattomuusharhassaan vittuilleeksi sille väärälle kaverille. Se voi tulla tosiaan vastaan vasta linnassa, aikuisena. Mutta varmasti tuilee jossain vaiheessa elämää.

Tällaisesta kehityskuluista erinomaisena esimerkkinä pieni ystävämme Milan Jaff. Hitto sitä lesoamista, uhoa ja "mulle ei kukaan mitään voi /Mä omistan Helsingin" -paskaa.

Kunnes sitten häkki heilahti. Nyt hän kärsii sitten kiusaamisesta, pitää vankilaa rasistisena ja on muuttunut mies. Uli uli ja valivali. Saa ihan syyttää itseään, ettei suurta yleisöä enää kiinnosta se, miten hän nyt henkilökohtaisesti sitten kärsii tilanteestaan. Mutta ilman linnaa hän jatkaisi edelleen ihan samaa sikailuaan, koska mikään ulkoinen tekijä ei motivoinut häntä riittävästi ajattelemaan omilla aivoillaan, ja sisäistä pakkoa oikein toimimiseen, henkiseen kasvuun tai tilanteen korjaamiseen hänen resursseillaan tuskin koskaan pääsee syntymään. Eli apina siis piti sulkea häkkiin, jotta eläintarhassa olisi turvallista.

Tämä 13-vuotias, josta odotamme uutta tähteä Suomen kartalle on valitettavasti jo sitä ikäpolvea, jota ei armeijakaan saa kuriin. Sieltä saa vapautuksen hyvin helposti, jos ei auktoriteetit kiinnostele. Lastensuojelulaitoksissa painotetaan nuorten oikeuksia velvollisuuksien sijaan, mistä kertoo se, että puolet porukasta on jatkuvasti hatkoilla. Näitä Muhoksen koulukodin kaltaisia rangaistuslaitoksiahan ei Suomesta enää juuri löydy.

Joten tämän ketjun päähenkilö saattaa ihan todellakin kyetä luovimaan elämäänsä oman päänsä mukaan ilman mitään seuraamuksia tasan niin pitkään kun sattuma puuttuu peliin ja joku laittaa yllättäen ja pyytämättä stopin hänen keulimiselleen. Esimerkiksi nyt vaikka jossain baarissa tai taksijonossa.

Sitä ennen käy pahimmillaan niin, että jätkä saa pikkutuomioita, ehdollisia ja sakkoja vuositolkulla kärsimättä kuitenkaan käytännössä mitenkään saamistaan tuomioista. Se on koppiin, kuulustelu ja takaisin kadulle. Kerta toisensa jälkeen.