Ulvilan vuoden 2012 seksuaalirikostuomion uusintakäsittely 2025

[peltirumpu]

Peltirumpu: minä muistan asioita (välähdyksiä/ajatuksia) kun olin 3-vuotias vaikka olen jo 40.

Jotain välähdyksiä/ajatuksia on vähän eri asia kuin se, mitä lapsi kertoi tapahtuneen.

Mutta vaikeampi on saada 3-vuotias pakolla muistamaan sellaista mikä ei oikeasti ole edes tapahtunut. Tai siis olisi kokonaan aivan keksittyä.

Lapsihan ei ollut enää 3-vuotias, kun tarinoita opeteltiin. Kannattaa selvittää itselle, mitä on oikeasti tapahtunut, ennen kuin alkaa hyperventiloimaan väärien luulojen takia...

[peltirumpu]

Maksettiinko lapsille tuomion jälkeen korvauksia?
Jos, niin saivatko he jokainen oman pankkitilin vai menikö korvaukset sijaisvanhempien tilille?

Anneli ja Jens tuomittiin maksamaan lapsille korvauksia. Sitä en tiedä, kenelle rahat menivät. Nythän on olemassa vaara, että lapset joutuvat palauttamaan maksetut korvaukset.

[aumari]

Nuo lasten kertomukset lapsena tehdyissä haastatteluissa on jotain uskomatonta. Koko ajan tulee uusia muistikuvia monen vuoden takaa käyttäen sanoja ja ilmaisuja, joita ei luulisi noin pienten tietävän. Oliko tuo nyt näytetyillä videoilla puhuva tyttö 7-vuotias? Välillä tuntuu kuin hän keksisi lisää uusia juttuja, ja vähän eri tavalla puhuu asioista. Ja niin paljon kaikkea on puheidensa mukaan tapahtunut, että luulisi ettei mitään muuta ole ehtinyt tapahtuakaan kuin kajoamista ym.ym. Onko manipuloitu? En kyllä usko kaikkea tytön kertomaa tapahtuneen.

[Arkipäiväinen]

Immenkalvo ei tässä pitäisi olla mikään ratkaiseva tekijä tai todiste
Hyväksikäyttöä voi tosiaan olla muutenkin.

Minä vaan en usko, että kaikki lapset olisi saatu valehtelemaan tuollaisilla valheilla; että sijaisvanhemmat tai ketkä tahansa saisivat lapset valehtelemaan ja pysymään niissä "totuuksissa". Ja nyt yhtäkkiä muka kaikki olisikin ollut valetta!

Jotain pahaa on lasten ja Annun kodissa tapahtunut. Onko sitten niin radikaalia, kun sanoivat. Mutta uskon, että ihan varmasti puhuivat aluksi totta.

Peltirumpu: minä muistan asioita (välähdyksiä/ajatuksia) kun olin 3-vuotias vaikka olen jo 40. Mutta vaikeampi on saada 3-vuotias pakolla muistamaan sellaista mikä ei oikeasti ole edes tapahtunut. Tai siis olisi kokonaan aivan keksittyä.

Täällä on aika paljon antiannelisteja, jotka ovat enemmän tai vähemmän perillä Ulvilan surman yksityiskohdista ja kivenkovaan ovat Annelin syyllisyyden kannalla. Kaikilla on tietenkin oikeus mielipiteisiinsä, eipä siinä. Tästä keissistä he kaikki taitavat olla lähes yksimielisesti sitä mieltä, että vitsi koko juttu. Mutta että tulla tänne jauhamaan höpöjä tietämättä koko tapauksesta ja sen taustoista yhtikäs mitään - mä en kehtaisi.

[Terra]

Mä olen seurannut nyt jonkunverran tätä uusinta oikeudenkäyntiä enkä voi kun ihmetellä:
Jos nämä kaikki useamman lasten suusta kuullut kertomukset olisi muka valhetta, miten he olisi saatu muistamaan tuollasta!?

Lapset siis itse väittävät(kö?), että nämä kaikki heidän lapsena kertomansa karmeudet olisi sijaisvanhempien heille tyrkyttämää valetta?

Olen itse useamman lapsen vanhempi. Voin vannoa, etten saisi mitenkään kolmea lasta uskomaan ja uskottelemaan kaikille ulkopuolisille, monen vuoden ajan, että meillä on vaikka koira ja minä olen taksikuski. Ihan esimerkiksi. Saati sitten, että joku voisi uskotella jotain näin kammottavaa, mitä ei oikeasti olisi edes tapahtunut!

Kyllä siellä Annun ja lasten kotona on pahaa oikeasti tapahtunut

Annelin nuorin lapsi oli tekojen aikaan kolmevuotias. Hän muisti hämmästyttävän paljon asioita. Jotain jopa murhayöltä. Jos tarinoita ei oltu etukäteen sovittu ja harjoiteltu, on kyseessä luonnonlahjakkuus.

Mutta näissä kertomuksissa – myös tämän päivän oikeudessa käsitellyissä – lapset kuvaavat:
aikuisen konkreettisia tekoja
seksuaalista toimintaa
väkivaltaa
tilanteita, jotka ovat valitettavasti täysin mahdollisia oikeassa elämässä
yksityiskohtia siitä, kuka teki mitä ja miten
Tämä ei ole fantasiamateriaalia.
Ne ovat juuri sellaisia asioita, joita lapsi voi kertoa, jos jotain oikeasti on tapahtunut tai jos hän on ollut tilanteissa, joita ei ymmärrä.
Lisäksi: lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun.

Pieni lapsi ei osaa:
ylläpitää rakenteellisesti johdonmukaista valhekertomusta
kehittää yksityiskohtaisia seksuaalisia tai väkivaltaisia
kuvauksia omasta päästään (vaan on pitänyt nähdä niitä omin silmin).
muistaa omia keksimisiään useista kuulustelukerroista toiseen
Tästä syystä lasten kertomuksia seksuaalirikoksissa ei pidetä “höpö höpö satuna”, vaikka niissä olisi pirstaleisuutta tai ristiriitoja.
Lapsi kertoo yleensä kokemuksiaan sellaisena kuin ne muistuvat mieleen – ei fiktiota.

Alleviivattu boldaus minun.

Kysyn vaan, että montako vuotta näitä lapsia haastateltiin näistä tapahtumista?
Kysyn, jos kerta vedotaan siihen, että lapset eivät voi johdonmukaisesti kertoa vuosi vuosien perään siten kuin nyt videoilta on seurattu. Mulla käsitys, että näitä seri- ja murhatapahtumia nauhoitettu vain sijaisvanhempien venereissun jälkeiset muutamat keskustelut psykologin kanssa.

[VittoriaVetra]

Haastatteluita lapsille ei tehty vuosien ajan, vaan lähinnä muutaman keskustelun sarjana sijaisvanhempien poissaolon jälkeen.
Lapsi on tavannut psykologin useaan otteeseen (esim. neljä kertaa) ja muistaa kertoa samanlaiset yksityiskohtaiset kuvaukset teoista, seksuaalisesta toiminnasta ja väkivallasta joka kerta.

Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä psykologi esittää, eikä voinut suunnitella kertomustaan.

Nämä kertomukset eivät ole fantasiamateriaalia, vaan todellisia kokemuksia.

Lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun, joten yksityiskohtien toistuvuus vahvistaa kertomusten luotettavuutta

[Mikisu]

Rami Mäkinen totesi kuivahkosti haastattelussa, että ihmiset, jotka väittävät seksuaalirikosten tapahtuneen, väittävät itse asiassa tietävänsä asian paremmin kuin lapset itse, jotka ovat täysivaltaisia aikuisia ihmisiä.

Se on aina hienoa, kun toisten asiat tiedetään paremmin kuin henkilöt itse. Pienille paikkakunnille tyypillistä muuten.

[Terra]

Haastatteluita lapsille ei tehty vuosien ajan, vaan lähinnä muutaman keskustelun sarjana sijaisvanhempien poissaolon jälkeen.
Lapsi on tavannut psykologin useaan otteeseen (esim. neljä kertaa) ja muistaa kertoa samanlaiset yksityiskohtaiset kuvaukset teoista, seksuaalisesta toiminnasta ja väkivallasta joka kerta.

Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä psykologi esittää, eikä voinut suunnitella kertomustaan.

Nämä kertomukset eivät ole fantasiamateriaalia, vaan todellisia kokemuksia.

Lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun, joten yksityiskohtien toistuvuus vahvistaa kertomusten luotettavuutta

Mitä tarkoitat "sijaisvanhempien poissaolon jälkeen"? Eli kuka/keitä lapsia huolsi, kun haastattelut tehtiin? Muistatkohan nyt aivan oikein?

[VittoriaVetra]

Haastatteluita lapsille ei tehty vuosien ajan, vaan lähinnä muutaman keskustelun sarjana sijaisvanhempien poissaolon jälkeen.
Lapsi on tavannut psykologin useaan otteeseen (esim. neljä kertaa) ja muistaa kertoa samanlaiset yksityiskohtaiset kuvaukset teoista, seksuaalisesta toiminnasta ja väkivallasta joka kerta.

Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä psykologi esittää, eikä voinut suunnitella kertomustaan.

Nämä kertomukset eivät ole fantasiamateriaalia, vaan todellisia kokemuksia.

Lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun, joten yksityiskohtien toistuvuus vahvistaa kertomusten luotettavuutta

Mitä tarkoitat "sijaisvanhempien poissaolon jälkeen"? Eli kuka/keitä lapsia huolsi, kun haastattelut tehtiin? Muistatkohan nyt aivan oikein?

Haastattelut tehtiin psykologin vastaanotolla, lapsi tuotiin sinne sijaisperheestä, ja sijaisvanhemmat eivät olleet paikalla.

[VittoriaVetra]

Haastatteluita lapsille ei tehty vuosien ajan, vaan lähinnä muutaman keskustelun sarjana sijaisvanhempien poissaolon jälkeen.
Lapsi on tavannut psykologin useaan otteeseen (esim. neljä kertaa) ja muistaa kertoa samanlaiset yksityiskohtaiset kuvaukset teoista, seksuaalisesta toiminnasta ja väkivallasta joka kerta.

Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä psykologi esittää, eikä voinut suunnitella kertomustaan.

Nämä kertomukset eivät ole fantasiamateriaalia, vaan todellisia kokemuksia.

Lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun, joten yksityiskohtien toistuvuus vahvistaa kertomusten luotettavuutta

Mitä tarkoitat "sijaisvanhempien poissaolon jälkeen"? Eli kuka/keitä lapsia huolsi, kun haastattelut tehtiin? Muistatkohan nyt aivan oikein?

Haastattelut tehtiin psykologin vastaanotolla, lapsi tuotiin sinne sijaisperheestä, ja sijaisvanhemmat eivät olleet paikalla.

[VittoriaVetra]

Haastatteluita lapsille ei tehty vuosien ajan, vaan lähinnä muutaman keskustelun sarjana sijaisvanhempien poissaolon jälkeen.
Lapsi on tavannut psykologin useaan otteeseen (esim. neljä kertaa) ja muistaa kertoa samanlaiset yksityiskohtaiset kuvaukset teoista, seksuaalisesta toiminnasta ja väkivallasta joka kerta.

Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä psykologi esittää, eikä voinut suunnitella kertomustaan.

Nämä kertomukset eivät ole fantasiamateriaalia, vaan todellisia kokemuksia.

Lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun, joten yksityiskohtien toistuvuus vahvistaa kertomusten luotettavuutta

Haluaisin varmistaa, että vastasin alkuperäiseen kysymykseesi..

[peltirumpu]

Lapsi on tavannut psykologin useaan otteeseen (esim. neljä kertaa) ja muistaa kertoa samanlaiset yksityiskohtaiset kuvaukset teoista, seksuaalisesta toiminnasta ja väkivallasta joka kerta.

Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä psykologi esittää, eikä voinut suunnitella kertomustaan.

Nämä kertomukset eivät ole fantasiamateriaalia, vaan todellisia kokemuksia.

Lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun, joten yksityiskohtien toistuvuus vahvistaa kertomusten luotettavuutta

Eikö olisi uskottavampaa, että lapsi nimenomaan välillä unohtaisi jonkin yktyiskohdan, kuin se, että hän muistaa ne joka kerta kellontarkasti?

Aika jänne tilanne, kun minfon nikki väittää tietävänsä lapsia paremmin, mitä on tapahtunut.

[TutkivaEiTieltäEksy]

Haastatteluita lapsille ei tehty vuosien ajan, vaan lähinnä muutaman keskustelun sarjana sijaisvanhempien poissaolon jälkeen.
Lapsi on tavannut psykologin useaan otteeseen (esim. neljä kertaa) ja muistaa kertoa samanlaiset yksityiskohtaiset kuvaukset teoista, seksuaalisesta toiminnasta ja väkivallasta joka kerta.

Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä psykologi esittää, eikä voinut suunnitella kertomustaan.

Nämä kertomukset eivät ole fantasiamateriaalia, vaan todellisia kokemuksia.

Lapsi ei kykene pitkäkestoiseen, monimutkaiseen ja johdonmukaiseen valehteluun, joten yksityiskohtien toistuvuus vahvistaa kertomusten luotettavuutta

Mitä tarkoitat "sijaisvanhempien poissaolon jälkeen"? Eli kuka/keitä lapsia huolsi, kun haastattelut tehtiin? Muistatkohan nyt aivan oikein?

Haastattelut tehtiin psykologin vastaanotolla, lapsi tuotiin sinne sijaisperheestä, ja sijaisvanhemmat eivät olleet paikalla.

Ja on muistuteltu sijaisvanhempien toimesta, että kerrot sitten vaan niistä asioista mistä ollaan puhuttu
Lähtökohta on jo mennyt pieleen, että ovat itse alkaneet kysellä asioita sekä videoimaan niitä.
Väität edelleen kivenkovaa, että tapahtumat ovat tosia ja kuitenkin nämä aikuiset lapset nyt kertovat, että eivät ole.

[VittoriaVetra]

Tässä keskustelussa on hyvä erottaa faktat ja epäilyt. Lapsena tehdyt haastattelut psykologin luona dokumentoitiin useaan otteeseen, ja lapsi kertoi samat keskeiset yksityiskohdat johdonmukaisesti.
Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä tulee, eikä voinut suunnitella kertomustaan.
Johdonmukaisuus ja yksityiskohtien pysyvyys tukevat sitä, että kertomukset perustuvat lapsen omiin kokemuksiin.
Epäilyt sijaisvanhempien vaikutuksesta ovat oletuksia, joille ei ole dokumentoitua näyttöä

[peltirumpu]

Tässä keskustelussa on hyvä erottaa faktat ja epäilyt. Lapsena tehdyt haastattelut psykologin luona dokumentoitiin useaan otteeseen, ja lapsi kertoi samat keskeiset yksityiskohdat johdonmukaisesti.
Lapsi ei tiennyt etukäteen, mitä kysymyksiä tulee, eikä voinut suunnitella kertomustaan.
Johdonmukaisuus ja yksityiskohtien pysyvyys tukevat sitä, että kertomukset perustuvat lapsen omiin kokemuksiin.
Epäilyt sijaisvanhempien vaikutuksesta ovat oletuksia, joille ei ole dokumentoitua näyttöä

Koska opettelivat ne ulkoa sijaisvanhempien opastamana. Vieläkin väität ULKOPUOLISENA tietäväsi tapahtumat paremmin kuin asianosaiset itse.