Varmaan ihan virkistävää stokislaisille kun paikalla ei ole yhtään "wolt-kuskia".Helsingin Sanomat 28.3.2026 / https://www.hs.fi/alueet/art-2000011856204.html
Sikaviikko
Nuoret tukholmalaiset bilettävät Åressa niin kovaa, että suomalaistenkin tavat kalpenevat.
Kaikesta näkee, että nyt on haku päällä. Baaritiskille nojailee viisikymppinen mies. Kerrastopaidan vetoketju repsottaa auki, vaaleat hiukset sojottavat sinne tänne ja katseessa on pehmeyttä, joka kielii, ettei olut ole ensimmäinen.
”Lähdetkö tanssimaan?” mies kysyy.
Sanon olevani töissä. Terassilla Verandan afterskissä kolme lukiolaispoikaa kysyy tupakkaa. Hiihtomaskit roikkuvat puoliksi naamalla. Kysyn, mihin ilta afterskin jälkeen jatkuu. Pisin pojista virnistää ja nappaa kainaloonsa: ”Sinne minne sinäkin.”
Supperissa neljä kolmekymppistä miestä juhlii viimeistä iltaansa. Eteen kannetaan eksoottisen näköisiä drinkkejä, kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä, koska tarjoilija on saanut vapaat kädet.
- HS 28-03-2026.jpg (136.81 KiB) Katsottu 1249 kertaa
Valokuvaaja kysyy, missä miehet majoittuvat. Abba soi niin kovaa, että keskustelu onnistuu vain huutamalla. Yksi kaivaa puhelimen, avaa muistiinpanot ja kirjoittaa osoitteen: Tottvägen 111.
Sen alle ilmestyy toinen rivi:
”Lähdetkö harrastamaan seksiä?”
23-vuotias ovimies Måns Moe pudistaa päätään Fjällgårdenin hotellin VIP-ovella. Päivä on ollut pitkä, eikä kello ole vielä kuuttakaan. Fjällgården on Åressa suosittu afterski-paikka, etenkin tällä viikolla. On helmikuun viimeinen viikko ja tukholmalaisilla hiihtoloma.
Moella on viikolle toinenkin nimi: sikaviikko.
Eniten Åressa on laskettelijoita pääsiäisen ja vapun aikaan, mutta yksikään muu viikko ei ole yhtä raskas kuin tämä helmikuun viimeinen, Moe kertoo. Hän on Åresta kotoisin ja nähnyt sesongin kaikki puolet jo useampana vuotena.
Ei tarvitse edes kysyä mitään, kun Moe alkaa itse kertoa juhlivista tukholmalaisista, joilla käytöstavat jäävät kotiin.
”Koko viime viikon aikana Fjällgårdenista heitettiin ulos yhteensä kuusi ihmistä. Tukholmalaiset onnistuivat tekemään saman heti ensimmäisenä iltana.”
Jopa suomalaisten käytös saa Moelta kehuja tukholmalaisiin verrattuna. Siitäkin huolimatta, että Ruotsissa suomalaiset tunnetaan reippaista juomatavoistaan, aivan niin kuin tanskalaisetkin.
”Tuosta löytyi eilen yksi sammuneena”, Moe osoittaa kohti metsän reunaa ja funikulaaria.
Hotellit maksavat yleensä liiaksi humaltuneille taksin majapaikkaan, jotta kukaan ei sammuisi pakkaseen. Poliisi soitetaan, jos asiakas on liian päissään selvitäkseen yksin taksilla majoitukseen.
Nytkin pihassa norkoilee kaksi poliisia sen näköisinä, että he eivät ole paikalla ensimmäistä kertaa. Moe epäilee, että asiakas istuu jo poliisiauton takapenkillä.
Ensimmäinen oluttölkki sihahtaa auki. Sitten toinen. Kello on yksi iltapäivällä.
Joukko nuoria miehiä laittaa rinteessä jalalla koreasti sen, minkä laskettelumonoissaan pystyy. Puhelimessa rätisee ruotsalainen epadunk. Biisi vaihtuu, kun seuraan liittyvät suomalainen toimittaja ja valokuvaaja. Nyt soi Den glider in.
Olemme 1 270 metrissä Åreskutanin rinteellä. Seuraavaksi on tarkoitus laskea huipulta alas kylään afterskihin.
Tukholmalaiset Martin Håkansson, Albert Dylén, Oliver Sörman, Wilmer Johansson, Eric Svensson ja Theodor Flensbot leveilevät juoneensa seitsemän päivää putkeen. Martin Håkansson tosin myöntää, että edellisenä iltana afterskin jälkeiset juhlat jäivät väliin.
”En pystynyt enää. Mutta tänään vedetään tappiin asti, on vika ilta.”
Päivät ovat toistaneet samaa kaavaa: Aamulla rinteeseen, iltapäivällä ensimmäinen olut, kolmeksi afterskihin, joka loppuu kello 18. Sitten suihku, torkut ja ruokaa. Kymmeneksi klubille.
Pojat arvioivat, että he ovat olleet joka yö takaisin mökillä kolmen aikaan aamuyöstä.
Kaikki muut paitsi Theodor Flensbot. Hän sammui edellisiltana jo pihaan. Flensbotilla on tanskalaiset juuret, muut härnäävät, siitä se varmasti johtuu. Kapeakasvoinen poika virnistelee kavereiden pilkalle. Hänen oman tarinansa mukaan yö meni jonkun mimmin vieressä.
Kukaan ei Åressa katso pitkään, vaikka juominen alkaa jo iltapäivällä.
Sellaista näkee harvoin muualla Ruotsissa. Etenkin Tukholmassa juhliminen on pidättyvämpää. Töiden jälkeen tukholmalainen ottaa oluensa hillitysti, ja baarit sulkevat arkisin suomalaisittain aikaisin, kymmenen ja puolenyön välillä.
Mutta Åressa ei.
Funikulaari nytkähtää liikkeelle kohti Fjällgårdenia. Kello on vähän yli kolme. Tunnelma on kuin bilebussissa.
Freja Sandulf, Lovisa Ask, Filippa Castenäs Kjerrgren ja Elsa Skinstad laulavat juomalaulua ja kumoavat shotteja pikkuriikkisistä viinapulloista. Yksi kuvaa esitystä videolle.
Funikulaarin etuosasta joku huutaa päälle ”bira, bira, bira” (olutta, olutta, olutta), johon tytöt huutavat vastaukseksi ”bärs, bärs, bärs” (kaljaa, kaljaa, kaljaa), kuten tunnetussa ruotsalaisessa juomalaulussa lauletaan.
He aloittivat laskemisen yhdeksältä. Ja juomisen kello 11. Seitsemän minuutin funikulaarimatkalla he ehtivät kumota pari shottia naiseen. Lovisa Ask juo päälle vielä energiajuomaa.
Perillä Fjällgårdenin pihaan viuhahtaa laskija toisen perään, jättää sukset telineeseen ja kiirehtii sisään. Rinne on kolmen aikaan tukossa, kun juhlakansa rynnii mäkeä yhtenä massana kohti afterskitä.
Narikkajonossa joku arvioi juoneensa jo kymmenen annosta. Posket hehkuvat. Hätäisimmät eivät malta jättää tavaroitaan vaan suuntaavat kypärät päässä tiskille.
Musiikki pauhaa. Keskelle salia asetetut pöydät täyttyvät hetkessä. Yhden keskellä seisoo lonkerotorni. Pöydän päällä tasapainoileva tarjoilija kantaa suksesta rakennettua shottitarjotinta.
Sitten lavalle nousee illan pääesiintyjä Bad Influence, kuten viikon jokaisena päivänä.
Laulaja Fredrik Wallin kertoo keikan jälkeen, että bändi tekee joka talvi Åressa kolme viikon keikkaa, on tehnyt jo 16 vuotta. Kun bändi aloitti keikat, Åren juhlat olivat Wallinin mielestä railakkaampia. Pöydät notkuivat olutta ja shotteja.
Sitten tuli ”samppanja-aika”, ja kovaäänisin ilonpito hiljeni. Varakkaat tulivat Åreen hienostelemaan, ja juhlista katosi estoton riemu.
”Nyt ollaan taas palaamassa juurille”, Wallin sanoo.
Kasariklassikot ja epadunk raikaavat. Lattia tärisee, kun juhlijat hyppivät ja laulavat. On niin täyttä, että liikkuminen on vaikeaa. Väkijoukon likistäessä kaduttaa jokainen kerros merinovillakalsareita.
Afterski loppuu Stad i ljus -yhteislauluun kännyköiden taskulamppujen loisteessa. Osalla silmät jo seisovat. Juhlijat kompuroivat takaisin suksille laskeakseen kylään. Kello on kuusi.
Narikassa nenään iskee vahva partaveden tuoksu. Lukioikäiset pojat sullovat ovella kysyttyjä henkilöllisyystodistuksia takaisin lompakkoihin. Vielä viimeinen silmäys peiliin, ja sitten he siirtyvät muovisin kirsikankukin koristellusta aulasta kohti tanssilattiaa.
Naisten lasketteluhousut ovat vaihtuneet uggeihin, farkkuihin ja toppeihin. Miesten kauluspaidoissa napit ovat auki pitkälle kohti napaa. Valot vilkkuvat, savukone puskee usvaa. Kaikki on todella kitschiä.
Yöklubi Bygget on erityisesti nuorten suosiossa. Perjantai-iltana valtaosa juhlijoista näyttää olevan parinkympin molemmin puolin. Suomalaisklubeista Bygget erottuu kahdella tavalla: on tupakka-automaatit sekä erillinen baaritiski, jossa myydään pelkästään nikotiinipusseja.
Viimeiset juhlijat saapuvat pihaan puoliltaöin taksilla. Yhden etupenkiltä hyppää ulos pitkä, vaaleatukkainen nuori nainen, askel keinahdellen.
”I MORGON SKA JAG SUPA!” hän huutaa riehakkaasti. Niin kovaa, että koko katu varmasti kuulee. Huomenna aion ryypätä.
Osalle viikon mittainen putki alkaa jo riittää. Kylään vievällä tiellä nuoripari väittelee siitä, pitäisikö vielä mennä jonottamaan klubille. Väsynyt nainen nojaa miehen hartiaan ja vaikertaa haluavansa jo kotiin.
Åren baarit ja klubit sulkevat ovensa aamukahdelta, mutta vielä varttia vaille keskustan tanssipaikan, Mister Frenchin, ovella kiemurtaa pitkä jono.
Sunnuntaiaamuna puhelin piippaa. Viesti tulee mieheltä, jonka tapasimme lauantai-iltana Supperissa.
Ilta oli pitkä, hän kertoo: ravintolassa drinkkejä pilkkuun asti, sitten jatkoille hotelliin, jossa kipattiin loput oluet ja kuohuvat, ettei jäisi kannettavaa kotiin.
Nyt kello on kymmenen. Auto käy jo pihassa paksussa lumipyryssä. Tavallisesti tukholmalainen ei juo edes yhtä viinilasia, jos on tullut autolla. Åressa viikko päättyy toisin.
Ruotsalaisten sikaviikko
Ruotsalaisten sikaviikko
Sivistyskansaa selkeästi!
Re: Ruotsalaisten sikaviikko
Kylläpä tuli tuosta artikkelista hyviä n. 30 - 40 vuoden takaisia "laskettelureissuja" mieleen. Esim. Tahkon talvikauden avajaiset ja Rukan pääsiäisreissut olivat kyllä ahkeraa bailaamista. Toki lasketeltiinkin, mutta päivän aikataulu oli kyllä hyvin samanlainen kuin artikkelissa, eli aamulla mäkeen, iltapäivällä olutta jne. ja siitä yöhön asti.
Re: Ruotsalaisten sikaviikko
Oikein ja luonnollista. Pohjoisempana Ruotsissa saattaa törmätä aitoihin ruotsalaisiin ihmisiin. Etelämpänä kuntien ja kaupunkien menopaikat on täytetty alempirotuisilla neekereillä ja musulmaaneilla.
Re: Ruotsalaisten sikaviikko
Ihmetyttää vähän mikä tämän artikkelin tarkoitus sinänsä on. Tai miksi se on rikospalstalla.
Mutta jos menet kesällä Ruotsin etelärannikon kaupungeissa käymään, ja vaikkapa leirintäalueille, niin huomaat kyllä missä osissa maata raha on. Kun vertaat niitä paikkoja pohjoisen mestoihin.Slaikka kirjoitti: La Maalis 28, 2026 11:21 am Pohjoisempana Ruotsissa saattaa törmätä aitoihin ruotsalaisiin ihmisiin. Etelämpänä kuntien ja kaupunkien menopaikat on täytetty alempirotuisilla neekereillä ja musulmaaneilla.