Vuoden muusikko Jesse Markin epäiltynä lapsensa törkeästä pahoinpitelystä

[hgrm]

Anteeksi etten nyt täysin ole koko ketjua lukenut, koska paljon asiatonta viestiä.
En siis ole varma onko tuotu esiin et sekä äiti että isä oli syytettyinä ja pidätettyinä.
Pieni vauva ei pysty kannattelemaan päätään, kuten kaikki vauvoja saaneet/hoitaneet hyvin tietävät. Tässä tapauksessa jos olisi siis tapahtunut ravistelua olisi myös niskat kärsineet, mutta mitään niskamurtumaa tms ei löydetty. Tämä yksi maalikonkin ymmärrettävä syy miksi ravistelu ollut hyvin epätodennäköistä.

Perheen onneksi kiireellinen sijoitus sentään saatiin puretuksi, koska lastensuojeluviranomaiset oli tehneet muotovirheen:sama sosiaalityöntekijä sekä kiireellisen, että "pysyvän huostaanoton" allekirjoittajana. Tiedetään ettei lainmukaan pysyviä huostaanottoja ole mutta maan tavanmukaan sellaisia ne yleensä ovat! Lastensuojelu lain mukaan pyritään lapsi palauttamaan ja tuetaan vanhempia työskentelyssä sitä kohti, mutta todellisuudessa vain 4-5% lapsista koskaan pääsee kotiin takas.

Jessestä oli aloitettu elämänkerta kirjaa, mutta tämän Kafkamaisen tapahtuman myötä kirjasta on tullutkin lähinnä tätä oikeusmurhaa käsittelevä kirja. Kirja ilmestynyt nyt huhtikuussa 2026. En ole lukenut, mut tarkoitus lukea kun saan käsiini kyseisen kirjan.

Todellakin kaikkea hyvää perheelle ja rauhaa rakkautta voimia toipumiseen tästä koettelemuksesta.

Tuo kirja maalaa aika synkän kuvan lastensuojelun ja hallinto-oikeuden toiminnasta ja perheiden oikeusturvasta sijoitusprosesseista. Muutoin en varmaan purematta nielisi vaan luultavasti uskoisin sokeasti että noihin tahoihin voi kyllä Suomessa luottaa, mutta valitettavasti alalla toimineena tunnistan oikein hyvin tilanteen, jossa vastentahtoisia päätöksiä perustellaan epämääräisesti ja ilman konkretiaa (mm. tässä tilanteessa tuon kirjan mukaan ”tilanne on vakava” -fraasin toistelulla) ja hallinto-oikeus on lähinnä lastensuojelun kumileimasin.

[HiljainenTodstaja]

Puolustelet siis itseäsi ja kolleegojasi huonoista päätöksistä, niinkö?
Oikein piti kirjasta sinun siis lukea, että tilanne on vakava.
Et ole kuitenkaan mitään tehnyt asian korjaamiseksi. Niin, työpaikastaan
pitää pitää kiinni , on kovat ajat. Mutta ravistetulla lapsella vielä kovemmat.

[Fillaristi205]

––
Perheen onneksi kiireellinen sijoitus sentään saatiin puretuksi, koska lastensuojeluviranomaiset oli tehneet muotovirheen:sama sosiaalityöntekijä sekä kiireellisen, että "pysyvän huostaanoton" allekirjoittajana. Tiedetään ettei lainmukaan pysyviä huostaanottoja ole mutta maan tavanmukaan sellaisia ne yleensä ovat! Lastensuojelu lain mukaan pyritään lapsi palauttamaan ja tuetaan vanhempia työskentelyssä sitä kohti, mutta todellisuudessa vain 4-5% lapsista koskaan pääsee kotiin takas. ––

Lastensuojelun asioista tuolla tavalla puhuminen niitä ymmärtämättä on hieman keskustelua raiteilta vievää. Teikäläisellä menee monta eri asiaa sekaisin ja kirjoittelet epätarkasti väärillä termeilläkin. Lastensuojelun termistön saralta voisi pistää muistiin esimerkiksi sen, ettei kiireellistä huostaanottoa ole ollut ajantasaisessa lainsäädännössä kohta 20 vuoteen.

En ole lukenut koko kirjaa ja aivan kaikkia ketjun viestejä, joten Markinin asioiden yksityiskohtaisuuksien sijasta kirjoittelen yleisluontoisemmin. Uutisoinnin lapsi on ollut kiireellisesti sijoitettu (sosiaalityöntekijän päätöksellä) ja koska sosiaalitoimessa oli arvioitu, ettei vauvaa voi palauttaa kotiin 30/60vrk sisällä, oli huostaanoton ripeä valmistelu välttämätöntä. Jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat vastustaneet ajatusta huostaanotosta, joten sosiaalitoimi on hakenut (=ei päättänyt) hallinto-oikeudelta huostaanottoa ja hallinto-oikeus on sitten aikanaan hyväksynyt hakemuksen. Huostaanoton päättäjänä on siis ollut HAO, eli sosiaalityöntekijä. Myöhempien selvitysten myötä vanhemmat ovat pystyneet varmistamaan sosiaalitoimelle riittävällä tavalla lapsen vaaratilanteen johtuneen terveydellisistä seikoista väkivallan sijasta, ja sosiaalitoimessa on ryhdytty ajan x kestäneeseen huostaanoton lopettamisen prosessiin, jonka päätteeksi vauva on muuttanut takaisin kotiin.

Vaikea tapaushan tämä on eittämättä. Tällaisissa älyttömän harvinaisissa tapauksissa voisi itse kukanenkin kysyä mihin itse uskoisi. Lastensuojelulle, poliisille ja oikeuslaitokselle kun kerrotaan sadoittain ja tuhansittain paljon realistisemmakin kuuloisia tarinoita siitä miten lapselle nyt näin kävi; minkä takia joku yksi miljoonasta -keissi pitäisi pystyä tunnistamaan noin vain.

[hgrm]

Puolustelet siis itseäsi ja kolleegojasi huonoista päätöksistä, niinkö?
Oikein piti kirjasta sinun siis lukea, että tilanne on vakava.
Et ole kuitenkaan mitään tehnyt asian korjaamiseksi. Niin, työpaikastaan
pitää pitää kiinni , on kovat ajat. Mutta ravistetulla lapsella vielä kovemmat.

Sisälukutaito on näemmä haastava laji, joten väännetään nyt sitten rautalangasta. Ymmärrän toki, että julkisen vallankäytön periaatteet saattavat tuntua haastavilta, sen verran kovasti tunnut haikailevan aikaan, jona päätökset tehtiin kyläkokouksessa fiilispohjalta. Todettakoon kuitenkin, että meillä on ihan syystä järjestelmä jossa perusoikeuksien puuttuminen vaatii kunnolla argumentoituja perusteluita.

Viranomaisen tehtävä ei ole puolustella kollegoitaan tai itseään, vaan tehdä päätökset sellaisin perusteluin, että ne kestävät juridista tarkastelua. ”Tilanne on vakava” ei ole itsessään riittävä argumentti. Kun tekee työnsä oikein, niin ei ole tarvetta pitää kiinni työpaikastaan, se pysyy ihan itsestään.

[hgrm]

––
Perheen onneksi kiireellinen sijoitus sentään saatiin puretuksi, koska lastensuojeluviranomaiset oli tehneet muotovirheen:sama sosiaalityöntekijä sekä kiireellisen, että "pysyvän huostaanoton" allekirjoittajana. Tiedetään ettei lainmukaan pysyviä huostaanottoja ole mutta maan tavanmukaan sellaisia ne yleensä ovat! Lastensuojelu lain mukaan pyritään lapsi palauttamaan ja tuetaan vanhempia työskentelyssä sitä kohti, mutta todellisuudessa vain 4-5% lapsista koskaan pääsee kotiin takas. ––

Lastensuojelun asioista tuolla tavalla puhuminen niitä ymmärtämättä on hieman keskustelua raiteilta vievää. Teikäläisellä menee monta eri asiaa sekaisin ja kirjoittelet epätarkasti väärillä termeilläkin. Lastensuojelun termistön saralta voisi pistää muistiin esimerkiksi sen, ettei kiireellistä huostaanottoa ole ollut ajantasaisessa lainsäädännössä kohta 20 vuoteen.

En ole lukenut koko kirjaa ja aivan kaikkia ketjun viestejä, joten Markinin asioiden yksityiskohtaisuuksien sijasta kirjoittelen yleisluontoisemmin. Uutisoinnin lapsi on ollut kiireellisesti sijoitettu (sosiaalityöntekijän päätöksellä) ja koska sosiaalitoimessa oli arvioitu, ettei vauvaa voi palauttaa kotiin 30/60vrk sisällä, oli huostaanoton ripeä valmistelu välttämätöntä. Jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat vastustaneet ajatusta huostaanotosta, joten sosiaalitoimi on hakenut (=ei päättänyt) hallinto-oikeudelta huostaanottoa ja hallinto-oikeus on sitten aikanaan hyväksynyt hakemuksen. Huostaanoton päättäjänä on siis ollut HAO, eli sosiaalityöntekijä. Myöhempien selvitysten myötä vanhemmat ovat pystyneet varmistamaan sosiaalitoimelle riittävällä tavalla lapsen vaaratilanteen johtuneen terveydellisistä seikoista väkivallan sijasta, ja sosiaalitoimessa on ryhdytty ajan x kestäneeseen huostaanoton lopettamisen prosessiin, jonka päätteeksi vauva on muuttanut takaisin kotiin.

Vaikea tapaushan tämä on eittämättä. Tällaisissa älyttömän harvinaisissa tapauksissa voisi itse kukanenkin kysyä mihin itse uskoisi. Lastensuojelulle, poliisille ja oikeuslaitokselle kun kerrotaan sadoittain ja tuhansittain paljon realistisemmakin kuuloisia tarinoita siitä miten lapselle nyt näin kävi; minkä takia joku yksi miljoonasta -keissi pitäisi pystyä tunnistamaan noin vain.

Uskon että pitkälti on kyse siitä, että harvoin vanhemmilla on näissä tilanteissa resursseja lähteä hankkimaan vaihtoehtoisia asiantuntijalausuntoja ja taistelemaan viranomaiskoneistoa vastaan.

On kyllä hyvä pohdinta tuo tunnistaminen; on fakta, että lasten pahoinpitelyitä tapahtuu. Myös siksi on tärkeää että niiden tunnistamista pystytään kehittämään. Tämän casen tiimoiltahan on useampikin asiantuntija todennut, että on täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että vastaavia vääriä diagnooseja ravisteluepäilyihin liittyen on tehty enemmänkin ja tuomioita jaettu väärin perustein. Toivottavasti terveydenhuollossa otetaan tämä mahdollisuutena oppia ja kehittää diagnostiikkaa sen sijaan, että takerrutaan itsepäisesti omaan tulkintaan.

Sama pätee lastensuojelun käytäntöihin. Tässä tuli hyvin näkyväksi pahoinpitelyepäilyihin liittyvä ongelma, jossa lastensuojelun tilannearvio kytketään liiaksi poliisitutkintaan, vaikka tosiasiassa vanhemmuuden ja lapsen olosuhteiden arviota pitäisi tehdä omana prosessinaan. Sitä voi kukin pohtia, millainen on pienen lapsen näkökulmasta tilanne, jossa vauva tempaistaan vieraiden ihmisten hoitoon ja vuoden päästä palautetaan ihmisille, jotka ovat tavanneet tätä pari tuntia viikossa.