Yle 17.9.2026 /
https://yle.fi/a/74-20242247
Helsingissä on talo, jossa asuu noin 20 ruokalähettiä
Pääkaupunkiseudulla on talo, jossa ruokalähetit asuvat isolla porukalla. Kämppikset ”Rakib” ja ”Karim” kertovat, että monilla on samanlainen tarina kuin heillä.
Helsingissä on kerrostalo, jonka alaovi käy tiuhaan. Ruokalähetit tulevat ja menevät.
Talon edustalla ja parkkihallissa voi nähdä päivän mittaan parisenkymmentä sähköpyörää ja -mopoa. Niiden omistajat asuvat talossa.
Yhdessä rapussa asuu arviolta 15–20 ruokalähettiä. Asukkaiden mukaan kaikki lähetit asuvat monen hengen kommuuneissa.
Ruokalähettien suosima talo on alueella, jossa on paljon ravintoloita. Lähetit voivat siis hyväksyä tilauksia kotoaan. Juuri sen takia ”Rakib” ja ”Karim” muuttivat taloon.
”Rakib” ja ”Karim” eivät esiinny jutussa omilla nimillään. Jos he kertoisivat nimensä, he voisivat menettää työnsä tai asuntonsa. Yle ei kerro myöskään talon tarkkaa sijaintia, koska se voisi altistaa heidät asunnon menettämiselle tai häirinnälle.
Huono työtilanne toi Suomeen, josta ei saa töitä
Kello on yhdeksän illalla. Rakib kertoo kotonaan, että teki tänään tavallisen 12 tunnin työpäivän Wolt-kuskina.
Kämppiksistä viisi työskentelee ruokalähettinä. Kuudes on vasta saapunut maahan, ja muut antavat hänen asua heillä, kunnes hän löytää uuden kodin.
Miehet jakavat kolme huonetta ja keittiön. Kalusteita asunnossa ei liiemmin ole. Kolmella on sängyssään runko, loput nukkuvat patjoilla lattialla.
Rakib ja Karim kertovat tulleensa Suomeen Bangladeshista alun perin siksi, että he olivat lukeneet lehdestä, että Suomi on maailman onnellisin maa.
Nyt Rakib nukkuu yönsä patjalla kodissa, jonka jakaa viiden hengen kanssa.
Työllistyminen Bangladeshissa on vaikeaa erityisesti nuorille. Sen vuoksi kämppikset päättivät hakea Suomeen opiskelemaan, mikä vaati paljon rahaa.
Molemmat kertovat saaneensa suvuiltaan apua. Lisäksi Karim teki ohjelmistoinsinöörin töitä ja onnistui säästämään itse. Hän toivoi alan maisterin tutkinnolta uusia mahdollisuuksia.
Opintoja varten piti saada viisumi. Sitä piti lähteä hakemaan Intiasta, jossa on Suomen suurlähetystö. Prosessi kesti kauan, koska Intian ja Bangladeshin suhteet ovat olleet pitkään huonot.
Onnekseen Karim ja Rakib saivat viisumit. Rakib aloitti diplomi-insinöörin opinnot vuonna 2022 ja Karim vuonna 2023.
Karim valmistui maisteriksi tänä kesänä.
Rakib kertoo joutuneensa keskeyttämään opinnot, kun opiskelua oli vaikeuttanut koronapandemia, oleskelulupa-vaikeudet ja monista asioista aiheutunut henkinen rasitus.
Maahanmuuttajien työllistyminen mietityttää
Täällä Suomessa työllistyminen muutoin kuin ruokalähetiksi tuntuu läheteistä mahdottomalta.
Bangladeshissa työtilanne on huono, mutta kaveruksia ihmetyttää, että tilanne on samanlainen myös Suomessa.
Karim tai Rakib eivät puhu suomen kieltä. Myöskään muut kämppikset eivät puhu suomea. He uskovat ainakin sen vaikuttavan työllistymiseen.
Suomessa on jälleen alkanut julkinen keskustelu maahanmuuttopolitiikasta, kun kevään 2027 eduskuntavaalit lähestyvät.
Esimerkiksi SDP on linjannut, että maahanmuuttajien tulee sitoutua ”suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin arvoihin ja toimintatapoihin”. SDP arvioisi myös mahdollisuutta sitoa maahanmuuttajien sosiaaliturvaa kielen opiskeluun.
Karim kertoo aloittaneensa juuri suomen kielen kurssin.
Rakibia kielen opiskelu ei kiinnosta, koska hän ei näe tulevaisuuttaan täällä. Hän pohtii palaavansa Bangladeshiin ja rupeavansa yrittäjäksi, jos hänen ensi vuoden alussa päättyvää oleskelulupaansa ei jatketa.
Lauantaisauna yhdistää lähettejä
Ruokalähetit tekevät tavallisesti töitä joka päivä kellon ympäri. Vapaa-aikaa ei juuri ole.
Ei myöskään omaa rauhaa. Kun joku yrittää nukkua, toinen saattaa vasta tulla töistä kotiin.
Illalla kämppikset viettävät aikaa kotona. Joku on valmistanut riisiä ja linssikastiketta.
Lauantaisin heitä yhdistää yksi asia – sauna.
Se sijaitsee asuntojen yllä.
– Täällä saunomme joka lauantai, Karim sanoo talon yläkerran yhteisissä tiloissa.
Siellä he törmäävät myös talon muihin lähetteihin. Asukkaat tervehtivät aina, ja hädän tullen toista ei jätetä pulaan, Karim kertoo.
Vaikka Karim tai Rakib eivät juuri puhu suomea, saunoa he osaavat.
– Kun suomalaiset näkivät meidät ensimmäistä kertaa, he olivat ällistyneitä siitä, että ”myös tälläiset” ihmiset saunovat, Karim kertoo huvittuneena.
Rakib ja Karim pitävät saunomista rentouttavana. Lauantaisaunan jälkeen he kokkaavat yhdessä, Karim kertoo.
Aiemmasta vuokrakodista tuli häätö
Kaverukset muuttivat nykyiseen asuntoon maaliskuussa. Sitä ennen he asuivat muualla Helsingissä, kunnes heidät ajettiin pois. Mutta miksi?
– Minulla oli sopimus vuokranantajan kanssa. He sanoivat, etteivät tienneet muista asukkaista, vaikka muut olivat ilmoittaneet osoitteensa digi- ja väestötietovirastolle, Karim kuvailee.
Selitys ei auttanut. Hän pohtii, että tilanteeseen vaikutti ehkä sähköpyörien säilyttäminen talon pihalla ja akkujen lataaminen sisällä. Ehkä myös se, että naapurien koirat haukkuivat heille.
– Ulos heittäminen harmitti, koska uskon pyörien pitämisen pihamaalla olevan laillista. Pohdimme pitkään, mitä teimme väärin, Karim sanoo.
Nyt hänellä on sopimus eri vuokranantajan kanssa. Karimin mukaan vuokranantaja tietää monesta asukkaasta. Kukin läheteistä maksaa osansa vuokrasta viitenumerolla suoraan vuokranantajalle, Rakib ja Karim kertovat.
Vaikeuksia on ollut muitakin.
Talvi tekee pian taas tuloaan. Se tietää vaikeaa ajokeliä ja vähemmän työtunteja, kun pakkanen kuluttaa sähköpyörän akkua nopeasti.
Pienet tulot, joista riittää perheelle
Kotona kello on 23.52, kun yksi puhelin kilahtaa. Työkeikka. Yksi kämppiksistä hyväksyy sen ja poistuu.
– Emme voi ajatella, että olisimme päivän tekemättä töitä. Tulot ovat niin epävarmat. Meidän on aina mietittävä töitä ja sitä, miten saamme rahaa, Karim sanoo.
Tienesteiksi Karim ja Rakib kertovat tavoittelevansa sataa euroa päivässä, mutta se ei aina onnistu. Varsinkin kesäisin on hiljaista, Karim kertoo. Toisaalta talvella loska, musta jää ja pakkanen vaikeuttavat työntekoa.
Jos he onnistuvat tienaamaan sata euroa päivässä, käteen jää yrittämiseen kuuluvien menojen jälkeen kolmasosa, he arvioivat.
Elokuussa Rakib lähetti perheellensä Bangladeshiin yli 600 euroa ja Karim 200 euroa. Yle on nähnyt tositteet tilitapahtumista.
Rakib kertoo, että hän yrittää auttaa perhettään joka kuukausi.
– Vaikka palkkamme on pientä, me pärjäämme. Ja silti, se mikä on täällä pientä, se on eri asia kotimaassani, Rakib sanoo.
