Surku kirjoitti: Saa kyllä mies mennä nyt itseensä, että kannattiko ihan oikeasti lähteä haastamaan riitaa.
... Mietin vain, miten tämän asian estämiseksi olisi tullut toimia.
Hyvänen aika sentään.
Pidetään nyt jalat maassa sentään edes vähän. Ei huoltajuuskiistojen lähtökohdaksi voi ottaa asennetta, että "tehdään niin kuin toinen tahtoo ettei se tapa lapsia". Vaikka lapsista kehkeytyisi millaiset kiistat tahansa niin erittäin harva tappaa lapsensa siitä syystä. Erittäin erittäin erittäin harva kun ylipäätään tappaa lapsiaan.
Ilmeisesti tässä tapauksessa äiti on ollut jo aiemmin väkivaltainen ja mahdollisesti suunnitellut häipymistä maasta jossain välissä aiemmin. Mitä ihmettä siinä isä muuta voisi tehdä kuin yrittää taistella kaikin lain suomin keinoin lapsistaan? (Ja tämä on ihan retorinen kysymys, joka ei kaipaa vastausta).
Tällaisten tapausten ennustaminen ja estäminen on kenelle tahansa vaikeaa ja kaikkien estäminen todennäköisesti mahdotonta. Syyttävien sormien osoittelu isää, viranomaisia, naapureita tai yhtään ketään ei-tappajaa kohtaan kannattaisi jättää aika vähälle ennen kuin on tiedossa - jos nyt koskaan tuleekaan - mitä kukin asiaan tavalla tai toisella liittyvä taho on tiennyt etukäteen, mitä tiedon perusteella olisi ollut mahdollista tehdä (jos mitään) ja niin edelleen.
Sen vielä jotenkuten ymmärtää, että tällaisen murhenäytelmän synnyttämää vihaa puretaan tappajaa kohtaan kaikenlaisilla spekuloinneilla, syyttelyillä yms. vastoin parempaa tietoa, mutta itseään voi sen verran koittaa hillitä, että jättää nyt ainakin muut asian osapuolet rauhaan.
Tuollaista tekoa suunnittelevien ihmisten otsassa ei missään vaiheessa lue "lapsentappaja" tai mitään muutakaan. Siitä on oletettavasti joitain merkkejä käytöksessä, mutta toinen asia on sitten kuka ne pystyy tunnistamaan. Lisäksi aikaa voi olla aika vähän, koska päätös voinee syntyä joskus aika lyhyelläkin ajalla.
Läheiset, viranomaiset tai vaikkapa naapurit voivat kukin huomata jotain "outoja" palasia ihmisen käytöksessä, mutta palapelin palaset voivat olla aika levällään eikä niille välttämättä löydy kokoajaa - muutoin kuin jälkikäteen kun kaikki palat saadan samalle pöydälle ja osa iltapäivälehtien lööppeihin. Ihmiset ovat masentuneita, kiistelevät pahastikin lapsista, riitelevät keskenään, huutavat lapsilleen, lyövät heitä (mikä ei tietenkään ole oikein) ja niin edelleen ilman, että he koskaan tappavat lapsiaan.
Omien lastensa tappajissa ei ole mitään selkeitä piirteitä - ainakaan toistaiseksi tiedossa - jolla heidät helposti ja yksiselitteisesti, tai vaikeasti ja moniselitteisesti, voitaisiin etukäteen "profiloida". Luultavasti avainasemassa ovat sellaiset viranomaiset kuten sosiaalitoimi ja polliisi, joille tieteen tuottama tieto lapsentappajista voi välittyä sitä mukaan kun sitä tulee, mutta kaikki asiat heidän jossain yhteydessä kohtaamistaan ihmisistä ja heidän käytöksestään ei kulje heille - eivätkä kaikki lapsentappajat ole etukäteen viranomaisten kanssa missään tekemisissä tai ainakaan sellaisissa, että voisi realistisesti ajatella viranomaisten edes voivan haistaa mitään palaneen käryä.
