Koirista vääntö

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
serialist
Olivia Benson
Viestit: 746
Liittynyt: To Touko 22, 2008 9:53 am

Viesti Kirjoittaja serialist »

Annie kirjoitti:En ole lukenut kaikkia sivuja, mutta miten olisi väliin aiheen käsittely toiselta kantilta?
Katselin vierestä, kuinka "asiansa hyvin osaava" koirankouluttaja koulutti koiriaan turvakengillä ja remmillä, niin kuulemma suojelukoiria koulutetaan. Vanhimman koiran selkä ja lonkat paskana, nuoremman luonne meni pilalle ja annettiin muualle, seuraavan pennun koulutusta en nähnyt mutta nyt puoli vuotta myöhemmin on jo seuraava pentu menossa. Jos koira ei sekunnissa reagoinnut tai asetttunut kouluttajan mielestä täydellisesti, sateli potkuja rautakärkisistä kengistä kylkiin.
Ja sitten ihmetellään, kun tietyt rodut on vaarallisia ja luonnevikaisia. Eikös juuri nämä "suojelukouluttajat" tee koirista mielenvikaisia, kyllä jokaisen hermo alkaa pettämään jos elää jatkuvassa kivussa ja kivun pelossa.
Onhan noita... Vilander (vai mikä se nyt oli?) sanoo, että "koira tietää kyllä mitä sen täytyy tehdä, sitä ei tarvitse kehua vaan koulutus toimii uhkailulla ja pelottelulla. Koiran ei tarvitse osata kuin istua, tulla luokse ja pysyä paikallaan käskystä, muu on aivan turhaa. Koira tietää milloin se tekee väärin ja sen täytyisi osata luonnostaan kaikki..."

hhm... äijä on itse koiransa kanssa jotai agility -mestareita. Missä ristiriita?

Pakko kertoa eilinen välikohtaus (ei liity vilanderiin mitenkään).

Olin koiran kanssa auton vieressä ja odoteltiin, että muut tulee, jotta päästäisiin sisälle. Kohta meitä kohti jolkottaa iso saksanpaimenkoira irti eikä ihmisiä näy missään. Hätäännyin ja olin menossa kuskin puolelle avaamaan ovia, jotta saan oman koirani autoon turvaan. En voi luottaa tuntemattomiin koiriin ilman omistajia, tuo alue on vieläpä teollisuusaluetta, joten karannut vahtikoirakin olisi voinut olla todennäköistä. Sakemanni tulee luokse ja haistelee ja vähän nostelee karvojaan, itse pidän koiraani pannasta kiinni jalkojen välissä ja työnnän sakemannia pois, jotta pääsen liikkumaan. Oma koira on puolustamassa jo minua, koska aisti että minua hermostutti ja pelotti hieman. Makupala -pussi vielä roikkui vyötäröltäni, joten pelkäsin että kohta se sakemanni nappaa ne.:D (tulipahan testattua koiran suojeluvaistokin)

Sain onneksi koirani autoon ja menin koputtamaan tokon oveen, vaikka siellä edellinen porukka oli vielä, mutta sakemanni oli saatava kiinni. Alue kun on teollisuusaluetta, siellä liikkuu paljon rekkoja ja muita autoja eikä koiralla ollut edes minkäänlaisia heijastimia. Itse en voinut ottaa sitä kiinni ja mennä sen kanssa ovelle, koska siellä sisällä oli kaksi boxeria, jotka eivät kuulemma ole mitenkään sosiaalisia ja olisivat todennäköisesti tappaneet sen sakemannin kun sen olisivat nähneet. (näin kouluttaja sanoi minulle myöhemmin)

Kouluttaja tuli ulos hihnan kanssa, vihelsi pari kertaa ja koira juoksi hänen luokseen ja hyppäsi vasten ja nuoli kasvoja. Hyvin antoi ottaa kiinni ja pian löytöeläintalon ihmiset tulivat ottamaan koiran talteen. Oikein kiltti se oli loppujen lopuksi ja vieläpä suht pentu, mutta enhän minä sitä olisi voinut tietää enkä voi ottaa riskiä. Entäs jos se olisikin hyökännyt minun tai koirani kimppuun? Mitä mahiksia mulla on niitä erottamaan?

Kysyin sitten kouluttajaltamme, että kuinka pahasti mokasin kun suojelin omaa koiraani noinkin voimakkaasti. Voiko se innostaa sitä rähisemään (murrosikäinen) jatkossa vastaantuleville koirille yms.. Kuulemma tein aivan oikein mitä siinä tilanteessa voi tehdä. Painotti vielä sitäkin, että enhän minä voi ottaa riskiä. Kouluttajan viedessä koiraa myöhemmin niille löytiksen ihmisille ulos, oma koirani vähän haukku sille mutta sakemannin jo astuessa ulos koira vähän vikisi että "älä mene!" :D

Huh. Olipa jännää. Tahdon kyllä kuulla hakivatko omistajat koiran pois ja oliko se vain karannut vai mikä on tarina sen takana...no, ensi keskiviikkona sitten!
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Viesti Kirjoittaja Clyde »

^Erään koirakouluttajan mukaan koirista tulee hihnassa rähisijöitä JOS ne päästetään liian aikaisin toisten koirien kanssa lenkillä kontaktiin. Eli toisinsanoen siis jos et osaa suojella koiraasi niin että toinen koira ei pääsisi sen reviirille, siitä tulee hihnassa rähjääjä..
Joten sen tuomion mukaan teit ihan oikein kun suojelit koiraasi ja pidit sitä jalkojesi välissä ja laitoit sen sitten autoon kun tuli tilaisuus :)

Meillä sattui kans tapaus missä irti juossut koira tuli iloisena hyppien oman koirani lähelle. Oma koira onneksi kai vaistosi tunteeni ja oli mukana leikissä ja kiljui tälle koiralle miten kovaa pystyi :lol: Yleensähän siis ei kenellekkään koiralle kilju, varsinkaan lenkillä tai esim. puistossa :D
Nanika ga tooku matteiru to
MissHolmes
Ben Matlock
Viestit: 8826
Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Viesti Kirjoittaja MissHolmes »

^ nuo tilanteet ovat kamalia.

Kuten jutuistani varmasti huomaa, on koirani minun ensimmäinen ja kokemus vain tämän vajaan kolmen vuoden ja muutaman kymmenen kirjan mittainen.

Mutta haluan silti kertoa vastaavasta epämiellyttävästä sattumasta toissa talvelta.

Koirani oli tuolloin vasta 8 kk ikäinen ja koska se on pikku koira, se oli silloin vielä pikkuisempi.

Olimme iltalenkillä, kun yht'äkkiä tajusin vapaana olevan suuren valkoisen saksanpaimenkoiran näköisen koiran lähestyvän kovaa vauhtia.

Ehdin ottaa oman koirani viereeni.

Koira kävi suoraan omani päälle ja pikku otukseni kiljui ja parkui.
Samassa hässäkässä paikalle ryntäsi jostain HUMALAINEN koiran naispuolinen omistaja.

Omistaja pahoitteli tapahtunutta ja pujotti petonsa kaulaan kuristus pannan.

Minä yritin poistua rauhallisesti paikalta, mutta omistajan ote lipesi koirasta ja se hyökkäsi uudestaan.

Käyttämättä päätäni yhtään toimin täysin primitiivisesti ja tartuin tuota vihaista koiraa niskasta kaksin käsin ja painoin koiran jaloilleen maahan ja huusin paikkaa. Koira jähmettyi paikalleen eikä edes yrittänyt purra minua tai koiraani. (onnekseni oli kova pakkanen ja minulla lasketteluhanskat kädessä)

Omistaja sai koiransa vietyä autoon ja minä sätittyä hänet.

Meillä molemmilla sen sijaan oli pitkään pelkotiloja iltalenkeillä. :(

Tiedän, että tekoni oli järjetön, koska koira painoi todennäköisesti yhtäpaljon kuin minä ja olisi voinut tehdä vaikka mitä.

Tuosta selvittiin onneksi vain säikähdyksellä, mutta tietty varovaisuus kyllä jäi. Ja järki siitä, että ehkä noin ei kannata jatkossa toimia.
Nuotio & Äreät Tiput
Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Viesti Kirjoittaja Clyde »

Jotkut sanovat että jos koira käy oman koiran päälle ja se on isompi niin pitäisi esim. tömistää jaloilla maahan, huitaista remmillä maahan tai vaikka vaan kiljua/kiroilla ja kiinnittää koiran huomio muualle tai jopa säikähtämään ja lähtemään karkuun.
Itse en tuohon kuitenkaan sinisilmäisesti lähtisi uskomaan, jos koira on niin pipipää että juoksee luo tarkoituksena käydä toisen kimppuun niin tuskin pienen naisen kimitystä paljoa hätkähtelee..
Olen aina miettinyt myös että mitä teen jos vieras koira käy päälle mutta vaikka sitä miettisi jonkin strategian loppuun asti niin muistaako ja tajuaako sitä sitten kun sen aika tulee? Oltiin koiran ja kaverin koiran kanssa metsässä vapaana juoksentelemassa, toinen puolivuotias ja oma puolitoista ja molemmat samaa pientä rotua. Kaverini kävelee edelläni ja koirat juoksevat edellä kunnes takaani sujahtaa iso ja raskasrakenteinen koira suoraan koiria päin! Ei siinä ehtinyt paljoa tekemään kun vasta tajusi että hetkinen, mikäs tuo on. Onneksi ei käynyt kuinkaan vaan sessu oli ihan kiltti. Omistajaa vaan ei näkynyt mailla ei halmeilla. Koira remmiin ja soitti eläinsuojeluun, onneksi omalla koiralla oli valjaat mukana joissa pitkä se hihnaosuus joten pikkukaverukset saatiin samaan hihnaan ja onneksi oma hihna oli vähän jykevämpää tekoa että se iso koltiainen pysyi siinä :D
Onneksi meni sekin kerta hyvin.
Nanika ga tooku matteiru to
Andre
Susikoski
Viestit: 47
Liittynyt: To Maalis 27, 2008 11:22 pm

Viesti Kirjoittaja Andre »

Pertti Vilanderin opit ovat täyttä paskaa. Juuri tuollaisella:

""koira tietää kyllä mitä sen täytyy tehdä, sitä ei tarvitse kehua vaan koulutus toimii uhkailulla ja pelottelulla. Koiran ei tarvitse osata kuin istua, tulla luokse ja pysyä paikallaan käskystä, muu on aivan turhaa. Koira tietää milloin se tekee väärin ja sen täytyisi osata luonnostaan kaikki..." "- asenteella niitä ongelmakoiria tuleekin.

Vilanderin metodien ongelma on siinä, että koiraa inhimillistetään liikaa. Sen ajatellaan tekevän tietoisesti ratkaisuja ja tiedostavan virheensä. Kuten vaikkapa kiusaavan "tarkoituksella" omistajaansa yms. Vilander pohjaa oppinsa johonkin epämääräiseen ja ennenkaikkea melkoisen kivikautiseen käsitykseen, että kaikki koiran ongelmat johtuvat pohjimmiltaan siitä, että ihmisen ja koiran välillä olisi "johtajuusongelma". Eli jos koira vetää remmissä, se ko. koulutussuuntauksen mukaan on merkki siitä ettei koira kunnioita omistajaansa. Tai jos koira tekee mitä tahansa ei toivottua, niin se osoittaa jälleen dominanssiongelmaa sekä kunniotuksen puutetta. Mieleen ei ole vissiin kertaakaan juolahtanut se vaihtoehto, ettei koiraa mahdollisesti ole opetettu kävelemään koskaan siinä remmissä. Tai opetettu olemaan yksin kotona yms. (oi voi, koiraa kun siihenkin pitää ihan opettaa! Ei tule luonnostaan niksnaks.). Ja sama koskee ihan kaikkia muitakin koiraongelmia.

Noh, ns. pakotteiden käyttö on tietenkin tehokas koulutusmetodi. Kyllähän niitä tuloksia saadaan nopeasti kipua ja pelkoa tuottamalla aikaan. Mutta mitä se tekee koiran psyykelle onkin sitten asia erikseen. Hirveän usein näkee sellaisia lannistettuja palveluskoiria, jotka kulkevat varjonlailla isäntiensä/emäntiessä vanavedessä vilkuillen koko ajan hermostuneesti seuraavaa käskyä. Kyllähän tälläiset koirat voivat toimia tehokkaankin oloisesti , mutta usein hyvin ilottomasti sekä konemaisesti. Koirankouluttaja Turid Rugaas antoi minusta aikanaan tehokkaasta oppimisesta ja sen mukavuudesta oivan esimerkin:

"Olet opettelemassa konekirjoitusta ensimmäistä kertaa elämässäsi. Vieressäsi on opettaja joka lyö sinua joka kerta sormille jos näppäilet väärin, lisäksi hän moittii sinua jokaisesta rikkeestäsi ankarin sanoin. Kiitosta et saa koskaan. Kysymys kuuluukin kuinka motivoivaa sellainen opiskelu enää jonkin ajan kuluttua olisi? Millainen tunnelma sinulla olisi mennä tunnille, kun tietäisit mitä tuleman pitää? Tai jos vaihtoehtona olisi kouluttaja joka palkitsisi aina jokaisesta onnistumisestasi, eikä tekisi suurta numeroa epäonnistumisista. Ne jätettäisiin huomiotta. Kuinka motivoivaa sellainen oppiminen olisi?"

Sama pätee koirankoulutukseen, hyvää käytöstä vahvistetaan ja huono jätetään huomiotta. Koira toimii aina enemmän tai vähemmän sen mukaan mikä sille on edullisinta. esim. vaikka päällehyppiminen saadaa kitkettyä palkkaamalla koira jok´ikinen kerta kun sen tassut koskettavat maata. Jos se toimii muullatavoin, tai hypähtelee. Koiraa ei palkata, eikä sitä kehuta. Pian koira oivaltaa kyllä mikä sen kannalta on parasta. Tälläinen koulutusmetodi on aivan päinvastainen kuin Vilanderin. Se ei ehkä ole yhtä nopeasti tuloksia tuottavaa, mutta luo taatusti paremman suhteen koiran ja ohjaajan välille. Tämä ei tarkoita että koira saisi tehdä mitä lystää, vaikka niin monet luulevatkin. Päinvastoin koiraa ohjataan järjestelmällisesti oikeaan suuntaan. Jos koira tekee jotain ei toivottua, sille esitetään sellainen vaihtoehto joka sen kannalta on järkevämpi. Itse ongelmatilanteissa mietin aina ensisijaisesti, että mihin se koira pyrkii sillä käytöksellään. Ja miten voisin saada oman vaihtoehtoni koiran kannalta kannattavammaksi.

Kaikkein järjettömin Vilanderin opeista on nk. "jääkausi", jonka aikana koiraa ei huomoida milläänlailla. Sitä ei silitetä, sen kanssa ei leikitä. Se ruokitaan ja viedään ulos. Mutta muuten se jätetään täysin huomiotta. Tämän jakson pituus vaihtelee yleensä viikosta muutamaan. Kunnes koira on selkeästi masentuneen ja lannistetun oloinen, eikä enää yritä ottaa kontaktia. Sen jälkeen koiralle aletaan toistaa vain järjestelmällisesti "EI" Joka kerta kun se tekee jotain ei toivottua. Tätä voidaan tehostaa vielä peltipurkkia rämisyttämällä, niin että monet koirat ehdollistuvat pelkäämään purkkia. Näin kyllä "ei toivottu" loppuu ihan lyhyeen. Järjettömintä on se, ettei koiralle edes osoiteta mitä sen kuuluisi tehdä oikein. Eli koiraa ei palkata edes silloin kun se tekee oikein. Koiran on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää tavallaan "ei minkään tekemistä". Olisihan se itsellekin vaikeaa jos koko ajan joku hokisi, että "älä hei tee noin, tai näin". Muttei koskaan antaisi palautetta että miten sitten mahdollisesti olisi parempi tehdä.

Jep. Eli tiivistettynä. Kyllähän tuollalailla saa sellaisen koiran joka luultavasti pokkaa ja niiaa isännälleen ihan joka tilanteessa, mutta herääkin kysymys, että kuinka eettistä tuollainen on. Ja minun päähäni ei mahdu ajatus siitä, että miksi koira edes pitää kynnysmatoksi hankkia. Itse aina ajattelen, että ne koiran ongelmat juontuvat aina enemmän tai vähemmän sieltä remmin toisesta päästä, kuin niinkään siitä koirasta. Joku jossain koirapalstalla joskus osuvasti kirjoittelikin, ettei ole olemassa ongelmakoiria. On vain ongelmaihmisiä.

Koira on vain koira. Ei se kellekään tietoisesti kiusaa tai pahaa tee. Tälläistä palkkioon ja kehuihin perustuvaa koulutusta käyttävät mm. suomen kuuluisin eläintenkouluttaja Tuire Kaimio, jonka eläintähtiä on nähty useissa elokuvissa kuin mainoksissakin. (Myrsky, Poika ja Ilves, Suden arvoitus, Olvin Jeppe koira yms)
Viimeksi muokannut Andre, Pe Tammi 16, 2009 1:40 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
MissHolmes
Ben Matlock
Viestit: 8826
Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Viesti Kirjoittaja MissHolmes »

^
Kiitos! Tämä oli ihana!
"Olet opettelemassa konekirjoitusta ensimmäistä kertaa elämässäsi. Vieressäsi on opettaja joka lyö sinua joka kerta sormille jos näppäilet väärin, lisäksi hän moittii sinua jokaisesta rikkeestäsi ankarin sanoin. Kiitosta et saa koskaan. Kysymys kuuluukin kuinka motivoivaa sellainen opiskelu enää jonkin ajan kuluttua olisi? Millainen tunnelma sinulla olisi mennä tunnille, kun tietäisit mitä tuleman pitää? Tai jos vaihtoehtona olisi kouluttaja joka palkitsisi aina jokaisesta onnistumisestasi, eikä tekisi suurta numeroa epäonnistumisista. Ne jätettäisiin huomiotta. Kuinka motivoivaa sellainen oppiminen olisi?"
Olen jo aiemminkin sanonut, että olen koittanut 'herkuilla ja hellyydellä' ruffeani kouluttaa. Aika hyvin olen ensikertalaiseksi mielestäni onnistunut, joskin olen ehkä tehnyt itseni ihmisten silmissä hiaman hölmöksi, kun tiukassa paikassa joudun käyttämään 'tänne' -käskyyn sijaan 'herkku' -käskyä. Se kyllä toimii, mutta aiheuttaa hilpeyttä.

Ja koirakin ymmärtää, ettei se sana tarkoita sitä, että herkkua joka kerta tulisi.
(sen sijaan välillä tuntuu, että se nauttii siitä, että saa minut nolaamaan itseni)

Tuohon ison koiran päällekäymiseen liittyy vielä yksi huvittava paniikki reaktio: tilanteen lauettua ja päästyäni kopeloimaan koiraa tarkistaakseni sen vammat ja vauriot, mietin tosissani kuumeisesti mitä sanon 112 soittaessani ja ambulanssia tilatessani... :oops:

Jälkeen päin tuolle on kyllä naurettu muutama kerta! Koirassa ei onneksi ollut kuin muutama pikku pintapintanaarmu.
Nuotio & Äreät Tiput
MotiivitOn
Rico Tubbs
Viestit: 1271
Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am

Viesti Kirjoittaja MotiivitOn »

Andre kirjoitti:Noh, ns. pakotteiden käyttö on tietenkin tehokas koulutusmetodi. Kyllähän niitä tuloksia saadaan nopeasti kipua ja pelkoa tuottamalla aikaan. Mutta mitä se tekee koiran psyykelle onkin sitten asia erikseen. Hirveän usein näkee sellaisia lannistettuja palveluskoiria, jotka kulkevat varjonlailla isäntiensä/emäntiessä vanavedessä vilkuillen koko ajan hermostuneesti seuraavaa käskyä. Kyllähän tälläiset koirat voivat toimia tehokkaankin oloisesti , mutta usein hyvin ilottomasti sekä konemaisesti.


Andren kanssa osittain samoilla linjoilla. Andre myöskin itse varmasti tietää pakotteen ja mainitsemansa ns. pakotteen eron. Haluan kuitenkin korostaa vielä, että normaaleihin pakotteisiin ei liity kipua. Pakote yksinkertaisimmillaan on hihna, jota Suomen lakikin velvoittaa käyttämään. Toinen käytetty pakote on istu-käskyn pennulle opettamisessa pennun pyllyn maahan kevyesti painaminen.

Ja kaikki Palveluskoirat eivät suinkaan ole alistettuja ja itselleni on sanottu, että koiran alistamista pitäisi välttää PK-lajien (ja varsinkin työkoiran) harjoittelussa, koska alistetun koiran halukkuus toimia ohjaajansa kanssa yhteisenä tiiminä on alhainen. Tällöin poikkeavat tilanteet saavat koiran epävarmaksi ja koiran toimintakyky laskee juuri kriittisissä tilanteissa.

Moni saattaa erehtyä luulemaan, että omistajaa herkeämättä seuraava koira olisi alistettu, vaikka todennäköisemmin kyseinen koira toimii silkasta "laumavietin" noudattamisen halusta. Laumavietin ja oman johtajuuden kehittämisessä taas rangaistuksilla ei saada yhtä kestävää tulosta, niille koirille joilla täytyy olla halu toimia olosuhteista riippumatta, kuin sillä että koira kokee elämässään suurimman ilon ohjaajansa toiminnan kautta.
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Viesti Kirjoittaja Clyde »

http://www.blackkurt.ota.fi/45
:cry: Ihan pahaa teki katsoa noita kuvia, katsokaapa eritoten ekassa kuvassa hyvin näkyviä takajalkoja :(
Nanika ga tooku matteiru to
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

Clyde kirjoitti:http://www.blackkurt.ota.fi/45
:cry: Ihan pahaa teki katsoa noita kuvia, katsokaapa eritoten ekassa kuvassa hyvin näkyviä takajalkoja :(
Meinasi ihan oikeasti itku päästä noista kuvista, mutta toisaalta tuo teksti lopussa oli tosi rohkaiseva.
Avatar
Juliet Jones
Axel Foley
Viestit: 2475
Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
Paikkakunta: Little Stempington

Viesti Kirjoittaja Juliet Jones »

Tuossa olikin uusia kuvia, eli vähässä ajassa on apaattisesta ja heikosta koirasta tullut leikkisä vekkuli, jonka jalatkin ovat vahvistuneet yllättävän hyvin.

http://www.blackkurt.ota.fi/46
Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Viesti Kirjoittaja Clyde »

Juliet, piru sua kun sun piti ehtiä ensin.. Tarkoitus oli ensin että osa katsoisi noi kuvat ja miettisi ja laittaa nuo uudet sen jälkeen.. :twisted:
Nanika ga tooku matteiru to
Mike Manner
Jessica Fletcher
Viestit: 3147
Liittynyt: Ke Touko 28, 2008 10:37 am

Viesti Kirjoittaja Mike Manner »

Clyde kirjoitti:http://www.blackkurt.ota.fi/45
:cry: Ihan pahaa teki katsoa noita kuvia, katsokaapa eritoten ekassa kuvassa hyvin näkyviä takajalkoja :(
Näytti "aika" huonolta, mutta mistä tää eläinrääkkäys asia kimpos tähän koulutus keskustelun keskelle?
"Mä olen sitä mieltä, et jos 5 senttiä on liikaa OMASTA viestistä Minfoon, kannattaa harkita poistumista kokonaan. Perusteena se, että "harrastuneisuus" palstalle, ei ole likimainkaan riittävä!" -John Doe
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Andre kirjoitti: ""koira tietää kyllä mitä sen täytyy tehdä, sitä ei tarvitse kehua vaan koulutus toimii uhkailulla ja pelottelulla. Koiran ei tarvitse osata kuin istua, tulla luokse ja pysyä paikallaan käskystä, muu on aivan turhaa. Koira tietää milloin se tekee väärin ja sen täytyisi osata luonnostaan kaikki..." "- asenteella niitä ongelmakoiria tuleekin.
Voiko joku vielä nykyään vakavalla naamalla väittää tuollaista? :shock:

Kirjoituksesi perusteella Vilander vaikuttaa olevan jonkun sortin sadisti. Luulisi, että hän on polttanut päreitä aika monessakin porukassa?

No, asiaan.

Nykyisin tiedetään paljon enemmän koirien älykkyydestä kuin ennen, ja ne ovat osoittautuneet joissain asioissa hoksaavammiksi kuin esim. simpanssit.

Koira ja ihminen voivat muodostaa lauman, mutta ei ole varmoja viitteitä siitä, että koira jotenkin pitäisi ihmistä silti "koirana". Laumaanhan voi kuulua muitakin elukoita. Koira on ikäänkuin pentususi, joka ottaa helposti ison (=korkean) ja turvallisen oloisen ihmisen johtajakseen, jota haluaa miellyttää.

Mitä parempi luottamus on, sitä helpommin koira miellyttää johtajaa. Kun käskyt opitaan rentoutuneessa tilassa, ne jäävät koiralla paremmin selkärankaan, ja tulevat stressitilanteessakin noudatetuiksi.

Monet koirat ottavat suoraan johtajaksi perheestä sen, jonka katsovat voimakkaimmain oloiseksi, vaikka niiden hoitaja olisi joku muu. Koira hakee siten turvaa käskyttäjästään. Tätä luottamusta ei saa koskaan rikkoa hakkaamalla koiraa tai olemalla epäjohdonmukainen. Jos koiraa on näpäytettävä, rangaistuksen pitää tapahtua "itse teossa", ja suhteet on sen jälkeen normalisoitava esim. paijaamalla koiraa, kun tilanne on ohi.

Kaikki koirat, joiden luottamus ihmiseen on säilynyt, yrittävät kommunikoida ihmisen kanssa koirien omilla eleillä. Älykkäimmät oppivat myös matkimaan ihmisten kommunikaatiota "puhumalla", ja olen varma, että jos koirilla olisi äänijänteet, ne oppisivat helposti sanoja ja ehkä jopa yksinkertaisia lauseita, kuten puhumaan opettelevat lapset.

Tuntemani koirat ovat oppineet syömiseen ja ulkoiluun liittyvän sanaston helposti, tosin roduissa on eroja oppimisnopeuden suhteen. Kiertoilmausten käyttäminen ei auta kovin montaa kertaa, koska elukat osaavat yhdistää tiettyjä sanoja, eleitä, äänenpainoja ja tilanteita. :lol:
Every ship must sail a world.
Cotton
Martin Beck
Viestit: 772
Liittynyt: Pe Huhti 25, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Fall River

Viesti Kirjoittaja Cotton »

Jaa-a!?

Pahalta näytti ja tuntui kun intissä koiria lyötiin ja hakkaamalla hakattiin aikanaan...

Koirista koulutettiin siellä ns. sotilaspoliisikoiria joiden tarkoitus kärjistettynä oli sama kuin piipussa olevan patruunan...
Alussa on rakkaus, lopussa on naru. (K. Palsa)
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Cotton kirjoitti: Pahalta näytti ja tuntui kun intissä koiria lyötiin ja hakkaamalla hakattiin aikanaan...
Järjenköyhää toimintaa ja tietysti eläinrääkkäystä.

On typerää valita sotakoiraksi palvelusaltis rotu, ja sitten pieksää se vihaiseksi. On olemassa rotuja, jotka ovat luonnostaan vihaisia kaikille muille paitsi yhdelle ihmiselle eli kouluttajalleen, ja niitä käytetäänkin Itä-Euroopassa tarkoitukseensa eli suojeluskoirina.

Suomessa taidetaan käyttää saksanpaimenkoiraa, joka on siis palveluskoirarotu. :?
Every ship must sail a world.
Lukittu