Rikollinen elämäsi

[Waja]

Täällä kun tuntuu olevan myös kirjoittajia joilla on omakohtaisia kokemuksia lusimisesta,olisi mielenkiintoista kuulla tarinaa rikoksentielle ajautumisesta,lusimisesta,minkälaisesta rikoksesta tuomittu etc.
Kaduttaako,vituttaako,oletko saanut lisää näköalaa,,,
Jonkun verranhan se munaa vaatii omista töppäilyistään kertominen,mutta me PUHTAAT PULMUSET mielellämme nauttisimme autenttisesta sosiaalipornosta.
Tässä yhteydessä naisillakin voi olla muna.

Ei kun rikosrekisteriä julkistamaan...

[Waja]

Mulukku esiin.Nyt on itsensäpaljastaminen hyväksyttävää!

[Kylli]

Tässäpä olisi ihan kelpo aihe haastattelulle. Niin nikki kuin tietenkin oikea henkilöllisyys voitaisiin salata tyystin ja keskittyä mm. sellaisiin aiheisiin kuin rikolliselle elämäntavalle altistaviin tekijöihin, tunteisiin, selviytymiskeinoihin, elämän rakentumiseen vankeusaikana ja sen jälkeen, tapahtumien vaikutuksiin läheisten näkökulmasta...

[Waja]

Nimenomaan omalla nikillä vois tarinaa ulostaa.
Kai sitä oman menneisyytensä voi nikillä ulkoiluttaa?
Ei oo mitään järkee lukee tarinoita ilman ´mitään´.
Kiva ois saada inhimillistä tietoo kirjoittajasta,jonka jo nikiltä tunnet/tiedät.

[chaostar]

No kerronpa tälläisen pienen tarinan itsestäni.Olin normaalin (työssä käyvät vanhemmat) perheen kuopus..meitä oli minä,2 pikkuveljä,äiti ja isäpuoli (minulla ja veljilläni eri isä,oma isäni on livahtanut omille teilleen heti synnyttyäni ja lusinut melkein jatkuvasti siitä lähiten).Äidille eikä Isäpuolellekaan maistunut viina eikä edes tupakka..toki joskus saattoivat jonkun saunalonkeron ottaa mutta humalassa heitä en ikinä tavannut.

Isäpuoli oli minua kohtaan aina hyvin kylmä ja suoraan sanottuna tosi kusipää,jo ihan ala-aste iästä asti,selkään tuli ihan mitättömistä syistä (sen kyllä otin vastaan kuin nuori miehen alku jos tosiaan jotain olin tehnyt) ja selkään tuli USEIN.Tuntui se vähän pahalta ottaa selkään mieheltä joka ei tunnustanut minua perheenjäseneksi kun perhe teki kaikkea kivaa yhdessä mutta kun kurinpitoon oli muka aihetta niin hän oli tosi hanakasti tarttumassa heti vyöhön.

Nooh,tätähän jatkui ylä-asteelle asti..muut kaverit saivat mopoja jne.ja äiti osti minulle sellaisen salaa isäpuolelta koska hän ei missään nimessä voinut hyväksyä sitä että minä sain jotain..

Sitten se alkoi siinä 7 luokan aikoihin kun tuli ensimmäiset viinakokeilut jne..tulikin otettua melkein joka viikonloppu.8 luokalla ollessani vedin vappuna hirveät perseet,tulin kotiin isäpuoli vastassa,saman tein hän veti minua turpaan ja päätin että niin se minä muuten vedän takaisin,sattuikin isku menemään sen verran hyvin perille että ukko tippui maahan (185/95 = iso mies) kylki edellä kynnykseen,kylkiluita paskaks ja ambulanssi pihaan...

Tästä ei mennyt kauaa kun minut jo huostaanotettiin...olin 4 vuotta laitoksissa,perhekodissa vuoden ja sitten koulukodissa 3 vuotta.Siellä sain itseäni hiukan kasattua ja löysin hienon harrastuksen musiikista,jota olin jo harrastanut aiemminkin mutta siellä koulukodissa sain parhaat mahdollisuudet sen harrastamiseen.Välillä pääsin jopa moottorikelkkailemaan kun aina olen moottoreilla kulkevista vehkeistä tykännyt.

Koitti päivä kun täytin 18,ja oli siviiliin pääsyn aika..sain vakityön jne.ja ekat puoli vuotta meni hyvin.Koulukodissa olin tutustunut kannabikseen ja amfetamiiniin jossain määrin..Amfetamiini rupesi maistumaan siviilielämässä sitten aika rankasti ja ainetta oli saatava,siihen tarvittiin rahaa ja minähän nokkelana poikana kehittelin erilaisia keikkoja mistä sitä rahaa saa..Tuli väänneltyä vaikka mitä teollisuushalleja jne.ja joskus saattoi jopa löytää kassakaapin mistä sai useamman kymmenen tuhatta..oli vara ostaa iso läjä sitä amfetamiinia ja sittenhän sitä pystyi jo hävittämäänkin..vuosi oli 2003 kun sain ensimmäisen tuomioni huumausainerikoksesta,90 grammaa amfetamiinin hallussapito..siitä taisi tulla ehdonalaista vuosi ja jotain,en muista mitä.10 grammaa enemmän niin olisin ollut jo linnassa...

Tästä en paljon oppinut vaan sama meno jatkui,piri maistui ja välillä rahaa tuli ovista ja ikkunoista kun oli kamaaa saanut postettua hyvin,mutta kyllä sitä rahaa menikin...silloin maistui kyllä kaikki muukin kuin piri..Essot,herska,subutex jne jne.mutta jännää että en vedellyt mitään hihaan ja minulla oli aina siistit vaatteet ja kämppä hyvässä kunnossa..sitten opettelin piikittämään,mutta se ei onneksi elämänlaatuani enää heikosta heikemmäksi vienyt.

Keikkaa tuli väännettyä,välillä jotain pimeitä töitä (onneksi ei ole peukalo ihan keskellä kämmentä,huh) ja taas keikkoja.Välillä joutui asumaan autossa kun ei uskaltanut mennä kotiin kun poliisivaino oli päällä,vaikka todellisuudessa niitä ei ollut mailla halmeillakaan..kerrankin olin suolla autiotalossa katsomassa kun maanrakennusliike purkaa taloa ympäriltäni ja kaksi tuntia katsottuani ulkona ei ollut ketään,ehkä kevyt psykoosi vaivasi päätäni.

Sitten vuonna 2004 linnan portit aukesi ekan kerran,muistan että syytekirjelmässä oli 52 eri kohtaa,sis.huumausainerikosta,pahoinpitelyä,varkauksia yms yms.Eka tuomio,jännitti mennä lusimaan,mutta pian pääsin sisälle vankilan oloihin ja rutiineihin ja niihin kuvioihin mitkä siellä vallitsee.

Vuoden 2004 jälkeen tähän päivään asti olen käynyt 5 kertaa vankilassa,kiertänyt pelson kautta kylmäkoskelle,kestilään,hämeenlinnaan,riihimäelle,ouluun ja vantaalle..ne on kaikki tuttuja paikkoja.

Vuonna 2007 vapauduin Kylmäkoskelta kesällä..vedin kuukauden aineita ja sitten tapasin ensimmäisen kerran jonkun niin ihanan ihmisen joka vei sydämeni,aiemmin rakastin vaan kamaa mutta se tunne silloin meni kaikkien niiden fiilareiden ohi mitä kamalla olin saanut..rakastuin tähän naiseen välittömästi..lopetin kaman vetämisen,muutimme yhteen ja tämä nainen (nykyinen vaimoni) tuli raskaaksi melkein heti seurustelumme alettua,hän on kiltti tyttö eikä tiedä mitään näistä kuvioista,paitsi sen mitä olen kertonut..

Kaksi vanhaa tuomiota olen suorittanut meidän yhdessä olomme aikana ja vaikeaa se on ollut olla ilman toista,jota rakastaa niin mielettömästi.Tyttäremme syntyi toukokuun lopulla -08,minä olin päässyt siviiliin vain paria viikkoa aikaisemmin,ehdin hyvin kuitenkin synnytykseen mukaan...joka oli todella MAHTAVA kokemus..!!!

Nyt tässä on mennyt ihan mukavasti,ilman päiheitä (ei edes viinaa)..vietellään mukavaa perhe-elämää jne..yksi vanha tuomio on vielä istuttava 1,5vuotta,mutta en tiedä vielä milloin tulee lähtö,luultavasti syksyllä...

Tässä minun pieni tarinani.

[Waja]

Inhimillisemmältä kuulostaa kun kuulee muutakin kuin pelkän teon ja tuomion.
Hieno kirjoitus chaostar.

[Sipatti]

Hyvä, että olet saanut uutta sisältöä elämääsi. Hienoa!

[Juliet Jones]

Chaostar, kiitoksia kovasti ja onnittelut siitä, että elämäsi näyttää tällä hetkellä oikein valoisalta. Pian olet selvittänyt ne loputkin asiat ja pääsette perheen kanssa jatkamaan elämässä eteenpäin.

Tuossa kirjoituksessasi pisti silmään se, kuinka olisit nuorena poikana tarvinnut hyväksyntää ja tukea mieheksi kasvuun. Valitettavasti et sitä tainnut mistään saada, ja siksi "eksyit".
Koska olen itse eronnut ja uusperheellinen, kuuluu minun lasteni elämään myös isäpuoli. Sanotaan näin, ettei mieheni ole "isä" lapsilleni, hän kokee varsinaisen vastuun olevan lasten omalla isällä, joka puolestaan on jättänyt isänä olemisen minulle. Hänen uusperhekuvioihinsa eivät yhteiset lapsemme sovi, eikä hän koskaan anna jakamatonta huomiotaan vain pelkästään meidän lapsillemme. Tapaamiset ovat harvassa ja niistä päättää valitettavasti miehen nyx, tapaamiset harvenevat edelleen.
Poikani on nyt esimurrosikäinen ja olisi jo aikaa sitten tarvinnut sen "miehen mallin". Tavallaan minun nykyinen mieheni sitä onkin, mutta tunneside puuttuu. Kuitenkin mies on ystävällinen ja hyvä lapsilleni, ojentaa myös tarvittaessa, mutta ei koskaan käy käsiksi lapsiin, tai kohtele heitä ala- arvoisesti. Jos asiat olisivat niin huonosti, niin minun valintani olisi ollut jo alusta selvä. Mies olisi saanut lähteä siinäkin tapauksessa, että meillä olisi yhteisiä lapsia.

Kun luin tuota kirjoitustasi, tuntui tosi pahalta sinun puolestasi. Jotenkin se tie, jolle päädyit, oli tavallaan pakon sanelema juttu, ei niinkään oma valintasi. Et vain paremmasta ymmärtänyt, kun ei kukaan sinun arvoasi kyennyt ymmärtämään. Kukaan ei tukenut kasvuasi, tai antanut sinulle sitä hyväksyntää, jota jokaisen ihmisen tulisi saada.

Kovasti tsemppiä matkaan!

[PaulaDrew]

Hyvä osoitus myös rakkauden voimasta tuo Chaostarin tarina. Olen joskus lukenut, että rakkaus ja päihteet kehittävät aivoihin samaa elintärkeää ainetta, dopamiinia. Rakkaudeton lapsuus jättää dopamiinivajeen, joka on korjattavissa päihteillä mutta onneksi myös rakkaudella. Rakkaus on varmaan paras pysyvä tie ulos päihderiippuvuudesta, kohdistui se sitten vaikka Jeesukseen tai toiseen ihmiseen. Minusta se on lohdullista, koska kaikilla on siis toivoa.

Chaostarille hyviä jatkoja.

[ABC]

^ Se rakkaus (vai pitäisikö puhua intohimosta tai pakkomielteestä tässä yhteydessä) voi kohdistua oikeastaan mihin tahansa, myös johonkin abstraktiin asiaan, siis että löytää elämälleen tarkoituksen, ja vahvan sellaisen.

Paljon tsemppiä Chaostarille, jotenkin hienoa lukea että tuollaista oikeasti tapahtuu.

[Sterling]

Hienoa Chaostar , että olet saanut elämäsi kuntoon

Lisää näitä.

[Helmie]

Hieno selviytymistarina chaostar! Jatka samaan malliin. Selvästikin elämäsi on nyt raiteillaan ja olet pienen tytön isä. Hän saa joku päivä olla ylpeä sinusta, kun kuulee selviytymistarinasi. Pidä naisestasi ja lapsestasi hyvää huolta ja itsestäsi tietenkin myös!

[chaostar]

Kiitos vaan kovasti,onneksi VIELÄ on ihmisiä ketkä ymmärtävät eivätkä katso kieroon menneisyyden takia,pohjalta on suunta vain ylöspäin ja nyt olen tullut ylöspäin jo pitkän matkaa,alas ei tarvitsekaan enää mennä kun siellä on kerran käyty ja niin pohjalla ettei syvemmälle pääse.

[Helmie]

No en todellakaan katso kieroon. Kaikilla meillä on jonkinlaisia luurankoja menneisyydessämme eikä niille enää jälkikäteen voi mitään. Elämää kannattaa jatkaa - mutta vain vaihtaa sen suunta parempaan päin!