Belker kirjoitti:Hei ja kiva kirjoittaa tänne.
Ulvilan tapahtumat analysoimassani järjestyksessä: ...
Belkerin tarina on toistaiseksi paras, mitä täällä on esitetty. Kun epäilty on tähän mennessä näyttänyt puhuvan pelkkää soopaa, kannattaa lähteä liikkeelle loogisesta worst-case-tapahtumaketjusta ja jättää epäillyn puheet kokonaan omaan arvoonsa. Oikeus ei kuitenkaan toimi näin vaan sellaiset seikat, joita ei kyetä näyttämään toteen, katsotaan syytetyn eduksi. Todelliset tapahtumat ja se, minkä oikeus katsoo toteen näytetyksi, voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä. Epäillyn kannattaa aina valehdella tai puhua mahdollisimman vähän, sitä helpommalla hän pääsee - näin se valitettavasti menee.
Mitä tulee poliisin tiedotusvälineille jakamaan informaatioon, niin tässä vaiheessa poliisilla ei ole enää mitään syytä korjata sellaista informaatiota, joka on tullut esiin edes vähintään oikeassa muodossa. Toisin päin tämä ei päde. Kun poliisi on erityisesti halunnut korjata, että lapsi ei ole muuttanut kertomustaan, niin silloin on syytä uskoa tähän poliisin esittämään. Uskon, että lapsi ei ole ensikuulusteluissa nähnyt ulkopuolista eikä tämä todistus ole missään vaiheessa muuksi muuttunut. Alkuvaiheessa tätä todistusta ei vain pidetty merkittävänä, nyt sen arvo on noussut.
Samoin väitteet siitä, että puhelimessa kuuluisi hakkaamisen ääntä, tuskin pitänevät paikkaansa. Poliisi on todennut, että uhrin ääntä kuuluu nauhalta ja sitten se loppuu. Jos nyt katsotaan esimerkiksi Bodomin tapausta, sitä, mitä poliisi silloin antoi julkisuuteen vangitsemisen yhteydessä, niin poliisi antoi silloin julkisuuteen jopa enemmän, kuin mitä sillä todellisuudessa oli. "Poliisi pitää löydöksiä todisteena siitä, että kengät veritekojen jälkeen piilottanut henkilö oli Gustafsson." (YLE 5.5.2004) Kuitenkaan todisteet eivät oikeudessa riittäneet.
Perustodistelu lienee edelleenkin se, ettei nauhalta kuulu kuin perheenjäsenten ääniä, vaikka epäilty väittää puhelimessa tappajan olevan talossa. Uhrin äänen loppuminen, kun epäilty poistuu puhelimesta, toimii aihetodisteena. Tätä tuetaan tunnustuksella, ja toivottavasti jollakin muulla. Olen jo aikaisemmin sanonut, että olisi suotavaa, että toinen murha-ase olisi jäänyt kateisiin. Tällöin löydetty ase toimisi aihetodisteena, ettei epäillyllä ollut enää aikaa piilottaa sitä, koska hätäpuhelu oli jo soitettu.
