Tapahtumien oletettu kulku
Mooren perhe oli pidetty ja Sara oli ollut järjestämässä edellisen illan lasten tapahtumaa kirkossa. Koko katras oli poistunut paikalta iloisena heilutellen tutuilleen. Tuona yönä klo 00- 05 välillä heidät kaikki kuitenkin murhattiin raa’asti ja äänettä. Kirves, Joen oma, oli tarttunut tekijän käteen paikalta ja hän oli edennyt pimeään taloon öljylampun avulla. Tekijä oli kuitenkin halunnut peittää valon kajastuksen ulospäin ja lampusta oli mm. poistettu lasinen kupu. Verinen, jopa liiallisen väkivallan sävyttämä tekotapa, kuitenkin aiheutti huomattavaa meteliä hiljaisessa talossa, kirveen välillä jäädessä jumiin kattolautoihin. Silti lähes kaikki uhrit oli tapettu nukkuessaan, myös lähes kaikkien kasvot oli peitetty ennen tekoa, mikä antaisi ymmärtää tekijän tunteneen uhrinsa. Tuolloin tosin yleinen uskomus oli, että mikäli uhri avaa silmänsä, jää tämä kuva myös hänen verkkokalvolleen.
Tekijä näki vaivaa peittääkseen kaikki ikkunat, ehkä tehtyään kaikki uhrinsa vaarattomiksi, minkä jälkeen hän käänsi kirveensä terän ja viimeisteli työnsä. Erikoisesti hän myös peitteli talon peilit kankailla, jotka oli revitty mekosta, etenkin Itä-Euroopassa peilejä pidettiin uhkana kuoleville sieluille ja ne peitettiin esim. sairashuoneissa.
Pekonia pidettiin jonain seksuaalisen tarpeen tyydyttäjänä ja osa nykyaikaisistakin asiantuntijoista pitää tätä mahdollisena.
Mahdolliset tekijät
Teon raakuudesta johtuen tekijän on täytynyt omata suurta inhoa uhrejaan kohtaan. Tällöin J.Mooren entinen pomo, nykyinen kilpailija; Frank Jones, sopi kuvaan enemmän kuin hyvin. Olihan Joe vienyt mukanaan osan Jonesin asiakkaista. Frank Jones nousi aina senaattiin asti ja häntä kuvailtiin melko ylimieliseksi, eikä skismaa varmastikaan vähentänyt Joe Mooren ja Jonesin miniän huhuttu suhde. Jones oli selkeästi liian suuri nimi suorittamaan moisen hirmuteon itse, mutta valta-asemansa avulla hän olisi helposti kyennyt palkkaamaan tarpeeksi hullun kostotoimiin.
Perhe Frank Jones
Eräs etsivä nimesikin potentiaalisen palkkatappajan William Mansfieldin muodossa, sillä kokaiiniriippuvaisena jo aiemminkin epäiltynä sarjamurhaajana (termi ei tosin tuolloin vielä käytössä), hän olisi moiseen verilöylyyn kyennytkin. Hänen aiemmat murhansa vastasivat toteutukseltaan Villiscan tapausta ja erään todistajan mukaan mies oli seudulla murhien aikaan, mutta Mansfieldin onnistui esittää todisteita, joiden mukaan hän oli Illinoisissa tuolloin, eikä häntä koskaan syytetty.
Myös Saraan rakastuneen vaanijan ajateltiin olevan epäiltyjen listalla, mutta yhtään määritelmään sopivaa henkilöä ei ole löydetty.
Yksi linja on kiertävän kirvesmurhaajan mahdollisuus, sillä pienestä kylästä ei uskottu tällaiseen tekoon kykeneväistä löytyvän ja tuohon aikaan Amerikan keskilännessä kirves teki tuhoa muuallakin. Syksystä 1911 lähtien ensin kuusi uhria kohtasi loppunsa kirveellä kahdessa naapuritalossa 700 mailin päässä Villiscasta, ja tuosta kaksi viikkoa kolmen hengen perhe tapettiin kirveellä Illinoisissa. Myöhemmin syksyllä ja vain viikko ennen Villiscan murhia naapuriosavaltiossa Kansasissa hakattiin kaksi perhettä kirveellä kuoliaiksi. Kolme kuukautta Villiscan jälkeen Illinoisissa kirves oli jälleen käytössä neljän ihmisen murhatapauksessa.
Puoli vuotta myöhemmin, joulukuussa 1912, Henry Moore (ei sukua) todettiin syylliseksi kirvesmurhiin, joissa uhreina olivat hänen vaimonsa sekä isoäitinsä Missourissa. Tätä ennen Henry oli ollut kiertelevä irtolainen, jolla oli taipumus raivonpuuskiin ja eräs osavaltion etsivä päätyi epäillyn kuulusteluissa siihen tulokseen, että Henry Moore oli vastuussa kaikkiaan 23 murhasta keskilännessä, mutta Mooren osuutta ei koskaan tutkittu tarkemmin.
Suurimmaksi epäillyksi kansan keskuudessa nousi lapsia inhonnut Pastori Kelly, joka oli kiertävä saarnaaja Villiscan läheltä. Kelly oli tuona viikonloppuna paikalla lasten juhlassa Villiscassa ja hän lähti kaupungista aikaisin maanantaina, jolloin Kelly oli myös kertonut junassa ennen ruumiiden löytymistä kahdeksan ihmisen murhasta paikkakunnalla. Pastori Kelly myös tunnusti teon sanoen raamatun antaneen hänelle näyn "teurastaa ja teurastaa kunnolla"
Pastori Kelly
Kelly kertoikin kulkeneensa murhailtana selvittämässä päätään murha-ajatuksilta kun hän ajautui Mooren talon eteen, otti kirveen ja aloitti työnsä. Tekijän tiedettiin olleen vasenkätinen, kuten Kellykin. Oikeudessa Kellyn kohdalla paljastui kuitenkin asioita, joiden perusteella hänen voitiin todeta olevan mieleltään sairas sekä harhaluulojen vallassa ja hänen taustastaan löytyi muitakin rikoksia, jotka hän oli tunnustanut vaikka oli todistettavasti muualla. Jury ei voinut tuomita häntä ilman kunnon todisteita ja Kellyn tie vei lopulta mielisairaalaan yhä pahenevan sekavuuden johdosta.
Ketään ei lopulta saatu tuomiolle murhista.
Myöhemmät vaiheet & lähteet.
Villiscan murhista on tehty elokuva sekä dokumentti ja talo on suosittu selvänäkijöiden, spiritistien ja kummitusjahtaajien kohde. Entinen FBI-profiloija kertoo Villisca-dokumentissa Henry Mooren olevan todennäköinen tekijä, sillä hänen tuomionsa jälkeen kirvesmurhat keskilännessä lakkasivat ja hän oli mieleltään selvästi sairas, kuten Villiscan tekijäkin.
Mooren talossa järjestetään kiertokäyntejä ja lasten huoneessa on järjestetty kameroiden kuvaama istunto, jossa karkkia tarjoamalla huoneen ovi sulkeutui kameroiden sekä silminnäkijöiden edessä, minkä jälkeen ovi avattiin ja annettiin olla auki kaksi tuntia kunnes jälleen tarjottiin karkkia, jolloin ovi sulkeutui uudelleen. Taloa pidetäänkin yhtenä USAn pelottavimpana talona.
Nykyinen kummitustalo
Murhista tehty dokumentti imdb:ssä
Villisca: Living With a Mystery (2004)
ja leffa
Haunting Villisca (2006)
Yksi kirjoista; Roy Marshall: Villisca
http://www.bookplus.fi/kirjat/marshall, ... ca-4491217
Linkit
Tuli hieman pitkä , mutta kuten lähteistä huomaa, on tästä kirjoitettukin ja tästäkin piti jättää osia pois. Tapauksesta on kauan ja se on edelleen auki + jenkkilisä, joten pelkästään näistäkin linkeistä on kiinnostuneille löydettävissä lisää. Hieman tästä tulee mieleen tuo Saksan vastaava perhemurha sata vuotta sitten eli Hinterkaifeck, mutta tässä kielimuuri on hivenen matalampi ja materiaalia on kirjallisuuden ohella myös dokumentin sekä elokuvan muodossa, joista kumpaakaan en itse ole nähnyt.
Dokkarin traileri
Murhien "viralliset" sivut
Blogi
Paranormaali sivusto
Iowa Cold Cases
Crime Library
Kummitustalo
Kellyn tunnustus vuodelta 1917
(Ja ilmeisesti myös Horatiolle, joka hymiössä kummittelee.)
