Nathan Leopold
Richard Loeb
Leopoldin, joka oli sanonut ensimmäiset sanansa jo neljän kuukauden ikäisenä, ÄO:n väitettiin olevan 200. Hän oli jo suorittanut yliopiston ja opiskeli päätapahtuman aikaan lakia. Hän väitti opiskelleensa 15:sta kieltä, mutta puhui vain neljää, ja oli erittäin etevä ornitologi.
Loeb oli nuorin Michiganin yliopistosta valmistunut, ja aikoi opiskella lakia Chicagossa. Euroopanmatkan jälkeen hän suunnitteli siirtyvänsä Harvardiin.
Leopold ja Loeb, kuten uhrinsakin, asuiva Kenwoodissa, joka oli siihen aikaan varakkaiden juutalaisten asuinalue Chicagon eteläpuolella. Kaverukset tapasivat alunperin yliopistolla ja ryhtyivät rikoskumppaneiksi. He aloittelivat varkauksilla ja ura jatkui aina vain vakavammilla rikoksilla, päättyen murhaan.
Leopold ja Loeb suunnittelivat murhaa seitsemän kuukautta, miettien miten parhaiten saada lunnasrahat jäämättä kiinni. Keskiviikkona toukokuun 21. 1924, suunnitelma pantiin käytäntöön. He vihdoin päättivät uhrinsa olevan Bobby Franks, naapuri ja Loebin kaukainen sukulainen. He houkuttelivat pojan vuokra-auton etupenkille, kun toinen yli-ihmisistä ajoi ja toinen istui takapenkillä, murha-ase kädessään. Jompikumpi heistä löi Franksia taltalla, ja kumpikampi työnsi sukan pojan suuhun. Franks kuoli melko nopeasti.
Liikkui huhu että poikaa olisi myös seksuaalisesti hyväksikäytetty, mutta jutun tuomari selvitti että todisteet osoittavat ettei näin ollut.
Tappajat peittelivät ruumiin ja ajoivat syrjäiselle paikalle lähellä Wolf Lakea Hammondissa Indianassa. He riisuivat Franksin ja jättivät vaatteet tienvarteen. Sitten he kaatoivat ruumiin päälle suolahappoa tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Hodaritauon jälkeen he piilottivat ruumiin siltarumpuun järven pohjoispuolelle.
Lunnaskirje.
Leopold ja Loeb palasivat Chicagoon ja soittivat Franksin äidille, kertoen että hänen poikansa oli kidnapattu. He lähettivät lunnasvaatimuksen postissa. Sitten he polttivat ne vaatekappaleet joihin oli tahriintunut verta ja siivosivat vuokra-auton parhaansa mukaan. Loppuilta kului korttia pelaten.
Ennen kuin Franksit maksoivat lunnaat, ehti ruumiin jo löytää puolalainen maahanmuuttaja Tony Minke. Kun parivaljakko kuuli tästä, he tuhosivat lunnaskirjeen laatimisessa käytetyn kirjoituskoneen ja polttivat kaavun jota oli käytetty ruumiin siirtämiseen.
Etsivä Hugh Patrick Byrne, etsiessään todisteita ruumiin läheltä, löysi parin silmälaseja joissa oli sangen erikoinen sankasysteemi. Chicagossa vain kolme ihmistä oli ostanut sellaiset lasit, yksi heistä oli Nathan Leopold.
Kuulustelussa Leopold kertoi että oli kadottanut lasit lintuja bongaillessa. Loeb antoi Leopoldille alibin murhaillaksi. Murhamiehet kertoivat noukkineensa Leopoldin autoon pari tyttöä jotka he olivat kyydinneet golfkentän lähelle, mutta eivät olleet kysyneet heidän nimiään. Leopoldien autonkuljettaja kuitenkin kertoi korjanneensa kyseistä autoa kyseisenä iltana, minkä autonkuljettajan vaimo myös vahvisti.
Poliisikuulustelujen aikana poikien alibit alkoivat murentua. Loeb tunnusti ensin, sitten Leopold. Vaikka kertomukset olivat muuten melko yhtenäiset, kumpikin väitti toista syylliseksi varsinaiseen tappoon. Yleinen mielipide tuntui kannattavan Loebia murhaajaksi, vaikka varmuutta asiaan ei koskaan saatu. Leopold onnistui oikeudenkäynnissä häikäisemään ihmiset neroudellaan, mikä saattoi aiheuttaa Loebin syyllistämistä. Eräs Carl Ulvigh kuitenkin todisti nähneensä Loebin auton ratissa, mikä viittaisi siihen että Leopold olisi ollut tappaja.
Lunnasrahat eivät tietenkään olleet päämotiivit rikokseen, olivathan molempien perheet varakkaita. Molemmat myönsivät että heitä ajoi halu tappaa, ja he myös halusivat suorittaa "täydellisen rikoksen". Vankeusaikanaan he nauttivat yleisön huomiosta ja kertoilivat sanomalehdille rikoksen yksityiskohtia.
Bobby Franks (vas.) isänsä kanssa.
Oikeudenkäynnistä tuli mediaspektaakkeli. Lehdistössä se oli yksi ensimmäisistä joita tultaisiin kutsumaan "Vuosisadan oikeuskäynniksi." Loebin perhe palkkasi asianajajan joka oli lähinnä kuuluisa Darwinin kannattamisesta ja kuolemantuomion vastustamisesta. Pojat välttyivätkin hirttopuulta, lähinnä siksi että olivat molemmat alle 21-vuotiaita. Tuomioita rapsahti elinikäiset murhasta ja 99 vuotta kidnappauksesta.
Vankilaan.
Statevillen vankilassa sekä Leopold että Loeb käyttivät koulutustaan edukseen ja pitivät opetustunteja muille vangeille.
Tammikuun 28. 1936, vanki nimeltä James E. Day hyökkäsi Loebin kimppuun vankilan suihkussa. Loeb kuoli partaterästä saamiinsa vammoihin. Day väitti että Loeb oli lähennellyt häntä. Daylla ei ollut ainuttakaan vammaa, kun taas Loebilla oli yli 50, mukaan lukien itsepuolustuksesta tulleet vammat käsivarsissa ja käsissä. Hänen kurkkunsa oli myös viilletty takaapäin. Vankilan johto päätti että Day oli toiminut itsepuoluksena. Motiivi Loebin tappamiseen oli ilmeisesti raha, koska sekä Loebin että Leopoldin perheet olivat lähettäneet pojille runsasta viikkorahaa, joilla he olivat ostaneet tupakkaa ja muuta kivaa, joita olivat myös jakaneet muille vangeille. Day kävi ahneeksi.
James E. Day
Vuonna 1944 Leopold osallistui malariatutkimukseen, jossa häneen vapaaehtoisesti tartutettiin malaria. Vuoden 1958 alkupuolella, oltuaan vankilassa 33 vuotta, Leopold pääsi ehdonalaiseen. Sen vuoden aikana hän kirjoitti kirjan "Life Plus 99 Years." Paetakseen mediaa hän muutti Puerto Ricoon ja meni naimisiin erään leski-floristin kanssa. Hänen lempinimensä oli Nate ja hän työskenteli paikallisessa sairaalassa laboratorio- ja röntgenapulaisena.
Leopold kuoli diabeteksesta johtuvaan sydänkohtaukseen 66-vuotiaana elokuun 29. 1971. Hän oli elintenluovuttaja.
---
Lähde: Wikipedia.
Kuvien lähde: Samainen paikka.
