Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'

[surfergirl]

No jos talossa on murhaaja niin vois mun mielestä olla ihan järkevää hiljentää volyymia niin että kuulee murhaajan tuottamat äänet ja murhaaja kuule sua, siinä toivossa että murhaaja ei paikallista sua äänen perusteella ja päätä hyökätä kimppuun. Voi olla että itte alkaisin kuiskia ihan refleksinä jos pelottais tarpeeksi. Mut tuskin AA sellaista kuitenkaan ajatteli, hänhän meinas ettei murhaaja kuullut takkahuoneeseen sitä kun hän puhui häkeen ja jutteli ilmeisesti lapsenkin kanssa ihan normaalilla äänellä kun kuiskimisesta ei oltu mainittu litteroinnissa ?

Ja jos pelkää että murhaaja voi hyökätä päälle paikallistettuaan sut niin kannattais kai lähteä pakoon lasten kanssa eikä jäädä siihen kuikuilemaan.

[awa]

Ja jos pelkää että murhaaja voi hyökätä päälle paikallistettuaan sut niin kannattais kai lähteä pakoon lasten kanssa eikä jäädä siihen kuikuilemaan.

No joo, juuri noin, mutta Ulvilassa näin ei tapahtunut - vaan tapahtui jotain aivan muuta.

Normaalisti ihminen varustautuisi jollakin kättäpitemmällä - lapsia suojellakseen. Mitä lie Anneli kuulsteluissa "varustautumisestaan" kertonutkaan? Oliko puukko tai veitsi? Oliko tuoli? Pesäpallomaila? jne ...

[surfergirl]

Hän sanoi ettei hän keksinyt mitään.

[Severin A]

*reps*

[NiceAsiantuntija]

9.12.2006
Anneli: ”Minulla on sellainen muistikuva, että kun olin lähtenyt karkuun, niin Axxxx oli pystyssä aulassa tai tulossa omasta huoneestaan. Kun olin puhelimessa, Axxxx oli vieressäni ja näytin hänelle, että rinnastani tulee verta. Kun soitin, kysyin jossain Axxxx:lta, että näkyykö siellä vielä mitään. Minulla on sellainen muistikuva. Sen mäiskinnän aikana kysyin Axxxx:lta, näkyykö jotain. Minulla ei ole Axxxx:sta kokoaikaa tarkkaa havaintoa, missä hän on ollut. Saattaa olla, että pyysin Axxxx:a katsomaan. Se on mahdollista, että Axxxx on käynyt katsomassa. Pyysin Axxxx:a puhelimeen ja kävin itse katsomassa. Kävin katsomassa, kun Jukka huusi Annu. Minulla on sellainen mielikuva, että Jukka makasi lattialla ja he tappelivat. Konkreettista muistikuvaa minulla ei ole. Mies lähti tulemaan minua kohti ja lähdin karkuun.”

Yksin tuosta pätkästä nousee mieleen kolme kysymystä.

1. Jos Anneli juoksee takkahuoneesta karkuun ja näkee Axxxx:n, kuinka on mahdollista että tyttö ei näe äitiään joka on (kai) menossa soittamaan? Ja vaikka olisivatkin toisensa nähneet, se ei poista kysymystä siitä, missä ihmeen vaiheessa tyttö on ehtinyt nähdä isänsä ja puukon lattialla, mutta murhamiestä ei missään?? Puukotuksesta aiheutunut verenvuodatuskin on vielä ympättävä johonkin väliin.

2. Miksi Anneli näyttää tytölle, että rinnasta tulee verta? Ei mielestäni järkeenkäypää käyttäytymistä tilanteessa, jossa isää paraikaa rei’itetään hengiltä. Reikä jossakin äidin sydämen seutuvilla ei paljon lohduta.

3. Jos tappelun ääniä kerran kuuluu, miksi on tarpeellista kysyä tai lähettää tyttö katsomaan, onko mies vielä paikalla? Esim: ”Sen mäiskinnän aikana kysyin Axxxx:lta, näkyykö jotain?” Non-sense.

Mom (minulla on mielikuva) = Anneli on murhaaja

[v-a-45]

Monesti miettinyt, miksi Anneli kehitti tällaisen tunnustuksen jos se ei pidä paikkaansa?
Annelilla on selvästi "lahjoja" tarinan kertojana ja nyt jos joku laittaa tähän sen "aivopesun" ja muun hömpän, niin silti kysyn miksi?
Verrataan molempia tarinoita.
1. huppumanista, kaikki piituudesta, iästä, kulmakarvoista, lihavuudesta, ketteryydestä, ihohuokosista, hajusta, haloista, lasista, arkusta jne.
Tarina kansvaa mitä enemmän Annelilta siitä kysytään, hän tunnistaa Puputin ja Tannerin, sekä muutaman muun miehen.
2. riita Jukan kanssa, kaikki yksityiskohdat, kirjaston kirjoista, erosta, laukkujen pakkaaminen/aikominen, lastenhuoneesta piti ottaa vaatteita, Jukan väkivaltaisuus keittiössä, veitsen otto laatikosta, miten huusi Jukalle tytön huonosta kohtelusta, Jukalla sakset tai veitsi kädessä jne.
Tämäkin tarina kasvaa aina kun siitä jotain kysytään.
Tunnusti lapselleen, on mielestäni aivottomin juttu koko tunnustuksessa, kun kuitenkin oli Mannerinkin kanssa jo keskustellut.

[Sippura]

Monesti miettinyt, miksi Anneli kehitti tällaisen tunnustuksen jos se ei pidä paikkaansa?
----
Tunnusti lapselleen, on mielestäni aivottomin juttu koko tunnustuksessa, kun kuitenkin oli Mannerinkin kanssa jo keskustellut.

Millainen aikaväli on tuossa poliisille tunnustamisessa ja tuossa lapselle tunnustamisessa? Tuntuu oudolta, että Manner ei olisi heti seuraavassa tapaamisessa ehdottanut tunnustuksen perumista.

[MissHolmes]

Vai onko kyse siitä, että AA on omapäinen? Vasta muutaman keskustelun jälkeen Mannerin kanssa ymmärsi, että kieltämällä koko tunnustuksen, voi olla edes jotain toivoa vapauttavasta tuomiosta?

[Arska]

Millainen aikaväli on tuossa poliisille tunnustamisessa ja tuossa lapselle tunnustamisessa? Tuntuu oudolta, että Manner ei olisi heti seuraavassa tapaamisessa ehdottanut tunnustuksen perumista.

Vasta Mannerin tultua mukaan tutkintaan Anneli alkoi tunnustaa. Ehkä Annelilla oli suunnitelmissa saada tuomio puristetuksi tapoksi. Tai Anneli itse arvioi poliisin näytön olevan olematon sen muistijälkikokeen jälkeen, ja muuttui uudelleen simpukaksi, eikä Manner enää osannut puhua järkeä.

[Kuolemannaakka]

Monesti miettinyt, miksi Anneli kehitti tällaisen tunnustuksen jos se ei pidä paikkaansa?
Annelilla on selvästi "lahjoja" tarinan kertojana ja nyt jos joku laittaa tähän sen "aivopesun" ja muun hömpän, niin silti kysyn miksi?
Verrataan molempia tarinoita.
1. huppumanista, kaikki piituudesta, iästä, kulmakarvoista, lihavuudesta, ketteryydestä, ihohuokosista, hajusta, haloista, lasista, arkusta jne.
Tarina kansvaa mitä enemmän Annelilta siitä kysytään, hän tunnistaa Puputin ja Tannerin, sekä muutaman muun miehen.
2. riita Jukan kanssa, kaikki yksityiskohdat, kirjaston kirjoista, erosta, laukkujen pakkaaminen/aikominen, lastenhuoneesta piti ottaa vaatteita, Jukan väkivaltaisuus keittiössä, veitsen otto laatikosta, miten huusi Jukalle tytön huonosta kohtelusta, Jukalla sakset tai veitsi kädessä jne.
Tämäkin tarina kasvaa aina kun siitä jotain kysytään.
Tunnusti lapselleen, on mielestäni aivottomin juttu koko tunnustuksessa, kun kuitenkin oli Mannerinkin kanssa jo keskustellut.

Tuo tunnustustarina oli kyllä mielenkiintoinen, koska siinä oli niin paljon yksityiskohtia. Kuitenkaan sekään ei kerro mitään itse tapahtumasta, ikkunan rikkomisia ei muisteta, ei lavastuksia, ei pitkäaikaista kiduttamista (muisti kyllä sellaisen, että Jukka olisi käskenyt häntä rauhoittumaan), eikä mitään oikeasti konkreettista, mikä voitaisiin todentaa, ja mitä muut eivät tienneet. Esim painiminen keittiössä, ja sieltä veitsen ottaminen? Oliko tuo tappamisveitsi nyt muka sitten kuitenkin perheen normaalikäytössä oleva veitsi, vaikka olikin terotettu eri tavalla kuin muut, ja vanha kuin synti? Missä vaiheessa keittiössä on painittu? Lapset eivät heränneet tähän.
Anneli kertoo ikkunan ehkä rikkuneen, kun on heittänyt siihen jotain. En usko, että tämä voi pitää paikkaansa, ei ikkuna hajoa siihen heitetyn "jonkun" alla, kun siinä on vielä verho välissä. Kumahtaisi vain, jollei se nyt sitten ollut se sorkkarauta. Sittenkin olisi tullut vain särö tai pieni reikä. Kyllä ikkuna on hajotettu ihan tosissaan ja yrityksellä saada se hajalle, ja ennemmin ulko- kuin sisäpuolelta.
Muutenkin Annelin tunnustus on kuin keksitty tarina siitä mitä joku "ulkopuolinen Anneli" olisi voinut tehdä, ja vaikuttaa infolaisten haparoinnilta totuuden perässä. Ei ole mitään konkreettisia faktoja eikä järkevää tapahtumaketjua, saatikka ajallisesti koherenttia kertomusta. Ehkä Anneli oikeasti sai jonkun sivupersoonakohtauksen... Sitä vaan ihmettelen, että spontaanisti alkanut hulluus kuitenkin tuottaa hienot lavastukset, eikä homma mene lainkaan suoraviivaisesti, niinkuin hulluuskohtauksissa yleensä. Sen takia tunnustus, jossa kuitenkaan faktat eivät mene kohdalleen, on tosi outo. Vai onko sekin vain pirullisen ovelaa tuplahämäystä?

[surfergirl]

Ehkä ajatuksena oli että se näyttäisi enemmän itsepuolustukselta kuin harkitulta teolta.

[kalmusto]

Miettikkääs mitä itse tekisitte tilanteessa:

Teillä on selkeä (tai hämärä) muistikuva kotiinne hyökänneestä murhamiehestä. Sitten poliisi lyö pöytään erittäin painavat todisteet, jotka tosiaankin vakuuttavasti tuntuvat osoittavan että sinä oletkin itse syyllinen.

Syyttöminä ihmisinä teillä ei tietenkään pitäisi olla mitään pelättävää, toistelisitte vain "Olen syytön, olen syytön", vai mitä? Muttakun on ne todisteet, ei niitä voi kiistää. Rupeaisitteko pohtimaan miten on mahdollista, että olen tehnyt jotain tuollaista, ja rakentamaan muistin kätköistä olevista kappaleista (jotka eivät välttämättä liity ko yöhön) jonkinlaista kuvaa, joka selittäisi miten olet saattanut päätyä veritekoon?

[Kuolemannaakka]

Ehkä ajatuksena oli että se näyttäisi enemmän itsepuolustukselta kuin harkitulta teolta.

No tietty niinkin, mutta miksi tunnustaa ylipäätään? Kun poliiseilla ei ole esittää varmoja faktoja asiasta. Mikä ihmeen tunnustus on sellainen, että selitetään pitkät pätkät yksityiskohtaisia arveluja, mitä ehkä on tapahtunut; ikäänkuin poliisin kanssa yhdessä mietittäisiin jonkun toisen tekemään rikosta "Näin se varmaan kävi sitten, vaikka mitään en muista"... jotenkin ihan tarpeetonta. Annelihan olisi päässyt sata kertaa helpommalla, kun olisi vaikka puhjennut itkuun ja kertonut sydäntäriipaisevan tarinan vuosia jatkuneesta pahoinpitelyistä ja kuinka Jukka löi häntä puukolla, ja sitten hänen onnistui lyödä takaisin, eikä hän sen jälkeen muista enää mitään koska oli pelosta ja raivosta suunniltaan. Sen sijaan anneli käyttäytyy niinkuin ei ihan oikeasti tietäisi mitä tapahtui, ja itsekin johtolankojen varassa arvailee, että miten siinä nyt sitten kävi.
Onhan tuo puukonisku kuitenkin kova viite siihen suuntaan, että kyseessä olisi ollut itsepuolustus.

[surfergirl]

Ehkä se ei vaan ollut ihan helppoa purskahtaa sydäntäsärkevään itkuun "käskystä", jos ei oikeasti tunnu siltä että itkettää. (Ei mulla oikeasti ole hajuakaan itkikö hän vai ei, tuli vaan mieleen siitä kun hän oli päivä tapauksen jälkeen sairaalassa kuulusteltaessakin kuin viilipytty iltasanomien videossa. )

[ulkosuomalainen]

No tietty niinkin, mutta miksi tunnustaa ylipäätään? Kun poliiseilla ei ole esittää varmoja faktoja asiasta. Mikä ihmeen tunnustus on sellainen, että selitetään pitkät pätkät yksityiskohtaisia arveluja, mitä ehkä on tapahtunut; ikäänkuin poliisin kanssa yhdessä mietittäisiin jonkun toisen tekemään rikosta "Näin se varmaan kävi sitten, vaikka mitään en muista"... jotenkin ihan tarpeetonta. Annelihan olisi päässyt sata kertaa helpommalla, kun olisi vaikka puhjennut itkuun ja kertonut sydäntäriipaisevan tarinan vuosia jatkuneesta pahoinpitelyistä ja kuinka Jukka löi häntä puukolla, ja sitten hänen onnistui lyödä takaisin, eikä hän sen jälkeen muista enää mitään koska oli pelosta ja raivosta suunniltaan. Sen sijaan anneli käyttäytyy niinkuin ei ihan oikeasti tietäisi mitä tapahtui, ja itsekin johtolankojen varassa arvailee, että miten siinä nyt sitten kävi.
Onhan tuo puukonisku kuitenkin kova viite siihen suuntaan, että kyseessä olisi ollut itsepuolustus.

No miten sina sitten loogisena Annelina selittaisit sen Hake-puhelun (tulkaa pian, taalla on tappaja) ja piilotetut kengat ja astalon tassa vaiheessa tunnustusta? Kaksi rivista/kuvista tunnistettua ulkopuolista "murhaajaa"? Kolme vuotta surevan lesken roolia?

Ethan sina nyt millaan voi enaa tassa vaiheessa vedota itsepuolustukseen ja vuosia jatkuneeseen pahoinpitelyyyn kun olet vuosikausia vaittanyt taysin painvastaista--mukava perhe, kaikki hyvin--todennakoisesti kaikissa sielun ja ruumiin voimissasi, toistuvasti videoitunakin. Huom. myos etta olemassaolevan todistusaineiston valossa on vaikea nahda, etta Jukka puukotti Annelia ensin. Ja etta puukonisku tai pari ehka menisi itsepuolustukseksi mutta aviomiehen lopettaminen Hake-puhelun aikana voisi olla vahan vaikea siihen sovittaa.

Eihan Annelilla ole muuta vaihtoehtoa tassa tunnustuksessa kuin olla muistamatta mitaan ja ainoastaan myotailla poliisia. Katsoa poliisin kortit, niinkuin Arska jo kauan sitten sanoi.

Tastakin on puhuttu jo miljoona kertaa--mun taytyy laittaa itselle ylos missa vastaukset naihin kysymyksiin on niin voi sitten vain laittaa linkin. Ei niin etta siita mitaan muuta hyotya olisi kuitenkaan kuin kirjoittamisen vaivan saasto. Kun kognitiivinen dissonassi iskee, mikaan oman mielipiteen vastainen tieto ei kerta kaikkiaan mene lapi. MOT