Olen aiheesta mielestäni kaiken jo keskustellut, mitä tuolla Kadonneet ketjussa olen todennut "lapsilla oletettavista kännyköistä":
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=17&t=9609
En ymmärrä sitä, että lapsille annetaan kaikki tavarat sillä perusteella, kun "kaikilla muillakin on", ellei siihen ole perusteluja. Sain toki Nintendon silloin 90-luvulla joululahjaksi, mutta vain yhden pelin ja siihenkin laitettiin ensin ehto: "Saat toisen pelin, mikäli pääset mutantti-Bart Simpson pelin läpi" (ei ollut Mario, joka ei täyttänyt sitä isäni peli-ideologiaa). En päässyt sitä koskaan läpi vaikka kuinka sitä "hakkasit", mutta vuosien kuluessa sain Tiku & Taku pelin, jonka pääsin läpi kun aikani hakkasin. Sen osti pappani joululahjaksi, eikä vanhempani.
Monilla oli jo tietokoneina 486. Meille hankittiin pelikoneeksi 086 jostakin huutokaupasta
, jossa ei ollut kuin DOS ilman kovalevyä ja asemina "lerppu" ja "korppu". Yläasteen 7. luokalla sain Pentiumin (win 95) ja ammattikoulussa toisen koneen (Win ME). Siskoni sai sen mun vanhan koneen. Nyt olen omilla rahoillani vasta v. 2007 hankkinut tämän nykyisen koneen ja tämän kanssa pyritään että tämä mylly toimisi vielä 10 vuoden päästä. Ehkä se kuullostaa naurettavalta?
Kun kasvatetaan lapsen tyytymään vähään, niin se ei välttämättä halua mitään. Toki se vaati vuosien ruinaamista, että sai jotakin ja toisaalta sekin kyllä kasvattaa. Kännykän sain vasta v. -98 ja ehtona oli se, että maksan kännykkälaskuni itte.
Nykyisin vanhemmat antavat lapsilleen kännykän jo 4-vuotiaana tai silloin lapsi alkaa viimeistään ruinaamaan, että "mäkin haluan oman kännykän kun kaikilla muillakin kavereillani on".
Ennen vanhaan piti lankapuhelimella soittaa kaveri kerrallaan läpi, että lapset "löytyivät".
Ei kannata lapsia edes hankkia, jollei niille sovitut säännöt pidä kutinsa, että on olemassa kotiintuloajat. Itse kunnioitin isovanhempiani ja vanhempiani. Mulle opetettiin varhaisessa iässä että kotiin soitetaan, mikäli menetkin esimerkiksi Tommin luokse ja olet sopinut nyt alunperin vanhemmillesi tai isovanhemmillesi meneväsi Markon luokse. Lisäksi monien lapsien vanhemmat pitivät yhtä toisiinsa ja tunsivat tasan tarkkaan toisensa jollakin tavalla.
Lankapuhelin oli kuitenkin parempi laite paikantamiseen kuin nykyinen kännykkä. Jos tahtoo paikantaa lapsensa tarkan sijainnin kännykkään, niin se on heti poliisi asia "teletunnistetiedoin", missä on mahtanut esimerkiksi kadonnut Jaakko-poika vastata kännykkäänsä, eikä niitä "teletunnistetietoja" silloin kovinkaan hevillä poliisit anna tai tutki. Meillä on sellainen paskamainen laki, että "katoaminen ei ole rikos", eikä minun tietojen mukaan siihen henkilön ikää ole mitenkään ringastettu tänäkään päivänä? Tosin poliisi Suomessa ehkä suhtautuu noiden lapsien katoamiseen hieman vakavammin kuin yli 18-vuotiaan katoamisiin.
Sitten tämä asia mitä vihaan. Vanhempi laittaa tekstiviestin lapselle "missä oot?" ja lapsi vastaa: "mä olen täällä Markon luona", vaikka tositilanteessa olisikin tuhrimassa kaupan seinää. Emmä kyllä yhtään vakuuttuneeksi tulisi sen enempää lapsestani, vaikka sillä olisi kännykkä (sen luottamuksen tulee lapsia kohtaan tulee saada jollakin toisella tavalla). Jokaisella kaverin vanhemmalla on se kännykkä, jolla lapsi voi soittaa kotionsa. Emmä sanois jos poikani kaveri tahtoo soitella vanhemmille mun puhelimesta: "missä sun kännykkäs on? tai "eiks sul ole omaa kännykkää?", vaikka mun pojalla olisi. Se on älytöntä mielestäni olettaa että kaikilla tulee jatkossa olemaan kännykkä!!!
Mun eräs kaverini on yli nelikymppinen ja on ollut töissä Nokian Salon matkapuhelintehtaalla töissä korjaajana, eikä hän ole vielä koskaan omistanut omaa kännykkää. Hänellä on lankapuhelin ja nettiä hän käyttää modeemin välityksellä (kohta saa tosin käyttöönsä huoneistokaistan, mutta hänen tulee hankkia uusi kone). Käytössä Win ME!
Se ei minusta ole vastuutonta, että lapsella ei olisi kännykkää.
Mikä lie se kukkahattu mikko olikaan, niin hänellä ei taatusti ole vielä tämän ikäisiä lapsia kun kuvitelmat tuntuvat olevan vähän irrallaan todellisuudesta.
En hyväksy ns. "vapaata kasvatusta" lapsille, enkä sitä että kiroilevat tuolla kaupungin kaduilla. On liikaa vaan nykyisin "etä-äitejä" ja "etäisiä". Jos nainen haluaa tehdä uraa ja välittää lapsistaa viis, niin ei todellakaan ole ihme että jonakin päivänä lapsi varastaa kaupasta tikkareita (joko kotiäidiksi lapsien kanssa tai työura ilman lapsia). Minusta heiltä tulisi ottaa lapsi huostaan oitis, kuten joiltakin alkoholisti vanhemmilta konsanaan.
Jokainen meistä on elänyt kuitenkin lapsuutensa, vaikkei olisikaan omia lapsia, eikö? Vai kuvitteletko sinä sitä että aikuinen tulee Zombina jostakin ulkoavaruudesta, eikä varhaisikää ole elettykään?
Kautta aikojen vanhempia on koitettu kunnioittaa. Mikä siinä nykyisin on että kasvatus tulisi olla "vapaata kasvatusta"?
Paljon riippuu siitä nykyisin lapsen kasvatukset, millaisen kasvatuksen lapsen vanhempi on kotona saanut.
Nykyäähän oletetaan, että pojat kasvataan vasta parikymppisenä ja sen tekee Puolustusvoimat. Sitä ennen ei vanhempien tarvitsisi laittaa tikkua edes ristiin poikansa kasvatuksen eteen???
Mua vihastuttaa sellainen, kun n. 12-vuotiaat jätkät kiroilevat työkseen "naisten alapäästä" takanani tai edessä kun kävelen keskustassa tai istun bussissa ja vastaan kävelee/istuu bussissa joku iäkäs nainen (joka tuntee itteensä vaivaantuneeksi ja mua taas hävettää ja vihastuttaa) tai nuorempikin nainen. Tekisi mieleni ottaa niitä jätkiä isämaisesti korvasta kiinni ja todeta: "nyt pyydätte noilta naisilta anteeksi ja lopetatte moisen kiroilemisen tähän paikkaan".
Kouluauto saattaa pysähtyä n. 100 metrin tai kilometrin päähän, jonne pieni koululainen saattaa joutua taapertamaan aamuhämärässä. Mitä jos lapsi kohtaakin metsässä suden tai muuten pelottavan eläimen/asian, vai meinaako joku vielä väittää, että toisen vanhemman pitäisi jäädä kotiin lapsen kanssa, kun toinen tienaa?
Uskomatonta!
On se nyt kummallista, jos lapsi joutuis kävelemäänkin 100 metriä tai 1km.
Muistetaan vaan, kuinka moni maalaiskylissä koulubusseista tiesi mitään 1960-70 luvuilla, kunnei niitä ollutkaan. Talvisin mentiin suksilla ja kesäisin mentiin kävellen tai polkupyörällä "kyläkouluihin", eikä varmasti mietitty tuleeko karhu tai susi metsästä? Tällaistä nimitän vanhempien ylihuolehtimiseksi/vouhottamiseksi: "Eihän sitä voi lapset liikuntaa harrastaa yhtään. Meirän Timollekin voisi tulla vielä siitä hengitysvaikeuksia tai astma".
Kouluihin tai koulubusseihin ei taatusti ollut 100m tai 1000m matkaa muuta kuin harvoilla vaan ainakin 3-7km.
Isäni aikoinaan moitti äitiäni siitä kun oli päästänyt minut luokkakaverin äidin kyydillä kouluun (n. 1km:n matka). Se nyt ei opeta yhtään mitään kasvatuksellisesti, että autolla viedään lapsi kouluun.
---
Ongelmana ei ole alakoululaiset vaan oikeastaan "murkkuikäiset", jotka pääsevät yläasteelta pois ja heidät omien sanojensa mukaan "pakotetaan" ammattikouluun sellaiselle alalle, joka ei vastaa heidän pyrkimyksiä niin heidän tarkoituksensa on sitten tällöin usein vain häiritä oppituntia, "hyppiä seinille", haistatella opettajille niin että opettajat joutuvat suojautumaan "pää pulpetin alle" tai ottamaan stressilomaa. Tällaisille ns. "*arva*ulli-äijille" (kuten luokanvalvojani joskus ammattikoulussa käytti nimitystä niistä "seinille hyppijöistä": "äijillä on karvat ja kaikki ja silti käyttäytyvät kuin kakarat") sopisivat vielä jälki-istunnot ammattikoulussa, kuten yläasteellakin kun kerran niistä on päästy niin ne reuhoo. Toinen vaihtoehto on se, jollei jälki-istuntoja ole ammattikoulussa enää niin vaihtoehtoiksi jää se että pojat poikakouluun ja tytöt tyttökouluun tai kolmas vaihtoehto on tietysti se että peruskoulua pidennettäisi parilla vuodella, jossa on jälki-istunnot.
Itse olin ammattikoulussa "mallioppilas" ja sain siitä syystä vuosittain stipendin.
Oikeastaan tämä luokanvalvojani "nimitys" näistä pojista johti siihen että mitään ei sen luokanvalvojan suusta odotettukaan.
Kadonneet-ohjelmasarjasta on tuttua se, että
me vanhemmat kovasti tunnetaan lapsemme: "tuo meidän Perttihän on niin kiltti poika, ettei se Aurajokeen hypännyt".
Siis mä vastustan fyysistä väkivaltaa, mutta tukkapöllö tai luunappi ei ole minusta väkivaltaa. Meillä oli risu olohuoneen hyllyssä "pelotteena" kun olin pieni eli jollet kunnioita vanhempiasi niin se otetaan käyttöön (ja tiesin tasan tarkkaan mihin sitä käytettäisi). Olisinko kerran saanut "remeleistä" paljaalle perseelle, eikä silloinkaan hakattu millään voiman kanssa vaan ennemminkin, kuten "Pete-79" tuossa virkkoi. Ne oli läpsytyksiä vaan, että kyllä sillä vielä istu. Se tekee kyl eetvarttia. Kaikki on nähnyt liian paljon elokuvissa, että joku on ruoskittu haavoille vyön kanssa? Kotikasvatuksessa on hyvä olla "pelotteita": "Isä alkaa huutamaan, jollei läksyt ole tehty" jne. ??
---
Mulla on ehkä julmia mielipiteitä, mutta elämähän on julmaa. Joistakin mun mielipiteet ovat vastenmielisiä, mutta kun tekin kasvatte aikuiseksi niin alatte asioita ajattelemaan hieman eri tavalla kuin nyt. Sitten kun ne on "murkkuikäisiä" niin varmasti huomaatte, että kasvatuksenne on ollut lepsu jo sieltä tenavaikäisestä asti.
Lyhennetty: "Jokainen joka sunnuntaina tekee työtä, surmattakoon" (2. Moos. 35:2). Jari Tervo: "Ketkä tekee töitä sunnuntaina, PAPIT. Mä en
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"