Lasten kasvatuksesta

[Florence86]

Mikko82 kirjoitti:
Missä helkkarissa lapsilla ne isoäidit nykyisin on ja vaikka asuisivat toisella paikkakunnalla niin kyl sen verran täytyy tulla vastaan ja matkustaa tai lapsi viedään isovanhemmille, että lapsen vanhemmat pääsevät töihin tai viettämään yhteistä aikaa.

Mikko82 kirjoitti:
En ymmärrä vaan ihmisiä, jotka on niin sukurakkaita että äitinsä perässä tulee juosta päivittäin/viikottain/kuukausittain.

Ai että

[Mikko82]

Mikko82 kirjoitti:
Missä helkkarissa lapsilla ne isoäidit nykyisin on ja vaikka asuisivat toisella paikkakunnalla niin kyl sen verran täytyy tulla vastaan ja matkustaa tai lapsi viedään isovanhemmille, että lapsen vanhemmat pääsevät töihin tai viettämään yhteistä aikaa.

Mikko82 kirjoitti:
En ymmärrä vaan ihmisiä, jotka on niin sukurakkaita että äitinsä perässä tulee juosta päivittäin/viikottain/kuukausittain.

Ai että

Et ymmärrä ollenkaan, kun asut kotonas tai äitisi hameenhelmoissa/naapurissa/samassa pitäjässä ja lisäksi olet tyttö. Pojilla se äiti on hieman kaukaisempi henkilö kuin isä. Se on vaan sellainen biologinen piirre ihmisessä, että poika kysyy ennemmin isältänsä ohjeita paremmin kuin äidiltään, vaikka kummatkin vanhemmat ois tärkeitä?

Naiset ja miehet suhtautuvat vanhempiinsa siis hieman eri näkövinkkelistä. Naiset kaipaa enemmän apua vanhemmiltaan tai äidiltänsä lasten hoitoon liittyvissä asioissa, jos niikseen on ja meillä miehillä taas menee monta kuukautta kun esimerkiksi soittelemme vanhemmille, ehkä jopa n. 4kk!? On niitä varmaan muitakin, jotka näin menettelevät sukupuolesta riippumatta ja silti välit on hyvät vanhempiinsa.

Uskovaisten piireissä on ehkä enemmän sellaista lähimmäisen kaipuuta ja rakkautta, mutta sitten ne ovatkin suvultansa jatkuvasti pyytämässä rahaa tai apua, eivätkä koskaan tule toimeen omillaan kun on sellaiseksi oppinut selviämään elämässään.

[joey]

Kukaan ei ole perustellut sitä, minkä takia hankkii lapselle kännykän ja väistää muita kotikasvatuksellisia metodeja

On perustellut. Kadonneet-puolen keskusteluun tuli useampiakin perusteluja, kuten on tähänkin ketjuun tullut. Kukaan sen sijaan ei ole osoittanut väistävänsä kännykän avulla mitään kotikasvatuksellisia metodeja, kännykän hankkiminen ei toistaiseksi kenenkään muun kuin sinun mielestäsi vaikuta kasvatuksen laatuun tai sen määrään mitenkään.

Olen ymmärtänyt, että moni hankkii kännykän lapselleen sitä varten, että saisi olla rauhassa töissä ja jättää lapsen näin ollen oman onnensa nojaa...tai siltä se hieman vaikuttaa.

Olet ymmärtänyt väärin. Olet myös huono esittämään mitään faktatietoa ymmärryksesi tueksi.

En ymmärrä sitä edelleenkään, että jos ennen pärjättiin ilman kännykkää niin miten ei "nykyaikana" voitais pärjätä, että lapsi tulee koulusta kotiin ja tekee läksynsä ja pyytää vanhemmilta luvan päästä kaverin kanssa leikkimään.

Kukaan ei ole sanonut, etteikö nykyään pärjättäisi ilman matkapuhelinta. Moni varmasti pärjää ja tulee jatkossakin pärjäämään, mutta matkapuhelinta saa silti halutessaan hyödyntää. Kyllä minäkin mielelläni hyödynnän henkilöauton tarjoamia mahdollisuuksia, vaikka ennen kuljettiinkin jalan ja hevosrattailla.

Emmä hyväksy sitä, että lapsella on kännykkä sitä varten että voi ilmoittaa esimerkiksi koulumatkalla koulusta kotiin, että "mä menen Laurille", vaikka ollaan ehdottomasti sovittu että tulee kotiin ensin syömään ja tekemään läksynsä.

Kukaan muukaan tässä ketjussa ei ole osoittanut hyväksyvänsä sitä, että lapsi luistaa yhteisistä sopimuksista matkapuhelimen avulla.

Tällainen vaihtoehto annetaan lapselle, jos sillä on kännykkä olemassa.

Ei anneta. Lapsella ei ole syytä ryhtyä tottelemattomammaksi ihan vain siksi, että lapselle hankitaan matkapuhelin. Tottelemattomuus myös tuskin lisääntyy matkapuhelimen takia.

Mihin se sellaista tarttee? Ei mihinkään. Hukkaa vaan sen jonnekin.

En tiedä, mihin 6-vuotias lapsi saattaisi matkapuhelinta tarvita, mutten silti kiellä sitä, etteikö joku 6-vuotias lapsi voisi matkapuhelinta tarvita. Sinun mielestäsi yksikään lapsi ei missään tilanteessa tarvitse matkapuhelinta mihinkään, ellei ole jo siinä iässä, että kykenisi maksamaan laskunsa itse.

[Cassandra]

Siis käsitinkö mä oikein?! Isovanhemmat (eli ei edes perhettä, vaan sukulaisia...) ovat velvollisia auttamaan lapsen hoidossa, vaikka asuisivat muualla?!

Mun työssäkäyvä, autoton (ja omat lapsensa jo kasvattanut) äitini repisi pelihousunsa jos mä vaatisin sitä hoitamaan mun lasta että mä pääsen töihin. Hän siis tulisi bussilla hakemaan lapseni reilun 100km päästä ja lintsaisi töistä, että minä pääsisin töihin? Vai herättäisinkö mä lapseni aamukolmelta ja lähtisin kuskaamaan äidilleni, että ehdin ajoissa töihin? Vai enkö mä saa tehdä lapsia ennen kuin mun perheeseen kuulumattomat vanhemmat on jo eläkkeellä?

[Mikko82]

Tämä jankuttaminen on vissiin loputonta? Jankuttaminen ei ole rakentavaa keskustelua eikä johda mihinkään, vai mitä mieltä oot?

On perustellut. Kadonneet-puolen keskusteluun tuli useampiakin perusteluja, kuten on tähänkin ketjuun tullut. Kukaan sen sijaan ei ole osoittanut väistävänsä kännykän avulla mitään kotikasvatuksellisia metodeja, kännykän hankkiminen ei toistaiseksi kenenkään muun kuin sinun mielestäsi vaikuta kasvatuksen laatuun tai sen määrään mitenkään.

Ne ei riitä perusteluiksi.

Olet ymmärtänyt väärin. Olet myös huono esittämään mitään faktatietoa ymmärryksesi tueksi.

Faktatieto on se mitä ihminen kokee uhaksi on uhka. Jollei faktatiedoksi riitä elämän kokemus, niin mikä muu siihen riittää?

Kukaan ei ole sanonut, etteikö nykyään pärjättäisi ilman matkapuhelinta. Moni varmasti pärjää ja tulee jatkossakin pärjäämään, mutta matkapuhelinta saa silti halutessaan hyödyntää. Kyllä minäkin mielelläni hyödynnän henkilöauton tarjoamia mahdollisuuksia, vaikka ennen kuljettiinkin jalan ja hevosrattailla.

Kaikkihan täällä on hokenut sitä että olisi vastuutunnoton vanhempi, jollei ole lapsella kännykkää. Sitä mä en ymmärrä mikä siinä tekee vastuuntunnotonta, kun me kaikki tiedetään, että se kännykän paikantaminen onnistuu poliisiviranomaisten kautta vaikka lapsi siihen vastaisikin ja lankapuhelimen sijainti tiedetään heti. Se on älytöntä minusta rakentaa vanhempien vastuuta jonkun kännykän varaan, kun vanhempien tulisi tietää ihan oikeasti missä lapsi liikkuu ilman sitä kännykkää ja lapsi tulee suoraan koulusta kotiin ja jos tarvetta tulee lapsi on kaverilla niin soittaa niille vanhemmille. Sitä olettavat sitten tämän kaverin vanhemmat: "eiks sun vanhemmat ole ostanut sulle kännykkää?", heh! Mikä siinä on ettei kaveruksien vanhemmat voi pitää yhtä kuten silloin lankapuhelin aikanakin ja jo hieman kännykän aikakaudellakin? Minut pyydettiin aina kaverin vanhempien lankapuhelimeen tai kännykkää, johon pääsin kun pyydettiin ja minut tavoitettiin yhtä hyvin kuin minulla itselläni olisi ollut kännykkä.

Nykyisin paheksutaan, kunnei ole kännykkää. Eli esimerkiksi työkaverini Nokialla. Ei hänellä ole kännykkää ja on nelikymppinen ja sitten supistiin sitä kahvipöydässä kun hänellä ei ollut kännykkää. Sellainen on hieman ala-arvoista eli työkiusaaminen tai koulukiusaaminen, josta ollaan missä tahansa ajankohtaisessa ohjelmassa keskusteltu.

Kukaan muukaan tässä ketjussa ei ole osoittanut hyväksyvänsä sitä, että lapsi luistaa yhteisistä sopimuksista matkapuhelimen avulla.

Nykyään ihminen ei osaa puhua lankapuhelimeen ja ainoo jota osaa käyttää on kännykkä ja josta tenavat puhuvat kavereidensa kanssa on joku kännykkään liityvä peli tai ominaisuus. Ei tiedetä enää mikä on tulitikku tai nuotio. Hmm...Mikä sellainen vesipata on? Kännykkä opettaa lapsen uusavuttomaksi. Osaa kännykän käytön, mutta miten on ne "maalaisidylliset" asiat. Lapsi sanoo: emmä sinne mökille voi lähteä kunnei siellä ole kuuluvuutta. Ei ihminen voi olla ilman kännykkää, telkkaria tai nettiä jos menee jonnekin ns. "landelle".

Itte ainakin kaipaan päästä ennemmin puusaunaan kuin olla lähelläkään mitään kännykkää, telkkaria tai muuta luksusta. Mä ainakin haluaisin puusaunan tänne ennemmin kuin uuden kännykän ittelleni. Omasta puusaunasta mä olen aina unelmoinut. Sähkökiukaat yök!

Sanan lasku:
"Vanha tapa on usein parempi kuin pussillinen uusia"

[Mikko82]

Tämä alkaa muistuttamaan jo Suoli24 -keskustelua: juupas-eipäs!

Siis käsitinkö mä oikein?! Isovanhemmat (eli ei edes perhettä, vaan sukulaisia...) ovat velvollisia auttamaan lapsen hoidossa, vaikka asuisivat muualla?!

Noh, ne velvollisuuden tuntoiset isovanhemmat toki auttavat lasten lapsiensa hoidossa. Ei se ole mikään velvollisuus vaan ne tahtovat auttaa. Kyl mun avovaimon vanhemmat käyvät hoitamassa 300km:n päässä avovaimon veljen lapsia, kun eläkkeellä ovat. Minusta se on ok!

Pitääkö aina olla joku velvollisuus, että voi auttaa?

Jollei olisi olemassa "auttamisvelvollisuutta", niin moniko jättäisi ilmoittamatta esimerkiksi pyörätiellä poikittain makaavasta miehestä hätäkeskukseen ja moniko tekisi sen ilman vaikka ei olisi "auttamisvelvollisuutta"?

Mun työssäkäyvä, autoton (ja omat lapsensa jo kasvattanut) äitini repisi pelihousunsa jos mä vaatisin sitä hoitamaan mun lasta että mä pääsen töihin. Hän siis tulisi bussilla hakemaan lapseni reilun 100km päästä ja lintsaisi töistä, että minä pääsisin töihin? Vai herättäisinkö mä lapseni aamukolmelta ja lähtisin kuskaamaan äidilleni, että ehdin ajoissa töihin? Vai enkö mä saa tehdä lapsia ennen kuin mun perheeseen kuulumattomat vanhemmat on jo eläkkeellä?

Niinpä, suurin osa lapsi on "vahinkolapsi", eikä niitä pahemmin suunnitella. Ensin ajattelisin, onko mulla aikaa lapsilleni ja miten mä hoitaisin lapseni ja kolmanneksi ajattelisin, onko minulla rahaa lapsen ylläpitoon (kun sille nykyisin tarvii hankkia kerran oma kännykkä jne.)?

jotkut hankkivat "kesäkissoja" ja toiset "kesälapsia". Miksei lapsien tulevaisuutta ajatella omaa napaa pidemmälle? Ketä niitä hoitaa, jollen minä itse pysty tai kiireiltäni ehdi? Ei ne tähän nykyajan kiireeseen mielestäni vaan sovi, koska niille ei ole enää aikaa.

Kyl lapsen hankkimisessa tulee olla joku järki mukana. Vanhemmat ajattelee vain omaa "biologista kelloa" saati lapsen tulevaisuutta. Todella huolestuttavaa!

[Cassandra]

Mun mielestä isovanhemmat eivät ole velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan ja järjestämään omaa elämäänsä lapsenlapsien hoidon mukaan. Sä taas oletat, että isovanhemmat osallistuvat hoitoon välimatkasta ja omasta elämästä huolimatta. Kuten esimerkiksi siinä, että isovanhemmat hoitavat kyllä, että vanhemmat pääsevät töihin.

Mun äitini hoitaa lapsenlapsiaan mielellään, mutta oman aikataulunsa puitteissa. Ei sen mukaan miten lapsensa hoitoa vaatii. Ei äitini ota vapaata töistä tai peru lomareissua tai illanviettoa ystävien kesken vain siksi että lapsenlapsi tarvitsee hoitoa. Ja musta ois itsekästä tällaista vaatiakaan.

[pikku-my]

Mulla oli ainakin äiti aina kotona, kun mä tulin koulusta kotiin jota pidän äärimmäisen hyvänä asiana, eikä ollut isäpuolellani tai kasvatusisälläni mikään jättipalkka. Missä helkkarissa lapsilla ne isoäidit nykyisin on ja vaikka asuisivat toisella paikkakunnalla niin kyl sen verran täytyy tulla vastaan ja matkustaa tai lapsi viedään isovanhemmille, että lapsen vanhemmat pääsevät töihin tai viettämään yhteistä aikaa.

Jos luet alusta asti ketjusn ajatuksella,niin ei tarvitsisi toistaa asioita...

Niin minullakin oli äiti kotona,niin kauan kunnes vaihtoi työpaikkaa munollessa 8v. enkä mitenkään ole kokenut itseäni hylätyksi,kun olen ollut yksikseni koulun jälkeen kotona 1-3 tuntia.

enkä nyt jaksa lainailla monesta viestisä erikseen,mutta niinkuin jo olen maininnut aiemmin,että ensimmäisen puhelimeni (siis kännytkän) olen itselleni ostanut kun olen täyttänyt 18. Hyvin pärjäsin ilman sitäkin,mutta kun silloin oli pois kotoa muuttamista sun muuta,niin valitsin kännykän lankapuhelimen sijaan...

Mutta vielä tuohon lainaukseen. Vaikka yhätikki uskon nimimerkkisi perusteella,että olen sinua vanhempi,ovat vanhempani vielä työikäisiä. Eli eivät ne kaikki isovanhemmat voi olla lastenlapsien kanssa kotona jos vanhemmat töihin menevät. Sama on ollut kun mun äiti on mennyt töihin kun olin 8v. Ja kuitenkin äiti on ollut yli kolmekymppinen kun on saanut mut.

Ja vielä jäi tälläinen asia kaivelemaan, jos nykypäivänä ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on 28-29 vuotta. (oletan että mikko sun vanhemmat on nyt jotain 50-60,eli olet syntynyt sillon 82 ja sun äiti on ollut ehkä 25...) ja silloin ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on ollut 24. Miten sun äiti on ollut kypsempi 25 vuotiaana kuin nykypäivän kolmekymppiset? Tai kun joskus -40 luvulla on lapsia alettu tehdä 17- vuotiaana,niin miten he ovat lapsensa kasvattaneet niiiiiiin kypsästi?

[Mikko82]

Ja vielä jäi tälläinen asia kaivelemaan, jos nykypäivänä ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on 28-29 vuotta. (oletan että mikko sun vanhemmat on nyt jotain 50-60,eli olet syntynyt sillon 82 ja sun äiti on ollut ehkä 25...) ja silloin ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on ollut 24. Miten sun äiti on ollut kypsempi 25 vuotiaana kuin nykypäivän kolmekymppiset? Tai kun joskus -40 luvulla on lapsia alettu tehdä 17- vuotiaana,niin miten he ovat lapsensa kasvattaneet niiiiiiin kypsästi?

Jos katsotaan, kuinka nuorena muutetaan kotoa pois niin se vasta karua katseltavaa onkin. Mahtaako moni olla täysikäinen kun muuttaa pois kotoaan? Onko kyseinen henkilö lopulta vielä kypsä muuttamaan. Siskoni on kohta 23v, eikä vieläkään mieti muuttavansa pois kotoa, mutta kaikki taplaa tyylillään. Itse muutin 21-vuotiaana. Joku saa rahaa vanhemmilta tai oman kämpän, mutta itse muuttaessani opiskelemaan "sain kotoani vain 100 metriä etumatkaa". Eli onko minulle perintö tärkeä, niin siskollenihan se suurin osa menee. Ei se vaikuta ollenkaan että asun 200km:n päästä vanhempien paikkakunnalta vai onko mulla etäiset vai läheiset välit vanhempiini sain minä perintöä vai en.

(en sano enempää tästä muutoinhan tämä voidaan tulkita ja vääntää, etten käy kotona kunnen saa mahdollisesti perintöä?)

Äitini oli 28v ja isäni 26v (isäpuoleni tapasin ensikertaa ollessani 3-vuotias), kun synnyin. Äitini asui 27-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona. Toisaalta siinä on hyviä puolia sekä ehkä niitä, mitä nykyisin saatetaan ihmetellä enemmän. Eihän se tietenkään estä ketään elämästä hieman vapaammin vaikka vanhempiensa luona keikkuukin.

[pikku-my]

Ja vielä jäi tälläinen asia kaivelemaan, jos nykypäivänä ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on 28-29 vuotta. (oletan että mikko sun vanhemmat on nyt jotain 50-60,eli olet syntynyt sillon 82 ja sun äiti on ollut ehkä 25...) ja silloin ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on ollut 24. Miten sun äiti on ollut kypsempi 25 vuotiaana kuin nykypäivän kolmekymppiset? Tai kun joskus -40 luvulla on lapsia alettu tehdä 17- vuotiaana,niin miten he ovat lapsensa kasvattaneet niiiiiiin kypsästi?

Jos katsotaan, kuinka nuorena muutetaan kotoa pois niin se vasta karua katseltavaa. Mahtaako moni olla täysikäinen kun muuttaa pois kotoaan. Siskoni on 22v, eikä vieläkään mieti muuttavansa pois kotoa, mutta kaikki taplaa tyylillään. Itse muutin 21-vuotiaana.

Äitini oli 28v ja isäni 26v. Äitini asui 27-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona. Toisaalta siinä on hyviä puolia sekä ehkä niitä, mitä nykyisin saatetaan ihmetellä enemmän. Eihän se tietenkään estä ketään elämästä hieman vapaammin vaikka vanhempiensa luona keikkuukin.

Kysymykseen kypsästä kasvatuksesta et kuitenkaan vastannut... Se että kuinka kauan asuu vanhempiensa luona, ei musta ole merkitystä siihen omien lapsien kasvatukseen... siis esim että muuttaa 18 v kotoa ja saa sen ekan lapsensa 32 vuotiaana...

[Mikko82]

Kyllä minä uskon, että vanhempien luona asuminen pitempään tekee kypsemmäksi nuoren ihmisen saati että muuttaisi heti peruskoulun jälkeen pois kotoa, jota en pysty ymmärtämään kanssa yhtään sen enempää kuin 5-vuotiaalle hankittaisi kännykkä.

Jos 18-vuotiaana kykenee ottamaan itsestään vastuuta, eikä ruinaa rahaa aina vanhemmiltaan niin totta kai. Mutta jos koko ajan ruinaa rahaa vanhemmiltaan omaan talouden pidossaan niin kyllä mä tulkitsen sen niin että onko nuori lopulta ymmärtänyt sitä rahan käyttöä, mitä sellaisen oman asunnon ylläpito vaatisi...eli käytännöllisesti katsoen ei ole valmis muuttamaan pois kotoa jos aina kuvittelee että porukoilta aina saa kun vaan pyytää.

Olen vaan tullut 8 vuotta toimeen omillani. Mun piti ottaa opintolainakin, kunnei vanhemmat olleet valmiita maksamaan edes maitopurkkia. Kesän aikana sain aina alani työpaikan ja kyl sillä kykeni ihan mainiosti elämään sinne lähemmäs jouluun opintotuen varassa ilman lainan ottamista. Sitten oli valmistumisen jälkeen vaikeeta saada työtä, kun olin "valmistunut" (yli 5 vuotta sitten). Meni melkein syksyyn ennen kuin sai työtä ja piti sitten vielä muuttaa opiskelukämpästäkin pois ja muuttaa pikkusen kalliimpii vuokra-asuntoihin.

[pikku-my]

Ja vielä jäi tälläinen asia kaivelemaan, jos nykypäivänä ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on 28-29 vuotta. (oletan että mikko sun vanhemmat on nyt jotain 50-60,eli olet syntynyt sillon 82 ja sun äiti on ollut ehkä 25...) ja silloin ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on ollut 24. Miten sun äiti on ollut kypsempi 25 vuotiaana kuin nykypäivän kolmekymppiset? Tai kun joskus -40 luvulla on lapsia alettu tehdä 17- vuotiaana,niin miten he ovat lapsensa kasvattaneet niiiiiiin kypsästi?

Toistan kysymyksen,kun et siihen vieläkään vastannut

[Mikko82]

Ja vielä jäi tälläinen asia kaivelemaan, jos nykypäivänä ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on 28-29 vuotta. (oletan että mikko sun vanhemmat on nyt jotain 50-60,eli olet syntynyt sillon 82 ja sun äiti on ollut ehkä 25...) ja silloin ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on ollut 24. Miten sun äiti on ollut kypsempi 25 vuotiaana kuin nykypäivän kolmekymppiset? Tai kun joskus -40 luvulla on lapsia alettu tehdä 17- vuotiaana,niin miten he ovat lapsensa kasvattaneet niiiiiiin kypsästi?

Toistan kysymyksen,kun et siihen vieläkään vastannut

otan tosta 40-luvusta kiinni

Kyllä siinä on ollut varmasti muutakin väkeä huolehtimassa kuin omat vanhemmat jo 40-luvullakin. Minusta synnyttäminen ei pelkästään kerro sitä, että on kypsä äidiksi. Ei se riitä että on synnytysvehkeet kunnossa kun pitäis olla kaikki tuolla yläpäässä kunnossa.

Esimerkki:
Mulla oli isovanhemmat aika suurena tukena...tai äitini tukena minun kasvatuksessa heti alussa. Kyllä mä kumarran ehkä kaikkein eniten tässä mun isäpuoleni suuntaan, että ehkä mä olisin voinut olla joku huithapeli tällä hetkellä, jollei mun elämässäni ois ollut isäpuolta/isähahmoa sieltä hyvin varhaisesta lapsuudesta asti. En tavannut enää omaa isääni 5-vuotiaasta lähtien. Joku siinä miehessä vaan alkoi pelottamaan, etten mä sen luokse mene ja että mun on parempi elää äitini luona. Yhteydessä ollaan toki oltu jälkeen päin, mutta en ole sitä koskaan nähnyt. Oma isäni kuoli vuosia sitten.

[Mikko82]

Oli puhetta siitä, että minun mielestäni lapsen tulee tehdä jotakin ansaitaakseen esim. uudet stereot jos on tehnyt esim. lumityöt ja oliko se "joey", joka vastasi että se on huono juttu.

Eikö lasta ole hienompi laittaa odottamaan niitä uusia stereoita kuin antaa ne heti. Esimerkiksi puoli vuotta tai vuoden ja sitten yllättää että tässä on sulle nyt stereot.

Itse sain näin nämä pari tietokonetta "odottamalla" enkä silloin kun sitä halusin. Itse toki ajattelin, että saan pelata tuolla 086:lla hamaan tappiin asti. Ehdoksi laitettiin myöskin, etten aina pelaisi sillä tietokoneella vaan tekisin jotakin hyödyllisempiäkin juttuja. Tässä asiassa mäkin voin joustaa.

[pikku-my]

Ja vielä jäi tälläinen asia kaivelemaan, jos nykypäivänä ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on 28-29 vuotta. (oletan että mikko sun vanhemmat on nyt jotain 50-60,eli olet syntynyt sillon 82 ja sun äiti on ollut ehkä 25...) ja silloin ensisynnyttäjien keskiarvollinen ikä on ollut 24. Miten sun äiti on ollut kypsempi 25 vuotiaana kuin nykypäivän kolmekymppiset? Tai kun joskus -40 luvulla on lapsia alettu tehdä 17- vuotiaana,niin miten he ovat lapsensa kasvattaneet niiiiiiin kypsästi?

Toistan kysymyksen,kun et siihen vieläkään vastannut

otan tosta 40-luvusta kiinni

Kyllä siinä on ollut varmasti muutakin väkeä huolehtimassa kuin omat vanhemmat jo 40-luvullakin. Minusta synnyttäminen ei pelkästään kerro sitä, että on kypsä äidiksi. Ei se riitä että on synnytysvehkeet kunnossa kun pitäis olla kaikki tuolla yläpäässä kunnossa.

Esimerkki:
Mulla oli isovanhemmat aika suurena tukena...tai äitini tukena minun kasvatuksessa heti alussa. Kyllä mä kumarran ehkä kaikkein eniten tässä mun isäpuoleni suuntaan, että ehkä mä olisin voinut olla joku huithapeli tällä hetkellä, jollei mun elämässäni ois ollut isäpuolta/isähahmoa sieltä hyvin varhaisesta lapsuudesta asti. En tavannut enää omaa isääni 5-vuotiaasta lähtien. Joku siinä miehessä vaan alkoi pelottamaan, etten mä sen luokse mene ja että mun on parempi elää äitini luona. Yhteydessä ollaan toki oltu jälkeen päin, mutta en ole sitä koskaan nähnyt. Oma isäni kuoli vuosia sitten.

Sä olet tässä nyt "muutamassa" viestissä kritisoinut sitä että onko kypsä äidiksi/on kypsä jos joutuu ruinaamaan rahaa/apua vanhemmilta... Mitä kypsyyttä esittää jos isovanhemmat tai (suoraan sinun viestistäsi lainattu) Kyllä siinä on ollut varmasti muutakin väkeä huolehtimassa kuin omat vanhemmat jo 40-luvullakin.

Haetaan kaukaa haettuna esimerkki. Hei olen syntynyt vuonna -77. Kun olin 19-vuotias vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa 55 vuoden ikäisenä. Isovanhempia minulla ei harmi kyllä ole enään elossa. Nyt olen raskaana,mitä teen? minulla ei ole mahdollista tukiverkkoa auttamassa minua kasvatuksessa. Edellisen kirjoittajan sanoin en pärjää koska olen alle 20 vuotiaana joutunut omilleni... Eikä minulla ole MUUTA Väkeä!