Kummitusjuttuja

Parapsykologia, PSI, rajatieto, kummitukset, salaliitot.
Bombay
Adrian Monk
Viestit: 2830
Liittynyt: Ma Touko 07, 2007 9:25 am

Viesti Kirjoittaja Bombay »

En olekkaan omia kummitusjuttujani vielä tainnut kertoa, enkä kyllä tiedä mitä ne on, vilkasta mielikuvista, kiusantekoa tai ehkäpä jopa paranormaaleja ilmiöitä, mitä toki en pidä todennäköisenä, kun niin paatunut skeptikko olen ;)

1.Tapaus:

Sukulaisilla on eräällä pienellä paikkakunnalla pohjoispohjanmaalla vanha talo jossa on suku asunut ties mistä alkaen (Mystisiä kuolemantapauksia en tiedä että olisi sattunut, paitsi isomummo kuoli vanhuuden ja jonkun sairauden runtelemana sinne joskus 80-luvun lopulla). Ensimmäinen tarina minkä kuulin oli mummoni siskolta (silloin n. 60vee, terve, pirteä ja täysissä järjissään, mitä nyt vakaasti uskovainen ja raivoraitis), kertoili meille miten talossa on jonkinlainen henki joka mm. oli limpannu pyykit siististi, ottanut ne koneesta ja tehny jotain muitakin kotiaskereita, en nyt muista puhuiko suoraan, että olisi nähnytkin tämän.

Ja joskus penskana n. 9vuotiaana oltiin siellä kesälomailemassa, minä, vuotta vanhempi serkku ja kaksi viitisen vuotta vanhempaa serkkua plus toisen samanikäinen kaveri. Katsottiin jotain iltaleffaa sen aikaiselta Maikkarilta ja mainostauoilla tehtiin kiireessä leipiä ja teetä. Kun palattiin ensimmäiseltä mainostauolta niin levy oli valmiiksi päällä vaikka joku vannoi että oli laittanut kiinni - laitettiin asia kumminkin vaan unohduksen piikkiin mutta sama ilmiö toistui koko leffan ajan (vai olikohan koko illan ajan jopa..), pienemmät luultiin että isommat kiusaa mutta olin aistivani jopa tietynlaista pelkoa vanhemmissa ja aina kiistivät että eivät olleet kiusanneet ja ei kyllä kukaan edes poistunut telkkarin edestä kesken leffan. Sen jälkeen kammosin talossa olemista itsekseni, jotenkin painostava fiilis oli (pienenä tosin pelkäsi outoja asioita tietysti), varsinkin talon vanhaa ullakkoa joka oli täynnä natsien kypäröistä 1900-luvun alun vaatteisiin.

2. Tapaus

Sama talo, edellisesssä tarinassa mainitti vuotta vanhempi serkkupoikani (olikohan silloin n. 13-15vee) oli isänsä (viinamäen miehiä, tosin tällöin ei ollut humalassa) kanssa autolla kääntymässä talon pihaan kirkkana keskikesän päivänä ja huomaavat talon katolla istuvan hahmon, ajattelivat varmaan että edellisessä tarinassakin mainittu vanhempi serkkuni oli katolla jotain korjaamassa (taisi olla puhettakin että jotain hommia siellä piti tehdä). Menivät sisään talon sisään ja huomasivatkin tämän serkun istuvan ja katsovan telkkaria, kysyivät ihmeissään, että miten kerkesit katolta noin nopeasti sisään. Serkku kiisti että ei todellakaan ole ollut missään katolla ja totesi vielä, että myrsky (tai joku vastaava, en muista tarkalleen) oli hajottanut katolle menevät tikapuut joten ei katolle pysty edes tällä hetkellä menemään.

3. Tapaus

Pelattiin yläasteella spiritismia, kaverini pyyti "hengen" todistamaan paikalla olonsa "Jos olet paikalla niin tämä tuli ei polta minua", kaikkien piti pitää silmiä tietysti kiinni mutta uteliaana katsoin silmien raosta mitä tapahtuu. Kaverini laittoi kätensä kynttilän liekkiin ja piti hetken siinä (oiskohan jopa ollut minuutin/minuutteja) ja käsi meni noesta tummaksi mutta minkäänlaista rakkulaa ei tullut.

4. Tapaus

Pelattiin taas spirtismia kahdestaan kaverin kanssa (vaikka sääntöjen mukaan joita oltiin isommilta kuultu, siinä piti olla vähintään kolme pelaajaa) ja kolmas kaveri ei uskaltanut pelata ja istui toisessa huoneessa. Pyydettiin henkeä koputtamaan oveen ja niinhän tapahtui. Oltiin ihan sekopäisenä pelosta kun muualla istunut kaveri sanoi myös kuulleensa ne koputukset. Muutama vuosi myöhemmin sitten kaveri tunnusti tehneensä itse koputukset ;) Ja minun kanssa pelannu kaveri näki kotimatkalla omien sanojensa mukaan viikatemiehen, asiaan on voinut vaikuttaa yleinen pelko pelaamisesta sekä että oli ilta, keskitalvi ja älytön lumipyry. Viikatemies oli varmaan satunnainen sauvakävelijä ;)
nemi
Susikoski
Viestit: 43
Liittynyt: Pe Elo 03, 2007 1:52 pm
Paikkakunta: RAISIO

Viesti Kirjoittaja nemi »

Pelattiin yläasteella spiritismia, kaverini pyyti "hengen" todistamaan paikalla olonsa "Jos olet paikalla niin tämä tuli ei polta minua", kaikkien piti pitää silmiä tietysti kiinni mutta uteliaana katsoin silmien raosta mitä tapahtuu. Kaverini laittoi kätensä kynttilän liekkiin ja piti hetken siinä (oiskohan jopa ollut minuutin/minuutteja) ja käsi meni noesta tummaksi mutta minkäänlaista rakkulaa ei tullut.
Hui! Mä en koskaan tota spiritismiä ole uskaltanut pelata, vähän ristiriitaista sinänsä, koska olen aina ollut ja olen edelleen todella kiinnostunut henkimaailman hommista, mutta tosipaikan tullen, jänistän :D
Toki koitan järkeistää montakin asiaa mitä on koettu tai mitä olen kuullut, mutta jokin aina tuntuu siltä mitä ei voi järjellä selittää.

Kertomasi kummitusjutut, nämä tapaukset 1 & 2, saivat kylmiä väreitä aikaan! Lisää näitä! :)
Tapani Koivula
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
Paikkakunta: Inkoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tapani Koivula »

Hei.

Nemillä on hyviä juttuja, ja niiden omakohtaisuus osoittaa, että hän itse on parapsyykkisesti herkkä. Jutut noudattelevat yleismaailmallisia kummitusjuttuja. On valitettavaa, että nykyiset auktoriteettimme on aivopessyt useimmat suomalaiset uskomaan, että kummitukset ovat mielikuvituksen tuotetta. Nekään, jotka kummituksiin uskovat ja ovat niitä itse kokeneet, eivät halua niistä kertoa, koska siitä ei ole mitään "hyötyä" normaaliyhteiskunnassa. Päinvastoin henkilöstä voi tulla elinikäinen koulukiusattu.

Isoäidin vierailu oli hyvin johdonmukainen, ja liittyi varmaankin sekä uuden sukulaislapsen syntymään että kertojan poisjääntiin isoäidin hautajaisista.

Missä päin Rovaniemeä kummitustalo sijaitsee? Asuin itse koulupoikana Rovaniemen keskustassa 1955-60.

Itsekin koin kummitustapauksen Rovaniemellä joskus 1980-luvulla. Olin perheineni tutustumassa saksalaisten hautausmaahan Norvajärvellä. Oli valoisa kesäyö. Yhtäkkiä kuulimme lähestyviä askeleita. Ketään ei kuitenkaan ilmestynyt, eikä koko sinä aikana, kun hautausmaata kiersimme, paikalla näkynyt ketään muuta...

Kuvaavaa, kuinka yleisiä kummituskokemukset ovat, oli, kun kuukausi sitten pikajunassa Helsingistä Ouluun aloin jutella ravintolavaunussa kahden tuntemattoman ihmisen kanssa. Toinen heistä, oululainen huippumuusikko, paljasti, että kaksi eri kertaa hänen vuoteensa jalkopäähän oli ilmestynyt ihmishahmoja. Toisella kerralla tuntui, kuin hahmoilla olisi ollut tärkeää viestiä, mutta kommunikointi ei sillä kertaa pelannut riittävän hyvin.


Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
AranRyan
Scooby-Doo
Viestit: 26
Liittynyt: Su Heinä 22, 2007 4:20 pm

Viesti Kirjoittaja AranRyan »

Onhan noita hahmoja pyörinyt jalkopäässä, ja muissakin osin sänkyä sekä huonetta. Tosin ne ovat olleet arkipäivää itselleni jo kauan. En jaksa säikähtää, koska yleensä ne vain tuntuvat "valvovan" nukkumistani.

Spiritismiä on pelattu monesti, henkiä kutsuttu monilla eri tavoilla. Kaikki on toimivaa, kunhan muistaa aina olla varovainen(mm. "karkoitus" jne.)

Toimii tuo henkien kutsuminen muuten paremmin yksin, kuin muiden läsnäollessa, varsinkin jos haluaa konkreettista ilmentymistä...
Sadie_Manson
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 7:02 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sadie_Manson »

Itsellänikin näitä juttuja löytyisi, kaikki henkimaailman asiat kiinnostaa, eikä asiaa auta että olen säikky ja herkkä kaikille tunteille ja aavistuksille, siksi minulta on monesti vaikea salata asioita.
Spiritismiä en ole kokeillut, enkä koskaan aio kokeillakaan, mielestäni se ei ole leikinasia. Kyllä, puheestani ehkä loistaa pelko, mutta mielestäni ihan hyvästä syystä. Miksi haluaisin tietentahtoen satuttaa itseäni?

Kerron pari juttua edellisistä kotitaloistani kun on enempi aikaa :)
Living is what scares me. Dying is easy. -Charles Manson
Tapani Koivula
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
Paikkakunta: Inkoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tapani Koivula »

Hei.

Spiritismi on todellakin vakava asia, ja sen apuvälineillä (kirjainpöytä ja lasi, tai kehittyneempi Ouija-pöytä) on mahdollista luoda aitoja yhteyksiä henkimaailmaan. Ongelma on ilmapiirissä, jossa spiritismiä pelataan. Usein siihen suhtaudutaan pelkkänä kokeiluna ja viihteenä, jotkut jopa päihteiden vaikutuksen alaisina.

Henkimaailman perusasiat tulisi aina tuntea, ennen kuin siihen haetaan yhteyttä. Yksi perusasia on, että on sekä positiivisia että negatiivisia voimia (kuten meidänkin arkitasollamme). Kevyellä tyylillä voidaan kutsua pirua paikalle tajuamatta, että samalla todella kutsutaan negatiivisia voimia.

Vaarallisin asia spiritismissä on kauhu, joka saattaa vallata mielen, kun tajutaan täysin valmistautumattomana, että spiritismi toimii, ja vastaajana on negatiivinen henkiolento.

Yhteys negatiivisiin voimiin voi syntyä missä tahansa henkisissä harjoituksissa, joissa mieli herkistetään (meditaatio, kirkonmenot, hypnoosi, uni, saatananpalvonta jne.). Paras keino suojautua negatiivisilta voimilta - tämä on testattu kokemusten kautta - on yksinkertaisesti ennen hiljentymistä pyytää mielessään, että paikalle tulisi vain positiivisia voimia. Uskonnolliselle ihmiselle rukoileminen on parasta suojausta.

Spiritualismi on eri asia kuin spiritismi. Myös spiritualismissa otetaan yhteyttä henkimaailmaan, yleensä erityistaitajien eli meedioiden kautta. Spiritualismissa pyritään kuitenkin laajempaan henkiseen kehitykseen, ja siinä pyritään opettelemaan henkisiä viisauksia sekä kirjallisuuden että keskustelutilaisuuksien kautta.

Suomessa on useita spiritualistisia seuroja, mutta vielä enemmän Henkisen kehityksen yhdistyksiä, jotka ovat aikoinaan syntyneet irtautumalla spiritualistisista yhdistyksistä.

Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
nemi
Susikoski
Viestit: 43
Liittynyt: Pe Elo 03, 2007 1:52 pm
Paikkakunta: RAISIO

Viesti Kirjoittaja nemi »

Missä päin Rovaniemeä kummitustalo sijaitsee? Asuin itse koulupoikana Rovaniemen keskustassa 1955-60.
Lehtojärvellä, Rovaniemen maalaiskunnassa.
nemi
Susikoski
Viestit: 43
Liittynyt: Pe Elo 03, 2007 1:52 pm
Paikkakunta: RAISIO

Viesti Kirjoittaja nemi »

Eräälle hyvälle ystävälleni tapahtui muutama vuosi sitten sarja täysin käsittämättömiä tapahtumia.

He asuivat sen aikaisen avomiehensä kanssa kerrostalossa vuokralla. Ystäväni avomiehen isä oli kuollut vähän ennen kuin he olivat alkaneet seurustelemaan. Kuolemaan oli liittynyt riitelyä ja ystäväni mies oli ollut kovissa riidoissa isänsä kanssa ja he eivät ehtineet sopimaan välejään, ennenkuin isä riisti itseltään hengen. Tämä tapahtui niin, että isä poltti itsensä autoon ja paloi pahasti. Loppupeleissä hänet tunnistettiin hammastietojen perusteella.

Ystäväni ja hänen avomiehensä muuttivat kerrostaloon vuokralle ja asuivat ylimässä kerroksessa, 6.kerroksessa. Heidän vuokraemäntänsä asui Afrikassa suurimman osan vuotta eikä muutenkaan Suomessa ollessaan koskaan käynyt heidän luonaan eikä vuokranantajalla sellaiseen ole edes lupaa tulla omilla avaimilla kenekään asuntoon. Avaimia siis asuntoon oli ystävilläni ja heidän vuokraemännällä.
Eräänä lauantai-iltana ystäväni sekä 5 heidän ystäväänsä istuivat iltaa heillä kotona. Pelasivat lautapelejä keittiössä. Keittiöstä oli suora näkymä eteisen kautta ulko-ovelle. Noin klo 23 joku laittoi avaimen lukkopesään ja yritti tulla sisälle. Ystäväni avomies Janne juoksi ovelle ja avasi oven, rappukäytävä oli tyhjä ja pimeä. Alaovi oli jo siihen aikaan lukittu. Janne huhuili käytävässä hetken, mutta ketään ei ollut missään. Hän laittoi oman avaimen lukkopesään ja lukkopesä oli aivan sekaisin. Tarvittiin lukkoseppä paikalle joka selvitti tilanteen. Seppä oli ihmetellyt mitä ystävät olivat tehneet, että olivat saaneet lukon aivan sekaisin.
Paikalla olleet ystävät ovat myös minun tuttujani ja olemme joskus porukalla puhuneet tästä. Mielikuvituksen tuotetta se ei voinut olla, koska 7 ihmistä todisti yhtäaikaisesti sen, että joku pyrki sisälle. Ja alkoholia ei oltu nautittu niin paljon, että se olisi aiheuttanut aistiharhan koko porukalle.

Pian tämän jälkeen ystäväni alkoi kokea asunnossa kaikenlaista kummallista. Stereot menivät päälle itsekseen, verhot heiluivat, rullaverho temppuili itsekseen, tavarat siirtyilivät paikasta toiseen.
Kerran kun ystäväni palasi kotiin töistä, häntä odotti makuuhuoneessa karmiva näky. Heillä oli beagle-rotuinen koira, jonka vuoksi he pitivät makuuhuoneen ovea päivisin kiinni. Ovi oli normaalisti kiinni ystäväni kotiin tultua ja kun hän avasi sen, hän näki heidän pellavaisessa päiväpeitossa kynnenjälkiä, jotka näyttivät verisiltä. Peitto oli särmätty ihan suoraksi. Tultuaan makkarista pois, hän huomasi samoja jälkiä olevan myös ulko-oven yläpuolella seinässä.
Koira oli pelokkaan oloinen ja kyyhötti keittiön pöydän alla.
Ystäväni soitti isälleen ja pyysi tätä käymään. Isä meinasi, että olisiko koira loukannut tassunsa ja riehunut sängyssä. Mutta mikään ei selitä, miten jälkiä oli ilmestynyt seinään, melkein katonrajaan, miksi päiväpeitto oli ihan suoraan särmätty ja miksi makuuhuoneen ovi oli kiinni. Ei koira pysty tälläisiä suorittamaan vaikka olisikin pyyhkinyt tassunsa peittoon. Ystäväni tarkisti koiran tassut ja niissä ei näkynyt mitään haavaa tms.

Jäi mysteeriksi mitä verennäköinen aine peitossa oli, samoin seinässä. Ystäväni oli kovin järkyttynyt asiasta. Oudot tapahtumat jatkuivat, kunnes he ottivat yhteyttä uskovaiseen naiseen, joka tuli käymään heillä. Nainen sanoi, että aistii eräänlaisen pahan olevan läsnä. Hän kävi huone huoneelta koko asunnon läpi ja siunasi asunnon, ilmeisesti.
Hän oli kysynyt Jannelta, onko tällä millaiset välit isäänsä. Janne kertoi naiselle, että isä oli tehnyt itsemurhan kovin väkivaltaisella tavalla ja he eivät koskaan ehtineet sopimaan riitojaan.

Naisen käynnin jälkeen asunnossa oli rauhallista ja mitään outoa ei enää tapahtunut. Kaikki tapahtumat olivat olleet kovin raskaita ystävilleni ja he erosivat jonkun ajan kuluttua kummittelun loppumisesta.
Tapani Koivula
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
Paikkakunta: Inkoo
Viesti:

Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Tapani Koivula »

Hei.

Nemi kertoi tosi hurjan kummitustapauksen lähiystäviensä kokemana. Yleensä kummitukset (parapsykologiassa puhutaan poltergeistista eli Kale Pusan suomentamana räyhähengistä) esiintyvät ylimääräisinä ääninä, askelina tai robottimaisesti huoneessa liikkuvina ihmishahmoina.

Nemin kertoma tapaus, jossa verijälkiä oli selittämättömällä tavalla ilmestynyt asuntoon, jopa seinälle katonrajaan, kuuluu ääritapauksiin häiriöiden konkreettisuuden vuoksi. Avaimen kiertäminen ulko-ovessa voidaan vielä selittää jonkun entisen asukkaan tai ohikulkijan hajamielisenä yrityksenä, mutta verijäljet suljetussa huoneistossa on lähes mahdoton selittää normaalina ilmiönä.

Nykyisen asukkaan huonot välit isäänsä, joka teki itsemurhan, tekee tapauksen jollakin lailla ymmärrettäväksi. On todennäköistä, että itsemurhan tehnyt isä on jäänyt kummittelemaan asuntoon, ja lisäksi purkamaan katkeruuttaan poikaansa kohtaan...

Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3332
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Kummitusjutut ovat kiehtovia, ja suhtaudun niihin avoimin mielin. Suuntaan jos toiseen.

Kuitenkin ihmetyttää etupäässä miksi "rauhaton sielu" tai muu väitetty antaa vain vihjeitä ja viitteitä. Miksi ei kirjoittaa verellä tms. suoraa ja selvää viestiä seinälle? Mitä järkeä on mennä seinien läpi ja viettää aikaa haamuna tyhjässä talossa, vuoronperään uusia asukkaita karkottaen? Eikö olisi mukavampaa mennä pummina leffateatteriin tai ilkeämielisen haamun tehdä jotain ihan kunnon pelästyttämisiä naisten pukuhuoneissa tms.? Miksi nämä haamut eivät koskaan selitä tarkoitusperiänsä?

Tiedän että kysymyksiini löytyy väitettyjä esimerkkitapauksia. Kuitenkin on perin juurin järjetöntä (jopa tähän konteksiin) ajatella tyhjäpäinä haahuilevia haamuja kuluttamassa aikaa, paikkaan sidottuina. Miten ne kuluttavat aikaa? Vaikuttavat sen verti tyhjäpäiltä, että tuskin mietiskelevätkään....
nemi
Susikoski
Viestit: 43
Liittynyt: Pe Elo 03, 2007 1:52 pm
Paikkakunta: RAISIO

Viesti Kirjoittaja nemi »

Kuitenkin ihmetyttää etupäässä miksi "rauhaton sielu" tai muu väitetty antaa vain vihjeitä ja viitteitä. Miksi ei kirjoittaa verellä tms. suoraa ja selvää viestiä seinälle? Mitä järkeä on mennä seinien läpi ja viettää aikaa haamuna tyhjässä talossa, vuoronperään uusia asukkaita karkottaen? Eikö olisi mukavampaa mennä pummina leffateatteriin tai ilkeämielisen haamun tehdä jotain ihan kunnon pelästyttämisiä naisten pukuhuoneissa tms.? Miksi nämä haamut eivät koskaan selitä tarkoitusperiänsä?
Mäkin olen miettinyt tota ja varsinkin ton mun ystävän kokeman kohdalla. Ehkä tuonpuoleisessa ei ole enää taitoa kirjoittaa sanoja? Tai mitään järkevää sanaa muistuttavaa.
Ehkä haamuilla ei ole mitään rationaalista käyttäytymismallia. Nämä on mielenkiintoisia asioita.
~Nemi~
Merope
Hetty Wainthropp
Viestit: 491
Liittynyt: Pe Touko 25, 2007 12:04 pm

Viesti Kirjoittaja Merope »

Itselleni tulisi mieleen, että ehkäpä kuolleena vain on vaikeampaa tehdä mitään konkreettista tässä maailmassa. Ehkä jonkin niinkin konkreettisen, kuin raapimajälkien tekemiseen vaatii jotain todella suurta tunnetta ja halua. Mistä sitä tietää, vaikka täällä pyörisi enemmänkin kummituksia, joita me emme vain havaitse. Tai ainakaan kaikki meistä eivät havaitse...

Jotenkin minusta on tietyllä tapaa loogista, että aaveet ovat usein kiintyneet johonkin tiettyyn tilaan, tai harvemmin kai jopa ihmiseen. En sitten tiedä, kun en ole päässyt haamuja haastattelemaan, että ollaanko siellä tilassa vapaaehtoisesti vai ei, saako sen itse valita vai ei, ja voiko sieltä poistua.

Jotkut ns. "tilakummitukset" ovat kyllä aktiivisempia kuin toiset. Itse olen esimerkiksi tavannut yhden teatterikummituksen, joka kyllä osallistuu varsin aktiivisesti teatteriväen elämään ja tarkkailee jatkuvasti.
So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
Johan D.
Scooby-Doo
Viestit: 23
Liittynyt: Su Syys 09, 2007 10:51 am

Viesti Kirjoittaja Johan D. »

Kun kello pysähtyi... Tämä tarina sattui ollessani 7.vuotias, mutta muistan sen vielä ja äiti muistaa paremmin. Ásuimme itse Espoossa ja mummo asui keski-Suomessa. Mummo oli sairastunut syöpään ja montaa päivää ei ollut elinaikaa luvattu. Matkustimme katsomaan mummoa viimeisen kerran, ja yövyimme mummon omistamassa omakotitalossa. Äitini jäi vielä sairaalaan yöksi ja kyseisenä yönä mummoni kuolikin. Äiti saapui aamulla meidän luokse ja kertoi, että mummo nukkui pois aamuyön tunteina. Jossain vaiheessa vanhempani kiinnittivät huomiota pyshtyneeseen seinäkelloon, joka oli pysähnyt kellonaikaan 05.30. Kellonaika oli sama kuin mitä mummo oli kuollut. En muista miten kello saatiin taas toimimaan, mutta sen jälkeen kello on käynyt mökillämme moitteettomasti. (Kyseinen seinäkello toimii "vetämällä". )
jsamu84
Lauri Hanhivaara
Viestit: 142
Liittynyt: La Heinä 07, 2007 9:49 am

Viesti Kirjoittaja jsamu84 »

Itelläni on pari outoo kokemusta kumpakin sattu mummon luona.olin jtn.13v ja alottelin sillon tupakan polttoo menin sit salaa tupakalle ja just kun olin sytyttämässä niin kuulin äänen joka lausu nimeni ja sano älä,älä ikinä,säpsihin ja menin kattomaan onko kaikki unilla,olihan ne.toinen sit ol semmonen että katoin telkkaria ja katoin sit vasemmalle ja siinä näky hymyilevä vanhempi nainen joka muistutti kovasti mummon kuollutta siskoa.äiti,sisko,ukki,isomummo ja veli on kans kertonu että ovat nähneet tai kuulleet jotain mikä liitetään henkimailmaan.tiiä sit mut turha niitä on pelätä :D
nemo
Armas Tammelin
Viestit: 76
Liittynyt: Ti Touko 22, 2007 1:28 pm
Paikkakunta: Annwfn

Viesti Kirjoittaja nemo »

Tuosta em. kellojutusta muistui kun isäni kertoi seuraavan tapauksen. Asuimme siihen aikaan (1980-luvun alussa) omakotikotitaloalueella Porissa. Naapurissa asui pariskunta yhdessä aikamiespoikansa kanssa. Isäni kertoi nähneensä unen, missä kotikatuamme, joka on pussikatu, ajoi hyvin hiljaa kuorma-auto, jossa oli miehiä lavalla. Auto pysähtyi naapurimme talon eteen, jossa naapurin poika oli jo odottamassa. Poika oli kysynyt kuorma-auton lavalla olevilta, että vieläkö on tilaa. Joku mies lavalla oli näyttänyt tuolia ja sanonut, että tilaa on vielä.

Seuraavana päivänä selvisi, että naapurin poika oli kuollut samana yönä. Isäni oli siis nähnyt jonkinlaisen enneunen. Itse en isäni kertomusta epäile varsinkin kun hyvin uskovaisena henkilönä hänellä ei ollut tapana keksiä tällaisia juttuja.
Vastaa Viestiin