mineraalimies kirjoitti:Kyllä se vielä pakolaisen naamaa naurattaa...
Wikipedia kirjoitti:Pakolainen on henkilö, joka joutuu pelkäämään joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen johdosta
Kyllä pakolaisia varmasti naurattaa.
Noin muuten olen iloinen siitä, että kun joudun piakkoin taas asioimaan paikallisella poliisiasemalla, on siellä erikseen palvelutiski tummapintaisempia varten. Veetuttaisi olla jonossa sen Mohammedin takana, joka ei ymmärrä virkailijaa ja jota virkailija ei ymmärrä. Se on sitten asia erikseen, haluaisinko Mohammedin ylipäätään olevan siellä jonottamassa, mutta kun huomioidaan se, että Suomen on oma mohammedkiintiönsä täytettävä (eikä mielestäni pelkästään ylemmältä laadittujen sääntöjen, vaan myös paremman aseman tuoman velvollisuuden takia), on minusta mukavaa, että kiintiön täyttäminen yritetään ainakin periaatteessa tehdä mahdollisimman kivuttomaksi kaikille osapuolille. Etenkin niille, joilla asiat ovat olleet usein syntymähetkestä saakka päin persettä tavalla, jota meidän on vaikea edes kuvitella.
Sen sijaan soisin, että pakolaiskeskustelussakin huomioitaisiin realiteetit ainaisen jeesustelun ja hyssyttelyn sijaan. On ilmiselvää, että mikäli elämä on mennyt syntymähetkestä saakka päin persettä, se epätodennäköisesti ohjautuu uusille urille täysin vieraassa maassa ja kulttuurissa, vaikka kuinka yritettäisiin kotouttaa ja sopeuttaa. Mielestäni tavoitteet maahanmuuttajien sopeutumisen suhteen ovat tähtitieteellisiä suhteessa siihen, mitä on edes käytännössä mahdollista tehdä verrattain lyhyessä ajassa.
Esimerkki tosielämästä: olen joutunut olosuhteiden pakosta olemaan tekemisissä erään entisestä neuvostomaasta kotoisin olevan rikkonaisen perheen kanssa, joka on kahden teini-ikäisen lapsensa kera muuttanut lähikuukausien aikana Suomeen. Lapset pääsivät suoraan eräänlaiselle kymppiluokalle.
Mikäli he oppivat suomen kielen yhden vuoden aikana, he saavat opiskelupaikan ammattikoulusta tai lukiosta. Suomen kaltaisen kielen oppiminen tyydyttävästi edes alle viidessä vuodessa on mielestäni hämmästyttävä suoritus.