Jaa, pitänee kai tasapuolisuuden vuoksi lausua muutama sana tästäkin. Tosin se on sen verran puuroista tajunnanvirtaa yhdistettynä melkoiseen poleemiseen paatokseen, että siinä on varsin vähän tarttumapintaa rationaaliseen keskusteluun. Yritän nyt kuitenkin nostaa muutaman pointin siitä:
Rauno Räsänen, Kriitikko, Satiirikko, Propagandisti ja Philosophi kirjoitti:
Lopputulokseksi saadaan irvokas yhdistelmä lähes skientististä uskoa objektiiviseen tieteeseen ja 'pragmaattis-fanaattista' kampanjointia evoluutiobiologisesti perustellun psykologis-egoistisen 'objektiivisuuden' puolesta - esim. kieltämällä mm. kapitalismin ei-ideologisuus.
Tuo kohta tietysti ns. avaa pelin eli paljastaa kirjoittajansa asenteen niin evolutiivista biologiaa kuin tiedettä kohtaan ylipäätään, varsinkin silloin kun se tuottaa hänen näkökulmastaan "vääriä" tuloksia. Mitään kovin objektiivista ja analyyttistä tekstiä ei siten ole juuri odotettavissa, ja tässä kirjoittaja ei tosiaan petä odotuksia kuten jatkosta ilmenee...
Populistis-elitistisen propagandistin, joka vetoaa kaikessa vain lailliseen (oikeutta toteuttavaan muttei tiukasti ottaen oikeudenmukaiseen) proseduuriin, kanssa ei kannata keskustella, koska hän ei suostu tunnustamaan ääneen että samalla, kun väittää edustavansa totuutta, hän ei kuitenkaan tule kertoneeksi, että tuo totuus implikoi nihilismin ja fasismin eli oikeutetun ja jopa systemaattisen vähemmistöjen, vähäosaisten ja heikompien syrjinnän.
Retorisesti komea virke, mutta ei perustele mitenkään itseään.
Ja yhä silti tämä tyyppi haluaa, että minä esim. äänestäisin häntä vaaleissa (eli uskoisin hänen subjektiivisten intressiensä ilmentävän totuutta myös minun kohdallani), kuten toivovat vaikkapa syvästi inhoamani Ben Zyskovits ja Kimmo Sasi, nuo Kokoomuksen monetaristis-teknokraattiset verikoirat.
Sinänsä tietysti reilua kertoa oma positionsa avoimesti, mutta ei erityisen tyylikkäällä tai sivistyneellä tavalla henkilökohtaista vihapuhetta tirskuen ja jopa henkilön nimen ilmeisen tarkoituksellisesti väärin kirjoittaen (po. Zyskowicz).
Tulkoon sanottua vielä kerran joskin toisin sanoin, että juuri tämä saarnaavaksi propagandaksi ja demagogiaksi muuttunut robottimainen faktoihin juuttuminen todistaa - ei ainoastaan ajattelun yksipuolisuudesta vaan jopa suorastaan persoonallisuuden kapeutumisesta.
Takkiraudan käyttämä muodollinen argumentaatio ja hänen psyykkinen mentaliteettinsa ovat mielenkiintoisella tavalla yhtä aikaa sekä yhteneviä että aivan kuin kahdesta eri maailmasta kumpuavia. Takkirautahan yrittää osoittaa, että hänen 'subjektiivisesti koettuihin objektiivisiin faktoihin' perustuva nihilisminsä on universaali totuus. Tästä seuraa argumenttien ja faktojen tasolla, että silloin myös hänen oman persoonallisuutensa täytyy olla perimmältään vain yksi tämän universaalin nihilismin tuotos, joka kuitenkin pystyy reflektoimaan ko. nihilismin kielellisesti.
Mutkat suoriksi oikoen sanottuna: Takkirauta ei nihilismistään johtuen voi olla yhtään mitään (paitsi ehkä zombie kuten tulemme näkemään), eikä häntä kannata ottaa vakavasti, koska hän on buddhalaisella sosiaalidarwinismillaan tuhonnut kaikki perspektiivit - niin ontologiset kuin eettis-poliittiset (ja silti hänen äänensä on autoritaarinen ja omahyväisen egoistinen).
Samalla Takkirauta on siis tehnyt faktoista psyykkisen, juridisen ja poliittisen puolustusmekanismin, jolla hän yrittää oikeuttaa ja suojata traumaattisen psyykensä fobiat. Nuo fobiat voivat olla itsessään järkevästi perusteltuja, mutta kun niillä ryhdytään systemaattisesti ja pakkomielteisesti (mutta epäsuorasti mystifioiden) puolustamaan jotain universaalin totuuden propagandaa, käy selväksi, että Takkiraudan konemaiseksi transformoitunutta, mekaanis-hedonistista elämänkatsomusta sävyttää pelonsekainen ressentimentti (ihmishalveksunta) eikä suinkaan buddhalainen altruismi (mitä ikinä sellainen sitten voisi nihilismin lähtökohdista edes olla).
En kuitenkaan mene tämän pitemmälle ad hominem-päättelyissäni vaan väitän, että diskurssin tasolla Takkiraudalla on syytä pelätä argumentatiivis-kategorisesta väistämättömyydestä seuraavia asioita, joista yksi on nihilismin (antifoundationalismina) kohtalokas vaikutus argumenttiemme uskottavuuteen ja toisaalta subjektiivisuuden ja nihilismin keskinäisen yhteensopivuuden mahdottomuus.
No, aika pitkälle hän kyllä tuossa jo ehtii, ja ylläolevastakin on jo pitkät pätkät jätetty pois. Tuo loppu onkin sitten puhdasta käsitekikkailua ilman sen kummempaa päätä tai häntää. Pitkälti tuollaista kieltä käyttäenhän
Alan Sokal sen kuuluisan postmodernit pseudoälyköt nolanneen pilansa toteutti!
Kaikki fyysiset ja metafyysiset osat alkavat kuitenkin synkronoida keskenään, kun huomataan, että
tässä todellakin, ihan oikeasti, liikutaan nihilistisen mystifikaation eli teknokraattisen propagandan narsistis-autoritaarisen patologian zombie-maailmassa, jossa Takkiraudan kaltaiset kapitalismin ja protofasismin vampyyrit ovat tulleet tyhjyydestään imemään elossaolevien viattomien verta (energiaa, työvoimaa) pitääkseen kapitalismin pyörät pyörimässä.
Siten subjekti osoittautuu vampyyriksi (elävä kuollut), jonka ainut nihilis-amoraalinen intentio (psykologinen egoismi) on riistää (kyseessä on ei-ideologinen riisto - haha) kapitalismin vaihtoperiaatteella niitä, jotka eivät ole onnistuneet yrityksissään päästä hyväksikäyttämään toisia - noita tavallisia työtä tekeviä ihmisiä.
Todella karmea elämänka/u/tsomus. Mutta mitä hemmetin tekemistä buddhalaisuudella on kapitalismin kanssa? Vai onko sen, jolle subjekti näyttäytyy pelkkänä harhana moraalisesti helpompi kusettaa ei-todellista olentoa - toista ihmistä? - Tämä on ehkä vielä karmeampi elämänka/u/tsumus kuin syvästi tekopyhä kalvinismi, tuo kristinuskon häpeäpilkku.
Heh heh, täytyy antaa Rauno Räsäselle krediittiä hänen poeettisesta retoriikastaan, mutta jos joku yrittää löytää ylläolevasta jotain järkeä, voi kyllä pettyä aikalailla. Ehkä se ei toisaalta ole tarkoituskaan, vaan pelkkä fiilistely ja (väärin)käsitys, että tuossa oli jotain syvällistä mukana...
Pitää kuitenkin oivaltaa, että populaation/lajin olemassaolon jatkuvuus ei ole päämäärä, joka pitää saavuttaa vaan yhtä aikaa sekä automaattinen että sattumasta riippuvainen prosessi - evoluutio toiminnassaan.
Yllättäen ihan täysipäinen virke kaiken soopan joukossa. Rane osaa sentään yllättääkin!
Sillä jos päämäärää ei missään muodossa oleteta, prosessin kognitiivinen mielekkyys (fenomenologisesta nyt puhumattakaan) haihtuu kuin savuna ilmaan. Jäljelle jää pluralistinen kaaos, jossa vain matemaattiset fyysikot 'tietävät' (koordinaatistojensa, animaatioittensa ja konstruktioittensa kautta), mistä perspektiiv/e/istä kosmos nähdään 'oikeasta suunnasta'. Mutta se maailma ei ole enää ihmisen maailma.
Mutta tässä ane kaikesta näennäisoppineesta käsiteakrobatiastaan huolimatta paljastuukin yllättävän konservatiiviseksi ajattelijaksi. Hänkin siis tarvitsee jonkin metafyysisen "elämäntarkoituksen" kaikkien perinteisten uskovien tapaan. Ei kauhean rohkeaa tai radikaalia sanoisin...
'So what' sanoisi Kari Enqvist tähän, mutta pysyköön Enqvist minun puolestani lopullisesti siellä, minne hän kuuluukin: kuolleena mutta loistavana tähtenä taivaalla - ihmisenä en häntä enää kuitenkaan pidä).
Hm, en tiedä onko Kari ylläolevaa lukenut, mutta aika paksua tekstiä nimetystä henkilöstä kuitenkin. No, se on tietysti sen verran absurdia, että aika hyvän huumorintajun omaava Enqvist todennäköisesti vastaisi ylläolevaan juuri sen alussa mainitulla tavalla...
Lacanilaisessa strukturalismissa lähtökohtana on myös tyhjyys, mutta ei mikään empiirisesti havainnoitu/koettu tyhjyys kuten fysiikassa ja/tai buddhalaisuudessa, koska tyhjyys ei yksinkertaisesti ole havaittavissa/koettavissa oleva ominaisuus. Kuvata sen tietysti kuten sanottu symbolisesti voi, mutta symbolit itsessään ovat reifikoituneita fiktioita, elleivät ne mene genealogisesti itse kokemisemme alkuun ja pyri kuvaamaan sen ydintä ainoalla mahdollisella tavalla eli struktuurista seuraavana välttämättömyytenä.
Heh heh, tuosta voisi lähinnä sanoa, että se tekee täydellisesti oikeutta Lacanille ja hänen tunnetusti selkeäsanaiselle argumentaatiolleen. Voisi ehkä sanoa, että sitä saa mitä tilaa...
Biologi vetoaa heti tietämättömyyttämme ihmetellen geeneihin ja hormooni-entsyymin vaikutukseen, mutta nyt ei kysytä sitä, mikä 'rauhanen' aiheuttaa mitäkin psykosomaattisia vaikutuksia vaan sitä, voinko ymmärtää haluni loppuun asti minkäänlaisen syyn, objektin tai representaation muodossa?
Vastaus on ei. Niin halu viettinä kuin sen kohde tai syykin jäävät perimmältään tuntemattomiksi, sillä onhan jotakuinkin mieletöntä tai ainakin kategorista väärinymmärrystä puhua minulle geeneistä ja rauhasista saati hiukkasista ja aalloista yritettäessä vastata kielellisesti siihen: mikä on vietin/halun perimmäinen lähtökohta.
Tyypillistä antibiologismia siis, mutta ei kauhean vankoin argumentein. Tuo hänen ilmeisesti ilmeisenä pitämänsä väite sulaa kyllä aika lailla olemattomiin, jos vähänkin alkaa pohtia, miksi me nyt ylipäätään toimimme ja käyttäydymme niinkuin teemme.
Tyhjyyden mielen voi kuitenkin ymmärtää (ei ainoastaan matemaattisesti reifikoida, jolloin se itse asiassa kadotetaan), ja tämän vuoksi onkin jälleen syytä opiskella biologian, fysiikan ja matematiikan ohella/sijasta hieman lisää lacanilaista strukturalismia.
Juu, siitä vain, jos kokee, että siitä jotain apua maailman ymmärtämiseen on!
Lacanilla on muuten muitakin varsin kiintoisia ymmärtäjiä, sattumaako sitten vai ei...
-
http://personal.inet.fi/business/molari/
-
http://personal.inet.fi/business/molari/Lacan.pdf