Milla Heikkilä, 22 v - surmattiin Karkkilassa v. 2009

[seireeni]

Tarkoitukseni ei siis ollut käskeä surmaajan äitiä pois palstalta, eikä varsinkaan kyseenalaistaa hänen omaa harkintakykyään asiassa. Käytin napakkaa ilmaisua, koska osa porukasta kirjoittaa täällä sen sortin tekstiä, ettei siihen soisi läheisten vahingossakaan törmäävän. Harmi, että tuttavannekin toitottavat mitä netissä kirjoitellaan. Tosin jos asia koskisi itseäni läheisesti, niin varmana minäkin olisin lukemassa palstaa ja tahtoisin oikaista väärät olettamat. Tahdoin kuitenkin lempeästi tönäistä, että me emme ehkä ansaitse oikeaa ihmistä tänne nimimerkkien joukkoon, kertomaan näin kipeistä asioista. Me täällä olemme jännityksen ja sosiaalipornon perään, ja osalla ei ole pienintäkään käsitystä käytöstavoista, jos sellaisista nyt voidaan netissä puhua. Äiti on tervetullut keskustelija tottakai, ei siinä mitään. Kaunista kevään jatkoa!

[me]

Onkohan tämän ihmissaastan maailmaan saattaneet onnelliset vanhemmat koskaan ajatelleet kuinka paljon parempi paikka tääkin paska maa olisi jos olisivat huolehtineet ehkäisystä.
White trash on siitä erikoinen rotu että se sikiää ja sikiää uusia valtion elätettäviä hirvittävällä tahdilla.

vai että White trash...
no, jos on lusikalla annettu, ei kai voi kauhalla vaatia...

Rajanveto on ehkä vaikeaa mutta mä lasken varttimannen tuohon lähiöissämme lisääntyvään kuonaan (white trash).

[Tiina]

Tarkoitukseni ei siis ollut käskeä surmaajan äitiä pois palstalta, eikä varsinkaan kyseenalaistaa hänen omaa harkintakykyään asiassa. Käytin napakkaa ilmaisua, koska osa porukasta kirjoittaa täällä sen sortin tekstiä, ettei siihen soisi läheisten vahingossakaan törmäävän.

No tuskin murhaajan äiti on missään vaiheessa odottanutkaan, että täällä poikansa saisi positiivista palautetta teostaan. Joten se lienee oma valinta.
Ja täytyy kyllä sanoa, että jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, niin olisin aika hissunkissunvaapulavissun. Mutta jokainenhan tekee niin kuin parhaaksi näkee...

[MissHolmes]

Kiitos äiti, tuon ymmärsin jo aiemmista teksteistäsi.

Minua mietityttää, että voiko jokin ''tavallaan'' yksittäinen, muusta elämästä irrallinen, poikkeava tapaus suistaa monen ihmisen elämän kokonaan väärälle polulle? Puhuithan itse kolmesta pojastasi ja kavereistaan.
Saivatko he tuolloin apua? Osasiko kukaan olla tukena?
Oletko koskaan itse miettinyt sitä? Voiko lopputulokseen kuitenkin olla muitakin syitä?

Minä en yritä provosoida, kuten Annamanna ja Skoone kuvittelee. Koitan löytää vastauksia.

Sinä et halua kertoa mitä tapahtui, enkä kysele enempää.

Otetaan ihan täysin mielikuvituksesta temmattu leikki. Minä yritän kuvitella yksittäistä tapahtumaketjua, joka saisi usean nuoren pois tolaltaan. En ole siinä kovin hyvä, mutta yritän edes.


Leikitään, että kolme poikaasi ja heidän kaksi kaveriaan näki naapurin Reinon tappavan naapurin Annelin. Naapurin Reino oli paha mies, eikä pojat uskaltaneet kertoa asiasta ensin poliisille edes kuulusteluissa.
Loppujen lopuksi joku aavisti poikien tuskan ja painosti heidän ''hyvän nimissä'' kertomaan tietonsa poliisille, sillä seurauksella, että naapurin Reino tappaa muiden silmien edessä yhden pojista kostoksi.
Reino saa elinkautisen, mutta ''Peraa'' ei saada takaisin. Kaikki tuntevat syyllisyyttä.

Jos tapahtuma olisi ollut tuollainen, luuletko, että edes osaa pojista olisi auttanut jonkinlainen keskusteluterapia heti tuolloin? Olisiko tilannetta voinut helpottaa siirto toisiin maisemiin? Luuletko, että mitään olisi voinut olla tehtävissä, jos heti tuolloin olisi toimittu?
Ja mitä voisit kuvitella, että se apu sitten olisi voinut olla? Pystyisitkö sinä miehesi kanssa olemaan tuollaisessa tilanteessa puolueettomasti lapsesi tukena, vaikka naapurin Reino pelottaisi teitäkin? Vai yrittäisitkö lakaista ongelman maton alle lisä ongelmien pelossa?

Me kaikki tiedämme (myös Annis ja Skoone), että moniin lasten ongelmiin syynä on aikuiset. Ja tiedätte hyvin senkin, että pahoinvoiva varhaisteini leimataan usein ongelmalapseksi automaattisesti.
Jos vanhemmat ovat voimattomia taistelemaan lapsensa oikeuksien puolesta, on lapsiennen kuin huomataankaan erityisluokalla ja kyläpoliisin silmätikkuna.

Siitä on hyvä aloittaa loppuelämän kierre. Tahtomattaan.

Mutta missä vaiheessa menee pieleen, ettei me aikuiset osata puuttua ajoissa?

Se on se mitä minä ihmettelen.

Annamanna jaksoit sitten kaivaa viestin raivoani täysin tuntematonta ja 'perheetöntä' surmaajaa kohtaa?
Ja kyllä. Olen edelleen sitä mieltä, että avovaimo toimi erittäin väärin, ettei kertonut tietojaan heti: Millan läheiset elivät turhan pitkään epätietoisuudessa. (ja kyllä; avovaimo toiminnallaan myös mahdollisti sen, että surmaaja olisi ehtinyt uusimaan tekonsa...)

Ihmettelen mistä ihmeestä Annis edes viitsii repiä tuollaisia 'suuriahumanistejä'. Mä olen hellapoliisi ja kyökkietsivä. Nothing else.

[MissHolmes]

1)Mutta entä jos vihellettäisiin kerrasta poikki ja riisuttaisiin ainakin murhaajat munasilleen matkaa varten. (Tulisi halvemmaksi). 2) Tai jos sittenkin jaettaisiin lapset uudelleen, semmoisen kasvuympäristöön, 3)geneettiseen perimään sekä vanhempien luonneanalyysiin perustuvan riskianalyysin perusteella. Saisivat sitten kaikki lapset hyvän kasvuympäristön.

Annamanna.

1)Henkirikokseen syyllistyneet tulisi monen muunkin mielestä tutkia erittäin kunnolla ennen vapautusta. Tehdä ns. vaarallisuusarviointi. Säästösyistä näitä ei kuitenkaan ilmeisesti tehdä jokaisessa tapauksessa.

2) Joskus lapsen on parempi kasvaa muualla kuin biologisten vanhempiensa kanssa. Syynä ei aina ole välttämättä alkoholi. Joskus elinympäristö ei yksinkertaisesti ole sovelias lapselle, eikä turvaa tervettä kehitystä. Tiedät sen itsekin. Ja silloin muut vaihtoehdot on paikallaan.

3) Jos molemmat vanhemmat istuvat lapsen ollessa pieni tuomiota henkirikoksesta ja diagnoosina on psykopatia, on varmasti syytä edes kerran miettiä annetaanko lapsi vanhemmilleen näiden vapautuessa, vai sijoitetaanko parempaan paikkaan. Toisinaan riittäisi kyllä yhdenkin vanhemman diagnoosi, koska tunnetusti sairas ihminen lähipiirissä sairastuttaa ympäristönsäkin.


Joskus täällä on ihan helvetin vaikea ymmärtää näitä hurskastelijoita, joille kamalien asioiden ääneen sanominen aiheuttaa ihottumaa.

[annaanna]

Jaa-a MissHolmes. Minä olen diagnoosini tehnyt ja sinä olet sen viesteilläsi alleviivannut.

Julkaistulta viestiltä odotetaan uutta sisältöä -sääntöä noudattaakseni EN osallistun tämän ketjun ominaispiirteisiin kuuluvaan Murhamies-nimimerkin kommentointiin, kehoittamiseen, kieltämiseen, käskemiseen, rohkaisemiseen, toivottamiseen, kiittämiseen tai kehumiseen.

Toteanpa vain, että ainoa vastaamatta jäänyt kysymys on se Mariackan tekemä: "Onko lapsestasi tehty psykopaattidiagnoosia, siis ammatti-ihmisten toimesta?".

[MissHolmes]

Mielentilatutkimuksen mukaan tuomittu oli syyntakeinen eli täydessä ymmärryksessä. Hänet todettiin myös erittäin vaaralliseksi.

http://www.vihdinuutiset.fi/artikkeli/3 ... n-murhasta

Tämä viittaisi siihen. 'Äiti' vahvistanee, jos haluaa.

[pekkaeric]

Hoitakaa ihmiset tuo ehkäisy kuntoon, ja hyvää kevättä kaikille.

[murhamies]

Mielentilatutkimuksen mukaan tuomittu oli syyntakeinen eli täydessä ymmärryksessä. Hänet todettiin myös erittäin vaaralliseksi.

http://www.vihdinuutiset.fi/artikkeli/3 ... n-murhasta

Tämä viittaisi siihen. 'Äiti' vahvistanee, jos haluaa.

-Näinpä juuri.

[murhamies]

Kiitos äiti, tuon ymmärsin jo aiemmista teksteistäsi.

Minua mietityttää, että voiko jokin ''tavallaan'' yksittäinen, muusta elämästä irrallinen, poikkeava tapaus suistaa monen ihmisen elämän kokonaan väärälle polulle? Puhuithan itse kolmesta pojastasi ja kavereistaan.
Saivatko he tuolloin apua? Osasiko kukaan olla tukena?
Oletko koskaan itse miettinyt sitä? Voiko lopputulokseen kuitenkin olla muitakin syitä?

Minä en yritä provosoida, kuten Annamanna ja Skoone kuvittelee. Koitan löytää vastauksia.

Sinä et halua kertoa mitä tapahtui, enkä kysele enempää.

Otetaan ihan täysin mielikuvituksesta temmattu leikki. Minä yritän kuvitella yksittäistä tapahtumaketjua, joka saisi usean nuoren pois tolaltaan. En ole siinä kovin hyvä, mutta yritän edes.


Leikitään, että kolme poikaasi ja heidän kaksi kaveriaan näki naapurin Reinon tappavan naapurin Annelin. Naapurin Reino oli paha mies, eikä pojat uskaltaneet kertoa asiasta ensin poliisille edes kuulusteluissa.
Loppujen lopuksi joku aavisti poikien tuskan ja painosti heidän ''hyvän nimissä'' kertomaan tietonsa poliisille, sillä seurauksella, että naapurin Reino tappaa muiden silmien edessä yhden pojista kostoksi.
Reino saa elinkautisen, mutta ''Peraa'' ei saada takaisin. Kaikki tuntevat syyllisyyttä.

Jos tapahtuma olisi ollut tuollainen, luuletko, että edes osaa pojista olisi auttanut jonkinlainen keskusteluterapia heti tuolloin? Olisiko tilannetta voinut helpottaa siirto toisiin maisemiin? Luuletko, että mitään olisi voinut olla tehtävissä, jos heti tuolloin olisi toimittu?
Ja mitä voisit kuvitella, että se apu sitten olisi voinut olla? Pystyisitkö sinä miehesi kanssa olemaan tuollaisessa tilanteessa puolueettomasti lapsesi tukena, vaikka naapurin Reino pelottaisi teitäkin? Vai yrittäisitkö lakaista ongelman maton alle lisä ongelmien pelossa?

Me kaikki tiedämme (myös Annis ja Skoone), että moniin lasten ongelmiin syynä on aikuiset. Ja tiedätte hyvin senkin, että pahoinvoiva varhaisteini leimataan usein ongelmalapseksi automaattisesti.
Jos vanhemmat ovat voimattomia taistelemaan lapsensa oikeuksien puolesta, on lapsiennen kuin huomataankaan erityisluokalla ja kyläpoliisin silmätikkuna.

Siitä on hyvä aloittaa loppuelämän kierre. Tahtomattaan.

Mutta missä vaiheessa menee pieleen, ettei me aikuiset osata puuttua ajoissa?

Se on se mitä minä ihmettelen.

Annamanna jaksoit sitten kaivaa viestin raivoani täysin tuntematonta ja 'perheetöntä' surmaajaa kohtaa?
Ja kyllä. Olen edelleen sitä mieltä, että avovaimo toimi erittäin väärin, ettei kertonut tietojaan heti: Millan läheiset elivät turhan pitkään epätietoisuudessa. (ja kyllä; avovaimo toiminnallaan myös mahdollisti sen, että surmaaja olisi ehtinyt uusimaan tekonsa...)

Ihmettelen mistä ihmeestä Annis edes viitsii repiä tuollaisia 'suuriahumanistejä'. Mä olen hellapoliisi ja kyökkietsivä. Nothing else.

No mistään tuollaisesta EI ole kyse, ja kyllä, lapset on aikanaan saaneet terapiaa ja myös minä äitinä olen käynyt lasten kanssa siellä, mutta...kaikkeen ei auta terapia. Kun ihminen on sisältä rikottu sitä ei aina pysty korjaamaan. Nickyan kohdalla asia oli vakavampi kuin muilla, joten en tiedä olisiko siinä sitten syy että hänestä myös tuli pahempi??? Asioista on puhuttu ja tukea on annettu niinkuin vain on osattu ja pystytty...Ja kyseessä ei ole mikään yksittäinen tapahtuma ja muusta elämästä irrallinen tapahtuma. Miten voisikaan olla muusta elämästä irrallinen tapahtuma jos ne asiat on tuhonneet lasten elämät. Mutta se siitä ja tähän asiaan en enään palaa. mukavaa kevättä kaikille ja koittakaahan pärjäillä ja HUOLEHTIKAA EHKÄISYSTÄ ettei tule vahingossa tähän maailmaan psykopaatteja lisää. Sitähän kun ei voi koskaan etukäteen tietää tulevaa. JOs sen voisi ennustaa jo ennen syntymää niin olisi kannattanut jäädä syntymättä kokonaan itse kunkin tähän maalimaan

[seireeni]

No tuskin murhaajan äiti on missään vaiheessa odottanutkaan, että täällä poikansa saisi positiivista palautetta teostaan.

Ei varmasti odottanutkaan, mutta kun täällä sitä ei-niin-positiivista palautetta saavat nyt muutkin perheenjäsenet kuin vain surman tehnyt poika, sehän mulla oli pointtina ylipäätäänkin. Ja näitä "käyttäkää ehkäisyä" -valopäitähän riittää. En puoluste rikosta millään tavalla, enkä ota kantaa siihen millainen perhe on kyseessä muuten, sillä johan paisuisi ketjut tällä foorumilla, kun jokaisen rikollisen perhettä alettaisi ruotimaan. Tottahan se on, että useimmiten rikollinen ei ole ehjästä ylemmän keskiluokan kodista kotoisin, ja ongelmia on hänen lähipiirissään yleensä muillakin, mutta se menee kuitenkin jo asian vierestä.

[annaanna]

Seireenin kannanottojen innoittamana aloin pohtia tuota "julkisuusnäkökulmaa". Pysyäkö murheensa kanssa suu supussa kotona tai mennä vaikkapa vertaistukiryhmään. Ja jos sinne menee, niin mitä siellä voi puhua kaikelle kansalle. Voiko itsemurhan tekijöiden omaisten ryhmässä pohtia vainajan tekoja hänen yksityisyyttä loukkaamatta yms. Miksei voisi, sehän on koettua elämää. Kunhan kertoo omista kokemuksistaan, huomioistaan ja tunteistaan. Monet ovat kirjoittaneet kirjoja läheistensä mielisairauksista, alkoholismista, julkkikset pukkaavat paljastuskirjoja elämästään ketään säästelemättä solkenaan. Vielä astetta rankempaa on mennä televisioon asioita pohtimaan vaikkapa "tastuloiden" kanssa. Oma valinta, kuka mitäkin uskaltaa.

Tässä tapauksessa "murhamies" tuntee hyvin henkilökohtaisesti tilastollisesti harvinaisen ihmisen ja kirjallisesti näköjään erinomaisen hyvään itseilmaisuun pystyvänä on paljon vartijana. Sillä tavalla arvokas ihminen. Itse tietää onko mahdollisuuksien rajoissa kirja tyyliin "Olen psykopaatin äiti" tai jokin muu tapa jakaa havaintojaan. Sama koskee miniäänsä. Pelkästään mielessä ehkä olevien Nikiyan lauseiden jakaminen voisi auttaa psykopaatiksi diagnosoidun ihmisen maailman hahmottamisessa. Monelle kissan suorittama "peseytyminen" itseään nuolemalla on mielenkiintoista seurattavaa, pienimuotoinen elämys. Nikiyalle taas elämänvalon sammuminen puukotetusta silmästä. Eikö voida sanoa, että psykopatia on Nikiyan IHMISENÄ OLEMISEN TILA. Ja kaikkien kaltaistensa.

Vertaistukiryhmä taitaa kutistua lähinnä anoppi-miniä kokoiseksi. En tiedä voivatko anoppi ja miniä koskaan kohdata kahtena naisena, jotka jakavat tässä tapauksessa miestensä kautta saman kohtalon. "Korvaan" vähän särähti tuo miniän käytöksen ihmettely asian salailussa. Ihminen on kuitenkin onnistunut selviämään elossa lapsensa kanssa parisuhteessa vaaralliseksi luokitellun psykopaatin kanssa. Kun on kerrottu surmatun ja haudatun ihmisen, kun kertoja on tasoa psykopaattinen valehtelija, kun on aiemmin tarkoituksena ollut "vähän puhkaista silmää elämänvalon sammumisen seuraamiseen", kun kyseessä olisi voinut olla vaikka "jekutus", josta poliisille ilmoittaminen olisi voinut olla kohtalokasta, kun ...
Jäin käsitykseen, että naiset eivät ole keskenään asoita setvineet.

Ja kirjoitan minä vielä yhdestä asiasta. Joku jossakin kirjoitti jotakin tämän tapaista; "..., että on onnistunut (tekijä) kolme vuotta pinnistelemään ennenkuin taas sortui surmaamaan." Se tuota voi olla totta, tai sitten ei. Jos ei vain ole käynyt itseään käräyttämässä pankkiautomaatilla, jos ei vain ole kellekään hautapaikan sijainnista soitellut. Kadonneista naisista kun tuolla palstan Kadonneet -osiossa ei ole pulaa. Eikä niitä tapauksia poliisi selvitä (koskaan?) ilman sitä kuuluisaa onnea tutkimuksissa.

(kävin uudelleenkirjoittelemassa tuota erikoista etunimeä)

[Ciccarelli]

Ohhoh.. Ei oikein muita sanoja löydy.. Tällainen juttu on mennyt multa aivan ohi, varmaankin kun ei ole ollut tapahtuma-aikohin mahdollisuutta kovin paljoa seurata mediaa. Suomessakin tällasia saalistajia? En kannata kuolemantuomiota, en edes tällaisissa tapauksissa. Mutta rangaistusten pituuksissa meidän pitäisi ottaa mallia jenkeistä, elinkautisia niin monta kun on ruumista/murhaa. Unohtamatta raiskausten säälittävän pieniä tuomioita!

[murhamies]

Seireenin kannanottojen innoittamana aloin pohtia tuota "julkisuusnäkökulmaa". Pysyäkö murheensa kanssa suu supussa kotona tai mennä vaikkapa vertaistukiryhmään. Ja jos sinne menee, niin mitä siellä voi puhua kaikelle kansalle. Voiko itsemurhan tekijöiden omaisten ryhmässä pohtia vainajan tekoja hänen yksityisyyttä loukkaamatta yms. Miksei voisi, sehän on koettua elämää. Kunhan kertoo omista kokemuksistaan, huomioistaan ja tunteistaan. Monet ovat kirjoittaneet kirjoja läheistensä mielisairauksista, alkoholismista, julkkikset pukkaavat paljastuskirjoja elämästään ketään säästelemättä solkenaan. Vielä astetta rankempaa on mennä televisioon asioita pohtimaan vaikkapa "tastuloiden" kanssa. Oma valinta, kuka mitäkin uskaltaa.

Tässä tapauksessa "murhamies" tuntee hyvin henkilökohtaisesti tilastollisesti harvinaisen ihmisen ja kirjallisesti näköjään erinomaisen hyvään itseilmaisuun pystyvänä on paljon vartijana. Sillä tavalla arvokas ihminen. Itse tietää onko mahdollisuuksien rajoissa kirja tyyliin "Olen psykopaatin äiti" tai jokin muu tapa jakaa havaintojaan. Sama koskee miniäänsä. Pelkästään mielessä ehkä olevien Nikiyan lauseiden jakaminen voisi auttaa psykopaatiksi diagnosoidun ihmisen maailman hahmottamisessa. Monelle kissan suorittama "peseytyminen" itseään nuolemalla on mielenkiintoista seurattavaa, pienimuotoinen elämys. Nikiyalle taas elämänvalon sammuminen puukotetusta silmästä. Eikö voida sanoa, että psykopatia on Nikiyan IHMISENÄ OLEMISEN TILA. Ja kaikkien kaltaistensa.

Vertaistukiryhmä taitaa kutistua lähinnä anoppi-miniä kokoiseksi. En tiedä voivatko anoppi ja miniä koskaan kohdata kahtena naisena, jotka jakavat tässä tapauksessa miestensä kautta saman kohtalon. "Korvaan" vähän särähti tuo miniän käytöksen ihmettely asian salailussa. Ihminen on kuitenkin onnistunut selviämään elossa lapsensa kanssa parisuhteessa vaaralliseksi luokitellun psykopaatin kanssa. Kun on kerrottu surmatun ja haudatun ihmisen, kun kertoja on tasoa psykopaattinen valehtelija, kun on aiemmin tarkoituksena ollut "vähän puhkaista silmää elämänvalon sammumisen seuraamiseen", kun kyseessä olisi voinut olla vaikka "jekutus", josta poliisille ilmoittaminen olisi voinut olla kohtalokasta, kun ...
Jäin käsitykseen, että naiset eivät ole keskenään asoita setvineet.

Ja kirjoitan minä vielä yhdestä asiasta. Joku jossakin kirjoitti jotakin tämän tapaista; "..., että on onnistunut (tekijä) kolme vuotta pinnistelemään ennenkuin taas sortui surmaamaan." Se tuota voi olla totta, tai sitten ei. Jos ei vain ole käynyt itseään käräyttämässä pankkiautomaatilla, jos ei vain ole kellekään hautapaikan sijainnista soitellut. Kadonneista naisista kun tuolla palstan Kadonneet -osiossa ei ole pulaa. Eikä niitä tapauksia poliisi selvitä (koskaan?) ilman sitä kuuluisaa onnea tutkimuksissa.

(kävin uudelleenkirjoittelemassa tuota erikoista etunimeä)

Hmmm...niin, emme ole miniän kanssa tosiaankaan asioita setvineet. Ehkä hänellä on muut tahot kelle asioitaan setvii...en tiedä, ollaan me ihan hyvissä väleissä hänen kanssa en sillä sano...mutta tosiaan, paljon muusta puhutaan, mutta tästä kyseisestä asiasta ei koskaan. Mä silloin aikanaan asian tultua ilmi koitin siitä jutella eri aikaväleillä, mutta hän ei niistä puhu, joten suon sen hiljaisuuden asian suhteen hänelle. Hän tietää että voi puhua mun kanssa jos haluaa, jos ei halua, niin valinta on hänen. Onhan siinä asioita jotka muakin vaivaa ja ihmetyttää ja olisin halunnut tietää joitain asioita, mutta ei voi toista pakottaa puhumaan. Sitä olen kysynyt että miksi ei mulle edes kertonut, niin en ole siihen saanut vastausta. Hän ei kuulema tiedä. Kyse ei ainakaan ole pelosta koska hän on Nicyan kanssa edelleen yhdessä ja suunnittelee vapautumisen jälkeistä elämää. Jos hän pelkäisi Nickyaa, niin luulen että ottaisi eron kun siihen nyt on hyvä mahdollisuus. No, vuodet on pitkiä ja hänkin muuttuu, saa nähdä miten käypi. Parempi olisi tietysti nuoren ihmisen jatkaa elämäänsä, mutta mikä mä olen puuttumaan kenenkään elämään. Sellasia aatoksia nyt tähän väliin

[Waja]

Minkälainen ihminen on Nickyan vaimo joka kuvittelee antavansa anteeksi tän hirviön teot ?
En voi kun ihmetellä että joku on niin vähä-älyinen että ei ymmärrä ottaa etäisyyttä vielä tässäkään vaiheessa niin kauaksi kuin mahdollista koko sukuun.
Miten on mahdollista että Nickyan äiti kirjoittaa noin selkeitä tarinoita kun ympärillä kaikki muut läheiset ja tuttavat ovat aivan idiootti tasolla ?