Helvetin koirat

[Dr Bergmeister]

"Muuan Peterboroughin luostarin munkki kirjoitti vuonna 1127 Englannin historiallisista tapahtumista kertovaan koosteeseen, joka nykyisin tunnetaan nimellä "Anglo-Saxon Chronicle" (Anglosaksien kronikka): ".. monet näkivät ja kuulivat suuren metsästysseurueen. Metsästäjät olivat isoja, mustia ja kammottavia ja kaikki heidän koiransa olivat mustia ja leveäsilmäisiä.. ja he ratsastivat mustilla hevosilla.. ja munkit kuulivat heidän torviensa toitotukset yöllä". Kronikoitsijan mukaan tämä enne varoitti erään Peterboroughin uuden apotin tuhoisasta ahneudesta.

Tämä on ensimmäinen muistiin merkitty kuvaus Englannissa tavatusta ilmiöstä, jota sanotaan aavemetsästykseksi. Aavemaisia koiralaumoja on kertoman mukaan nähty tai kuultu kaikilla Brittein saarilla, ja niille on eri puolilla annettu eri nimiä, esimerkiksi "Gabrielin ajokoirat", "nummikoirat" tai "helvetin koirat". Ne ovat sukua yksin ilmestyville mustille koirille, joita on nähty joissakin osissa maata. Esimerkiksi Peterboroughin "leveäsilmäiset" koirat muistuttavat Norfolkin rannikolla kummittelevaa Shuckia, jolla on lautasen kokoiset palavat silmät.

Jos koirien kuultiin kulkevan jonkin paikan yli pilvisenä yönä, niiden uskottiin enteilevän tuhoa. Kuullessaan niiden äänet ihmiset heittäytyivät kasvoilleen maahan, jotta välttyisivät näkemästä niitä. Ne yhdistettiin näet levottomiin vainajiin - kirottuihin tai helvetin esikartanon kadonneisiin sieluihin. Sekä Saksassa arveltiin, että metsästykseen osallistui kastamattomien lasten sieluja. Ranskassa taas sanottiin, että seurueen johtaja oli kuningas Herodes, joka ajoi takaa viattomia lapsia, siis Betlehemin lapsia, jotka Herodes surmautti yrittäessään tappaa Jeesus-lapsen. Yhdessä saksalaisessa muunnelmassa ja myös Skandinavian maissa metsästyksen johtajana pidettiin joskus vainajien jumalaa Wotania eli Odinia. Hänet samaistettiin näet kristityllä keskiajalla paholaiseen, koska hän keräsi pakanoiden sieluja.

Walesilainen historioitsija ja runoilija Walter Map kirjoitti vuonna 1190 " yöllisistä seurueista", jotka kuuluivat tarunomaisen muinaisen kuninkaan Herlan johtamaan "Herlethinguksen ruokakuntaan". Map kertoi: "Ne olivat alati harhailevia joukkoja.. ja niissä nähtiin elävinä monia sellaisia, joiden tiedettiin kuolleen". Metsästyksen johtajina oli muitakin muinaisia kuninkaita, todellisia tai kuvitteellisia. Vuoden 1200 tienoilla puhuttiin "Arthurin ruokakunnasta", ja myöhempi ranskalainen kansanperinne tuntee "Arthurin metsästyksen". Nimestä riippumatta seurue oli aina kammottava ilmestys, jonka avulla keskiajan papit ja myöhemmät puritaanit iskostivat kansaan helvetin tulen ja viimeisen tuomion pelkoa. Metsästyksen johtajana - sikäli kuin hän ei ollut paholainen itse - olikin 1800- luvun Englannissa yleensä joku paikallinen pahantekijä, jonka osana oli ikuinen aavemainen harhailu ulvovien koirien seurassa".

Lähde : Tiedon tuolla puolen. Kustantaja Valitut Palat