Niuvanniemessä yli 50v

[V.V.82]

Olihan "Kellokosken prinsessa" eli Anna Lappalainenkin hoidossa yhtäsoittoa yli 50 vuotta. http://www.google.fi/url?sa=t&source=we ... TQ&cad=rja Eli ei tämä ihan yksittäinen tapaus ole.

[Tiina]

Niinpä...mielenkiintoinen persoona tuo Anna.

Nuorena..




ja vähän vanhempana...

[V.V.82]

Niinpä...mielenkiintoinen persoona tuo Anna.

Juu, kirja on tullut luettua, leffa pitäisi vielä katsoa. Anna taisi vain vetää showta vuosikymmeniä, ennen kuolemaansahan hän oli todennut tajuavansa kyllä missä mennään, oli vain rooli jäänyt päälle.

[Koppihoitaja]

Hoitoaikojen lyhentyminen pitkäaikaispotilailla on mielestäni vähän tilastollista harhaa. 90 luvulla, kun mielisairaanhoitopiirit lakkautettiin ja yhdistettiin erikoissairaanhoidon kuntayhtymiin niin osa silloisista potilaista sijoitettiin kuntien perustamiin hoitokoteihin.
Nykyisin kunnat alkavat ostaa enemmän palveluilta yksityisiltä, jotenka vanha B-sairaala malli on palaamassa, tosin yksityisenä. Wanhaan aikaan voidaan katsoa hoidon jatkuneen esim 20 vuotta.
Ennen:
- Potilas saapuu sairaalaan, on siellä hoidossa 1 vuoden ja siirtyy sitten saman kuntayhtymän B- sairaalaan ja on siellä hoidossa 19 vuotta, ehkä käy välillä jaksoja sairaalassakin.
Nyt
- Potilas saapuu sairaalan, on siellä hoidossa 1 vuoden ja siirtyy sitten kotikunnan maksusitoumuksen saatuaan yksityiseen "kuntoutumis- ja asumisyksikköön" joka on perustettu vanhaan B sairaalaan ja osa henkilökunnastakin on samaa. Käy yhtä usein ja pitkään sairaalahoidossa kun ed. esimerkkikin.

Eli mikä siis on muuttunut? Tilastot, sairaalahoitoa 19v vähemmän.
- Riippuen taas yksityisen yksikön asemasta, onko hoitolaitos vai tuettu asuminen, tilastot näyttävät myös erilaiselta.

Tuon tuetun asumisen ja hoitolaitoksen erona, asukkaalle, on lähinnä se että hoitolaitoksessa maksetaan hoitopäivämaksu tms. johon sisältyy kaikki palvelut, ruoat, lääkkeet jne... Asumisyksikössä taas maksetaan vuokra, ruoka + palvelut erikseen ja lääkkeet on omia. Käytännössä toiminta voi olla ihan samaa. Paitsi palvelun tarjoajalle, eli hoitolaitos- statuksella toiminnan valvonta on tarkempaa ja mm. fyysiset rakenteet on erilaisia, kuten nykyisin vaaditaan sammutusjärjestelmät ja muuta turvallisuus juttua. Tiedän että suunnittelu vaiheessa on joitain yksiköitä muutettu asumisyksiköiksi, kustannus säästöistä johtuen.

Sama homma on nykyisin myös kehitysvammaisten puolella. Isoista keskulaitoksista on pyritty eroon. Kunnat ovat perustaneet pieniä yksiköitä, mutta niiden toiminta on kallista niin suuret yritykset, muistaakseni Esperi Care ainakin, ovat jo suunnitelleet 200-300 asukkaan "mitä lie säilytyspaikkoja".

Sori ku meni vähä ohi aiheen..mutta on kiva näin välillä avautua mt hoidon nykytilasta

[Ailar]

Kiitos koppihoitajalle todella mielenkiintoisista ja hoitoa valaisevista viesteistä.
Minua kammoksuttaa tuo ajatus, että joku voidaan laittaa lepositeisiin noinkin pitkiksi ajoiksi. Toki ymmärrän tarpeen. Toivottavasti en koskaan itse tule niin hulluksi, että minut sidottaisiin tuollaisiin tai ainakin toivon, että silloin olisin niin heikossa kunnossa, etten ymmärrä enää tapahtumia.
Eikö siinä tule ihmiselle kahta kauheampi ahdistus?
Kai ne potilaat sitten ainakin lääkitään kunnolla? Ovatko potilaat rauhallisempia tuollaisen sitomisen jälkeen?
Käytetäänkö mielenterveyshoidossa vielä nykyisin paljonkin sähköshokkeja? Jos, niin näkyykö se hoito heti siinä potilaassa? (tiedustelee nimimerkki: salkkareista vaan kattelin)

[matlockb]

Käytetäänkö mielenterveyshoidossa vielä nykyisin paljonkin sähköshokkeja? Jos, niin näkyykö se hoito heti siinä potilaassa? (tiedustelee nimimerkki: salkkareista vaan kattelin)

Kiinnostaa itseänikin, onko yleistymässä oleva hoitomuoto vai käytetäänkö sitä oikeasti paljon? Lisäksi kiinnostaa se, mitä lääkettä rauhattomalle ja lepositeisiin laitettavalle potilaalle annetaan?

[Mariacka]

Käytetäänkö mielenterveyshoidossa vielä nykyisin paljonkin sähköshokkeja? Jos, niin näkyykö se hoito heti siinä potilaassa? (tiedustelee nimimerkki: salkkareista vaan kattelin)

Kiinnostaa itseänikin, onko yleistymässä oleva hoitomuoto vai käytetäänkö sitä oikeasti paljon? Lisäksi kiinnostaa se, mitä lääkettä rauhattomalle ja lepositeisiin laitettavalle potilaalle annetaan?

Sähköhoito (sokkihoito on väärä sana) ja sen suosio vaihtelee aikakausittain, sairaaloittain ja maittain. Esimerkiksi Ruotsissa annetaan paljon kyseistä hoitoa nykyään. Välillä se on Suomessa ollut "muodista poissa", mutta se on verraton apu vaikeaan masennukseen tai katatonisiin "jähmeys"tiloihin. Ei auta kaikille, mutta niille, joita se auttaa, se tehoaa melko pian, jopa yhden kerran jälkeen ja huomattavasti paremmin kuin mitkään lääkkeet. Niuvanniemessä annetaan sähköhoitoa paljon (mikä selittyy varmasti potilaiden vaikeahoitoisuudella).

Eräs psykiatri kuvasi sähköhoidon vaikutusta siihen, että kun ennen vanhaan oli vinyylilevyt, jotka saattoivat jäädä junnaamaan yhteen kohtaan, usein levysoittimen tönäisy auttoi ja kappale jatkui eteenpäin. Samalla tavoin sähköhoito auttaa niitä ihmisiä, joiden ajatus/toiminta on jumissa. Tämä oli tietysti vain kuvainnollinen esimerkki.

Sähköhoito annetaan potilaalle nukutuksessa, se on kivutonta. Sivuvaikutuksena voi tulla ohimeneviä lähimuistin häiriöitä.

Leposide-eristys on hoitomuoto, josta yritetään päästä eroon kansallisesti ja kansainvälisesti. Suomi on takapajula tässä suhteessa. Alueellisia, kulttuurisia eroja on paljon. Kaikkia pakkotoimia tulisi vähentää suositusten mukaan 40 % ja ensisijaisesti suositaan lääkitystä, eristykseen ja lepositeisiin saa turvautua vain äärimmäisissä tapauksissa (esim. potilaan jatkuva itsensä vahingoittamisen vaara). Lääkkeistä käytetään ensisijaisesti injektiomuotoisia lääkkeitä, loratsepaamia (Ativan) rauhoittamiseen, sitten on antipsykoottisissa lääkkeissä esimerkiksi Zyprexaa, Abilifya ym. Valitettavasti en ole ihan ajan tasalla lääkeasioissa, mutta jollakulla voi olla asiasta käytännön tietoa.

[Koppihoitaja]

Tuo sähköhoito asia menee aikalailla kuten edellisessä postauksessa. Nykyisin sitä annetaan jo polikliinisesti joissain paikoissa, eli potilas tulee aamulla sairaalaan, saa sähköt ja kun heräilee vointia seurataan ja pääsee sitten kotiin. Sähköa annetaan hoitosarjana, olikohan 6-8x parin vko ajan. Käsittääkseni uudemmat koneet aiheittavat vähemmän muistihäiriöitä ja pääkipuja operaation jälkeen.
- Sinänsä ei ole mitään kummallista tai mystistä tuossa sähköhoidossa, paitsi ettei sen vaikutustapa ole vieläkään ihan selvillä

yli 3pv mittainen sidonta in kyllä harvinaisuus! En muista 16 vuoden "ura- ja opiskeluajoista kuin ehkä yhden tapauksen 5-6pv. Voi siitä tässä kertoa ilman että vaitiolovelvollisuus vaarantuu...
- Tuolloin ei mitkään lääkkeet auttaneet, potilas ei itsekkän halunnut siteistä pois. Kykeni keskustelemaan täysin asiallisesti. Mutta ruokailutilanteissa, kun käsi irroitettiin tai vessareissuilla tuli päälle nyrkein. Tais siinä viikoverran mennä sidonnassa...ja muutamalla kollegalla silmä mustaksi.
Viikon mittainen huone-eristyskin on aika harvinaista. Toisaalta siinäkin voi olla tilastollista harhaa. Eli 6pv jakson jälkeen potilas otetaan aamusta osastonpuolelle ja lääkäri päättää eristyksen. Iltapäivällä potilas joudutaan eristämään uudelleen ja alkaa uusi jakso.
- Jaa..no tuosta en olekkaan ihan varma..jatkuuko "vanhana" jos saman vrk puolela aloitettu.

Tosiaan, sidontaa käytetään äärimmäisessä tapauksessa ja ne pyritään lopettamaan mahdollisiman lyhyesti. Käytäntö voi olla että annetaan siteissä lääkitystä ja kun se vaikuttanut ja potilas riittävän rauhallinen siirretään huone-eristykseen. Joskus tietysti käy toisinpäinkin, kuten huone-eristys potilas alkaa hakkaamaan päätään seinään tms. Usein käy niin ettei potilas edes muista olleensa sidottuna, herää eristyksestä ja koko sidonta homma on hämäränpeitossa. Tietenkin toisiakin on, jotka muistavat kaiken. Yksi asia mikä eristämiseen kuuluu, tai pitäisi kuulua, on asian läpikäyminen potilaan kanssa jälkeenpäin.

Lääkkeenä usein joudutaan käyttämään injektioita, varsinkin jos siis suun kautta ei lääkettä halua ottaa. Ativan/lorazepam im muodossa on aika käytetty, mutta sen saatavuus on ollut huonoa. Jossain on käytetty myös midatsolaamia, eli sama kun Dormicum. Diapamia ei im injektiona annetan, koska sen vaikutus on niin hidas. Antipsykooteista i.m muotoisena käytetään nykyisin enemmän noita n.s uudenpolven lääkkeitä, Abilify, Zeldox ja Zyprexa. Vanhemmista taas Serenasea (lähinnä delirium potilaat) ja Cisordinol Acutardia (vaikeat psykoosit, pahat maaniset tilat). Omasta kokemuksestani tehokkain ja paras on Cis. Acutard! Siinä on tosin sivuoireiden vaara ns ep oireet, mutta sitä vastaan annetaan (etukäteenkin) Akinetonia.
- Monet vanhat ja kokeneet potilaat osaavat pyytää tuota Acutardia, he kokevat sen parantavan oloa niin paljon että parin päivän kova väsymys tai jäykkyys ei haittaa, mutta uudenpolven lääkärit määräävät mielellään uusia lääkkeitä ja nimenomaan sellaisia joita juuri on esittelijä käynyt esittelemässä

En ole muuten salkkareita seurannut, kun ihan sivumennen tässä parin vko aikana. Eräs tämänhetkisten jaksojen käsikirjoittaja, tai siis tiimin jäsen, omaa alan työkokemusta...

[matlockb]

Käytetäänkö enää rauhoittamiseen alpratsolaamia (apteekista respalla mm. xanor ja alprox)?
Itse olen jo vuosia tätä "vanhaa" lääkettä käyttänyt tarvittaessa ja ehdottomasti paras apu kun alkaa joku asia ottamaan päähän. SSRI-lääkkeet olen pakannut pussiin ja vien apteekkiin hävitettäväksi kun muistan, niistä ei apua ole ollut vaikka useampia kokeiltu, mutta yhtään ssri-pilleriä en enää suuhuni laita.
Lisäksi olen ihmetellyt mistä syystä esimerkiksi Diapam tai Temesta (eli Ativa/loratsepaami) ei ole vaikuttanut itseeni mitenkään vaikka kuukausittain Xanorin ohelle on jo vuosia Diapamia kirjoitettu. Ainoastaan xanorilla on ollut vaikutusta.. osaisiko koppihoitaja tähän vastata?

[Koppihoitaja]

Kyllä Xanoria käytetään, mutta vähemmän varmaan nykyään kun 10-15v sitten. Tuskin koskaan enään aloitetaan uutena lääkityksenä kenellekkään. Xanorin haittapuolena on vahvan riippuvuuden muodostumisen mahdollisuus. Käsittääkseni paljon kovempi mitä diapameilla ja vaikeampi vieroittaa kun toleranssi on kasvanut jo liikaa. Myös se ettei diapam tai temesta "tunnu missään" on xanorin vaikutusta.
Toinen huonopuoli on se että katukaupassa on arvokas lääke ja haluttu.

[koppihoidettu]

[quote="Koppihoitaja"] ...
yli 3pv mittainen sidonta in kyllä harvinaisuus! En muista 16 vuoden "ura- ja opiskeluajoista kuin ehkä yhden tapauksen 5-6pv. Voi siitä tässä kertoa ilman että vaitiolovelvollisuus vaarantuu...
- Tuolloin ei mitkään lääkkeet auttaneet, potilas ei itsekkän halunnut siteistä pois. Kykeni keskustelemaan täysin asiallisesti. Mutta ruokailutilanteissa, kun käsi irroitettiin tai vessareissuilla tuli päälle nyrkein. Tais siinä viikoverran mennä sidonnassa...ja muutamalla kollegalla silmä mustaksi.
Viikon mittainen huone-eristyskin on aika harvinaista. Toisaalta siinäkin voi olla tilastollista harhaa. Eli 6pv jakson jälkeen potilas otetaan aamusta osastonpuolelle ja lääkäri päättää eristyksen. Iltapäivällä potilas joudutaan eristämään uudelleen ja alkaa uusi jakso.
- Jaa..no tuosta en olekkaan ihan varma..jatkuuko "vanhana" jos saman vrk puolela aloitettu.
...
/quote]
Mä oon itse ollut yli viikon yhtäsoittoa remmeissä. Jossain vaiheessa sit mun agressiivisuutta testattiin vapauttamalla aina yksi raaja kerrallaan pariksi tunniksi. Tästä on kyllä jo aikaa ja nykyään kuulemma remmejä käytetään vähemmän kun vuosia takaperin. Mulle muuten sanottiin ettei sairaalassa saa puhua "remmeistä", vaan on käytettävä termiä "leposide". Kun pääsin lepareista kokonaan pois, olin vielä suht pitkään kopissa, jonka jälkeen seuraava vaihe oli se että olen esim. 2h päivässä osastolla ja lopun aikaa kopissa. Viimenen vaihe oli että olin päivät osastolla ja yöt kopissa. Sen jälkeen "pääsin" takas muiden joukkoon osastolle. Tota koko rumbaa kesti mulla siis jotain yli 2kk varmaan. Että repiikää tästä huumoria. Ja ekaa kertaa pääsin häkkipihalle ulkoilemaan joku 3 viikkoa ennen eristyksen lopullista loppua. Oli aika vitun veikee fiilis kun näki taivaan pitkästä aikaa ja sai hengittää raitista ilmaa kopin sijaan. Ois kyl ton nuoruuden ehkä voinu paremminkin viettää.

[Talontytär]

Näinkin voi käydä, ystäväni joutui hoitoon Meilahdesta, jonne hänet oli viety epileptisten kohtausten jälkeen. Tiedä, miten olisi käynyt, mutta joku lääkäreistä alkoi tutkia kuvia ja havaitsi, että ystäväni pääkki ei heitä, vaan oireet aiheutuvat aivokasvaimesta. Ystäväni otti olonsa mukavasti, antoi sormukset, itse olisin varmasti tapellut itseni hengiltä, jos ne minulta vietäisiin. Hänestä oli hupaisaa kaikki aamupala järjestelyt eri pöydissä, ihmisten tarkkailu jne. Hänestä se oli kiva seikkailu. Ja ehkä hänen ammattinsa takia häntä arvioitiin tarkemmin. (samaa alaa)

Mutta kyllä tuolla voi kulua koko elämä. Tiedän ihmisen, joka joutui noin 11-12 vuotiaana sisään joskus 1970-luvulla ja on yhä siellä. Ei hänestä mitään huomaa oikein ulos, joten tuntuu, että eikö tosiaan ole muuta tietä. Ei kai sitten.

[Lissu]

Mä oon itse ollut yli viikon yhtäsoittoa remmeissä. --- Tota koko rumbaa kesti mulla siis jotain yli 2kk varmaan. Että repiikää tästä huumoria. Ja ekaa kertaa pääsin häkkipihalle ulkoilemaan joku 3 viikkoa ennen eristyksen lopullista loppua. Oli aika vitun veikee fiilis kun näki taivaan pitkästä aikaa ja sai hengittää raitista ilmaa kopin sijaan.

Kuulostaahan tuo rankalta... Mutta tuskin ilman syytä jouduit remmeihin kuitenkaan?

[koppihoidettu]

En joutunut ilman syytä, sitä en ala väittämään. Niin makaa kun petaa kävi tässäkin jutussa.

Mutta väitän silti paskapuheeksi sitä, kun väitetään ettei Suomen psyk. sairaaloissa muka rangaista ketään, vaan aina on kyse "hoitotoimenpiteestä". Kyllä täällä noita "hoitotoimenpiteitä" ihan rangaistuksinakin käytetään.