Gustafssonin vammat

[Sariola]

Aivojen vaurioitumisen mekanismit

Traumaattinen aksonivaurio

Kudosvaurioista - ja yleensäkin vammamekanismeista - selvästi tärkein on traumaattinen l. diffuusi aksonivaurio (TAI eli DAI). ´Diffuusi´ tarkoittaa epämääräistä, epätarkkarajaista ja ´aksoni´ on hermosolujen päähaara. Itse asiassa traumaattinen aksonivaurio ja diffuusi aksonivaurio eivät ole synonyymejä, vaan traumaattinen aksonivaurio voi tarkoittaa vaikka vain yksittäisen hermosolun vauriota, kun taas diffuusi aksonivaurio tarkoittaa että tällaisia vaurioita on eri puolilla aivoja. Tämä vaurio tarkoittaa siis solutasolla tapahtuvaa ilmiötä, jossa hermosolun runko-osaan (aksoniin) ulkoisen energian johdosta kohdistuva venytys vaurioittaa solukalvoa aikaansaaden monimutkaisen tapahtumaketjun. Sen kaikkia yksityiskohtia ei edelleenkään tunneta, mutta pääasiallisia mekanismeja ovat solun elektrolyyttitasapainon (erityisesti kalkkitasapainon) häiriintyminen, solun energiatasapainon häiriintyminen, soluvirtauksen häiriintyminen ja solun valkuaisainetuotannon häiriintyminen. Nämä ilmiöt voivat olla joko ohimeneviä ja korjaantuvia siten, että solu toipuu toiminnaltaan täysin, tai ne voivat johtaa eri asteisiin soluvaurioihin solun hermoyhteyksien häiriintymisestä aina solun kuolemaan asti. Jokaisella hermosolulla on yleensä tuhansia yhteyksiä muihin soluihin, ja näiden soluyhteyksien katkeaminen tai häiriintyminen luonnollisesti vaikuttaa aivojen toimintakykyyn. Kyseessä ei ole hetkellinen tapahtuma vaan itse asiassa tapahtumaketju, joka saattaa ketjureaktion tapaan jatkua kuukausien ajan. Tapahtumaa voisi verrata suurkaupungin pommitukseen - osa kulkuväylistä tuhoutuu täysin, osaa pystyy käyttämään osittain ja jotkut alueet säästyvät. Siitä kuinka laaja tuho on, riippuu miten hyvin liikenne kaupungissa pommituksen jälkeen sujuu. Vertaus on sikälikin osuva, että jotkut reitit ovat aivoissa - kuten kaupungeissakin - selvästi tärkeämpiä kuin toiset. Pääväylien tuhoutumisesta on paljon enemmän haittaa kuin sivukatujen vaurioitumisesta ja erityisen tuhoisaa on jos strategiset yhteydet - kuten vaikkapa lentoasema tai kaupunkia halkovan joen väliset sillat - tuhoutuvat. Aivan samoin on aivojen kohdalla: jos aivojen yleistä vireyttä säätelevät aivojen pohjaosien keskukset tuhoutuvat tai jos aivopuoliskojen väliset yhteydet häiriintyvät pahasti, seuraukset ovat vakavampia kuin joidenkin vähemmän strategisten alueiden vaurioista.

Traumaattinen aksonivaurio ei synny sattumanvaraisesti aivoihin minne tahansa. Aivojen ja kallon rakenteesta johtuen suurimmat venytysvoimat kohdistuvat aivojen pohjaosiin sekä toisaalta alueille, missä on eri tiheyden omaavia kudoksia rinnakkain. Aivojen pohjaosiin kohdistuvat venytysvoimat on helppo ymmärtää, kun huomioidaan että selkäytimen yläosa, ydinjatkos ja aivorunko ovat tiukasti kiinittyneenä luisten rakenteiden sisälle, eivätkä näin ollen pääse juurikaan liikkumaan äkkipysähdyksessä (Kuva ohessa, noin nenän alareunan korkeudelle luiset rakenteet estävät suuren heilahdusliikkeen). Sen sijaan noin 1.5 kg painoinen aivomassa yläpuolella heilahtaa, jolloin suurin venytys kohdistuu juuri "varren" (= aivorunko) ja "nuijan" (= isoaivopuoliskot) liitoskohtaan. Aivan samalla tavalla jos vasaran varsi ei iskussa kestä, se todennäköisimmin katkeaa aivan iskuosan tyvestä. Toinen yksinkertainen fysikaalisiin lakeihin perustuva ilmiö on aksonivaurion sijoittuminen eri tiheyden omaavien kudosten raja-alueille. Jos kanamunaa ravistaa kerran, keltuainen ja valkuainen sekoittuvat toisiinsa - eli suurimmat hidastuvuusvoimat kohdistuvat sinne missä erilaisen massan ja tiheyden omaavat kudokset kohtaavat. Niinpä aivojen heilahtaessa aksonivauriot pyrkivät syntymään ennen kaikkea harmaan ja valkean aivoaineen rajalle (eli aivojen kuorikerroksen alle) sekä aivokammioiden ympärille.

Traumaattinen aksonivaurio on siis solutason tapahtuma, minkä takia sen toteaminen kliinisissä käytössä olevilla tutkimusmenetelmillä on vaikeaa. Tarkimpienkin magneettikuvausten erotuskyky on kuutiomillimetrien suuruusluokassa, ja tällaiseen tilavuuteen mahtuu jo kymmeniä tuhansia hermosoluja. Lupaavimmalta kuvausmenetelmältä näyttääkin ns. diffuusiotensorkuvaus (DTI), jolla saadaan näkyviin aksoneista muodostuvat valkean aineen hermoradat. Kliinisessä käytössä tämä menetelmä kuitenkin vielä odottaa vakiintumistaan niin toteutuksen kuin tulkinnankin osalta. Tällä hetkellä aksonivaurion merkkejä haetaan yleensä kuvausmentelmistä, jotka herkimmin näyttävät verenvuotojen jälkitilat. Tällaisia ovat yleisimmin käytetty T2* eli gradienttikuvaus sekä vielä vähemmän tunnettu suskeptibiliteettikuvaus (SWI). Viimeksi mainittu näyttää verenvuodon jäljet selvästi herkemmin kuin tavanomainen T2*-kuvaus. Molemmissa verenvuodon jäljet näkyvät mustina yleensä pyöreähköinä muutosalueina (Kuva 2).
Kuva 2. Oheisessa kuvassa nähdään vaikealle traumaattiselle aksonivauriolle tyypillisiä pienen verenvuodon pistemäisiä jälkiä molempien otsalohkojen aluella (näkyvät kuvassa mustina pistemäisinä alueina erottuen muusta harmaasävyisestä aivokudoksesta), ns. T2* eli gradienttisekvenssillä otettu magneettikuva.

Toinen tavallinen kuvauksissa näkyvä merkki aksonivauriosta on FLAIR-sarjassa näkyvät pistemäiset valkean aineen muutokset (Kuva 3). Nämä ovat siitä ongelmallisia, että toistaiseksi ei ole olemassa tapaa millä ne voidaan erottaa muista syistä johtuvista valkean aineen muutoksista, joita erityisesti iän myötä syntyy merkityksettöminä sivulöydöksinä. Aksonivauriosta syntyvät muutokset sijoittuvat ennen kaikkea aivojen etuosiin ja harmaan ja valkean aineen rajalle, kun taas muista syistä nähtävät muutokset sijaitsevat enemmänkin aivokammioiden ympärillä. Nämä ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia eroja.

Kuva 3. Kuvassa alhaalla toisen aivokammion alapuolella ruhjeen jälkitila mutta toisella puolella lähellä keskiviivaa kuorikerroksen alla ilmeinen aksonivaurion aiheuttama valkean aineen muutos joka näkyy muuta aivokudosta valkeampana täplänä.

Eräs luotettavimmista osoituksista aksonivauriosta on aivojen tilavuuden pieneneminen vamman seurauksena (Kuva 4). Hermosolujen tuhoutuminen luonnollisesti pienentää aivojen massaa ja menetetty aivokudos korvautuu aivo-selkäydinnesteellä. Ongelmana on, että varsin merkittäväkin tilavuuden pieneminen on vaikea havaita silmämääräisesti, varsinkin ilman vertailukuvaa. Tutkimuksissa, joissa on selvitetty aivojen tilavuuden muutoksia vamman jälkeen, on todettu aivojen "kutistumisen" palaavan normaalin ikääntymisen tahtiin vasta yli vuoden kuluttua vammasta. Tämäkin on siis selvä osoitus siitä, että aksonivaurio on tapahtumaketju, joka pysähtyy vasta pitkän ajan kuluttua vammasta.

Kuva 4. Vasemmalla aivovamman jälkitila, josta merkkinä mm. ruhjeen jälkeinen kudostuhoalue otsalohkon pohjalla (valkea alue). Merkittävämpi ero oikealla olevaan samanikäiseen "normaaliaivoon" on kuitenkin aivojen tilavuuden pieneneminen, joka näkyy aivojen poimujen ja aivopuoliskojen välisen tilan laajenemisena aksonivaurion seurauksena.

Vaikeat aksonivauriot saattavat näkyä myös ns. glioosina eli hermosolujen korvautumisella tukisolukolla (Kuva 5). Tällaiset muutokset ovat tavallaan ruhjeen ja aksonivaurion yhdistelmiä, joissa paikallinen laaja hermosolutuho johtaa tähän tuhoalueeseen yhteydessä olevien hermoratojen vaurioitumiseen ja korvautumiseen tukisolukolla.

Kuva 5. Erittäin vaikeasti vammautuneen potilaan molemminpuoliset muutokset, joissa kudosvaurio on levinnyt hermosolusta toiseen aiheuttaen viuhkamaisen "glioosin" eli Wallerin degeneraation (valkeat alueet). Tällä tarkoitetaan sitä, että hermosolun tuhoutuessa tuho saattaa levitä samassa hermoradassa eteenpäin, koska solujen säilyminen usein edellyttää naapurisolujen ylläpitävää toimintaa. Samalla mekanismilla aksonivaurio vaikuttaa vaurioituneen hermosolun lisäksi myös tähän yhteydessä oleviin soluihin, mutta vain vaikea-asteisena tämä prosessi saadaan kuvissa näkyviin.
-----------------------------------------
Yllä olevassa tekstissä kuvataan "diffuusia aivovammaa", jota mm. Öhman ja Tenovuo ovat epäilleet. On hyvin mahdollista, että tuohon aikaan, jolloin kuvaukset olivat kehittymättömiä, ei varmoja näyttöjä aivovamman laadusta ollut. Niinpä diagnoosi "aivoruhje" on yleisluontoinen ja myös riittävä oikeaa hoitoa ajatellen. On mahdollista, että tarkkaan ottaen tuo diagnoosi ei ole aivan oikea. vaan tarkka diagnoosi olisi ollut "diffuusi aivovamma". Kyllä hoitava lääkäri, aivokirurgi Niilo Karikoski, on seurannut potilaan oireita, ja kirjoittanut sellaisen diagnoosin, jolla määräytyy sopiva hoito, vaikka tarkkaan ottaen diagnoosi ei olisikaan aivan oikea. Kuitenkin riittävä hoidon kannalta.

Tuolloin näitä uusimpia kuvantamismenetelmiä ei oltu vielä keksitty, joten on hyvin mahdollista, että jos uusi tekniikka olisi ollut käytössä jo tuolloin ja sitä olisi käytetty heti, niin myös kuvantamistuloksia olisi saatu. Se on mahdollista. Kun on kulunut jo yli 40 vuotta tapauksesta, ei mikään kuvaus enää anna luotettavia tuloksia, koska "diffuusi aivovamma" ei näy edes nykyaikana aina kuvattaessa.

Tarkka lukija on huomannut, että vihjeitä difuusista aivovammasta esiintyy tässä tapauksessa. Lue Tenovuon mielipiteet Käräjäoikeuden tuomiosta. Onhan siellä saatu tuloksia, jotka viittaavat tähän vaikka nuo mittaukset aivät ole olleet "luotettavia" tai varmoja.

En väitä mitään, mutta totean vain, että noissa asioissa on erilaisia näkemyksiä alan ammattilaisillakin, enkä ala heidän kanssaan väittelemään. Riidelkööt spesialistit tarkoista diagnooseista - minä en siihen puutu.

[Oulunmies]

Kerrotko Sariola mitä hoitoa NG sai aivoruhjeeseensa vuodelevon lisäksi? Puhut koko ajan hoidosta/hoidoista. Mitä ne konkreettisesti tarkoittavat?

Kerro myös millä todennäköisyydellä on mahdollista saada 4 pv kestävä muistiaukko vaikka tajunnantaso on dokumentoitu olleen koko ajan lievästi alentunut. Aamuyön tunneilta ja aamusta ei ole luotettavaa dokumenttia mutta jos mielestäsi NG on tuon ajan ollut tajuton niin miten on mahdollista että hän ei kuitenkaan ollut vakavasti loukkaantunut ts. hengenvaarassa, ei edes amanuenssi Hassisen mielestä.

Muistetaan, että lyhytkin tajuttomuus tässä tapauksessa lisää kallonmurtuman ja kuvantamislöydöksen mahdollisuutta nelinkertaiseksi.

Miksi melko korkeat GCS pisteet (sairaalassa viimeistään) eivät tässä tapauksessa korreloi muistiaukon pituuteen? Toki on mahdollista, että noilla GCS pisteillä on 4 pv:n muistiaukko mutta miten selität sen, että tämän kaltaisilla potilailla on yleensä enemmän muutoksia aivoissa?

Miten selität muistiaukon tarkkarajaisuuden? NG:n vointi on päivä päivältä sairaalassa kohentunut. Silti muistiaukko on ollut hyvin tarkkarajainen, mitään muistikuvia ei ole esim. 2. 3. päivältä vaan vasta oliko se keskiviikko tai torstai kun heräsi. Lisäksi vammaa edeltävä muistiaukko puuttuu mikä toki on mahdollista.

Lisäksi NG:n murtumat kasvojen alueella on asiantuntijoiden mielestä olleet matalaenergisiä. Miten selität niillä noinkin pitkän muistiaukon?

Miten selität nopean täydellisen toipumisen ilman neurologisia ongelmia?

Kuten huomaat jutussa on monia outouksia jotka voivat jollain pienellä todennäköisyydellä olla mahdollisia mutta kaikki yhdessä erittäin epätodennäköisiä.

[Sariola]

No niin, minun pitäisi kertoa sellaisia yksityiskohtia, joista minulla ei ole tietoa. Arvioita voi esittää. Kommentoin kuitenkin tuonne väliin!

Kerrotko Sariola mitä hoitoa NG sai aivoruhjeeseensa vuodelevon lisäksi? Puhut koko ajan hoidosta/hoidoista. Mitä ne konkreettisesti tarkoittavat?

Arvella voi, että huolehditaan että potilas on puhdas, saa riittävän ravinnon, ruumiintoiminnoista huolehditaan, ja annetaan asiaan soveltuvaa lääkitystä. Sitten on se lepo ja annetaan pääasiassa luonnon hoitaa parantuminen. Sitähän se sairaalahoito on ja se on usein riittävää, mikäli ei tarvita leikkausta. Minä sain esim. morfiinia kuolioon menneen umpisuolen takia, leikkaus oli viimeisillä mahdollisilla hetkillä. Se oli 1960-luvulla. Leikkaushaava vuoti mätää yli viikon, ja sitä piti huuhdella puhtaalla vedellä päivittäin ja laittaa uudet siteet. Silti potkaistiin sairaalasta ulos jo noin viikon sairaalahoidon jälkeen ja sain hoitaa vuotavaa haavaa kotihoidossa sen jälkeen. Ei makuutettu sairaalassa turhaan, ei tosiaan.

Kerro myös millä todennäköisyydellä on mahdollista saada 4 pv kestävä muistiaukko vaikka tajunnantaso on dokumentoitu olleen koko ajan lievästi alentunut. Aamuyön tunneilta ja aamusta ei ole luotettavaa dokumenttia mutta jos mielestäsi NG on tuon ajan ollut tajuton niin miten on mahdollista että hän ei kuitenkaan ollut vakavasti loukkaantunut ts. hengenvaarassa, ei edes amanuenssi Hassisen mielestä.

Ei ole dokumentoitu tajunnan tason olleen koko ajan lievästi alentunut - niin on vain mielikuvituksessa, sillä paikalla ei ole aluksi ollut ketään. Ei tiedetä myöskään onko ollut tajunnan menetystä ja kuinka pitkä se on ollut. Sitä voi vain veikkailla. Näillä tiedoilla on täysin mahdollista, että muistiaukko on ollut noin 4 vrk, eli sunnuntaiaamusta torstaiaamuun. Tenovuo piti tuota hyvin tyypillisenä ja täysin mahdollisena. Siis hyvin tyypillinen muistiaukko asiantuntijan mukaan.

Muistetaan, että lyhytkin tajuttomuus tässä tapauksessa lisää kallonmurtuman ja kuvantamislöydöksen mahdollisuutta nelinkertaiseksi.

Tuossa on taas tilaston käyttämistä lyömäaseena. Jos esim. ilman tajuttomuutta kallonmurtuman ja samoin kuvantamislöydöksen mahdollisuus on 5 tapausta sadasta, niin tässä jälkimmäisessä tapauksessa se olisi 20 tapausta sadasta. Sitä paitsi tuohon aikaan kuvantamismenetelmät eivät vastanneet alkuunkaan nykyajan tasoa. Nykyisillä kuvantamismenetelmillä olisi tuolloin heti voitu saada positiivisia löydöksiä. Muistaakseni jo v.1960 röntgenkuvatkin oli otettu aika pitkän ajan kuluttua itse tapauksesta. Siis kuvantamisen taso oli heikkoa, erityisesti tässä tapauksessa. Sitä paitsi ei tiedetä tajuttomuusjakson pituutta, niinkuin ei GCS pisteitäkään heti tai puolen tunnin jälkeen vammojen saamisesta. Paikalla ei heti ole ollut luotettavaa arvioitsijaa.


Miksi melko korkeat GCS pisteet (sairaalassa viimeistään) eivät tässä tapauksessa korreloi muistiaukon pituuteen? Toki on mahdollista, että noilla GCS pisteillä on 4 pv:n muistiaukko mutta miten selität sen, että tämän kaltaisilla potilailla on yleensä enemmän muutoksia aivoissa?

Mielestäni korreloivat hyvin tässä tapauksessa. Toisaalla kerrotut prosenttiluvut osoittavat luotettavasti (katso sieltä noita prosenttilukuja), että keskivaikeasta aivovammasta voi toipua hyvin. Aivojen tilan edes kohtuullisen tason mittailut ovat olleet pahemman kerran myöhässä, eli yli 40 vuotta.

Nuo laskemasi GCS pisteet ovat epävirallisia ja Sinun laskemia - siellä paikalla ei ollut heti GCS pisteiden pätevää laskijaa mailla eikä halmeilla. Tenovuon mukaan tuo muistiaukko sopii erittäin hyvin näihin muihin tietoihin ja on tyypillinen. Kuitenkaan aina tuo korrelaatio ei ole yksi yhteen, vaan on tapauskohtainen. Tuollaisesta asiasta ei vahvaa tukea saa millekään teorialle, koska muistiaukon pituuskin voi vaihdella saman tasoisissa aivovammoissa. Tässä on tyypillinen muistiaukon pituus keskivaikeassa aivovammassa.


Miten selität muistiaukon tarkkarajaisuuden? NG:n vointi on päivä päivältä sairaalassa kohentunut. Silti muistiaukko on ollut hyvin tarkkarajainen, mitään muistikuvia ei ole esim. 2. 3. päivältä vaan vasta oliko se keskiviikko tai torstai kun heräsi. Lisäksi vammaa edeltävä muistiaukko puuttuu mikä toki on mahdollista.

Ennen vammaa oleva muistiaukko ei ole tarkkarajainen ja muistia palautuu vähitellen ajan kanssa. Niin näyttää tässäkin tapahtuneen. Vamman syntymisen jälkeen oleva muistiaukko sensijaan on pysyvä tai lähes pysyvä. Öhmanin mukaan saattaisi olla joitakin muistisaarekkeita, Tenovuon mukaan muistiaukko vamman jälkeen voi hyvin olla pysyvä. Tässä lienee ollut melko pysyvä muistiaukko (PTA), tai kuka tietää vaikka pieniä hämäriä katkoksia onkin palautunut mieleen. Sairaalan papereihin on merkitty, että muistiaukko on edelleen "totaali", siis täydellinen. Se lienee hyvin mahdollista.


Lisäksi NG:n murtumat kasvojen alueella on asiantuntijoiden mielestä olleet matalaenergisiä. Miten selität niillä noinkin pitkän muistiaukon?


Tuo on taas tilastollista harhaa. Tiedetään tapauksia, että pelkkä nyrkillä hakkaaminen on aiheuttanut aivovammoja, ja niitä on selvitelty vakuutusoikeudenkäynneissä. Matalaenerginen iskukin voi tappaa! Sitäpaitsi ainakin minä pidän lähes varmana, että siinä on lyöty kovapintaisella esineellä, koska osumakohtaan on aina syntynyt ruhjehaava, yksi leukaan, yksi poskeen ja yksi ohimon taakse päähän, ja se on ollut paha osuma.

Miten selität nopean täydellisen toipumisen ilman neurologisia ongelmia?

Kuten olet lukenut siitä vammojen vaikeusasteiden jaottelusta, ei neurologisia ongelmia aina ole edes keskivaikeassa aivovammassa. Se on fakta. Ei tuo toipuminenkaan näytä olleen erityisen nopea. Vielä 18. vuorokautta vamman saamisen jälkeen poliisi tarjosi tukea siellä niemessä, mutta potilas kieltäytyi ja halusi osoittaa, että kykenee itse kävelemään ilman tukea. Uuden Suomen mukaan potilas oli päässyt ensimmäisen kerran sängystä pois vapaasti omin avuin 14. päivänä kesäkuuta. Se on 9. päivää vammautumisesta. Ei tuo minusta vaikuta erityisen nopealta.


Kuten huomaat jutussa on monia outouksia jotka voivat jollain pienellä todennäköisyydellä olla mahdollisia mutta kaikki yhdessä erittäin epätodennäköisiä.

En huomaa sellaista. Eri yksityiskohdat näyttävät sopivan hyvin yhteen. Muistiaukko on tyypillinen. Kokonaisuus on selkeä ja viittaa keskivaikeaan aivovammaan. Jos nyt sanon oman mielipiteeni kuitenkin, niin epäilen vamman olleen "diffuusi aivovamma" vaikka hoitava lääkäri on kirjoittanut "aivoruhje". Ilmeisesti tuo diagnoosi on hoidon kannalta aivan oikeaan osunut. Muistettava on, että sen ajan kuvantamismenetelmät olivat alkeellisia verrattuna nykyaikaan.

Outoa jutussa on se, että syyttäjä lähti ikäänkuin kumoamaan sitä, että syytettynä ollut olisi ollut todella sairas tai vakavasti loukkaantunut. Se oli huono linja. Se ajoi syyttäjän itsensä umpikujaan. Sellaista ei voinut osoittaa, koska se ei pitänyt paikkaansa. Kannattaa huomata, että syyllisyyskysmys on aivan eri kysymys, eikä se välttämättä riipu syytetyn aivovamman vaikeusasteesta, eikä hoitoajan pituudesta välttämättä yhtään. Se pitää ratkaista erikseen ja eri todisteilla. Kyllä sairaalahoito jo osoittaa vakavan loukkaantumisen. Syyttäjän toiminta oli fiasko ja häpeäpilkku, ja syytettynä olleelle jouduttiin maksamaan korvauksia. Siinä suhteessa lopulta meni oikein. Oikeudessa tarvitaan faktatietoja, onneksi!

[Oulunmies]

Pidät siis perushoitoa eli hygieniasta ja mm. ravitsemuksesta huolehtimista hoitona jota NG sai. Niin pidän minäkin. Mutta varsinaista aivoruhejtta ei hoidettu mitenkään. Koska ei tuohon aikaan edes osattu hoitaa. Tehohoito tuli vasta myöhemmin kuvioihin. Tosin NG ei ollut edes tehohoidon tarpeessa. Lääkitystä jos on annettu niin millaista lääkitystä se olisi ollut? Jotain sedatoivaa? Sehän olisi tehnyt siten NG:lle kemiallisen muistiaukon ja uneliaisuuden! Tuskin mitään lääkettä on kuitenkaan annettu. Lepoa tänä päivänä ei tuossa tilassa olevalle annettaisi sen enempää kuin olisi normaalistikaan tarpeen. Potilas mobilisoitaisiin mahdollisimman pian makuuttamisesta aiheutuvien komplikaatioiden ja jo kuntoutumisen vuoksi. Et Sariola edelleenkään usko tai halua myöntää tuon ajan hoitometodien vaikutusta NG:n kohdalla.

Kun sanon laskeneeni GCS pisteet NG:lle niin olen laskenut ne Hassisen tulotekstin kuvauksesta, ne voidaan laskea siitä hyvin. Syytät siis tilastoilla vääristelystä kun totean lyhyenkin tajuttomuuden tuovan nelinkertaisen riskin mm. kallonmurtumaan? Hohhoijaa...

Muistiaukosta kirjoitat periaatteessa ihan oikein mutta et ihmettele kuten minä ettei sairaalassa olon alkupäivinä muistiaukon ollessa päällä ole MITÄÄN muistikuvia. Tätä syyttäjänkin lääkärit ihmettelivät. Sitten yhtäkkiä PIM, herätys!. NG:n vointi on kuitenkin päivä päivältä ollut parempi, luulisi ihan maalaisjärjellä, että muistikin alkaa pikkuhiljaa palaamaan ja jotain muistikuvia olisi noilta päiviltä. Tätä syyttäjän lääkärit myöskin ihmettelivät. Mikä aivojen prosessi olisi pitänyt muistiaukkoa yllä jos tajunnantaso koko ajan parani?

Matalaenergisistä vammoista pidettiin hyvin asiantunteva luento oikeudessa. Kyllä nyrkiniskusta voi henki lähteä mutta HYVIN HARVOIN. Pidät lähes varmana, että on lyöty kovapintaisella esineellä mutta et perustele väitettäsi.

Uuden Suomen mukaan potilas päässyt sängystä pois 14.6, taas tuon ajan hoitometodit ja mm. tuo kipsivalos NG:n leukojen ympärillä on tuon todennäköisesti aiheuttanut, ei aivovamma. Noita kipsivaloksia muuten ei nykyään edes käytettäisi ja eivät nuo oikein järkevän näköiset ole tuolloinkaan olleet.

Keskivaikeasta aivovammasta voi todellakin parantua täysin mutta suurimmalle osalle jää pysyviä oireita. NG:lle ei jäänyt.

23.6 murhaniemellä NG kävelee normaalisti, rennon näköisenä. Jos poliisi onkin tarjonnut apua (lähde tällekin?) niin se on voinut olla ihan sitä, että on luullut NG:n tarvitsevan apua. NG on tuolloin ollut mielestäni "korostetusti" uhrin asemassa.

Lisäksi edelleen muistutan, että NG:n vammat ovat voineet syntyä eri mekanismilla ja eri aikaan kuin muiden uhrien vammat.

[Hessu52]

Saat sinä Sariola kopsata tänne vaikka kuusi eri lääkärinkirjaa ja kaksikymmentä neljä tutkimusta aivovaurioista ja niiden syntymekanismeista, mutta se ei silti tee "nakkikiskavammoista" aivoruhjetta.

Tuo on naurettava, tuo sinun taktiikkasui tuoda jatkuvasti samat asiat esille, aivan kuin ne siitä miksikään muutuisivat.

Emme me kyllästy, älä luulekaan, joten lopeta nuo naurettavuutesi!

Gustafsson oli niemillä toimintakykyinen, tuo nyt lienee jo jokaiselle järkevälle ihmiselle selvää!

[awa]

Outoa jutussa on se, että syyttäjä lähti ikäänkuin kumoamaan sitä, että syytettynä ollut olisi ollut todella sairas tai vakavasti loukkaantunut.

Ei syyttäjä lähtenyt kumoamaan mitään. Tosiasiat tuotiin esiin.

Esimerkiksi kuulusteluissa poliisi, tässä tapauksessa Tuominen (http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I), esitti hyvin yksiselitteisesti sen faktan, että Gustafssonin omien kertomusten ja sairaalan antamien tietojen välillä, Gustafssonin vammoista ja vammojen hoidosta, on aikalailla ristiriitaa. Oletan, ettäTuominen tarkoitti sitä, että toinen valehtelee, joko sairaalan antamat tiedot - tai kertomansa mukaan, toinen puoli päätä tohjon oleva, puukko silmässä ja toistakymmentä niskapistoa saanut mies.

- hymm -

[Sariola]

Outoa jutussa on se, että syyttäjä lähti ikäänkuin kumoamaan sitä, että syytettynä ollut olisi ollut todella sairas tai vakavasti loukkaantunut.

Ei syyttäjä lähtenyt kumoamaan mitään. Tosiasiat tuotiin esiin.

Esimerkiksi kuulusteluissa poliisi, tässä tapauksessa Tuominen (http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I), esitti hyvin yksiselitteisesti sen faktan, että Gustafssonin omien kertomusten ja sairaalan antamien tietojen välillä, Gustafssonin vammoista ja vammojen hoidosta, on aikalailla ristiriitaa. Oletan, ettäTuominen tarkoitti sitä, että toinen valehtelee, joko sairaalan antamat tiedot - tai kertomansa mukaan, toinen puoli päätä tohjon oleva, puukko silmässä ja toistakymmentä niskapistoa saanut mies.
- hymm -

Kyllä syyttäjäpuoli lähti nimenomaan kumoamaan vammojen vakavuutta, mutta tosiasiat tuotiin oikeuden käsittelyssä esille, ja nimenomaan "lääkäripäivänä" syyttäjäpuoli kärsi rökäletappion, pistein 10-0, kuten joku kirjoittaja aikaisemmin oli kuvannut. Fiasko se oli syyttäjälle. Eihän sellaista voi osoittaa, joka ei pidä paikkaansa. Siinä syyttäjä teki virheen. Samoin sellaisen todistajan haalimisen oikeuteen, joka oli nähnyt syytetyn heinäkuussa korvaklinikan käytävällä, ja hänen mielestään potilas NG oli näyttänyt terveeltä. Tuo todistaja koitui vain puolustuksen eduksi. Hyvä sinänsä. Esim leukakirurgi Kontion ajama linja jäi armotta tappiolle käräjillä. Ei sitä kukaan täysijärkinen uskonut. Aivovammojen tuntijat Tenovuo, Öhman ja jopa Hirvensalo, joka on ortopedi, myönsivät aivovamman mahdollisuuden. Vain Kontio edusti lähes täysin kielteistä linjaa. Täytyy nyt awankin tunnustaa, että se hänen ajamansa "linja" kärsi käräjillä murskatappion ja aivan oikeutetusti. Näin käräjäoikeuden tuomioita on tulkittava. Ei siitä ole kukaan valittanut eteenpäin. Myös käräjäoikeuden päätös oli ainut mahdollinen noilla tiedoilla mitä oli. Siinä suhteessa sentään meni aivan oikein. Luulojen perusteella ei voi tuomita oikeudessa!

[awa]

Sariola, mikään ei poista sitä tosiasiaa, että Gustafssonin vammoista ja vammojen hoidosta on poliisilla tiedossa faktat ja julkisuuteen annettujen tietojen mukaan, Gustafssonin omien kertomusten ja sairaalan antamien tietojen välillä on voimakkaasti ristiriitaa. Tähän on pakko uskoa.

Gustafssonilla tiedossa olleet vammat kerrottiin ja niiden vakavuus lääketieteen asiantuntijoiden toimesta arvioitiin. Jopa hyvinkin tarkasti.

Kasvovammat olivat matalaenergisen ulkoisen väkivallan aikaansaamia. Aivovammasta ei ollut minkäänlaista tutkimuksissa osoitettua näyttöä. Voidaankin sanoa, että pikemminkin päinvastoin, sillä kaikki tehdyt "aivotutkimukset" osoittivat, että vakavaa aivoruhjetta ei ole Gustafssonilla ollut. Aivovammasta ei ollut mitään tutkimuksellista näyttöä.

[Sariola]

"Aivovamman saa vuosittain 15 000–20 000 ihmistä, ja kuolinsyytilastoissa se on pääsyynä 1 000 kuolemaan vuosittain."

Tästäkin voi karkeasti laskea aivovamman saaneiden kuolleisuusprosentin. Näistä luvuista saadaan 5 - 6,6 prosenttia. Tietysti tuo luku heittelee sen mukaan, kuinka lievät tapaukset otetaan mukaan. Todellisuudessa tuo prosenttiosuus lienee vielä pienempi.

Se 50% jota täällä esitettiin meni täällä täydestä kuin väärä raha. Jokainen järkevä lukija tajuaa, että 50% on täysin väärä luku, joka ei voi pitää paikkaansa.

[Sariola]

Päätyikö käräjäoikeus samanlaiseen johtopäätökseen kuin nimimerkki "awa"?

..... Tajunnan tason ja muistiaukon keston mukaan arvioiden Gustafssonin aivovamma on ollut keskivaikea. Gustafssonin mahdollisesta toipumisesta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä, koska keskivaikean aivovamman saaneista oireettomiksi toipuu noin puolet .....

Kuten huomataan, käräjäoikeus on ollut asiantuntijoiden lausuntoihin tutustuttuaan aivan eri mieltä kuin "awa". Kaikki ovat tyytyneet tähän päätökseen ja ilmeisesti tähän havaintoon ja johtopäätökseen. Kukaan ei ole valittanut. Asia on näyttänyt täysin selvältä, vai mitä awa?

Selvä kuin pläkki!

[awa]

Niinpä - tajunnan tason ja muistiaukon keston mukaan arvioiden, käräjäoikeus päätyi johtopäätökseen, että Gustafssonin aivovamma on ollut keskivaikea.

Kovasti heppoisat ovat perustelut - valitettavasti. Ja sitten kun tuohon lisätään vielä se, että pitäisi ensin löytää se aivovamma. Sitä ei ole koskaan löytynyt.

[Sariola]

Niinpä - tajunnan tason ja muistiaukon keston mukaan arvioiden, käräjäoikeus päätyi johtopäätökseen, että Gustafssonin aivovamma on ollut keskivaikea.

Kovasti heppoisat ovat perustelut - valitettavasti. Ja sitten kun tuohon lisätään vielä se, että pitäisi ensin löytää se aivovamma. Sitä ei ole koskaan löytynyt.

Siinä on valitettavasti niin, että aivovamma ei yleensä näy päällepäin. Ja vielä kummallisempi on se ominaisuus, että kuvatessakaan sitä ei aina saada näkyviin, jolloin diagnoosi joudutaan tekemään oireiden perusteella.

[awa]

Siinä on valitettavasti niin, että aivovamma ei yleensä näy päällepäin. Ja vielä kummallisempi on se ominaisuus, että kuvatessakaan sitä ei aina saada näkyviin, jolloin diagnoosi joudutaan tekemään oireiden perusteella.

Niinpä juuri - ja tällainen aivovamma on Gustafssonilla tainnut olla. Aivovamma joka ei jätä minkäänlaista jälkeä ja joka ei aiheuta 2 sekuntia pidempää toimintakyvyttömyyttä. Jos sitäkään.

Muistamattomuus, tai se että kertoo olevansa muistamaton, ja se että kertoo olevansa väsynyt - ei ole oireita joiden perusteella aivovamma määritellään. Valitettavasti. Nuo kertomuksetkaan ei jätä mitään jälkeä aivoihin, vaan ne ovat juuri niitä kertojan kertomia "oireita". Nämä oireet Sariola on tainnut lukea kirjailija J.Palon kirjoista, ja tarinoiden taustalla on Gustafssonin omat "puukko silmässä" -kertomukset. Muistamattomuus on Gustafssonin tapauksessa kestänyt jo aika kauan. Tai siis se, että Gustafsson kertoo olevansa muistamaton on kestänyt jo aika kauan. Siinä Sariolalle oire, joka on jo aika mittava, yli neljäkymmentä vuotta.

Omilla aivoilla ajattelevat ihmiset saataisivat väittää noita kertojan kertomuksia niinkin suoraan, että kutsuvat tai väittävät niitä valheiksi. Saattaisivat sanoa suoraan, että - Kaveri valehtelee !

Saattavat olla oikeassa. Siltä se näyttää.

[Sariola]

Siinä on valitettavasti niin, että aivovamma ei yleensä näy päällepäin. Ja vielä kummallisempi on se ominaisuus, että kuvatessakaan sitä ei aina saada näkyviin, jolloin diagnoosi joudutaan tekemään oireiden perusteella.

Niinpä juuri - ja tällainen aivovamma on Gustafssonilla tainnut olla. Aivovamma joka ei jätä minkäänlaista jälkeä ja joka ei aiheuta 2 sekuntia pidempää toimintakyvyttömyyttä. Jos sitäkään.

Muistamattomuus, tai se että kertoo olevansa muistamaton, ja se että kertoo olevansa väsynyt - ei ole oireita joiden perusteella aivovamma määritellään. Valitettavasti. Nuo kertomuksetkaan ei jätä mitään jälkeä aivoihin, vaan ne ovat juuri niitä kertojan kertomia "oireita". Nämä oireet Sariola on tainnut lukea kirjailija J.Palon kirjoista, ja tarinoiden taustalla on Gustafssonin omat "puukko silmässä" -kertomukset. Muistamattomuus on Gustafssonin tapauksessa kestänyt jo aika kauan. Tai siis se, että Gustafsson kertoo olevansa muistamaton on kestänyt jo aika kauan. Siinä Sariolalle oire, joka on jo aika mittava, yli neljäkymmentä vuotta.

Omilla aivoilla ajattelevat ihmiset saataisivat väittää noita kertojan kertomuksia niinkin suoraan, että kutsuvat tai väittävät niitä valheiksi. Saattaisivat sanoa suoraan, että - Kaveri valehtelee !

Saattavat olla oikeassa. Siltä se näyttää.

Aivovamman dignoosin on kirjoittanut pätevä neurokirurgi Karikoski, samaa mieltä on ollut neurologi Tenovuo, neurokirurgi Öhman on myöntänyt oikeudenkäynnissä, että hänen mielestään aivovamma ja siitä seurannut tajuttomuus ja liikuntakyvyttömyys ovat mahdollisia. Myös ortopedi Hirvensalo myöntää aivovamman mahdolliseksi. Mahdollisen tajuttomuuden kestoa ei kukaan ole ollut tarkkailemassa, ei ole ainakaan ilmoittautunut. Luonnollisesti diagnoosi on tehty oireiden perusteella ja takana on taitava ja pätevä lääkäri.

Gustafssonin omat kertomukset vammoistaan voidaan ohittaa täysin. Niihin ei kannata kiinnittää huomiota, vaan todellisiin kirjattuihin havaintoihin. Onko G:lla vääriä käsityksiä vai "valehteleeko" hän, ei vaikuta asiaan. Johtopäätökset on tehty todellisten faktatietojen perusteella, ei ole väliä mitä G sanoo asiasta, parempaakin tietoa on. Jos joku arvelee, että G valehtelee, niin kuitenkin päätelmät tehdään faktatietojen perusteella, ei noiden puheiden perusteella. Se on aivan oikein.

Tietysti käräjäoikeus on perustanut näkemyksensä noiden lääkärien kirjallisiin lausuntoihin ja samojen lääkärien käräjäoikeuden käsittelyssä esittämiin kannanottoihin, ei suinkaan joihinkin huhupuheen tasoisiin puheisiin ja arveluihin. Faktatietojen pohjalta on käräjäoikeus muodostanut oman kantansa, ei suinkaan sattumalta tai mielijohteesta. Kukaan ei ole valittanut esim. siitä, että käräjäoikeus olisi tehnyt väärin, kun ei ottanut aivan todesta G:n omia käsityksiä vammoistaan ja niiden synnystä, ja valehteliko G mahdollisesti kertoessaan vammoistaan. Siitä tuskin edes tuomittaisiin vaikka niin olisikin. Se on toinen juttu, eikä kuulu tähän tällä kertaa ratkaistuun asiaan. Käräjäoikeus todella piti aivovammaa hyvin todennäköisenä ja samoin liikuntakyvyttömyyttä. Sehän merkitsee, että siellä todennäköisesti operoi myös joku ulkopuolinen, jota toistaiseksi ei ole tunnistettu. Näillä faktatiedoilla tämä käräjäoikeuden päätös oli aivan oikea. Ei tuomioita voi jakaa "luulojen" perusteella. Näinhän se oikeusvaltiossa pitääkin mennä.

[Blackman]

Sorry Sariola, mutta kun kirjoitat näin:
"Johtopäätökset on tehty todellisten faktatietojen perusteella, ei ole väliä mitä G sanoo asiasta, parempaakin tietoa on. Jos joku arvelee, että G valehtelee, niin kuitenkin päätelmät tehdään faktatietojen perusteella, ei noiden puheiden perusteella. Se on aivan oikein."
Niin mitkä ovat ne faktatiedot esim. tuosta aivovammasta?
Ei ole tietääkseni mitään faktaa tuosta asiasta.
On pelkästään spekulaatioita eri henkilöiden esittäminä ja ne eivät ole faktatietoja.
En ole vielä löytänyt sellaista tietoa missä varmasti sanotaan NG:llä olleen aivovamma, josta aiheutuu muistamattomuus ja tajuttomuus, joka on kestänyt niin pitkään kuin on väitetty.
Sellaista faktatietoa ei ole.