Kävelykeppisurma Kurikassa v. 1999

[kurvijor]

Muistan jostain lukeneeni eräästä henkirikoksesta, joka tapahtui 1990 luvun lopulla Kurikassa. Muistaakaseni uhri ja tekijä asuivat eräässä paritalossa Kurikan keskustan laidalla. Molemmat olivat muistaakseni 50 tai 60 vuotiaita yksineläviä alkoholisteja. Muistikuvien mukaan uhri surmattiin omalla kävelykepillä. Onko kellään lisätietoa

[matlockb]

Eiköhän kysymys ole tästä tapauksesta:

HS - Kotimaa - 14.10.1999 - 671 merkkiä - 1. painos

Miessurma paljastui Kurikassa

KURIKKA-Kurikan Miedon kylässä asunut 65-vuotias mies löydettiin kuolleena tiistaina illansuussa. Poliisi epäilee, että mies on surmattu.

Yksin omakotitalossaan Jyllintaipaleella asunut mies oli nähty viimeksi maanantaina iltapäivällä. Talosta ei löydetty mitään murtoon viittaavaa. Poliisi ei kerro surmatapaa. Yksi henkilö on otettu kiinni epäiltynä surmasta.

Poliisi haluaisi yhteyden henkilöihin, jotka ovat olleet tekemisissä surmatun kanssa tai tietävät tämän liikkeistä.

Miehen ei tiedetä liikkuneen aikoihin kotikuntansa ulkopuolella. (HS)

[Roadkill666]

Löytyykö tästä tarkempia tietoja? Itsellä ei ole minkäänlaista muistikuvaa, että kuka tästä tuomittiin.

Sen verran muistan, että uhri oli asunut "aina" tässä talossa ja toisessa asunnossa väki vaihtui aika usein.

Joskus tässä asui tai ainakin oleili veljekset J. ja T. K-S muutaman muun hyypiön kanssa.

[matamimimmi]

https://books.google.fi/books?id=7NSPDw ... ma&f=false

tuolla tietoa tästä surmasta

[Oikeus ennen kaikkea]

Iltalehti 9.3.2000

Kävelykeppisurma.png (276.8 KiB) Katsottu 1573 kertaa

Kävelykeppisurma2.png (163.32 KiB) Katsottu 1573 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2003

Kävelykeppisurma

Kaksi yksinäistä miestä, kutsutaan heitä tässä, vaikka Matti Mainioksi ja Jussi Juonioksi, asui syksyllä1999 vuokralla kahden pienehkön asuinhuoneistonomakotitalossa Jyllintaipaleella, muutaman kilometrin päässä Kurikan kaupungin keskustaajamasta.
Kumpaisenkin asuttavana oli oma kahden huoneen ja eteisen käsittävä asunto.
Matti Mainio oli 65-vuotias eläkkeellä oleva nahkatyöntekijä, joka oli invalidisoitunut jalastaan ja käytti siksi liikkuessaan apuvälineenä kävelykeppiä.
Matti oli asunut tässä asunnossa jo useita vuosia.
Jussi Juonio oli 56-vuotias ja elättänyt itsensä siihen mennessä erilaisilla sekatöillä. Runsas alkoholinkäyttö oli rajoittanut työnsaantia, ja tapahtuma-aikaan Jussi eli kunnan toimeentulotuella.
Jussi oli muuttanut asuntoon vuoden 1999 alkupuolella.
Matti ja Jussi viettivät molemmat paljon aikaa liemiruokien parissa. Jussi parempikuntoisena etsi useimmiten juomaseuraa Kurikan keskustasta, jonne hän pyöräili lähes päivittäin.
Matti puolestaan viihtyi pääasiassa asunnollaan ja teki hankintamatkojaKurikan keskustan Alkoon lähinnä taksilla.

Lokakuun 12. päivä 1999 kello 17.51 Matin ja Jussin vuokraisäntä Erkki Luuneva ilmoitti Seinäjoen poliisipäivystykseen, että Matti Mainio oli löytynyt kuolleena asunnostaan.
Poliisit totesivat Matin makaavan pää veressä selällään keittiötilan sohvalla.
Matti oli kuollut ja kuolema ei näyttänyt luonnolliselta. Oli syytä kutsua väkivaltarikosten tutkintaan erikoistuneita poliisimiehiä paikalle.

Matti Mainion ja Jussi Juonion asuintalo. Vasemmalla Matti Mainion, oikealla Jussi Juonion asunto.jpg (277.69 KiB) Katsottu 990 kertaa

Rikostutkinta käynnistyy
Rikostutkijoiden saavuttua paikalle selvisi, että kun poliisi oli mennyt paikalle, ulko-ovi oli ollut kiinni.
Avain oli ollut lukossa oven sisäpuolella, mutta ovi oli ollut lukitsematta. Eteisestä asuntoon johtava väliovi oli ollut auki.
Vuokranantaja, Erkki Luuneva, kertoi nähneensä Matti Mainion viimeksi maanantaina 11. lokakuuta noin kello 15–16, jolloin oli saatellut Matin tämän asuntoon Mauri Turusen taksista.
Matti oli ollut silloin niin päihtyneenä, että Luunevan oli pitänyt tukea ja osittain kantaa Matti sisälle asuntoon.
Matti oli jäänyt silloin istumaan keittiön sohvalle. Matilla oli ollut mukana muovikassi, jossa oli ollut kaksi 0,75 litran pulloa Koskenkorva-viinaa sekä Aroma-tupakkaa ja sätkäpaperia.
Toinen Koskenkorvapullo oli ollut avaamaton ja toisesta oli otettu vähän. Luunevan poistuessa oli asunnon avain jäänyt ulko-oven lukkoon.
Luuneva oli tavannut tuolloin myös toisen vuokralaisensa, Jussi Juonion. Jussi oli vinkannut makuuhuoneensa ikkunasta Luunevaa tulemaan asuntoonsa. Erkki oli yrittänyt korjata Juonion television kuvan laatua ja tässä yhteydessä Jussi oli tarjonnut korjaajalle olutta.
Korjaus ei ollut onnistunut, ja Erkki oli poistunut asunnosta jo parin minuutin kuluttua.
Jari Kauranen oli ajanut poikansa kanssa Matin ja Jussin asuintalon pihaan kuorma-autollaan 12. lokakuuta noin kello 17.30.
Jari ryhtyi lastaamaan pihasta tiiliä autoonsa ja huomasi Jussin istuvan asunnossaan ulko-oven viereisen ikkunan luona.
Muutaman minuutin kuluttua Jussi oli tullut Kaurasen puheille ja heittänyt samalla kuorma-auton ohjaamoon yhden oluttölkin.
Jussi oli sanonut, ettei Matista ollut kuulunut koko päivänä mitään, vaikka hän oli kopistellut ovea. Myös ulkovalo oli palanut koko päivän. Jussi oli sanonut lisäksi Matin makaavan huoneessaan.
Kauranen oli saanut Jussin puheista sellaisen käsityksen, että Jussi olisi jo aikaisemmin iltapäivällä käynyt sisällä Matin asunnossa.
Jussi poistui Kaurasten seurasta omaan asuntoonsa.
Kun Kauraset olivat saaneet kuorman lähes valmiiksi, Jussi oli palannut heidän luokseen. Jussin pyynnöstä he olivat lähteneet yhdessä Matin asunnolle. Jussi oli kopistellut ulko-ovea, joka oli ollut lukitsematta. Jussi oli mennyt edellä sisälle ja kopistellut vielä eteisestä sisälle johtavaa ovea.
Jussi oli mennyt huoneen keskilattialle ja yrittänyt saada huudoillaan sohvalla makaavan Matin heräämään.
Jari oli tehnyt havaintoja ovelta ja huomannut sekä Matin päässä että vaatteissa verta ja sen ettei Matti hengittänyt.
Näiden havaintojen jälkeen kaikki olivat poistuneet asunnosta ja Jari oli ajanut vuokraisännän, Erkki Luunevan luokse, joka oli sitten soittanut poliisille.
Tapahtumapaikalle mennyt vanhempi konstaapeli Jorma Takamaa oli puhuttanut Jussi Juoniota poliisi autossa. Jussi oli kertonut nähneensä Matti Mainion viimeksi arvionsa mukaan asunnon pihalla perjantaina 8. lokakuuta. Jussi oli kertonut käyneensä Kaurasten aikana Mainion asunnolla tarjotakseen tälle mukanaan ollutta olutta. Sisällä keittiössä hän oli huudahtanut sohvalla makaavalle Matille. Kun mitään vastausta ei ollut tullut, oli Juonio mennyt sitten ulos Kaurasten juttusille ja pyytänyt heitäkin katsomaan Mainion asunnolle. Juonio oli kertonut käyneensä Mainion asunnossa vain ovensuussa ja mitään esineitä hän ei ollut siirrellyt. Juonion jalassa oli ollut Hawaji-merkkiset sandaalit.
Jussi Juonio otettiin kiinni epäiltynä Matti Mainion taposta 12. lokakuuta 1999 kello 20.10.

Yleiskuva Matti Mainion eteisen ovelta keittiön suuntaan. Vainaja selällään sohvalla.jpg (294.48 KiB) Katsottu 990 kertaa

Jussi Juonio kieltää surmatyön
Jussi kertoi kuulusteluissa ryypänneensä päivittäin päihtymystarkoituksessa jo pitkän aikaa.
Ellei itsellä ollut ollut alkoholia, oli hän etsinyt ja yleensä löytänytkin sitä joiltakuilta muilta.
Viime ajat Jussi oli juonut pelkästään keskiolutta, koska väkevämpään rahat eivät olleet riittäneet.
Vuokrarahan kunta oli maksanut toimeentulotuesta suoraan vuokranantajalle.
Sunnuntain, lokakuun 10. päivän tapahtumista Jussilla oli heikot muistikuvat. Jussi epäili olleensa asunnollaan yötä ja lähteneensä aamulla polkupyörällä Kurikan keskustaan, jossa oli sitten naukkaillut olutta. Juomaseura ja -paikka eivät palautuneet mieleen.
Jussi muisteli palanneensa johonkin aikaan illalla kotiinsa ja olleensa siellä sitten yksin.
Maanantaina 11. lokakuuta Jussi kertoi lähteneensä polkupyörällään asunnoltaan ja ajaneensa jälleen keskustaan, jossa oli hakenut olutta kioskista. Lisäksi hän muisti käyneensä vierailulla kahdessa eri asunnossa. Kotiinpaluuajasta ei Jussilla ollut muistikuvaa.
Ketään vieraita ei hänen luonaan ollut käynyt eikä myöskään naapurista, Matti Mainiosta, ollut mitään havaintoa.
Tiistaina 12. lokakuuta Jussi kertoi lähteneensä polkupyörällä kaupungille.
Mukana oli ollut tyhjiä pulloja ja muutama markka rahaa, joilla hän kertoi ostaneensa kioskista kolme pulloa keskiolutta.
Jussi kertoi vierailleensa kolmessa eri asunnossa ja lainanneensa äidiltään rahaa, koska oli ollut maanantaista saakka rahaton.
Rahat saatuaan Jussi oli pyöräillyt asuntonsa lähellä olevaan Sepen kauppaan, josta oli ostanut olutta.
Jussi oli kotiutunut kello 17.00 ja ehtinyt juoda asunnollaan tölkillisen olutta, kun Jari Kauranen oli tullut poikansa kanssa hakemaan tiiliä.
Jussi kertoi ottaneensa mukaansa kolme tölkkiä olutta ja laittaneensa yhden Jarin auton kuljettajan penkille. Sen jälkeen Jussi kertoi ajatelleensa viedä myös Matille tölkin. Pihavalo oli palanut ja avain oli ollut ulko-ovessa kiinni, jossa se ei yleensä Jussin mukaan tavannut olla. Jussi oli mennyt sisälle huoneeseen ja nähnyt Matin makaavan selällään sohvalla. Jussi oli kysynyt, joisiko Matti olutta, mutta Matti ei ollut vastannut mitään.
Kahdesti kysyttyään Jussi oli palannut Jari Kaurasen luokse ja oli kertomansa mukaan sanonut Jarille, että Matti taitaa nukkua ”lapaannuksissa”.
Jussi Juonio kiisti jyrkästi surmanneensa Matti Mainion ja kertoi käyneensä Mainion asunnolla viimeksi ainakin kaksi viikkoa aikaisemmin eli syyskuun lopussa lukuun ottamatta niitä kahta käyntiä, jotka kertoi tehneensä 12. lokakuuta Kaurasten paikalla ollessa.
Näiden käyntien yhteydessä Jussi ei kertomansa mukaan ollut käynyt Matin makuuhuoneessa ja keittiössäkin vain puuhellan luona.
Juonio kielsi koskeneensa mihinkään muualle paitsi ovien kahvoihin. Juonio kielsi polttaneensa tupakkaa Mainion asunnossa sekä 12. lokakuuta että syyskuun lopussa tapahtuneiden käyntien yhteydessä.

Viinapulloja pöydän alla. Yhdestä löytyi Jussi Juonion sormenjälki..jpg (291.21 KiB) Katsottu 990 kertaa

Kuolinsyy
Oikeuslääkäri suoritti oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen Seinäjoen sairaalassa 14. lokakuuta.
Vainajan päälaelta löydettiin kaksi ruhjehaavaa. Toinen oli 11 senttimetriä vasemman korvalehden yläpuolella ja kooltaan 3,5 x 2 senttimetriä ulottuen luuhun, jossa oli 37 x 28 millimetrin murtuma.
Aivoissa vastaavalla alueella oli 5 x 6 senttimetrin laajuinen lukinkalvon alainen verenpurkauma, ja aivojen kuorikerroksessa todettiin muutamien millimetrien läpimittaisia ruhjeverenpurkaumia.
Toinen päälaella oleva haavauma oli edellä olevasta haavaumasta noin viisi senttimetriä oikealle ja 2 x 0,5 senttimetrin suuruinen, hieman palkeenkielimäinen. Haavaontelo suuntautui edestä taaksepäin. Vasemman kulmakarvan yläpuolella oli noin senttimetrin mittainen pinnallinen hankaumaruhje, ja oikean käden keskisormen rystysen edessä oli kahden senttimetrin laajuinen sinipunertava mustelma.
Vainajan verenalkoholiksi saatiin 1,9 promillea.
Ruumiinavauksen perusteella kuolinsyy oli päähän osuneen tylpän väkivallan aiheuttama kallon sisäänpainumamurtuma ja siihen liittyvä lukinkalvon alainen verenvuotoja pienet aivoruhjeverenvuodot.
Vamma sopii syntyneeksi noin 37 x 28 millimetrin kokoisen tylpän esineen iskeytyessä voimalla päähän. Kuolemanluokka oli henkirikos.

Ympäristön kuulusteluja
Jussin ja Matin naapurissa asuva Heikki Väkevä oli huomioinut sekä 11. että 12. lokakuuta aamulla hieman ennen kello seitsemää sekä Juoniolla että Mainiolla palavan asunnossaan valot. Valojen palaminen oli poikennut normaalista päiväjärjestyksestä.
Mainiolla oli ollut tapana pitää valoja öisin asunnossaan, mutta ei koskaan iltaisin eikä aamuisin.
Juoniolla oli ollut tapana pitää ikkunaverhot yötä päivää kiinni.
Väkevän mukaan Juonion ja Mainion välit olivat olleet huonot.
Niin ikään naapurissa asuva Tarja Salli oli lähtenyt 12. lokakuuta kouluun noin kello 7.30. Salli oli pannut merkille, että Mainion asunnon keittiössä olivat valot palaneet. Tämä oli ollut Sallin kokemuksen mukaan erittäin harvinaista ja siitä syystä asia oli jäänyt mieleen.
Lisäksi hän oli huomannut, että Mainion asunnon ulko-ovi oli ollut vähän raollaan.
Myös naapuri Juoniolla olivat valot palaneet. Pyörätiellä kulkiessaan Salli oli huomannut miehen hahmon, jota oletti Juonioksi vaatetuksen, kävelytyylin ja henkilön koon perusteella. Mies oli kävellyt hiljalleen keskustan suuntaan.
Jussi Juonio oli tullut polkupyörällä Orvo Tiaisen asunnolle Kurikan keskustaan 12. lokakuuta kello 8.10. Jussi oli ollut jonkin verran humalassa ja hänellä oli ollut mukanaan kaksi muovikassia sekä pullo keskiolutta, jonka hän oli kertonut ostaneensa S-marketista. Muovikasseissa oli ollut päiväysvanhoja
Halpa-Hallin elintarvikkeita, joita Juonio oli tarjonnut ostettaviksi. Jussi Juonio oli ollut olemukseltaan väsynyt, ja hän oli nukahdellut ajoittain keskustelun aikana. Hän oli pyytänyt saada jäädä Tiaisen asunnon lattialle nukkumaan.
Jussi oli ollut asiakkaana asuntonsa lähellä olevassa Sepen kaupassa 12. lokakuuta kassakuitin mukaan kello 16.21. Myyjän mukaan Juonion käytös oli ollut hillittyä ja hän oli ollut hyvin hiljainen.
Käytös oli ollut poikkeavaa Juonion aikaisemmasta käyttäytymisestä, sillä yleensä Jussi oli ollut äänekäs.

Motiivi?
Matti Mainio oli kertonut taksinkuljettaja Veli-Jussi Pyrylle, että hänellä ja Juoniolla oli ollut riitaa koska Juonio oli ilmeisesti varastanut Mainiolta viinapullon ja Mainio oli tämän vuoksi yrittänyt lyödä Juoniota kävelykepillä. Vuokraisäntä Luunevan kanssa keskustellessaan Mainio oli kertonut kahdesta eri tapauksesta, joissa Jussi Juonio oli yrittänyt anastaa Mainiolta alkoholia. Toisessa tapauksessa Mainio oli huomannut täyden pullon anastuksen vasta myöhemmin. Juonio oli luvannut maksaa pullon ja Luunevan tietojen mukaan oli sen myös maksanut. Toinen tapaus oli sattunut kesällä 1999 Juonion ollessa vierailemassa Mainion asunnolla. Juonio oli yrittänyt viedä Mainion juomia, jolloin Mainio oli kertomansa mukaan lyönyt Juoniota kävelykepillä päähän. Mainio oli näyttänyt Luunevalle kamarin ja keittiön lattialla olleita verijälkiä.
Matti Mainio oli puhunut huonoista väleistään myös kauppias Pekka Pusalle ja eläkkeellä olevalle taksiautoilija Tauno Turulle.
Jussi Juonio oli puolestaan todennut maanviljelijä Heikki Syrjäselle hänellä ja Mainiolla olevan huonot välit.

Uusi epäily?
Marraskuun 3. päivä 1999 poliisiin otti yhteyttä ompelija Leila Yli-Ramppi, joka kertoi asuvansa Kurikan keskustassa samassa rapussa, missä Esa Kätönen -niminen mies asuu. Leila oli palannut 12. loka kuuta yöllä naistentansseista ravintola Pitkä-Jussista kello 3.15 miestuttavansa kanssa, kun kerrostalon ulko-ovella oli seisonut Esa Kätösen poika, Erno Kätönen, joka Leilan mielestä oli ollut hysteerisen oloinen ja vaatinut Leilaa avaamaan ulko-oven päästäkseen isänsä Esan asunnolle. Kun Leila ei ollut päästänyt Ernoa rappukäytävään, oli Erno luvannut rikkoa rappukäytävän ulko-oven ja sanonut menevänsä siitä sisälle. Lopulta Leila oli suostunut avaa maan ulko-oven ja päästänyt Ernon rappukäytävään.
Rappukäytävässä Leila oli keskustellut Ernon kanssa ja kummastellut, kun hän oli niin likainen. Ernon päällyshousut ja päällystakki olivat olleet kuraisia ja housut olivat olleet lisäksi polvista saviset.
Leila oli kysynyt Ernolta, mistä tämä oli tulossa, jolloin Erno oli sanonut olevansa poliiseja paossa.
Kun Leila oli tiedustellut, mitä tämä pakoili, oli Erno sanonut tapahtuneen surman ja edelleen tiedusteltaessa sanonut sen tapahtuneen Mietaan suunnassa. Erno oli sanonut, ettei ollut ollut tarkoitus ketään surmata vaan lähinnä vain pelotella. Kun Leila oli kysynyt, kenet hän oli tappanut, ei Erno ollut vastannut. Erno oli sitten mennyt koputtelemaan isänsä asunnon ovelle. Esa Kätönen ei ollut päästänyt poikaansa
sisään, ja kopistelu ja huutelu oli hiljentynyt noin kymmenen minuutin kuluttua. Myöhemmin päivällä asunnosta oli Leilan mukaan kuulunut isän ja pojan riitelyä siitä, miksi ovea ei ollut yöllä avattu.
Erno Kätönen oli paikkakunnalla niin sanottu poliisin entuudestaan tuntema henkilö, jolla oli kontollaan iso joukko sekä omaisuus- että väkivaltarikoksia. Henkilönä Erno oli siis mitä sopivin, vaikka henkirikoksen tekijäksi. Poliisilla oli kuitenkin tiedossa, että Erno oli parhaillaan suorittamassa vankeustuomiota Pelson keskusvankilassa. Kun vankilaan otettiin yhteyttä, selvisi että Erno oli ollut lomalla Kurikassa perjantaista 8. lokakuuta kello 07.50 tiistaihin 12. lokakuuta 1999 kello 17.00, johon mennessä Erno oli lomaehtojen mukaisesti palannut takaisin vankilaan.
Poliisi ryhtyi selvittämään Erno Kätösen liikkeitä vankiloman aikana, ja hänet kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä. Erno oli vieraillut ja yöpynyt useassa eri paikassa ja käynyt myös isänsä Esa Kätösen luona, kuitenkin aivan eri aikaan kuin mistä Leila Yli-Ramppi kertoi.
Ernon kertomuksen vahvistivat todistajina kuullut henkilöt. Niiden mukaan Erno Kätönen ei ollut voinut olla 12. lokakutua yöllä samassa rapussa Leila Yli-Rampin kanssa. Lisäksi Erno oli käynyt ilmoittautumassa aamulla 12. lokakuuta Kurikan poliisiasemalla ja noussut välittömästi sen jälkeen linja-autoon, jolla oli matkustanut takaisin Pelsoon.

Tekninen tutkinta
Poliisin tekniset rikostutkijat suorittivat tarkkaa työtä useita päiviä sekä Matin että Jussin asunnossa. Teknisessä rikostutkinnassa selvisi, että Matti Mainio oli surmattu hänen omalla kävelykepillään. Kävelykeppi löytyi uhrin vierestä lattialta. Kepin varsi oli vääntynyt ja kahvaosa oli irronnut. Kahvaosan lyhyempi pää oli pyöreähköjä kooltaan noin 24 x 27 millimetriä.
Keittiön tiskipöydän edessä olevan sinisen tuolin alta löytyi kostea kengän jälki, joka vastasi kuvioinniltaan, muodoltaan ja kooltaan Jussi Juonion Hawaji-sandaaleita, jollaiset hänellä oli jalassaan poliisin tullessa paikalle.
Jussi Juonion sormenjälki löytyi keittiön pöydän alla olleesta tyhjästä 0,75 litran Koskenkorva-pullosta.
Matti Mainion makuuhuoneen lattialla olleesta televisiosta löytyi yksi sininen viskoosikuitu, joka oli samanvärinen kuin Juonion yllä olleen aluspaidan siniset viskoosikuidut.
Mainion asunnon hellan edessä olleelta tuolilta löytyi yksi violetinvärinen polyesterikuitu, joka oli samanlainen kuin Juonion yllä olleen collegepaidan violetinväriset polyesterikuidut.
Lisäksi Mainion asunnon ikkunan edessä olleelta tuolilta löytyi kaksi sinistä polyakryylikuitua, jotka olivat samanlaisia kuin Juonion sinisen ulkoilupuseron resorien siniset kuidut.
Mainion makuuhuoneen uunin vasemmasta luukusta otetun kuitunäytteen siniset villakuidut olivat samanlaisia kuin Juonion asunnolta taltioidun sini sen villapaidan villakuidut.
Matti Mainion puseron etuosasta ja osittain paidasta, Mainion asunnon oven lähellä olleesta tuolista sekä hellan edessä olleesta
tuolista taltioiduissa näytteissä oli kaikissa yksi sininen villakuitu, jotka olivat samanlaisia kuin Juonion asunnolta taltioidun sinisen villapaidan kuidut.
Juonion asunnossa olleista sinisestä ulkoilupuserosta ja harmaista housuista löytyi ihmisen verta ja DNA-tunnisteet, jotka sopivat Matti Mainion DNA-tunnisteeseen. Mainion DNA-tunnisteen laskennallinen esiintymistodennäköisyys oli suomalaisessa väestössä alle l/miljardi.
Matti Mainion asunnon makuuhuoneen lattialta ja makuuhuoneen pöydällä olleesta tuhkakupista löydettiin kummastakin yksi savukkeen tumppi, Mainion makuuhuoneen pöydältä metallisesta tuhkakupista kaksi savukkeen tumppia sekä Mainion keittiön pöydällä olleesta suorakaiteen muotoisesta tuhkakupista kolme savukkeen tumppia, joista määritelty DNA-tunniste sopi Jussi Juonion DNA-tunnisteeseen.
Juonion DNA-tunnisteen laskennallinen esiintymistodennäköisyys oli suomalaisessa väestössä alle l/miljardi. Suomen asukasluku oli tuolloin ja on edelleenkin viiden miljoonan asukkaan vaiheilla.
Vielä Matti Mainion keittiön pöydällä olleesta pyöreästä lasisesta tuhkakupista löytyi yksi tupakan tumppi, jossa oli sekoittuneena sekä Matti Mainion että Jussi Juonion DNA.
Keskimäärin yhden tupakan polttamiseen (tupakan mittainen tauko) kuluu aikaa noin kymmenen minuuttia.
Poltetuista tumpeista voi päätellä Jussi Juonion viettäneen naapurinsa asunnossa pelkästään tupakoiden yli tunnin ajan.
Kenelle veriset housut ja ulkoilupusero kuuluivat?
Jatkokuulusteluissa paneuduttiin muun muassa Juonion asunnosta löytyneisiin harmaisiin päällyshousuihin sekä siniseen urheilupuseroon, jonka hihassa oli Panda-tunnus.
Molemmista vaatteista löytyi rikoslaboratorion mukaan verta, ja veren todettiin olevan uhrista peräisin. Vaatteet olivat mitä ilmeisemmin olleet surmatyön tekijän päällä tai ainakin surmapaikalla rikosta tehtäessä.
Kun rikoslaboratorion tulokset valmistuivat, esitettiin tutkimustulokset Jussi Juoniolle. Jussi Juonio ilmoitti, ettei hänellä ollut koskaan ollut kyseistä sinistä ulkoilupuseroa ja housutkin näyttivät vierailta.
Ne kuuluivat siis jollekulle toiselle henkilölle, joka oli käynyt riisumassa vaatteet Juonion asunnossa hänen poissa ollessaan ja yrittänyt näin lavastaa Juonio surmaajaksi.
Vaatteista kyseltiin myös naapureilta. Jo aikaisemmin kuulusteltu Tarja Salli kertoi, että miehellä, jonka hän näki pyörätiellä 12. lokakuuta noin kello 7.30 ja jota hän piti Jussi Juoniona, oli ollut jonkinlainen, kooltaan miehelle vähän pienenlainen tuulipusero.
Se oli väriltään harmaansinertävä. Sällille näytettiin valokuvaa sinertävästä puserosta, jonka hihassa oli Panda-merkki.
Sallin mielestä Juoniolla saattoi olla kyseisenä aamuna päällään juuri kuvassa oleva pusero. Salli ei ollut kuitenkaan aivan varma.
Vaikka Salli ei ollut kyseisen aamun vaatetuksesta aivan varma, hän tiesi kuitenkin, että Juoniolla oli tällainen takki.
Hän oli nähnyt sen myös Juonion yllä. Se oli jäänyt mieleen erityisesti siitä syystä, että takin hihassa ollut Panda-merkki oli ollut jotenkin epäsuhteessa Juonion elämäntapaan ja harrastuksiin alkoholin parissa.
Juonion vaatteet joutuivat nyt uudelleen teknisen rikostutkinnan kohteeksi.
Tutkimuksissa selvisi, että harmaista housuista löytyi runsaasti samanlaisia sinisiä viskoosikuituja kuin Juonion yllä kiinniottohetkellä olleessa sinisessä aluspaidassa oli. Myös sinisestä ulkoilupuserosta löytyi sekä sisä- että ulkopuolelta runsaasti sinisiä viskoosikuituja, jotka olivat samanlaisia kuin Juonion yllä olleen aluspaidan siniset viskoosikuidut. Lisäksi ulkoilupuserosta löytyi muutamia violetinvärisiä puuvilla- ja polyesterikuituja, jotka olivat samanlaisia kuin Juonion yllä olleen collegepaidan kuidut.

Oikeuslääkärin arvio
Oikeuslääkäriltä pyydettiin lausuntoa muun muassa kuolinajasta, siitä oliko Matti Mainion päähän syntynyt aukko voinut syntyä iskemällä päähän kävelykepillä ja miten suurta voimaa isku tarvitsisi sekä mitä Matin kasvoilla ollut veri kertoi hänen asennostaan vammojen syntyaikaan ja asennon mahdollisista muuttumisista vammojen synnyn jälkeen.
Oikeuslääkäri ilmoitti tehneensä kuolinajan määrityksen ruumiinlämmön laskun perusteella.
Laskelman mukaan kuolema oli tapahtunut 12. lokakuuta 1999 kello 1.20 tai enintään neljä ja puoli tuntia aikaisemmin tai myöhemmin.
Kallossa ollut 37 x 28 millimetrin sisään painunut ja pirstaleinen murtuma syntyi oikeuslääkärin mukaan tyypillisesti iskettäessä kalloa lujasti esimerkiksi vasaralla tai vaikka ruumiinavauksessa esillä olleella kävelykepillä kahvan jommankumman pään osuessa kalloon.
Kävelykeppi painoi 487 grammaa, sen pituus oli 89 senttimetriä ja kahvan lyhyemmän pään mitat olivat 24 x 27 millimetriä.
Kyseessä olleella kävelykepillä reippaasti lyömällä voi oikeuslääkärin mukaan varmuudella aiheuttaa sisäänpainumamurtuman kalloon. Murtuman ulkomitat olivat 37 x 28 millimetriä ja murtuman muoto yleensä vastasi kalloon osuneen esineen pinnan muotoa ollen kuitenkin sitä hieman laajempi. Oikeuslääkärin mielestä murtuman muodosta päätellen kyseinen kävelykeppi sopi erittäin hyvin rikoksentekovälineeksi.
Uhrin kasvoilla ja etenkin otsalla oli verihyytymiä. Vasemmalta ohimolta veri oli valunut alas poskipäähän ja edelleen suun vierustan kautta alaleuan sivuun. Veri oli hyytynyt iholle. Alaleuan kärjessä hyytynyt valuma muutti suuntaa vasemmalta oikealle.
Lisäksi tavattiin otsalta alas nenän oikeata sivustaa kulkeva valumahyytymä. Valumahyytymän oikeuslääkäri päätteli uhrin pään olleen pystyssä vamman syntymän jälkeen ainakin minuutin tai enintään muutamia minuutteja, pää oli sitten kallistunut oikealle, jolloin alaleuan valuma oli vielä valunut ennen hyytymistä oikealle.
Löydettäessä Matti Mainio oli maannut selällään sohvalla, johon asentoon hän oli selvästi joutunut vasta, kun edellä mainitut valumat olivat jo siksi hyytyneet iholle, etteivät ne ole muuttaneet enää valumasuuntaa.

Oikeudenkäynti
Oikeudenkäynti tapahtui Kauhajoen käräjäoikeudessa, jossa kihlakunnansyyttäjä vaati Jussi Juonioille
rangaistusta 11.–12. lokakuuta 1999 Kurikassa tehdystä taposta.
Syyttäjän mukaan Juonio oli tahallaan tappanut Matti Mainion tämän asunnolla lyömällä häntä kaksi kertaa Mainion kävelykepillä päähän.
Lisäksi syyttäjä vaati, että Juonio on velvoitettava korvaamaan oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta sekä henkilötodistelusta aiheutuvat kulut.
Jussi Juonio kiisti syytteen ja kertoi, ettei ollut tappanut Matti Mainiota. Juonio esitti, ettei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että hän olisi lyönyt Mainiota. Juonio kertoi edelleen käyneensä viimeksi ennen surmaa Mainion asunnolla noin kaksi viikkoa aikaisemmin.
Surmayönä Juonio ei muistanut siellä käyneensä, mutta vaikka olisi käynytkin, ei näyttöä ollut esitetty siitä, että hän olisi surmannut Mainion.
Juoniolla ei ollut motiivia surmata Mainiota. Juonio piti mahdollisena, että hänet oli lavastettu syylliseksi.
Oikeudessa kuultu oikeuslääkäri kertoi Matti Mainion kuolleen henkirikoksen uhrina ja että kuolinsyy oli ollut päähän osuneen tylpän väkivallan aiheuttama kallon sisäänpainumamurtuma ja siihen liittyvä lukinkalvon alainen verenvuoto ja pienet aivoruhjevuodot.
Mainion kuolinajan katsottiin selvitetyn 11. lokakuuta kello 20.50 ja 12. lokakuuta kello 5.50 väliseksi ajaksi.
Käräjäoikeus katsoi myös tulleen näytetyksi, että surma-ase oli ollut Matti Mainion kävelykeppi.
Jussi Juonion asunnolta löydetyistä verisistä housuista ja ulkoilupuserosta käräjäoikeus lausui, että oli osoitettu vaatteissa olleen veren olevan lähtöisin Matti Mainiosta. Siitä, olivatko nämä vaatekappaleet kuuluneet Juoniolle, oli esitetty ristiriitaista näyttöä.
Käräjäoikeus katsoikin jääneen näyttämättä, että vaatekappaleet olisivat kuuluneet Juoniolle.
Sen sijaan käräjäoikeus katsoi tulleen näytetyksi kuitututkimusten perusteella, että Juonio oli ollut pukeutuneena kyseisiin vaatteisiin. Kuitututkimus oli osoittanut, että ulkoilupuserosta ja housuista oli löytynyt samanlaisia kuituja kuin Juonion aluspaidan kuidut ja ulkoilupuserosta samanlaisia kuituja kuin hänen yllään kiinniottohetkellä olleen collegepaidan kuidut.
Rikospaikalta tehdyistä löydöksissä oli merkkejä Jussi Juonion paikallaolosta seuraavasti: Yhdestä 0,75 litran Koskenkorvapullosta oli löydetty Juonion sormenjälki.
Todistajana kuullun Erkki Luunevan mukaan tämä oli yksi niistä pulloista, jotka hän oli kantanut muovikassissa sisään Mainion asuntoon 11. lokakuuta tuodessaan tämän kotiin. Tutkituista päällimmäisistä tupakan tumpeista seitsemästä löydettiin Juonion DNA-tunniste ja lisäksi kahdeksannessa tumpissa oli kahden henkilön tunnisteet, jotka sopivat sekä Mainioon ja Juonioon. Uunin ovesta löytynyt villatuppo oli samaa kuitua kuin Juonion villa paidan kuidut. Tämän Juonio myönsi kuuluvan itselleen. Mainion makuuhuoneessa olleesta televisiosta löytyi myös kuitu, joka oli samanlainen kuin Juonion aluspaidan kuidut. Mainion asunnon keittiössä olleesta tuolista löytyi samanlainen kuitu kuin Juonion collegepaidan kuidut. Lisäksi Matti Mainion puseron etuosasta ja osittain paidasta sekä kahdelta kuitu kuin Juonion villapaidan kuidut olivat. Mainion asunnon lattialta löytynyt verinen kengänjälki oli peräisin Juonion Hawaji-merkkisistä sandaaleista. Jälki oli löytynyt tuolin alta, joten käräjäoikeus katsoi, että tuoli oli myöhemmin siirretty jäljen päälle.
Edellä mainittujen löydösten käräjäoikeus katsoi osoittavan, että Juonio oli ollut Mainion asunnolla 12. lokakuuta vastaisena yönä ja että hän oli ollut siellä pitkähkön ajan, koska oli ehtinyt polttaa useita savukkeita.
Siten Juonion väite, että hän oli ollut Mainion asunnolla viimeksi noin kaksi viikkoa aiemmin, ei ollut uskottava.
Käräjäoikeus katsoi, että verinen kengänjälki ja Juonion yllä olleet veriset vaatteet osoittivat, että hän oli ollut siellä surman tapahtuessa tai ainakin välittömästi sen jälkeen. Tätä tuki myös se, että vainajan vaatteista oli löytynyt kuituja, jotka olivat samanlaisia kuin Juonion villapaidan kuidut.
Koska vainajasta oli valunut runsaasti verta, käräjäoikeus piti yleisen elämänkokemuksenkin nojalla epäuskottavana, että surman tapahtuessa paikalla olisi saattanut olla joku kolmas, josta ei olisi jäänyt lainkaan jälkiä.
Vainajasta valuneessa veressä ei ollut myöskään havaittu jälkiä pyyhkimisestä tai muusta jälkien hävittämisestä.
Leila Yli-Ramppia kuultiin oikeudessa todistajana.
Hän kertoi aamuyöllä 12. lokakuuta vähän vaille kello neljä tavanneensa kotitalonsa alaovella Erno Kätösen, joka oli muun muassa kertonut olevansa poliisia paossa ja että Mietaankylässä oli mies tapettu. Tarkoitus oli ollut vain ”peljätellä” miestä, ei tappaa. Yli-Ramppi oli myöhemmin Matti Mainion surmasta kuultuaan tehnyt johtopäätöksen, että Kätönen oli puhunut juuri tästä tapauksesta ja että Kätösellä
oli osuutta Mainion surmaamiseen.
Syyttäjä esitti oikeudelle Keskusrikospoliisin selvityksen ja 10. lokakuuta 1997 tehdyn poliisin päätöksen esitutkinnan lopettamisesta. Niistä ilmeni, että Yli-Rampin ilmiannon perusteella oli vuonna 1997 tapahtuneesta murhasta epäilty henkilöä, josta sittemmin oli tullut ilmi, ettei hänellä ollut kyseiseen
murhaan mitään osuutta. (Zorro-murha, Poliisi Kertoo 2000.) Käräjäoikeus katsoi, että Yli-Rampin todistajankertomuksen luotettavuutta oli tästä syystä syytä epäillä, varsinkin kun mikään muu asiassa esitetty ei viitannut siihen, että Erno Kätösellä olisi ollut osuutta Matti Mainion kuolemaan tai että hän olisi edes ollut rikospaikalla.
Näin ollen Yli-Rampin kuulustelukertomuksen perusteella ei voitu päätellä, että joku muu kuin Juonio olisi lyönyt Mainiota.
Erkki Luuneva kertoi oikeudessa Juonion ja Mainion huonohkoista väleistä. Käräjäoikeus katsoi,
ettei niitä voitu pitää henkirikoksen motiivina ja siten tukevan Juonion syyllisyyttä. Kuitenkaan motiivin puutteen ei katsottu puhuvan Juonion syyllisyyttä vastaankaan, sillä sekä Juonio että Mainio olivat verikokeiden mukaan tapahtuma-aikaan alkoholin vaikutuksen alaisina, ja humalaisten välinen vähäisestäkin syystä aiheutunut riita oli Suomen oloissa useasti johtanut henkirikokseen.
Koska mikään asiassa esitetty ei viitannut siihen, että surman aikana olisi vainajan lisäksi ollut muita kuin Juonio paikalla, ja koska Juonion syyllisyyttä tukevaa indisionäyttöä oli esitetty runsaasti, katsoi käräjäoikeus selvitetyksi, että juuri Juonio oli lyönyt Matti Mainiota päähän tämän kävelykepillä.
Käräjäoikeus tutustui surma-aseeksi todettuun kävelykeppiin ja totesi omien havaintojensa sekä oikeuslääkärin todistajakertomuksen perusteella, että Matti Mainion päähän kohdistetun, kuoleman aiheuttaneen iskun oli täytynyt olla hyvin voimakas, sillä keppi oli suhteellisen kevyt, 487 grammaa.
Oikeuslääkäri piti todennäköisenä, että Mainio oli iskun tapahtuessa istunut ja lyöjä seissyt, sillä näin lyöntiin oli ollut mahdollista saada riittävästi voimaa ja sopiva heilahdusliike.
Käräjäoikeus katsoi nämä seikat huomioon ottaen, että lyönti oli ollut tietoisesti Matti Mainion päähän suunnattu, sillä suuntaamaton huitaisu ei olisi todennäköisesti ollut riittävän voimakas aiheuttamaan näin vakavaa vammaa. Oikeus katsoi myös, että Juonion oli lyödessään täytynyt ymmärtää toisen päähän suunnatun, kävelykepillä tehdyn hyvin voimakkaan iskun voivan aiheuttaa tämän kuoleman ja suhtautua tähän mahdollisuuteen hyväksyvästi tai välinpitämättömästi.
Näin ollen tappoon tarvittava tahallisuus täyttyi.
Edellä esitellyillä perusteilla Kauhajoen käräjäoikeus katsoi 8. maaliskuuta 2000 selvitetyksi, että Jussi Juonio oli tappanut Matti Mainion. Jussi Juonio tuomittiin vankeuteen yhdeksäksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi sekä menettämään sotilasarvonsa.
Lisäksi Juonio velvoitettiin korvaamaan valtiolle oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta aiheutuneet kulut sekä Matti Mainion omaisille hautaus-ja oikeudenkäyntikuluja yli 30000 markkaa.
Jussi Juonio valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Tuomio pysyi ennallaan.

Lopuksi
Tämänkin, kävelykeppisurmaksi kutsutun henkirikoksen ratkaisuun vaikuttivat mitä suurimmassa määrin teknisen rikostutkimuksen nykyisin käytettävissä olevat keinot; kuitu- ja DNA-tutkimus.
Runsas vuosikymmen sitten vastaavanlainen juttu olisi saattanut jäädä ikiajoiksi selvittämättä, niin sanotuksi pimeäksi henkirikokseksi, sillä poliisilla ei ollut juuri kuulustelujen lisäksi keinoja selvittää henkirikosta, jolla ei ollut silminnäkijöitä ja jota epäilty ei tunnustanut tehneensä.
Pelkkä tekniikka ei kuitenkaan riitä. Tulevaisuudessakin tarvitaan ajattelevia, sitkeitä ja peräänantamattomia poliisimiehiä johdattamaan tekniikka ja tekniset rikostutkijat oikeaan paikkaan ja epäiltyyn.
Taktisen ja teknisen tutkijan saumaton yhteistyö on paras tae rikosten selviämiselle.

[Oikeus ennen kaikkea]

Kävelykepin kahvaosa oli lattialla.jpg (280.13 KiB) Katsottu 988 kertaa

Lähikuva kahvaosan päästä..jpg (199.55 KiB) Katsottu 988 kertaa