Sirpa

[post-veristi]

Nyt oon, Sirpa, minäkin tosissaan löytänyt yhden salaliiton! Ja eikös olekin ihmeellistä, että löysin sen välittömästi seuraavana päivänä, kun minut itteni oli ansaan johdatettu ja kahvirekoilla yöllä väsytetty niin, että jouduin koko seuraavan iltapäivän nokosia vetämään peiton alla? Kuule todellakin nyt oon ihan tosissaan. Tämän päivän Hesariin oli katsos ujutettu uutinen, jonka otsikkona oli: "Olin peittelyn uhri".

Todellakin nyt voipi aavistella, että johonkin tämän on pakko liittyä. Jotta kukakohan noin on sanonut ja mihinköhän tuon voi koplata?? Nyt tarkkana, Sirpa: lehdessä luki, että sanoja on Rupert Murdoch, joka todisti jo toista (sic!!) päivää tuomarin edessä lontoolaisella oikeustalolla. Ja mistä eilen olikaan puhetta tuolla Ulvila-ketjussa? No mistä? No oliko puhetta peitetoiminnasta? Oliko? Ootko järkyttynyt? Minä oon. TodeLLakin. Ihan tosissaan. Tää on joku ihme.

[Niilo23]

Toiset kokevat tämän palstan mielipiteidenjakopaikaksi, jotka siis eivät missään nimessä ole paskaa, mutta itse koen info-sanankin perusteella, että kyseessä on palsta, johon kootaan tietoa ja jaetaan infoa ja linkkejä asioista ja taustoista.

Oman kokemukseni perusteella voin lausua, että se nyt vaan on tyhmää olla liian informatiivinen.

Itse syyllistyin informatiivisuuteen tavalla, joka häiritsi erään henkilön omaksumaa, vakiintuneeksi muodostunutta johtopäätöstä. Tällaiselle henkilölle minä olin ymmärrettävästi yksinomaa haittainformaation levittäjä. Syystä, että levittämäni informaatio ei ollut synkronissa kyseisen henkilön julkisesti esittämien näkemysten kanssa. Se, ettei kukaan osoittanut selvää ristiriitaa minun jakaman informaation ja po. henkilön omaksuman näkemyksen välillä ei pelastanut minua tuomiolta.

Edelläoleva teksti oli sarkasmia.

[Sirpa]

Mahdottoman vaikea asia käsiteltäväksi.

Noin 30 vuoden ajan ihmisiä on tietämisen sijasta opetettu (lue: aivopesty) luulemaan ja kuvittelemaan - on luotu propagandakeinoin (lue: mainostaminen) kuvitelmia, joihin ihmisten on haluttu tiedon sijaan uskovan (lue: samaistuvan) siten, että se jollakin tavalla palvelisi ihmisen egoa (lue: itseä) ja määrittelisi hänen asemansa suhteessa muihin ihmisiin - on opetettu luomaan maailmankuva vertailemalla. Ja parhaiten tuo toimii käyttäen hyväksi ihmisten alhaisia tunteita, kuten kateus, kauna ja viha.

Kaikkea tätä on tarvittu vallankäytönvälineenä ja markkinointitarkoitukseen (lue: talouskasvu).

Ihmiset eivät enää erota itseään (lue: maailmankuvaansa, egoaan) ympäröivästä todellisuudesta, vaan he ovat osa sitä - eivät itsenäisiä olentoja, vapaalla tahdolla, jossa he myös olisivat vastuullisia teoistaan (vihollinen löytyy aina itsen ulkopuolelta, se on toiminut propagandamielessä aina - viittaus politiikkaosioon laittamastani filosofian tohtorin päätelmästä).

Syntiseen kokemukseen on katolinen kirkko tuonut oivan psykologisen avun; ripittäytymisen, aneiden oston ja anteeksisaamisen, ja sen, että joku jo alunperin hakattiin ristille ihmisen omien syntien takia.

Väitetään siis katollisen kirkon olleen tätä kautta jo kaiken pahan markkinasirkuksen alku ja juuri.

Jos sinä nyt informaatiolla nykäiset heiltä tuon kuvittelemansa totuuden, johon he itse egoltaan ovat sitoutuneet, ja joka ruokkii heidän "olemassa oloaan" (Risto Vuorinen, psyykkisen itsesäätelyn perusteet, keinot ja persoonallisuus ehdollistumisen tuotteena), niin mitä sinä tarjoat heille tilalle?

He eivät enää tiedä keitä he ovat.

--------------------

Lisään tähän vielä pienen yksityiskohdan liittyen tuohon markkinatalouteen ja katoliseen kirkkoon.

Kristinusko ja islamilaisuushan perustuvat samaan profeettaan - eli Jeesukseen.

Vasta noin 600 luvulla astui uskonmarkkinatorille mukaan Muhammed unineen, joihin hänen kirjoituksensa perustuvat.

Kristinuskon ja islamin ero on siinä, että lopunaikana islamin mukaan Jeesus tulee tuhoamaan kaikki hänestä tehdyt ristiinnaulitunkuvat sanojensa vääristelystä.

Mielenkiintoinen pelitilanne, johon antaa mukavan lisäsäväyksen vielä Egyptistä löydetty kirjasto, jonka väitetään sisältävän Jeesuksen aitoja ja alkuperäisiä sanoja hänen kaksoisveljensä Tuomaksen muistiin merkitsemänä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomaan_evankeliumi

[Veristi]

No, kyllähän se totta on, että kristinusko on muovautunut aikojen saatossa melko egoistiseksi uskonnoksi, kun jo alkumetreiltä lähtien on lähdetty liikkeelle hieman virheelliseen suuntaan. Sen sijaan, että ihmiset olisivat tulkinneet Jeesuksen sanomaksi sen, että tulee ANTAA anteeksi toisille, ristiinnaulitsemisen merkitys on vääristynyt luuloon, että voimme uhriajattelun kautta SAADA anteeksi. Jälkimmäinen on painottunut ensinmainitun kustannuksella. Niin, kenelle minfossakin esiin tulleelle rikolliselle olemmekaan valmiita antamaan anteeksi ja ketkä eivät anteeksiantoa mielestämme ansaitse?

[Sirpa]

Jos keskustelemme uskonnosta, niin otan tähän alkajaisiksi Albert Einsteinin lausahduksen, jonka täysin allekirjoitan myös itseni kohdalla, niin ei kenellekään tule kiusausta sotkea ajatuksiani sen enempää ateismiin kuin mihinkään muuhunkaan (ateisimissahan uskotaan, että mitään korkeimpaa voimaa ei ole) uskonnolliseen koulukuntaan.

Näin Einstein totesi:

"Olen syvästi uskonnollinen uskonnoton. Tämä on jokseenkin uudenlainen uskonto."

Eikö anteeksiantaminen ole tuomitsemisen kääntöpuoli - peilikuva - jossa jälleen nousemme toisen henkilön yläpuolelle?

[Veristi]

^Ihan vaan tuosta viimeisestä lauseestasi:

Näen kaiketi anteeksiantamisen pikemminkin toisen kanssa samalla tasolla olemisena kuin toisen yläpuolelle nousemisena. Psyykkisesti anteeksianto on itse asiassa monesti hyvin vaikeaa. Käytännössä sen näkee siitä, kuinka paljon ja kauan ihmiset kantavat kaunaa toisiaan kohtaan, mikä puolestaan johtaa joissakin tapauksissa toisen vahingoittamiseen. Itseä ja omaa psyykettä se ainakin vaurioittaa jollei muuta - sen vuoksi anteeksiannon kautta itse asiassa SAADAAN. Juu, onpa sekin siis pohjimmiltaan itsekästä mutta jotenkin tavalla, johon en nyt keksi täsmällistä määrettä mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.

[Sirpa]

Käytännössä sen näkee siitä, kuinka paljon ja kauan ihmiset kantavat kaunaa toisiaan kohtaan, mikä puolestaan johtaa joissakin tapauksissa toisen vahingoittamiseen.

Itse näen asian toisin, jos vihaa toista tai kantaa kaunaa toiselle, niin että kokee tarvetta "antaa hänelle anteeksi hänen pahat tekonsa" tai "kostaa", on ihmisen tutkittava omaa sisintään, että mikä siinä toisen sanomisessa tai teossa loukkaa niin, että on hänet joko tuomittava tai hänelle annettava anteeksi.

Anteeksiannon ymmärrän vain siitä lähtökohdasta, että ihmisen pitää antaa anteeksi itselleen - ymmärtää oma erehtyväisyytensä - ja se vasta vaikeaa onkin, kun täytyy laskeutua tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Mutta jos laskeutuu alas, niin sitä pienempi tarve on muiden tuomitsemiseen.

Tässähän puhutaan nyt tunteista, ja joku viisas on joskus sanonut, että miksi annat sielusi muiden pahoinpideltäväksi, jos et antaisi ruumistasikaan.

Eikö monet tällaiset "antaa anteeksi" tai "kostaa" -asiat ole juuri meidän tunteita, joille haemme oikeutusta/tasoitusta, kun koemme tulleemme loukatuiksi toisen henkilön taholta?

Lisäys: Ihminen on aina itse vastuussa omista tunteistaan - vastuu ei koskaan ole toisella henkilöllä.

Yksilöinä meillä jokaisella on itsemääräämisoikeus itsestämme ja teoistamme myös sanoistamme, eikä toinen henkilö voi "syyllistää" tai "pakottaa" näitä omien tunteidensa kautta. Hän voi kasvattaa vain itseään.

[Veristi]

No, itseasiassa taidammekin olla asiasta ihan samaa mieltä. En vain nähtävästi osannut ilmaista itseäni täsmällisesti. Ajattelen juuri noin kuin kirjoitit: on tutkittava omaa sisintään, jotta saa selville, mikä toisen sanoissa tai teoissa on se mikä juuri itseä loukkaa. Eli juuri tätä omaa vastuuta omista tunteistaan minäkin halusin painottaa. Vastaavasti voi harjoittaa itsetutkiskelua myös sen suhteen, mikä toisen sanoissa tai teoissa itselle tuottaa iloa. Senkin pohtiminen tuo paljon ymmärrystä.

[Sirpa]

Heh, kirjoitin juuri lisäyksen, jonka olit itsekin tähän viestiisi näistä tunteista laittanut. Totta - kyllä olin samaa mieltä, että olemme samaa mieltä, vaikka kuvaammekin asiaa erilaisin sanoin.

Nämä odotukset toisen ihmisen suhteen - tuottaa iloa - ovat mielestäni aina vähän kiinalaisia juttuja, koska siinäkin ajatuksessa me jätämme oman onnemme toisen varaan - toinen on vastuussa siitä, että olemmeko onnellisia vaiko onnettomia - emmekä taaskaan ole itse vastuussa omasta olostamme.

Mihin perustat odotukset toisen henkilön suhteen?

[alpo holisti]

JEE!
Sirpa rules.
Nyt saadaan eloa ketjuun kuin ketjuun.

Voisitko ottaa haasteeksi järjestäytyneen rikollisuuden salaliitot?

Nyt pukkaa poliisin mielestä Outlawsia Lappeenrantaan, mutta paikalliset ei tiedä mitään...
Hämmentävää, tämä vaatii tasokasta ja monessa liemessä keitettyä tutkijaa!

[Veristi]

^^ Kas, Sirpa, olitkin jatkanut tekstiäsi vielä sen jälkeen, kun sen alkuosan iltapäivällä luin. Nyt tulin vain käväisemään.

Mihinkö perustan odotukseni toisen ihmisen suhteen? Oikeastaan taisin tässäkin tavoitella sitä samaa ajatusta kuin sinä, että ihminen on itse vastuussa myös ilon ja onnen tunteistaan. Toisten ihmisten synnyttämien positiivistenkin tunteiden kautta voi näin tutkailla vain sitä, mitä se kertoo omasta itsestämme ja arvoistamme. Eli se mikä meidät itsemme saa ilahtumaan on vain heijastus omasta sisimmästämme.

Toinen ihminen ei toki ole vain väline. Eikä varsinkaan se, jolta odottaisimme jonkinlaista itsemme täydennystä. Pettymys on vain suuri, jos toinen osoittautuukin toisenlaiseksi kuin olimme toivoneet, mikäli tavoitteena on vain 'onnellisuus'. Omat odotukseni liittyvät ehkä pikemminkin siihen, että toisen ihmisen kautta itse näkisin omat huonotkin puoleni, jotta voisin hioa niitä. Ja ainahan kiva on saada tukea omaan epävarmuuteenkin, mutta omaa psyykkistä työtä sekin edellyttää.

Joitain perustavia odotuksia kanssaihmisteni suhteen minulla kieltämättä on. Yksi on jonkinlaisen yhteisen päämäärän tai tavoitteen olemassaolo. Se ei välttämättä ole mitään konkreettista; se voi olla pelkkä tunne yhdessäolon merkityksestä. Toinen odotukseni on ehkä hieman outo: odotan, että toinen on valmis vastaanottamaan sen mitä minulla on annettavana, edes osan siitä. Mitäkö tällä tarkoitan? Yksinkertaisesti kai sitä, että joku haluaa olla säteilyssäni. Tunne siitä, että on tärkeä toiselle. Muutoinhan suhteessa ei ole edes mieltä.

Olen sinulle, Sirpa, jossain toisessa yhteydessä saattanut mainita ajatuksia näkemysteni laajemmista maailmankuvallisista yhteyksistä. Niillä ei kenties ole mitään käytännön merkitystä muille kuin minulle itselleni ja ne toimivat lähinnä minua itseäni motivoivina tekijöinä. Ne eivät liity niinkään uskontoon tai edes metafysiikkaan, ovatpa vain eräänlainen ajatusleikki, joka toivoakseni tekee minusta itseeni luottavaisemman ja toisia kunnioittavamman persoonan.

Ah! Alpo holistin ylle tekstailemat kommentit vetivät minut taas maan pinnalle tuolta ylemmistä sfääreistä...

[post-veristi]

Joo, tosissaan. Tää on just silleen, kun munkin päässä aina joskus tuppaa pyörimään. Jälkikäteen vaan ei aina muista, mitä sitä taas oli mielessä.

Mutta todellakin, mullakin on niitä odotuksia toisten suhteen. Ootan ja ootan, aivot käy tyhjäkäyntiä. Jos tota V:tä ei olis, niin mitä munkin elämä oikein olis? Nyt mut sentään joku näkee ihan muna ittenään ja saan ihan silleen sopuisasti ja sovinnaisesti täällä estradeilla esiintyä, ei tarttee itteään mitenkään tehostaa. On todellakin silleen kypsä olo. Onnellinen oon.

Vaikka syvällä sisimmässäni tiedänkin, että tää on pelkkä virtuaalimaailma eikä yksyhteen todellisuuden kanssa, on mulla vahva tunne siitä, että mulla on jotain annettavaa kanssaihmisille. Voin olla vaikka heijastus jonkun mielikuvista, luuloista ja uskomuksista. Ja itte koen kasvavani henkisesti, kun tosissaan saan jakaa ajatukseni itseäni viisaampien kanssa. Välillä tulee ihan semmosia onnistumisenelämyksiä, kuten toikiin salaliiton paljastus, jonka ihan oman peiton alta keksin. Jotta silleen. Tosissaan.

[eyes]

Eikö tätä ihmistä voitaisi bannata ihan pysyvästi? Kyseessä on henkisesti häiriintynyt yksilö, joka terrorisoi palstaa systemaattisesti. Nämä tolkuttomat salaliittoteoriat vaikeuttavat palstan luettavuutta ja karkottavat asiallisia kirjoittajia, kun eihän kukaan jaksa kovin pitkään lueskella harhoja. Lisäksi tällainen harhojen julkinen esittely ja niistä keskustelu ei luullakseni ainakaan paranna henkilön terveydentilaa.

(Boldaus minun.)

Olen täysin samaa mieltä ja ihmetellyt jo pitemmän aikaa minkä takia ylläpito ei tee asialle mitään. Ainakin niissä ketjuissa joita olen itse seurannut Sirpa on ollut vain ja ainoastaan häiriöksi vääristelemällä asioita, tunkemalla salaliittoteorioita joka väliin ja pitämällä useiden viestien pituisia monologejaan.

Toivon, että ylläpitokin vihdoin heräisi tämän nimimerkin jatkuvaan häiriköintiin!

[matlockb]

^Näimpä, oleellinen tulikin Tuomion Pasuunan ja eyesin suusta. Ei moni ylläpito tuollaista touhua kauan katsoisi (suoli24:ää ei lasketa).
Ihmettelen ennen kaikkea sitä että en muista lukeneeni Sirpan n. 6500 viestistä yhtään asiallista ja aiheeseen liittyvää viestiä tai uutista jolla olisi aiheeseen jotain uutta annettavaa, kaikkiin liittyy salaliittoja, pääpiru tuntuu olevan poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja muistaakseni johonkin kadonneeseen tai surmattuun henkilöön Sirpa sai liitettyä edesmenneen poliisiylijohtaja Markku Salmisen ja Supon, niin ikään edesmenneen Seppo Nevalan ja väitti heidän sekaantuneen huumekauppaan. Tosin esimerkiksi Madeleinen katoaminen ei minua kiinnosta joten siellä en ole Sirpan enkä muidenkaan viestejä lueskellut mutta tuskin Sirpan viestit sielläkään sen asiallisempia ovat.

[Sirpa]

Söin just omenan - pesin sen ensin ja sitten kuorin - se on tosi hyvä, vihreä- leikkasin sen keskeltä kahtia ja annan sulle siitä puolet.

Ole hyvä! (omenahymiö)

Miltä maistui?