Entinen mestarimuurari
Vapaamuurijärjestö on salaisia rituaaleja harjoittava seura, johon kuuluu 6700 suomalaismiestä. Juhani Julinille ovi vapaamuurariloosiin avautui liike-elämän kautta.
– Olen nähnyt, mitä vapaamuurarius on, siksi kirkon työntekijöiden kasvava määrä liikkeessä järkyttää.
Lähes kaksikymmentä vuotta sitten kaksi liikemiesystävää alkoi kysellä Juhani Julinilta, miten tämä mahtaa suhtautua vapaamuurariliikkeeseen. ”Miksipä ei”, tuumi Julin, kun bisnestoverit tiedustelivat, olisiko oululaisella hallintojohtajalla halua verkostoitua.
Juhani Julinista oli tullut vapaamuurariehdokas.
Vapaamuurarien salaisuuksia ei paljasteta liikkeen ulkopuolisille. Ei liioin alemmalla tasolla olevalle vapaamuurareille.
Vapaamuurareiden Suomen suurloosissa on kolme astetta: oppilasmuurariaste, veljesmuurariaste ja mestarimuurariaste. Asteet jakautuvat 33 eri tasoon. Tieto liikkeestä ja sen harjoittamista rituaaleista kasvaa muurariuden syvetessä.
– Kukaan vapaamuurari ei tiedä seuraavan tason salaisuuksia ennen kuin hän on sinne edennyt. Saadessani kutsun vapaamuurarioppilaaksi sain hyvin vähän tietoa siitä, mitä vapaamuurarius on. Kysymyksiä oli koko ajan enemmän kuin vastauksia, kertoo Julin.
Suomen suurloosin sääntöjen mukaan vapaamuurarin pitää hallita itseään ja omaisuuttaan. Hänen on oltava terve – ja ehdottomasti mies.
– Myös ”eettisten ja moraalisten arvojen” on oltava kohdallaan ja smokkiin on oltava varaa, Julin tietää.
Vapaamuurariveljet miettivät keskenään, ketä liikkeeseen voisi ja kannattaisi pyytää mukaan. Talouselämän sekä yhteiskunnan valtapaikkojen saaminen jäsenten haltuun merkitsee liikkeen vallan kasvua.
”Vähän ilkeää se teki”
Kun kaksi veljeä suosittelee ja kolmas ehdottaa uutta jäsentä oppilasmuurariksi, ehdokkaan nimi kuulutetaan loosin ilmoitustaululla. Mikäli kukaan ei vastusta ehdotusta, kandidaatti kutsutaan kolmesta luottomuurarista muodostetun tutkijalautakunnan haastatteluun.
Jos lautakunta suosittelee henkilöä oppilasmuurariksi, ehdotus menee suljettuun äänestykseen. Jos ehdokasta vastaan on yksikin ei-ääni, jäsenyyttä ei myönnetä ja asia on loppuun käsitelty. Valitusoikeutta ei ole.
Marraskuussa 1993 Juhani Julin läpäisi seulan. Oli aika vannoa oppilasmuurarin vapaamuurarivala.
Oululainen hallintojohtaja seisoi vasen rinta ja polvi paljaana sekä vahva köysi kaulassa Oulun Saaristokadulla sijaitsevassa vapaamuurarien temppelissä. Vastaavia suljettuja huoneistoja löytyy lähes kaikista Suomen kaupungeista. Tavallisesti keskeltä kaupunkia, paraatipaikoilta. Vapaamuurarilooseja on Suomessa puolitoistasataa.
Saaristokadun temppeliin oli tuotu rituaalia varten vapaamuurarien symbolit, harppi ja suorakulma. Alttarilla oli myös avattu Raamattu, tosin vain yhtenä kalusteena muun rekvisiitan joukossa. Vapaamuurarivalan Julin vannoi polvistuneena alttarin äärellä käsi Raamatulla:
”Kurkkuni leikattakoon poikki, kieleni reväistäköön irti juuria myöten ja haudattakoon meren hiekkaan matalan veden merkin kohtaan, jossa vesi nousee ja laskee kahdesti 24 tunnissa, jos ikinä tieten tai tahtoen loukkaan tätä juhlallista valaani tai velvollisuuttani oppipojaksi otettuna vapaamuurarina. Jumala minua auttakoon ja pitäköön minut järkkymättömänä sen täyttämisessä.”
Valan vakuudeksi kokelas antoi suudelman Pyhän Raamatun kanteen.
– Vähän ilkeää se teki, Julin muistaa.
Korkeampaa kaveruutta
Juhani Julin eteni vapaamuurariuden rattaissa yhtä tehokkaasti kuin työurallaan. Ensin veljesmuurariksi ja sitten mestarimuurariksi. Epäilykset kuitenkin kasvoivat oululaisen kavutessa veljesyhteisön portaita ylöspäin.
– Jo siinä vaiheessa, kun menin riitteihin mukaan, opetusrituaalin sisältö alkoi tuntua oudolta. Mutta vapaamuurariudessa käytetään taitavasti hyväksi miehen uteliaisuutta, paljastetaan salaisuuksia pienillä askelilla, jolloin olet koko ajan koukussa ja haluat mennä eteenpäin avaamaan lisää salaisuuksia.
– Toinen asia, joka pitää miehet mukana, on rituaalihierarkia. Se on elintärkeää. Jos työelämässä ei ole normaalia etenemismahdollisuutta, voi tuntua houkuttelevaa tulla puhutelluksi ”kunnia-arvoisena mestarina” tai ”korkeimmin kunnioitettuna veljenä”. Titteleitä riittää, ja niitä käytetään.
– Vapaamuurariveljeys edustaa ikään kuin korkeampaa kaveruutta kuin muut ihmissuhteet, ja toisen vapaamuuriveljen voi tunnistaa heti vaikkapa kättelytyylistä.
Salaperäisyys, halu päästä kohti suurempaa tietämystä ja tärkeyden tuntu veivät voiton epäilyksistä ja ajoittaisesta vastenmielisyyden tunteesta, joita pakanauskontojen riittejä muistuttavat rituaalit Julinissa herättivät.
– Voi perustellusti kysyä, mikä saa aikuiset miehet kävelemään muodostelmassa ympäri loosia side silmillä ja polvi paljaana toistamassa muinaisten luonnonjumalien palvontaan liittyvien uskonnollisten riittien muotomenoja.
Suomen suurloosi ilmoittaa vapaamuurariuden päämääräksi opettaa jäsenilleen ”ikiaikaisia hyveitä” ja saada heidät ”ajattelemaan elämän perimmäisiä kysymyksiä”. Hyveisiin luetaan muun muassa korkea moraali ja osallistuminen hyväntekeväisyyteen.
– Ne ovat hyviä miehiä, jotka ovat siellä mukana. Monet ovat siellä ihan vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen. He luulevat olevansa hyvän asian kanssa tekemisissä.
Niin aina mestarimuurariksi saakka edennyt Juhani Julinkin kuvitteli. Pudotus maan pinnalle tuli työelämän kriisin kautta. (...)
Teksti ja kuva: Kai Kortelainen
Lue Juhani Julinin koko tarina Elämään-lehden kesän kaksoisnumerosta 6-7/2010. Tilaa täältä.
Pappien määrä vapaamuurariliikkeessä kasvanut
Entinen vapaamuurari Juhani Julin tietää Suomen suurloosissa toimivan aktiivisesti kymmeniä kirkon työntekijöitä, joista valtaosa on pappeja ja kanttoreita.
Määrä on hänen mukaansa kasvanut kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi Oulussa on Julinin tietojen mukaan parhaillaan jälleen yksi uusi pappi pyrkimässä vapaamuurariksi.
– Jos kirkon ylin johto tietää vapaamuurarien suhteen uskontoon, miksi sitä ei tuoda julkisuuteen?
Juhani Julin sanoo odottavansa, että evankelis-luterilainen kirkko ottaisi Suomessa selvän kannan vapaamuurariuteen.
– Sanoisi sitten vaikka, että minun käsitykset ovat väärät, kunhan ei tyytyisi olemaan hiljaa. Vaikeneminen on kaikkein pahinta. Olemalla hiljaa kirkko tekee ison karhunpalveluksen niille kuudelle tuhannelle suomalaiselle miehelle, jotka kuuluvat vapaamuurareihin. (...)
Lue toimittaja Kai Kortelaisen vapaamuurarien ja kirkon suhdetta käsittelevä juttu kokonaisuudessaan Elämään-lehden kesän kaksoisnumerosta 6-7/2010. Tilaa täältä.
Viimeksi päivitetty 01.06.2010 15:10
http://www.sro.fi/index.php?option=com_ ... Itemid=550 
? Harrastakoon kukin mitä haluaa ja uskokoon vaikka Baphometiin (vapaamuurareiden palvonnan kohteeseen; vuohenpääsymbolilla kuvattuun, satanistiseen jumalhahmoon), mutta toivottavasti useamman syyttäjän kokoonpanon taustalla on jonkun korkean viranomaistahon halu sitouttaa myös loosiin kuulumattomia henkilöitä tutkintaan! Siis tällaisessa kontekstissa, jossa uskontoa ei voi sivuuttaa merkityksettömänä lähtökohtana motiivin eikä vastaajalle edullisten tai epäedullisten tutkinnallisten seikkojen tulkinnassa! Tulkinnallisissa asioissa elämänkatsomukselliset arvot paistavat väistämättä läpi, vaikka lakia muuten noudattaisi pilkulleen. 
.
...vapaamuurareiden tekosia sekin tietty...
. Ihmisiä yksilöinä en ole tuomitsemassa enkä omastakaan hyvyydestäni tai vakaumukseni (1.) syvyydestä ole mitenkään vakuuttunut. Kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta uskon määritelmästäni, jonka pohjalta saatananpalvojia ovat kaikki muut, paitsi Jumalaan turvaavat. Ahtaasti tulkiten oma rakas aviosiippanikin on siis saatananpalvoja, muttei se estä minua häntä rakastamasta tai näkemästä hänen TEOISSAAN suunnattomasti hyvyyttä.