Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)

[Lähtöruutu]

Joo, olihan se halloween melko lähellä, ja teemat asuineen varmaan esillä. Leikki, todellisuus, totuus, mielikuvitus lapsella voivat sekoittua hurjissa, jännissä jutuissa.

[Tara]

Jokuvaanille:

Tietenkin ihan sattumaa, mutta nuo punaiset pilvet naamiohuppukuvassa muodostavat
ristin -|---

Harvemmin kai luonnon pilvet ristikkäin lipuvat.

Jossain l:n puhuttelussa l sanoo, että sillä oli naamio, että silmät vain näkyivät.
Joo, löytyi:

./ kun mä en nähnyt sen naamaa. Ja sil oli kai naamioitu niinku et silt näky vaan silmät .. etp 657

Kyökkiketju1

Silloin en viitsinyt tuota kuvaa tänne laittaa.
Olisivatko harjoitelleet jo halloweenina kaikenlaista. Leikkineet Kuolema tulee: huu

[MissHolmes]

Miltä vuodelta nuo perhekerhon kuvat on?
Aika järkkyä, jos surman jälkeisiltä vuosilta....
Kiva laittaa isänsä surman todistanut tyttö kuoleman kanssa samaan kuvaan....

[Tara]

MissHolmes: Nuo kuvat on siellä perhekerhon jossain halloween 'postikorteissa'. Tytön ikää kuvassa voi arvailla.

Laitan tänne kommentin sinun postiisi jossa on se ihana tontun kuva, Häke-nauhasta:

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 96#p495096
Lapsuuden ystäväni äiti kertoi minulle muutama vuosi sitten miten lujassa on lapsen usko, esim joulupukkiin. Ninni oli ollut viiden-kuuden kun hän oli äitinsä kanssa kävellyt kotia kohti jouluaattona alkuillan hämärissä. Äiti oli silloin juuri siinä heidän kävellessään kertonut Ninnille, että voi Ninni kuulepas, kun ei sitä joulupukkia ole oikeasti olemassa, että se on vain sellainen leikkimielikuvitus juttu. Ninni oli ihmetellyt silmät selilään ja mennyt hiljaiseksi, jurotti loppumatkan. Siinä heidän lähestyesssään kotia, meidän naapuritaloa, oli heitä vastaan tullut useampikin 'joulupukki', kävellen, keppi kädessä, partanaamari kasvoilla.. Ninni oli katsonut äitiään syrjäkarein. Kotona oli Ninni avannut suunsa ja sanonut: Äiti, kuule. Kyllä se joulupukki vaan on olemassa! Niin se on.

[Severin A]

^Tuossa Taran kertomassa tarinassa tuli myös esiin se pointti, että lapsi pitää kiinni 'näkemästään' ennemminkin kuin myöntää tulleensa jekutetuksi. Kannataa itse kunkin kokeilla tätä sinänsä harmitonta 'testiä', jos ei usko muuten, että lapsen saa näkemään ja kokemaan olemattomia, jos aikuinen itse on esityksessään vakuuttava.

MissHolmesin kanssa täysin samaa mieltä; lasten tarinat usein värittyvät. Siksi tarvitaan ammattitaitoista lastenpsykologiaan perehtynyttä henkilöstöä kaivamaan esiin se punainen lanka lasten puheista.

[sisotalo]

Olisikohan kellään kyökkipsykologeista mahdollisuutta mennä KKO:n arkistoon katsomaan mieluummin kaikki Amandaa koskevat kuulusteluvideot. Tässä keskustelu etääntyy todellisesta tilanteesta. Tytölle eivät kuulustelijat anna minkäänlaista mahdollisuutta esittää sitä minkä hän on todella nähnyt. He ovat jopa sotkeneet sen, että murhaaja poistuu ajassa 02.40, minkä tyttö näkee. Vasta ajassa 03.14 kuuluu parkaisu kun hän näkee kuolleen isänsä

[Valhalla]

Olisikohan kellään kyökkipsykologeista mahdollisuutta mennä KKO:n arkistoon katsomaan mieluummin kaikki Amandaa koskevat kuulusteluvideot. Tässä keskustelu etääntyy todellisesta tilanteesta. Tytölle eivät kuulustelijat anna minkäänlaista mahdollisuutta esittää sitä minkä hän on todella nähnyt. He ovat jopa sotkeneet sen, että murhaaja poistuu ajassa 02.40, minkä tyttö näkee. Vasta ajassa 03.14 kuuluu parkaisu kun hän näkee kuolleen isänsä

Mahdatko puhua niistä alun kuulemisista vai myöhemmistä joita niin käräjät kuin ei hovikaan huomioinut vaan pitivät ensimmäisiä kuulemisia todistusvoimaisempina. Näitä jälkimmäisiähän moitittiinkin mitä kuulemistapaan ja kuulustelijaan tulee. Vai puhutko hovioikeuden jälkeen tehdyistä joita on kymmeniä tunteja koskien niin uusia lsh-syytteitä kuin KKO:n käsittelemää murhaoikeudenkin valitusta sekä näiden asioiden yhteyttä ja joissa on ollut mukana TYKSin oikeuslääketieteellinen asiantuntijaryhmä.

[jokuvaan]

Jokuvaanille:

Tietenkin ihan sattumaa, mutta nuo punaiset pilvet naamiohuppukuvassa muodostavat
ristin -|---

Harvemmin kai luonnon pilvet ristikkäin lipuvat.

Jossain l:n puhuttelussa l sanoo, että sillä oli naamio, että silmät vain näkyivät.
Joo, löytyi:

./ kun mä en nähnyt sen naamaa. Ja sil oli kai naamioitu niinku et silt näky vaan silmät .. etp 657

Kyökkiketju1

Silloin en viitsinyt tuota kuvaa tänne laittaa.
Olisivatko harjoitelleet jo halloweenina kaikenlaista. Leikkineet Kuolema tulee: huu

Joo, sattumaa varmaan se Perhekerhon halloweentaivaalla loistava punainen risti, samaisen kerhon toisen halloweenkuvan arkkuun piirretty, luonnollista kokoa oleva luuranko (voimakkaasti meikattujen lasten taustalla), Perhekerhon synnytyskuvien kuvakulmat - ja se, että vanhin lapsi kertoi puhuttelussa vain hyökkääjän silmien näkyneen, mutta AA kuvasi "huppumiehen" kasvot nenän mallia ja huokosia myöten.

Sattumaa myös lasten ranteissa näkyvät nirhaumat ja mustelmat Perhekerhon matkakuvissa. Edellä mainituista vain ristikkäiset todistukset ja lääketieteellisesti todistetut vammat ovat (oikeudenkäynnin kannalta) merkityksellisiä. Muu on vain pirullista rekvisiittaa, jonka lienee tarkoitus korostaa (oletetun) tekijän, AA:n, älyä ja mustaa huumorintajua. Outo nainen se AA; (todennäköisesti) erityinen vain rikollisuudessaan ja paatuneisuudessaan, ei älyssä, huumorintajussa, ulkonäössä, karismassa, työelämässä eikä huushollauksessa. Ei vain ilmeisesti tajua sitä itse.

[Tara]

Aivan, jokuvaan. Sattumaako vain että guugelilla etsien perhekerhon etusivun ensimmäinen lause näyttää tältä: Kiinnostaako koti, lapset, perhe, vauva, matkailu ja muut harrastukset .
..niin no, onhan tuon lauseen voinut laatia joku muukin, ei Auer itse...

Ja tottakai ihmisillä on erilaisia harrastuksia, ak esim harrastaa pienten karvaisten nelijalkaisten ja hännällisten tupsukorvien seuraamista sekä eräitten siivekkäitten, ohutjalkaisten nokallisten. Niin ja jossain määrin erikoisten murhajuttujen pureskelua.Vauvoja ymv taas en ole varsinaisesti koskaan harrastanut. Matkailu kyllä olisi ihan jees harrastus, samoin kaikenlainen käsillä näpertely, kuorolaulu ym..

[jokuvaan]

Kuva: "Roblox-kakku", Auer Media/Perhekerho.net

Tämä kuva on jo pyörinyt minfossa, mutta... sehän oli aivan sattumaa, että AA laittoi sivustolleen tällaisen huumorintajuisen; pikkupoikien outoja viehtymyksiä ja hurrrrrrjaa mielikuvitusmaailmaa ymmärtävän kakkukuvan. Siis jokainen pikkupoikahan tällaisen Roblox-synttärikakun haluaisi... not. Olisiko ehkä ollut äidin idea?

"Älä tule hyvä kakku, tule paha kakku(?)". No, voi muuten tulla pitkäkin kakku.

[Tara]

Haastateltujen sairaanhoitajien kommenteista yleisesti:
(KKO:n 2012 vapauttaman materiaalin mukaan):

Toisin kuin tuolla jossakin (häke-nauhaketjussa tänään, sivulla n 89) väitettiin, haastatellut eivät kertoneet kuin omia mielipiteitään, jos heillä oli sellainen, riippuen siitä olivatko tavanneet Auerin sekä osallistuneet hänen hoitoonsa vai eivät. Jos kertoo työkaveriensa ihmettelystä samaa asiaa koskien, niin ei kai se sitä muuta miksikään sitä, että itsellä ei ollut ollut tilaisuutta vastaavaa muodostaa.

Ne kaksi haastatelluista sairaanhoitajista (yht 13 + 1 perushoitaja), jotka eivät olleet joko tavanneet Aueria ollenkaan tai vain ohimennen Auerin tullessa päivystykseen, eivät kertoneet 'mielipidettään' Auerin käyttäytymisestä. Mutta hekin tavallaan todistivat mitä toiset, ne jotka olivat olleet Auerin kanssa tekemisissä olivat silloin aikanaan pohtineet. Se ei kuulostanut lööppikamalta, vaan asiaan kuuluvalta kommentoinnilta, vastauksena kysymyksiin joita poliisi oli heille tehnyt. - Useampi kuin 'kuusi' oli ihmetellyt Auerin rauhallisuutta tilanteeseen nähden, silloin siinä tilanteessa. Siis jo ennen mitään 'kahvihuonetaukoja' (läheskään kaikki niihin eivät edes osallistuneet -eivät kai juoneet kahvia??..heh) vaan tapauksista keskusteltiin muutenkin, kahden kesken tai ties miten ( myös tiimien raporttien yhteydessä, kanslioissa tai miksi noita sairaalahenkilökunnan yhteisiä kokoontumis/työtiloja sanotaankaan).

Varmoja nekään (vain) kaksi jotka pohtivat, että Auerin rauhallisuus oli voinut johtua shokista tai lääkkeistä, eivät olleet. Toinen heistä ei oikeastaan ollenkaan. Lääkkeitä kun ei haavoja saaneille anneta, ettei tehtäisi väärää diagnoosia.

Ne kaksi joilla selvästi ei ollut mielipidettä Auerin käyttäymisestä sanoivat mm seuraavaa:

kursiivit lainausta


1) - Tiedän vain sen mitä työkaverit ovat kertoneet. Mitään lisätyötä Auerin kohdalla aiheutunut - tarkoitan tällä sitä, että hänen henkinen tai fyysinen tilansa ei vaatinut erityishuomiota tuolloin minun mielikuvani mukaan.

Ei muista 'mitään erityistä keskustelua Auerista käydyn'. - Varmaankin asiaan liittyvää normaalia keskustelua on käyty, sanoi.
(sairaanhoitaja
etpk 295 - 22.2.2012
Saanut puhelimitse päivystykseen tiedon, että tällainen potilas on tulossa, että potilaan puoliso on surmattu, järjesti huoneen Aueria varten, mutta ei ollut suoraan hänen kanssaan tekemisissä eikä keskustellut Aurin kanssa. )


2)
Olen keskustellut kyseisenä yönä tästä asiasta työkavereideni kanssa ja ambulanssin henkilökunnan kanssa. Tietona oli silloin se, että taloon oli tunkeutunut ulkopuolinen, tappanut miehen ja puukottanut Aueria. He olivat ihmetelleet mm Auerin rauhallisuutta tässä tilanteessa.

Ambulanssikuskit ovat kertoneet mm. että asunnossa oli pakattuja matkalaukkuja ja he olivat ihmetelleet, että oliko Auer lähdössä johonkin reissuun. He ovat kiinnittäneet edelleen huomiota Auerin puhtaisiin hiuksiin ja paitaan, jotka olivat tilanteeseen nähden siistejä. Paidassa oli ollut tämä yksi reikä.
He ovat kertoneet lisäksi, että asunnossa oli paikalla tapahtuma-aikana lapsia ja mietimme porukalla miten lapset voivat ja mistä he saavat apua. Puhuimme myös siitä, että Auer ei kysellyt lapsistaan mitään tai ollut heistä huolissaan.

(etpk 309 - 17.2.2012
sairaanhoitaja, oli töissä päivystyksessä
Ei muistaakseen osallistunut Auerin hoitoon. Oli kahvihuoneessa kun Auer tuotiin. Ei ole varma tapasiko Aueria myöhemmin osastolla. Ei muista eikä ole kuullut että Auer olisi kertonut yön tapahtumista. )

---

Lisäksi on haastateltu yhtä perushoitajaa, joka oli päivystyksessä töissä kun Auer tuotiin:
Lausuu lyhyen oman mielipteensä.
Nähnyt Auerin makaamassa vuoteessa poliklinikan puolella käydessään. Kertoi: Aivan rauhalliselta mielestään vaikuttanut. Osastolla ei ole häntä nähnyt. Kertoo lisäksi, että muu henkilökunta on keskustellut Auerin rauhallisuudesta jonkin verran. Monet ovat kertoneen pelänneensä kotona, koska tekijä ei ollut tiedossa. Ei tiedä onko Auer kertonut kenellekään yön tapahtumista.

---

Kaikki muut haastatellut, päivystyksestä ja osastolta, olivat ihmetelleet Auerin käyttäytymistä: Auerin 'rauhallisuutta, vähäpuheisuutta, tyyneyttä, kylmyyttä, jääkylmyyttä, sitä ettei Auer näyttänyt mitään tunteitaan, ettei tämä kysellyt lapsistaan, ei reagoinut mitenkään kun hänelle kerrottiin, että lapset ovat sosiaaliviranomaisten huostassa, ei puhunut oma-alotteisesti mitään, ei pyytänyt lääkettä, vastasi kyllä tai ei kysymyksiin (ymmärsi puhetta), katsoivat, että Auer ei ollut shokissa, olivat pitäneet Aueria outona ja koko tilannetta ristiriitaisena.

Muistelivat sen aikaisia omia tunnelmiaan, eivät lööppejä.

Joukosta erottuu kaksi kokeneempaa sairaanhoitajaa (toinen 14 vuotta alalla, toinen 30 vuotta). He eivät olleet ennen tavanneet Auerin tavoin vastaavassa tilanteessa käyttäytyvää traumaattisen tapahtuman kokenutta. Toinen heistä (Auerille määrätty traumaattisen kokemuksen läpikäyneitten potilaitten tukihenkilö, erikoissairaanhoitaja, kertoi erikseen että oli tavannut shokkipotilaita työssään), joka oli Auerin kanssa koko sen ajan minkä Auer oli päivystyksessä) heistä sanoi kyllä, että kun näki lööpit, että Auer on pidätetty epäiltynä miehensä murhasta, niin hän ei yhtään ihmetellyt, ja lopuksi sanoi, että olipa Auer syyllinen tai syytön, niin hän käyttäytymisensä oli hyvin erikoista. Sanoi myös mm - Olen toiminut sairaanhoitajana yli 30 vuotta. - Näytti siltä, että tapaus oli järkyttänyt pelastushenkilökuntaa ja hoitohenkilökuntaa enemmän kuin Anneli Aueria.


---

Viittaus 'kahvihuonekeskusteluun on alentuva. Yksi parhaista ystävistäni on ollut alalla 40 vuotta, hänen kauttaan jotain kyllä tiedän alan vaativuudesta - ihminen on. Hoitohenkilökunnan normaali käytäntö on, että tapauksista keskustellaan, ne niin sanotusti 'puretaan'.

Ai niin, yksi osaston 'kahvihuoneessa ollut' hoitaja oli kuullut kun Auerista oli keskusteltu, mutta koska oli viipynyt kahvihuoneessa vain hetken, ei kertonut enempää kuin sen, että Auerin outoudesta oli ollut puhetta, eli puhe ei liittynyt hänen vammaansa vaan käyttäymiseen. Ei ollut osallistunut Auerin hoitoon.
---
Enpä tiedä laitanko sitä varsinaista 'referaattia' minnekään, sitä jossa on jokaiselta haastatellulta joitakin kannanottoja. Onkohan koko matsku sillä tavalla tärkeä varsinaisesti? Aika lailla samansuuntaisia kysymyksiä on henkilökunta kuitenkin päässään pyöritellyt ...

Ai niin, pleuradreeni-putken asettamisesta kertoi kaksi sairaanhoitajaa. Toinen viittasi siihen 'kovalta tuntuneeseen ihoon', arveli että voisi johtua shokista. Noh, minulla ei ole ollut koskaan shokkia, mutta piikkiä ei minun pakaraan tai käsivarteen tahdo saada - koska saan heti lihaksen kovuuskohtauksen kun aavistan, että nyt se piikki koskee mua.. iik. Kellekään tuttua?

Loppujen lopuksi, kai sitä voi mennä shokkiin, jos on luullut miestään vieraaksi tappajaksi ja sitten 'epähuomiossa' tappanut tämän, siis kun huomaa, että ihan oikeasti paluuta ei enää ole. Ei koskaan.

Nyt en jaksa kaivaa erikseen enää etpk numeroita kuhunkin kohtaan, mutta nämä kuulustelut alkavat jostain sivulta 241 ja päättyvät jonnekin 337-340.... Korkein oikeus Ulvila0001

[cicero]

Aivan Tara, olen samaa mieltä kanssasi:) Kyseessä on henkilöitä joiden työkuvaan kuuluu myös potilaiden tarkkailu ja potilaista keskustellaan muiden työntekijöiden kanssa. Joskus nuo huomiot ovat pelastaneet itsetuhoisten potilaiden hengenkin...ihan turhista kaffekeskusteluista ei siis ole kyse.

[Mariacka]

Lainausta Terveysportista:

Psyykkisen sokin kesto
Psyykkinen ensiapu
26.3.2010

Psyykkinen sokki kestää yleensä muutamasta minuutista muutamaan päivään. Sen kestoon vaikuttaa olennaisesti kaksi tekijää. Sopeutumisprosessin seuraavaan vaiheeseen siirtyminen edellyttää turvallisuuden kokemista. Uhka- tai stressitilanteen pitkittyessä sokkikin jatkuu. Jos ihminen esim. loukkaantuu fyysisesti ja joutuu siitä syystä sairaalaan, on henkiin jääminen ja fyysinen toipuminen ensisijalla. Fyysinen loukkaantuminen on stressitekijä, joka hidastaa psyykkisen prosessin käynnistymistä. Myös vieras ympäristö on tällainen uhka- tai stressitekijä. Tästä syystä sokkivaiheesta seuraavaan vaiheeseen siirtyminen viivästyy, jos järkyttävä tapahtuma tapahtuu esimerkiksi ulkomailla. Siksi tsunamin kokeneista suurin osa oli sokissa, kun he saapuivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle, vaikka varsinaisesta onnettomuudesta oli monilla kulunut melkein viikko.

Toinen sokin kestoon vaikuttava tekijä on kokemuksen järkyttävyys. Mitä järkyttävämpi kokemus, sitä pitempi on sokkivaihe. Oman lapsen äkillinen kuolema aiheuttaa pitkäkestoisemman sokkireaktion kuin työtoverin kuolema auto-onnettomuudessa. Mitä järkyttävämpi kokemus on, sitä kauemmin mieli tarvitsee sitä koskevan tiedon vastaanottamiseen. Sokkireaktion tehtävänä on kypsyttää mieli vastaanottamaan järkyttävä tieto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... laus=10196

Lihavointi minun.

Vaihteeksi Wikipediaa:

Traumaattiseen psyykkiseen kriisiin liittyvä šokki

Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.

Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta. http://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0okki

[rantakoski]

Kuva: "Roblox-kakku", Auer Media/Perhekerho.net

Tämä kuva on jo pyörinyt minfossa, mutta... sehän oli aivan sattumaa, että AA laittoi sivustolleen tällaisen huumorintajuisen; pikkupoikien outoja viehtymyksiä ja hurrrrrrjaa mielikuvitusmaailmaa ymmärtävän kakkukuvan. Siis jokainen pikkupoikahan tällaisen Roblox-synttärikakun haluaisi... not. Olisiko ehkä ollut äidin idea?

"Älä tule hyvä kakku, tule paha kakku(?)". No, voi muuten tulla pitkäkin kakku.

Monet perhekerhon kuvat ovat kyllä ulkopuolisen silmin täynnä ihmettelyä, esim. halloween kuvat ja juurikin tuo "robokakku".

Mielestäni tuo ei kuvaa robottia, eikä 'kommandopipo' oikeen sovi 'robottikokonaisuuteen'.

Ennemminkin kuvasta tulee mieleen hahmo jonka puhekyky on peitetty/estetty ja hahmo olisi sidottu/pakkopaidassa.

On ilmeistä että paljoonkin AA:n ja lastensa väliseen dynamiikkaan on kuulunut kaksoiselementit ja käänteissymbolismi.

Olisko lapsia ja poikaa eritoten peloteltu 'hullujenhuoneella', pakkopaidalla ja suukapulalla..

Terapian muodot ovat saaneet hirveitä muotoja, kun on tarkoitus pitää hauskaa - on mukana pelkolataus. 'niiden ei tarvitse tietää kaikkea mitä me tiedetään'. Kaksoiselementit ja käänteissymbolismi ovat olleet niin arjessa ja juhlassa mukana, ja ne vaikuttavat melko hirveiltä, esim. ukkovainaa vaatehuoneessa kaksi vuotta -> halloween kuvat. Enkä tässä vielä kirjoita edes veriterapiamuodoista, joita varmaan päästään täällä tarkemmin suomimaan kunhan infoa tippuu lisää.

[annijatta]

Lainausta Terveysportista:

Psyykkisen sokin kesto
Psyykkinen ensiapu
26.3.2010

Psyykkinen sokki kestää yleensä muutamasta minuutista muutamaan päivään. Sen kestoon vaikuttaa olennaisesti kaksi tekijää. Sopeutumisprosessin seuraavaan vaiheeseen siirtyminen edellyttää turvallisuuden kokemista. Uhka- tai stressitilanteen pitkittyessä sokkikin jatkuu. Jos ihminen esim. loukkaantuu fyysisesti ja joutuu siitä syystä sairaalaan, on henkiin jääminen ja fyysinen toipuminen ensisijalla. Fyysinen loukkaantuminen on stressitekijä, joka hidastaa psyykkisen prosessin käynnistymistä. Myös vieras ympäristö on tällainen uhka- tai stressitekijä. Tästä syystä sokkivaiheesta seuraavaan vaiheeseen siirtyminen viivästyy, jos järkyttävä tapahtuma tapahtuu esimerkiksi ulkomailla. Siksi tsunamin kokeneista suurin osa oli sokissa, kun he saapuivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle, vaikka varsinaisesta onnettomuudesta oli monilla kulunut melkein viikko.

Toinen sokin kestoon vaikuttava tekijä on kokemuksen järkyttävyys. Mitä järkyttävämpi kokemus, sitä pitempi on sokkivaihe. Oman lapsen äkillinen kuolema aiheuttaa pitkäkestoisemman sokkireaktion kuin työtoverin kuolema auto-onnettomuudessa. Mitä järkyttävämpi kokemus on, sitä kauemmin mieli tarvitsee sitä koskevan tiedon vastaanottamiseen. Sokkireaktion tehtävänä on kypsyttää mieli vastaanottamaan järkyttävä tieto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... laus=10196

Lihavointi minun.

Vaihteeksi Wikipediaa:

Traumaattiseen psyykkiseen kriisiin liittyvä šokki

Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.

Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta. http://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0okki

No jos mielestäsi Anneli Auer oli sokissa, niin Guinnesin ennätyskirjaan pääsee koska sokkitila on jäänyt päälle. Käytöshän on vieläkin samanlaista. Kas kummaa kun eivät siellä vanhassa vaasassa tätä huomanneet.
Muuten ei kannattaisi viitata pintapuolisiin tietolähteisiin esim sokin osalta, koska alalla työskennelleet henkilöt ovat kyllä lukeneet opiskellessaan useamman teoksen aiheesta. Ihan juuri siksi että tietäisivät, mistä puhuvat ja minkälaisten asioiden parissa työskentelevät.