Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 2)
- Toripolliisi
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1462
- Liittynyt: To Touko 20, 2010 8:28 pm
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
^ Kasetti hajosi joillain jo kun LSH-syytteet julkaistiin ja kasetin hajoaminen realisoitui viimeistään kun tuomiot julkaistiin. Jokunen nikki jätti kommentoinnit lähes kokonaan ja jollakin katosi punainen lanka täysin.
No koetamme heitä ymmärtää ja postitiivista on, että naakkakin alkaa päästä pois tuulikaapistaan ja elämää on sen ulkopuolellakin, vielä kun ymmärtäisi, että se ei tarkoita, että kaikkea mitä jostain viranomaiskäyttöön tarkoitetusta lukee, ei tarvitse eikä saa levitellä yhdyskuntansa ulkopuolelle. Ymmärtämystä tosin ei edelleenkään saavuta muuan ruåttalainen blogisti, joka varsin turremaisen yksiniittisesti naulaa käsityksensä faktoiksi.
Varsin harvoin tulee nykyään tänne kirjoitettua vaikka päivittäin palstaa seuraankin. Oikeasti uutta ja oleellista tietoa ei juurikaan tule. Ansiokasta tekstiä silti moni tänne jaksaa tuottaa disinformaation vastapainoksi.
No koetamme heitä ymmärtää ja postitiivista on, että naakkakin alkaa päästä pois tuulikaapistaan ja elämää on sen ulkopuolellakin, vielä kun ymmärtäisi, että se ei tarkoita, että kaikkea mitä jostain viranomaiskäyttöön tarkoitetusta lukee, ei tarvitse eikä saa levitellä yhdyskuntansa ulkopuolelle. Ymmärtämystä tosin ei edelleenkään saavuta muuan ruåttalainen blogisti, joka varsin turremaisen yksiniittisesti naulaa käsityksensä faktoiksi.
Varsin harvoin tulee nykyään tänne kirjoitettua vaikka päivittäin palstaa seuraankin. Oikeasti uutta ja oleellista tietoa ei juurikaan tule. Ansiokasta tekstiä silti moni tänne jaksaa tuottaa disinformaation vastapainoksi.
..saapa nähä..
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Vai tiivistelmän. Jos olisit yhtään ajattelevaisempi ihminen miettisit ensin. MInä olisin tehnyt aivan toisenlaisen. Katsonut vain sellaisia kohtia, joissa on jotakin mikä viitaisi suoraan Aueriin henkilönä (siis luonteeseen) ja jollain tapaa epäsuorasti joihinkin ongelmiin, ja lopulta Jukan surmaan, olisiko jotain hälyyttävää ilmennyt jonkun korviin.. Siis ehkä. En ole heidän kertomuksiaan sillä silmällä edes lukenut. Olen melko varma, että olen lukenut sisarusten kuulustelut tarkemmin kuin sinä - viittaan tässä vain sinun 'eräisiinkin etp-väitteisiin', virheisiin ja ylilyönteihin joita olet etp:hen nojaten tehnyt. Ja jotka olen oikaissut.Kuolemannaakka kirjoitti:Ai "mitä helvettiä tarkoitan"?Tara kirjoitti: Jos jaksaisin menosin kakkelin puolelle sanomaan. Kirjoitat aivan lööperisävyyn. Hävytön.
Anneli oli muuten soittanut sisarelleen kello 6 aamulla, sitten sisar (kuka kellekin ei liene maailman tärkein asia) soittanut seuraavalle, kenties 6:30, aamulla.
Nostelet esille ns valittuja paloja, mitä helvettiä tarkoitat? Mitä noilla asioilla, jotka ovat yksityisten ihmisten asioita eivätkä liity Ulvilan surmaan mitenkään on muka merkitystä? Täysin irrallisia heittoja. Sitä paitsi nuo ihmiset elävät vielä, sinä levittelet täällä vanhoja huhuja ja perhesuhteita vuosien takaa??
Tuo sinun selostus yllä on sen verran naurettava, että jätänkin oman kommenttini tähän.
Jatka sinä vain. En olisi uskonut mihin yllät.![]()
Yritin tehdä tiivistelmän sukulaisten kuulusteluista, kaikkien avuksi, kun näitä ei juuri missään ole käsitelty. Näin vielä helvetisti vaivaakin. Anteeksi nyt taas kovasti, en muistanut, että vain AA:n kuulusteluja saa kirjoitella ja kommentoida, ja niitä, jossa sukulaiset puhuvat, mitä Auer sanoi sairaalassa.
Noitten yksityisten henkilöitten perhehistorioitten levittely on asiatonta. Unohdat kokonaan että he ovat eläviä ihmisiä, eikä ole mitään syytä eikä mitään JÄRKEÄ edes yrittää tehdä noitten muutamien kuulustelujen perusteella jotain syväluotausta heistä!
Jukan sisaruksilla ei ole osuutta Jukan surmaan, Jukan sisarukset olivat ylipäätään erittäin vähän tekemisissä Annelin kanssa. Kukaan heistä ei ole sanonut Annelista oikeastaan juuri mitään (ainakaan myönteistä), eivät juuri muuta kuin että sulkeutunut, puhumaton, ei ilmaissut tunteitaan, että oli kamalaa jäädä hänen kanssaan kahden koska ei ollut mitään puhuttavaa ja Annelista sai lypsää irti kaiken.
Jukka ei kertoillut kenellekään avioliittonsa ongelmista, jos sellaisia oli, eivätkä sisarukset ole kyselleet.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Se oli ehkä virhe, että kerroin Jukan antaneen visakorttinsa edellisen vaimonsa käyttöön sen jälkeen kun hän oli eronnut, ja oli solminut uuden avioliiton Annelin kanssa (sisarusten kuulustelusta tämän joskus löysin). Asia ei kuitenkaan ollut vain juoruamista, eikä tarkoitus yllyttää ketään keräilemään etp:stä sitä sun tätä vähän lisää..)
Se kuitenkin on mahdollisesti ollut sellainen asia, josta Anneli olisi hm.. repinyt 'vaatteensa' (sanotaan näin
). Mutta kun se kertoo Jukan avuliaisuudesta. Velikö se oli, vai joku sisarista, on kertonut myös, että Jukka oli kertonut puhelimessa (vuonna 2005 tai 2006) että hänellä on paha mieli sen takia, että niin monia sanotaan Luvatalla irti. Jukan stressin ja masentuneisuuden (jos sellaista oli) arveli joku sisaruksista liittyvän tähän samaan asiaan. Veljensä kanssa Jukka oli taannoin puhunut puhelimessa tunnin. Se on aika paljon jos välit olisivat olleet muuta kuin melko läheiset (kuten Kn antoi ymmärtää tai väitti suoraan, että parkkipaikalla vain näkivät, eikä käynyt koskaan kylässä Ulvilassa, jne --kääk..en jaksa nyt enempää).
Se kuitenkin on mahdollisesti ollut sellainen asia, josta Anneli olisi hm.. repinyt 'vaatteensa' (sanotaan näin
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
^Sukulaissuhteitten yksityiskohdat eivät sinällään ole paljastamisen arvoinen seikka. Etp-materiaalin omistajilta voisi odottaa sen käyttöä harkitummin: sen pohjalta olisi kenties voinut laatia tietynlaisen sukulaisuuskaavion, jolla olisi valottanut yleisemmällä tasolla suomalaiseen perhe- ja sukudynamiikkaan liittyviä seikkoja. Samalla se antaisi välineitä ennaltaehkäisevään työhön perheväkivallan vähentämiseksi. Toiset voisivat sen jälkeen ottaa kantaa muodostuneeseen kokonaiskuvaan.
Täytyy ottaa huomioon, etteivät sukulaiset nyky-Suomessa enää muodosta ydinjoukkoa yksilön ympärille. Silti he ovat niitä ensimmäisiä, joilta poliisikin tulee utelemaan uhrin ja tekijän asioita. No, toki ystäviä ja työtovereitakin jututetaan, mutta tehdyt kysymykset saattavat poiketa verrattuna siihen, mitä sukulaisilta on tapana kysyä. Totta on, että juuri sukulaisuussuhteet luovat eräänlaisen juoruiluverkoston: sukulaisten väliseen kanssakäymiseen liittyy olennaisena osana se, että käydään läpi sukulaisten kuulumiset yksi kerrallaan, kun oikein mitään muutakaan yhteistä ei ole. Samalla tullaan luoneeksi yhteinen tarina, jossa kullekin sukulaiselle jaetaan tietty rooli ja se vain vahvistuu ajan mittaan. Kun yksi kertoo toisesta jotain, siitä muodostuu käsitys toiselle, joka puolestaan lisäilee siihen omiaan ja välittää sitä sitten eteenpäin. Selän takana levitetyt jutut voivat jossain vaiheessa palata alkuperäiskohteelle, jota saakin eteensä varsin vääristellyn kuvan itsestään. Sitten taas märehditään "juoruilijan" asioita ja niin edelleen. Näin muodostuvaa juoruverkkoa analysoitaessa on otettava huomioon asianomaisten ikä, sukupuoli, kuuluminen muihin 'piireihin' jne. Oikeastaan vasta tämän jälkeen pääsee perille siitä, miten edustavia sukulaisten todistukset ovat.
Ei ole varmaa sekään, tuoko tällainen sukulaisverkko esille juuri niitä tekijöitä, jotka ovat loppujen lopuksi keskeisiä itse surmatyön kannalta. Jokainen painottaa asioita omista näkökohdistaan lähtien. Ja kun tähän lisää vielä muutokset ajassa ja yksilön sisällä, päätyy helposti siihen pessimistiseen näkemykseen, ettei mistään voi tietää yhtään mitään varmaa. Mutta sekin on vain yhden väsymystä vastaan kamppailevan minfoilijan tämänhetkinen luulo, joka huomisaamuna voi hyvinkin näyttäytyä toisenlaisena.
Ja jotta ilta päättyisi osaltani hyvissä merkeissä, laitetaan tähän loppuun vielä lohdutusta ryöpytetylle Naakalle: muistat häkepuhelulitteroinnin yksityiskohdat paljon minua tarkemmin. Annelin kiroiluksi tulkitsemani vuorosanat lausutaan todellakin ennen juoksuaskelia, eikä vasta siinä vaiheessa, kun Anneli on jo näköyhteydessä Jukkaan. Mutta onko sillä merkitystä tilanteessa, jossa uhri kuitenkin on vain muutaman metrin päässä, kuuloetäisyydellä?
Täytyy ottaa huomioon, etteivät sukulaiset nyky-Suomessa enää muodosta ydinjoukkoa yksilön ympärille. Silti he ovat niitä ensimmäisiä, joilta poliisikin tulee utelemaan uhrin ja tekijän asioita. No, toki ystäviä ja työtovereitakin jututetaan, mutta tehdyt kysymykset saattavat poiketa verrattuna siihen, mitä sukulaisilta on tapana kysyä. Totta on, että juuri sukulaisuussuhteet luovat eräänlaisen juoruiluverkoston: sukulaisten väliseen kanssakäymiseen liittyy olennaisena osana se, että käydään läpi sukulaisten kuulumiset yksi kerrallaan, kun oikein mitään muutakaan yhteistä ei ole. Samalla tullaan luoneeksi yhteinen tarina, jossa kullekin sukulaiselle jaetaan tietty rooli ja se vain vahvistuu ajan mittaan. Kun yksi kertoo toisesta jotain, siitä muodostuu käsitys toiselle, joka puolestaan lisäilee siihen omiaan ja välittää sitä sitten eteenpäin. Selän takana levitetyt jutut voivat jossain vaiheessa palata alkuperäiskohteelle, jota saakin eteensä varsin vääristellyn kuvan itsestään. Sitten taas märehditään "juoruilijan" asioita ja niin edelleen. Näin muodostuvaa juoruverkkoa analysoitaessa on otettava huomioon asianomaisten ikä, sukupuoli, kuuluminen muihin 'piireihin' jne. Oikeastaan vasta tämän jälkeen pääsee perille siitä, miten edustavia sukulaisten todistukset ovat.
Ei ole varmaa sekään, tuoko tällainen sukulaisverkko esille juuri niitä tekijöitä, jotka ovat loppujen lopuksi keskeisiä itse surmatyön kannalta. Jokainen painottaa asioita omista näkökohdistaan lähtien. Ja kun tähän lisää vielä muutokset ajassa ja yksilön sisällä, päätyy helposti siihen pessimistiseen näkemykseen, ettei mistään voi tietää yhtään mitään varmaa. Mutta sekin on vain yhden väsymystä vastaan kamppailevan minfoilijan tämänhetkinen luulo, joka huomisaamuna voi hyvinkin näyttäytyä toisenlaisena.
Ja jotta ilta päättyisi osaltani hyvissä merkeissä, laitetaan tähän loppuun vielä lohdutusta ryöpytetylle Naakalle: muistat häkepuhelulitteroinnin yksityiskohdat paljon minua tarkemmin. Annelin kiroiluksi tulkitsemani vuorosanat lausutaan todellakin ennen juoksuaskelia, eikä vasta siinä vaiheessa, kun Anneli on jo näköyhteydessä Jukkaan. Mutta onko sillä merkitystä tilanteessa, jossa uhri kuitenkin on vain muutaman metrin päässä, kuuloetäisyydellä?
-
MissHolmes
- Ben Matlock
- Viestit: 8826
- Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Palaan hieman tuohon jonkun aiemmin mainitsemaan Annelin soitteluun sukulaisille. Jos tahtoo olla kaltaiseni pahansuopa noita-akka, voi ajatella, että soitollaan Anneli varmisti sen, että poliisien soittaessa sukulaisilla on jo käsitys siitä, että talossa oli ulkopuolinen surmaaja, eivätkä he anna alitajunnalleen valtaa miettiä mitä talossa on tapahtunut.
Tuo on siis vain minun yksipuolinen näkemykseni soitosta.
Tuo on siis vain minun yksipuolinen näkemykseni soitosta.
Nuotio & Äreät Tiput
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Jaan näkemyksesi täysin, mutta en koe olevani pahansuopa tai noitaukko. Käsitys asioista yleensä syntyy ensinnä saadun informaation mukaan. 'Ken ensin ehtii, sille kakku leivotaan'. Ensin saadun informaation pohjalle perustuu kaikki myöhemmin saatu ja tuon asetelman muuttaminen on vaikeaa.MissHolmes kirjoitti:Palaan hieman tuohon jonkun aiemmin mainitsemaan Annelin soitteluun sukulaisille. Jos tahtoo olla kaltaiseni pahansuopa noita-akka, voi ajatella, että soitollaan Anneli varmisti sen, että poliisien soittaessa sukulaisilla on jo käsitys siitä, että talossa oli ulkopuolinen surmaaja, eivätkä he anna alitajunnalleen valtaa miettiä mitä talossa on tapahtunut.
Tuo on siis vain minun yksipuolinen näkemykseni soitosta.
Älä oleta
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Senhän Anneli juuri olikin kertonut jo heti ensimmäiselle Jukan sukulaiselle, jolle oli soittantu sairaalasta, kello 6 aamulla, että joku oli tullut terassin ikkunasta sisään ja puukottanut Jukan kuoliaaksi. Anneli ehti taas ensimmäisenä 'tietämään' asioita, aivan. Totta kai tässä tapauksessa, kun Anneli oli omin silmin nähnyt kun tappaja tuli huoneeseen ikkunasta,.. niin siis sitä veistähän ei toki nähnyt ennen kuin se oli siellä lattialla ja Jukkakin jo kuollut. samoja ajatuksia minulla kuin MissH:lla.Severin A kirjoitti:Jaan näkemyksesi täysin, mutta en koe olevani pahansuopa tai noitaukko. Käsitys asioista yleensä syntyy ensinnä saadun informaation mukaan. 'Ken ensin ehtii, sille kakku leivotaan'. Ensin saadun informaation pohjalle perustuu kaikki myöhemmin saatu ja tuon asetelman muuttaminen on vaikeaa.MissHolmes kirjoitti:Palaan hieman tuohon jonkun aiemmin mainitsemaan Annelin soitteluun sukulaisille. Jos tahtoo olla kaltaiseni pahansuopa noita-akka, voi ajatella, että soitollaan Anneli varmisti sen, että poliisien soittaessa sukulaisilla on jo käsitys siitä, että talossa oli ulkopuolinen surmaaja, eivätkä he anna alitajunnalleen valtaa miettiä mitä talossa on tapahtunut.
Tuo on siis vain minun yksipuolinen näkemykseni soitosta.
-Ihmettelen vain hiukan, olisiko Anneli selittänyt Jukan sukulaisillekin, että hän vain teki päätelmiä kuulemiensa äänien perusteella, että hakkasi puukolla, kuten selitti JJ:lle. Niin ja teki 'hakkaavan liikkeen', jonka Anneli havaitsi käydessään katsomassa Jukkaa, että mitähän asiaa sillä oli kun häntä huuteli, tai sitä hannua.
Pian saman päivän aikana tuli sukulaisille tietoon, että puukko oli ollut 'leipäveitsi' (että Anneli olisi näin sanonut puhelimessa - lisäys: tarkennus..siis Anneli ei ollut aivan aluksi puhunut kirveestä tai muusta surmavälineestä kuin veitsestä, leipä sellaisesta), ja että Jukkaa olisi lyöty 'kirveellä' päähän 'kaksi kertaa'. 'Kirves' oli epävarma ilmaus, kertoja arveli että kyse oli ollut jostain painavasta esineestä, että 'kirves' oli vain tullut puheisiin mukaan jossain vaiheessa, sen jälkeen kun joku sukulaisista oli soittanut myös poliisiasemalle, eli jokin 'painava esine surmavälineenä' tuli poliisilta. Varmaan sen aamun tunnelmat ovat olleet aika sekavia.
En ihmettelisi, jos Anneli olisi aamulla soittanut myös sinne vastaanottokotiin jonne lapset oli viety, ja puhunut myös jonkun lapsen kanssa. Seuraavat kaksi yötä ennen maanantaita lapset olivat Jukan sisarista yhden luona yötä.
PS: MissH ei kyllä ole mikään pahansuopa noita-akka, ei ikinä.. mut mää kyl oo, oikee hyisen pellon kyy vissii, jonku mielestä ainaki.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
-
jokuvaan
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Tottahan AA yritti "huppumiehen" myydä sukulaisille yhtä nopeasti kuin lapsilleen ja virkavallallekin. On siinä sekin pointti, että kuolemasta on Suomessa tapana ilmoittaa henkilökohtaisesti ja viipymättä ainakin lähisukulaisille - ehkä parille läheisimmälle tai soittajan kanssa vähiten riidoissa olevalle. Nämä voivat sitten välittää tiedon eteenpäin muille. Nykytiedon valossa tunnustus ja avautuminen eivät niissä; ´AA:n tiedon varassa olleissa´ olosuhteissa olisi voineet tulla kysymykseenkään. AA:n hetkellinen ja tarkoituksellisen epämääräinen tunnustus syntyi vasta vuosien kuluttua, vuorokausien painostuksen jälkeen, ´virkamiesten esittämän tiedon´ ja sen rationaalisen tarkastelun pohjalta.
AA korvasi sisäisen tappajapeikkonsa ulkoisella "huppumiehellä". AA:n defenssimekanismi on niin voimakas, ettei hänen mainitsemallaan sisäisellä möykyllä ole (ehkä) mitään mahdollisuuksia purkautua. Hän ei uskalla päästää sitä ulos, koska tietää tehneensä täysin harkittuja ja osin fiksujakin lavastuksia - kenties jopa surman valmisteluakin, mutta tajuaa toisaalta, että surmayön riidoissa ja veitsileikeissä harkintakyky on pettänyt pahasti. Hän on pimahtanut. Auer on aidosti saattanut jopa unohtaa osan surmayön tapahtumista.
Narsistinen, kohtuuälykäs ja kompleksinen AA ei voi myöntää totuutta; hän EI ole voinut kadottaa lankoja käsistään. Tähtisentiellä JSL oli päivittäinen muistuttaja nöyryytyksestä; JSL:n sukulaisten ja ystävien (oletetusta) halveksunnasta ja ajanjaksosta, jolloin raskaaksi tullut AA oli hetken (tietämättään) ollut kolmantena pyöränä JSL:n avioliitossa. Surmateon taustalle voi hyvinkin kätkeytyä arvostuksen puutetta ja mustasukkaisuutta. Ehkä okkultismiakin.
Mikäli surma olisi ollut tavallinen puukotus, AA olisi - luonnollisesti - myöntänyt asian helpommin. Hän olisi kenties saanut käännettyä tekonsa itsepuolustukseksi; jollain tavalla oikeutetummaksi. Nyt hän ei voi, ei kehtaa - eikä uskalla tunnustaa. Hän pelkää jopa itse itseään. Niinpä hän rakentaa vimmaisesti syyttömyyttään kuin palapeliä; käyttäen kaikkia juridisia, teknisiä ja psykologisia apuvälineitä rakentaakseen sen väärän, mutta haluamansa ja yleisölle suuntaamansa huppumiesskenaarion. Hän leikkii Perhekerhoa isossa koossa. Valtapeliä, eritasoista flirttailua, älyllistä leikkiä - kaikkea sitä, mitä kotona Tähtisentiellä ei (puolison toimesta) jaksettu harrastaa.
AA korvasi sisäisen tappajapeikkonsa ulkoisella "huppumiehellä". AA:n defenssimekanismi on niin voimakas, ettei hänen mainitsemallaan sisäisellä möykyllä ole (ehkä) mitään mahdollisuuksia purkautua. Hän ei uskalla päästää sitä ulos, koska tietää tehneensä täysin harkittuja ja osin fiksujakin lavastuksia - kenties jopa surman valmisteluakin, mutta tajuaa toisaalta, että surmayön riidoissa ja veitsileikeissä harkintakyky on pettänyt pahasti. Hän on pimahtanut. Auer on aidosti saattanut jopa unohtaa osan surmayön tapahtumista.
Narsistinen, kohtuuälykäs ja kompleksinen AA ei voi myöntää totuutta; hän EI ole voinut kadottaa lankoja käsistään. Tähtisentiellä JSL oli päivittäinen muistuttaja nöyryytyksestä; JSL:n sukulaisten ja ystävien (oletetusta) halveksunnasta ja ajanjaksosta, jolloin raskaaksi tullut AA oli hetken (tietämättään) ollut kolmantena pyöränä JSL:n avioliitossa. Surmateon taustalle voi hyvinkin kätkeytyä arvostuksen puutetta ja mustasukkaisuutta. Ehkä okkultismiakin.
Mikäli surma olisi ollut tavallinen puukotus, AA olisi - luonnollisesti - myöntänyt asian helpommin. Hän olisi kenties saanut käännettyä tekonsa itsepuolustukseksi; jollain tavalla oikeutetummaksi. Nyt hän ei voi, ei kehtaa - eikä uskalla tunnustaa. Hän pelkää jopa itse itseään. Niinpä hän rakentaa vimmaisesti syyttömyyttään kuin palapeliä; käyttäen kaikkia juridisia, teknisiä ja psykologisia apuvälineitä rakentaakseen sen väärän, mutta haluamansa ja yleisölle suuntaamansa huppumiesskenaarion. Hän leikkii Perhekerhoa isossa koossa. Valtapeliä, eritasoista flirttailua, älyllistä leikkiä - kaikkea sitä, mitä kotona Tähtisentiellä ei (puolison toimesta) jaksettu harrastaa.
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Î Toden totta, jokuvaan, sen verran Anneli on Jukan avokätisyydestä sisaruksilleen saanut aikanaan tietää, että on käynyt selväksi mitä hän tällaisesta tykkäsi. Joten Jukka salasi yhteydenpitonsa Annelilta. Jos Anneli oli kateellinen ja mustasukkainen myös Jukan sisaruksille (eikä vain entiselle vaimolle), niin enpä kovasti ihmettelisi. Kn:n veto tältä sisarelta 'olen kostoteorian kannalla' ei ole ristiriidassa tämän kanssa.
Noihin kn:n eilisiin etp-referaateihin sisarusten välisistä suhteista vielä viittaan hiukkasen. Jäi yks juttu hampaan koloon.
kn kirjoitti
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 54#p500654
Pakko oikaista sen verran, että tämä s oli asunut vuosia ulkomailla (1996-2002) joten vierailut Jukan ja Annelin luona olivat vähän hankalia. Muutettuaan Suomeen hän on asunut 'pienessä asunnossa' (JL:n toisen sisaren mukaan) sekä etäämmällä Turkusesta kuin muut sisarukset (?50 kmT:sta, jos oikein ymmärrän etp-merkinnät). Jukan perheessä 6 henkeä + muilla sisaruksilla lapsiperheitä. Se että hän on pitänyt yhteyttä omiin sisaruksiinsa hieman etäämmältä on tässä tapauksessa ehkä antanut hänelle enemmän perspekstiiviä Anneliin ym kuin muille.
Noihin kn:n eilisiin etp-referaateihin sisarusten välisistä suhteista vielä viittaan hiukkasen. Jäi yks juttu hampaan koloon.
kn kirjoitti
koko kn-posti:B., Jukan pikkusisko 13.12.2006
Ollut viikottain yhteyksissä Jukkaan, mutta käynyt Ulvilassa vain kerran, 2003. Tavannut viimeksi jouluna 2005. Jukka valittanut väsymystään, kun on joutunut etsimään irtisanotuille töitä. ”Jukka valitti joka ainoassa puhelussa, että hänellä on paha mieli irtisanomisista.”
...
Tappajan motiivista: ”Olen kostoteorian kannalla, joko Jukka ei ole antanut rahaa, tai sitten se on joku irtisanotuista.”
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 54#p500654
Pakko oikaista sen verran, että tämä s oli asunut vuosia ulkomailla (1996-2002) joten vierailut Jukan ja Annelin luona olivat vähän hankalia. Muutettuaan Suomeen hän on asunut 'pienessä asunnossa' (JL:n toisen sisaren mukaan) sekä etäämmällä Turkusesta kuin muut sisarukset (?50 kmT:sta, jos oikein ymmärrän etp-merkinnät). Jukan perheessä 6 henkeä + muilla sisaruksilla lapsiperheitä. Se että hän on pitänyt yhteyttä omiin sisaruksiinsa hieman etäämmältä on tässä tapauksessa ehkä antanut hänelle enemmän perspekstiiviä Anneliin ym kuin muille.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
-
TiiaStiina
- Vic Mackey
- Viestit: 1991
- Liittynyt: Ma Elo 16, 2010 12:09 am
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
(osalainaus)Tara kirjoitti:Jos Anneli oli kateellinen ja mustasukkainen myös Jukan sisaruksille
Paljon mahdollista, ja jo pelkästään tällainen asetelma voi olla hyvin räjähdysaltis tietynlaisen persoonallisuuden kohdalla. Puolison sisarusten pelkkä olemassaolokin voi olla liikaa.
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Jukan kuoleman jälkeen Anneli oli hieman avautunut yhdelle sisarista ja kertonut Jukasta sekä netistä löytämästään miesystävästä, joka kuulustelun aikaan *(16.10.2008) oli muuttanut Helsinkiin. Alkuun heti Jukan kuoleman jälkeen tämä sisar oli käynyt tapaamassa lapsia, on lapsi a3:n kummi. Aloite yhteydenpitoon oli yhtä kertaa (puhelimitse) lukuunottamatta tapahtunut Jukan sisaren taholta (etp240-243) Kertoo myös Annelin kylmyydestä ja sulkeutuneisuudesta, ei avannut oma-aloitteisesti suutaan ellei häneltä jotakin kysytty, Anneli oli se joka määräsi kaapinpaikan jne..TiiaStiina kirjoitti:(osalainaus)Tara kirjoitti:Jos Anneli oli kateellinen ja mustasukkainen myös Jukan sisaruksille
Paljon mahdollista, ja jo pelkästään tällainen asetelma voi olla hyvin räjähdysaltis tietynlaisen persoonallisuuden kohdalla. Puolison sisarusten pelkkä olemassaolokin voi olla liikaa.
Yksi esimerkki Annelin suhtautumisesta toiseen Jukan sisarista ( etp 197): Kerran mm. minun piti mennä Jukan ja Annelin luokse yöksi. Soitin ovikelloa ja Anneli avasi oven ja sanoi minulle, ettei Jukka ole kotona. Tämän jälkeen hän sulki oven puhumatta sen enempää. ...jatkossa kertoo käsityksensä Annelin tunteettomuudesta, ettei näytä mitään tunteitaan, ei naura eikä itke eikä ole osaa ottavainen mihinkään.,3
*edit, lisäsin: oli muuttanut Helsinkiin
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
-
TiiaStiina
- Vic Mackey
- Viestit: 1991
- Liittynyt: Ma Elo 16, 2010 12:09 am
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Annelilla on tässä maassa ainakin yksi lähes täydellinen kaksoisolento, satun tuntemaan ja siksipä juuri tapaus kiinnostaa (loputon järkeistäminen + silmitön piiloviha + esiintymistyyli + kulissit + kodin siivottomuus + koulutustausta, ainakin näiltä osin).Tara kirjoitti:Jukan kuoleman jälkeen Anneli oli hieman avautunut yhdelle sisarista ja kertonut Jukasta sekä netistä löytämästään miesystävästä, joka kuulustelun aikaan *(16.10.2008) oli muuttanut Helsinkiin. Alkuun heti Jukan kuoleman jälkeen tämä sisar oli käynyt tapaamassa lapsia, on lapsi a3:n kummi. Aloite yhteydenpitoon oli yhtä kertaa (puhelimitse) lukuunottamatta tapahtunut Jukan sisaren taholta (etp240-243) Kertoo myös Annelin kylmyydestä ja sulkeutuneisuudesta, ei avannut oma-aloitteisesti suutaan ellei häneltä jotakin kysytty, Anneli oli se joka määräsi kaapinpaikan jne..TiiaStiina kirjoitti:(osalainaus)Tara kirjoitti:Jos Anneli oli kateellinen ja mustasukkainen myös Jukan sisaruksille
Paljon mahdollista, ja jo pelkästään tällainen asetelma voi olla hyvin räjähdysaltis tietynlaisen persoonallisuuden kohdalla. Puolison sisarusten pelkkä olemassaolokin voi olla liikaa.
Yksi esimerkki Annelin suhtautumisesta toiseen Jukan sisarista ( etp 197): Kerran mm. minun piti mennä Jukan ja Annelin luokse yöksi. Soitin ovikelloa ja Anneli avasi oven ja sanoi minulle, ettei Jukka ole kotona. Tämän jälkeen hän sulki oven puhumatta sen enempää. ...jatkossa kertoo käsityksensä Annelin tunteettomuudesta, ettei näytä mitään tunteitaan, ei naura eikä itke eikä ole osaa ottavainen mihinkään.,3
*edit, lisäsin: oli muuttanut Helsinkiin
Kaksoisolennon kohdalla kuvaan kuuluu, että sen mistä kenkä puristaa, hän pystyy naamioimaan joksikin aivan muuksi ja antamaan täysin vääristyneen kuvan motiiveistaan jopa lähimmilleen ja olemaan kaiken lisäksi erittäin vakuuttava. Viha paljastuu vain sen kohteelle. Minulla ei ole yleensä tapana luokitella tai vertailla ihmisiä, mutta jos joku osoittaa poikkeuksellista julmuutta, väkisinkin tulee miettineeksi mistä oikein on kyse ja voiko sellaista todella olla olemassa.
-
MissHolmes
- Ben Matlock
- Viestit: 8826
- Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
^Mielenkiintoista!
Kerro lisää. Tarinasi saattaa antaa uusia ulottovuuksia ymmärtää mahdollista motiivia.
Uskon, että kyse on vuosien patoumista ja masennuksesta, mutta mikä luonteessa on se mikä ajaa ihmisen suht'koht' mukavissakin kotioloissa kärsimään ja näkemään itsensä uhrina.
Annun asiathan olivat päällisin puolin hyvin, suorastaan keskivertoa paremmin: hän sai toteuttaa itseään ja olla kotiäitinä. Kotiäitiyden lisäksi hänellä oli yritys, jonka kautta hänelle syntyi myös aikuiskontakteja, joita jokainen aikuinen kaipaa.
Perhe matkusti ja perheen isäkin osallistui kodin ylläpitoon ja lasten kasvatukseen.
Trauma on siis jossain syvemmällä. Ei kyse ole niin pinnallisesta. Uskoisin, että Anneli todellisuudessa kadehti Jukkaa ja Jukan uraa. Ja toisaalta olisi itse halunnut pois ''kotivankilastaan'' johon itse oli itsensä halunnut. Vuodet valui käsistä ja lasten kasvatus ei ollutkaan niin helppoa miltä se teoriassa tuntui.
Tilanteeseenhan ei ollut syypää kukaan muu kuin Annu itse, mutta hänen luonteellaan syyllinen piti etsiä muualta. Ja syyllinen oli Jukka.
Jukka, joka rillutteli työjutuissa, Jukka joka flirttaili vieraille naisille, Jukka, joka jaksoi kaikkea ja Jukka, joka kehtasi väittää, ettei kotona oleminen ollut hyväksi. Jukka joka arvosteli perhekerhoa. Jukka joka arvosteli kodin siisteyttä.
Syyhän oli Jukan ja kaikki möykyt sisällä johtui Jukasta.
Annun möykyt ja masennus katosi Jukan myötä.
Ja todennäköisesti kaikki olisikin pysynyt ihan kohtalaisena, jos lapset ei olisi alkanut pohtia yön tapahtumia. Lapset palautti möykyt Annelin sisään ja sitä myötä muun pahan.
Kerro lisää. Tarinasi saattaa antaa uusia ulottovuuksia ymmärtää mahdollista motiivia.
Uskon, että kyse on vuosien patoumista ja masennuksesta, mutta mikä luonteessa on se mikä ajaa ihmisen suht'koht' mukavissakin kotioloissa kärsimään ja näkemään itsensä uhrina.
Annun asiathan olivat päällisin puolin hyvin, suorastaan keskivertoa paremmin: hän sai toteuttaa itseään ja olla kotiäitinä. Kotiäitiyden lisäksi hänellä oli yritys, jonka kautta hänelle syntyi myös aikuiskontakteja, joita jokainen aikuinen kaipaa.
Perhe matkusti ja perheen isäkin osallistui kodin ylläpitoon ja lasten kasvatukseen.
Trauma on siis jossain syvemmällä. Ei kyse ole niin pinnallisesta. Uskoisin, että Anneli todellisuudessa kadehti Jukkaa ja Jukan uraa. Ja toisaalta olisi itse halunnut pois ''kotivankilastaan'' johon itse oli itsensä halunnut. Vuodet valui käsistä ja lasten kasvatus ei ollutkaan niin helppoa miltä se teoriassa tuntui.
Tilanteeseenhan ei ollut syypää kukaan muu kuin Annu itse, mutta hänen luonteellaan syyllinen piti etsiä muualta. Ja syyllinen oli Jukka.
Jukka, joka rillutteli työjutuissa, Jukka joka flirttaili vieraille naisille, Jukka, joka jaksoi kaikkea ja Jukka, joka kehtasi väittää, ettei kotona oleminen ollut hyväksi. Jukka joka arvosteli perhekerhoa. Jukka joka arvosteli kodin siisteyttä.
Syyhän oli Jukan ja kaikki möykyt sisällä johtui Jukasta.
Annun möykyt ja masennus katosi Jukan myötä.
Ja todennäköisesti kaikki olisikin pysynyt ihan kohtalaisena, jos lapset ei olisi alkanut pohtia yön tapahtumia. Lapset palautti möykyt Annelin sisään ja sitä myötä muun pahan.
Nuotio & Äreät Tiput
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
Vaikka henkilökohtaisesti olenkin Annelin syyllisyyden kannalla, haluaisin huomauttaa, että nähdäkseni kyseisessä perheväkivaltatapauksessa selityksiä ei pidä etsiä yksinomaan Annelin luonteenpiirteistä. Onhan varsin tavanomaista, että ihminen voi eri seurassa olla toisenlainen kuin toisaalla. Toki tietyt temperamentti- ja persoonallisuuspiirteet säilyvät käyttäytymistä ohjaavina tekijöinä kaikessa, mutta henkilön käytös muiden seurassa on pitkälti riippuvainen myös ryhmädynaamisista ilmiöistä. Näin ollen myöskään ihmisen luonteenpiirteitä ei voida arvioida tarkastelemalla häntä yksinomaan yhdenlaisessa ympäristössä.
Annelin asema Jukan sukulaispiirissä on varmaan ollut hyvin epävarma. Kuten aiemmin olen esiintuonut, Anneli tutustui näihin sukulaisiin tilanteessa, jossa hän tuli uutena vanhan vaimon tilalle. Tässä olisi odottanut nimenomaan Jukalta sosiaalipsykologina vahvempaa panosta: hänen olisi pitänyt ymmärtää tutustuttaa uusi vaimo paremmin sukulaisiin. Myös sukulaisten tehtävänä suljettuna piirinä olisi - yleisellä tasolla - ottaa uusi jäsen avoimemmin vastaan. Taustalla saattaa kuitenkin kummitella se, että Annelin tiedettiin rikkoneen vanhan avioliiton ja lapsikin oli jo olemassa siinä vaiheessa, kun sukulaiset pääsivät tähän tutustumaan, otaksuisin. Vikaa ei siten varmaankaan ollut vain Annelin suunnalla. Ja mikäli pitää paikkaansa se, että Anneli oli muutoinkin varautunut ja ujo perusluonteeltaan, voi olettaa hänen pyrkineen piilottamaan tätä ominaisuuttaan kanssakäymisessään vieraiden kanssa.
Se kuva, jonka Annelista saamme median kautta, on peräisin kahdenlaisista ympäristöistä: joko oikeudenkäyntien kaavamaisista ryhmätilanteista tai Annelin ja toimittajan kahdenkeskisistä sessioista (ml. kuvaaja). Anneli vaikuttaa vapautuneemmalta nimenomaan jutellessaan pelkästään yhden toimittajan kanssa. Luonnollista sinällään.
Hakisinkin motiivia ja selityksiä teolle pikemminkin Annelin ja Jukan keskinäisistä väleistä kuin pelkästään Annelista itsestään. Parisuhde edellyttää kahden osapuolen toimivaa yhteistyötä, eikä siinä onnistu vaikka ulkonaiset puitteet olisivat kuinka ihanteelliset tahansa. Kyse on nimenomaan tunnesuhteesta, ei pelkästä kodinhoito- ja lastenkasvatussuhteesta. Avioliiton alku oli mielestäni tässä tapauksessa kaiken pahan alku ja juuri. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siinä liittyi yhteen kaksi pitkän taustan omaavaa henkilöä ilman edellytyksiä yhteiselolle. Tämän vuoksi lapsiakin piti tehdä kuin liukuhihnalta, koska mitään muuta yhteistä ei parilla ollut.
Annelin asema Jukan sukulaispiirissä on varmaan ollut hyvin epävarma. Kuten aiemmin olen esiintuonut, Anneli tutustui näihin sukulaisiin tilanteessa, jossa hän tuli uutena vanhan vaimon tilalle. Tässä olisi odottanut nimenomaan Jukalta sosiaalipsykologina vahvempaa panosta: hänen olisi pitänyt ymmärtää tutustuttaa uusi vaimo paremmin sukulaisiin. Myös sukulaisten tehtävänä suljettuna piirinä olisi - yleisellä tasolla - ottaa uusi jäsen avoimemmin vastaan. Taustalla saattaa kuitenkin kummitella se, että Annelin tiedettiin rikkoneen vanhan avioliiton ja lapsikin oli jo olemassa siinä vaiheessa, kun sukulaiset pääsivät tähän tutustumaan, otaksuisin. Vikaa ei siten varmaankaan ollut vain Annelin suunnalla. Ja mikäli pitää paikkaansa se, että Anneli oli muutoinkin varautunut ja ujo perusluonteeltaan, voi olettaa hänen pyrkineen piilottamaan tätä ominaisuuttaan kanssakäymisessään vieraiden kanssa.
Se kuva, jonka Annelista saamme median kautta, on peräisin kahdenlaisista ympäristöistä: joko oikeudenkäyntien kaavamaisista ryhmätilanteista tai Annelin ja toimittajan kahdenkeskisistä sessioista (ml. kuvaaja). Anneli vaikuttaa vapautuneemmalta nimenomaan jutellessaan pelkästään yhden toimittajan kanssa. Luonnollista sinällään.
Hakisinkin motiivia ja selityksiä teolle pikemminkin Annelin ja Jukan keskinäisistä väleistä kuin pelkästään Annelista itsestään. Parisuhde edellyttää kahden osapuolen toimivaa yhteistyötä, eikä siinä onnistu vaikka ulkonaiset puitteet olisivat kuinka ihanteelliset tahansa. Kyse on nimenomaan tunnesuhteesta, ei pelkästä kodinhoito- ja lastenkasvatussuhteesta. Avioliiton alku oli mielestäni tässä tapauksessa kaiken pahan alku ja juuri. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siinä liittyi yhteen kaksi pitkän taustan omaavaa henkilöä ilman edellytyksiä yhteiselolle. Tämän vuoksi lapsiakin piti tehdä kuin liukuhihnalta, koska mitään muuta yhteistä ei parilla ollut.
-
jokuvaan
Re: Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)
^Hyviä huomioita (taas) Veristiltä.
Mielenkiintoista on minustakin pohtia Auerin sosiaalista verkostoa; siellä olleita umpikujia ja yksisuuntaisia väyliä. Ja tämä kaikki siis syyllisyysolettaman värittämänä, vaikka toinenkin vaihtoehto on (hypoteettisesti) olemassa. Siltä ei kuitenkaan näytä.
Miehen Auer löysi aina nopeasti, mutta puolisona hän oli ainakin ex-puolisolleen uskoton (olkoonkin, että saattoi ´nimellisesti´ katkaista suhteen jo uuden suhteen alussa); samoin JSL. Yleistäen oletan, että olennaista ihmisen hyvinvoinnille on huomioiduksi ja arvostetuksi tulemisen tunne sekä ystäväpiirissä, työyhteisössä että suvun keskuudessa.
Auerilla ei ollut juuri ystäviä, hänen työnsä oli virtuaalista (tosin siellä hän oli hierarkian huipulla) ja suvun keskuudessa hänen maineensa ei liene ollut kaksinen. Isä piti häntä lepsuna, miehen suku todennäköisesti ´toisena naisena´ ja naapurit (ja kirjastovirkailijat) vetäytyvänä outolintuna. Siitä leimasta Auer tuskin on päässyt eroon, vaikka JSL:n suvussa ja tuttavapiirissä olisikin ollut yhteydenpitoon kannustaneita ja avarakatseisia ihmisiä. Auer ei varmasti kokenut tulevansa riittävästi arvostetuksi - tai kohdelluksi edes normaalina - puhumattakaan siitä, että häntä olisi (reaalimaailmassa) pidetty kauniina, rohkeana ja taitavana.
Blogistinaisten joukossa saattaa olla pari ihmistä, jotka toivat Auerin elämään ripauksen inhimillisyyttä. Siitä heitä ei voi syyttää, mutta rikosepäilyjen yhteydessä naisten toimintaa voi vain ihmetellä. Miksi julkisuuteen? Olisivathan he voineet tukea Aueria kaikessa hiljaisuudessa; olla läsnä ja kuunnella,... avata suunsa sitten, kun kaikki oikeudenkäynnit olisivat olleet ohi. He ja heidän perheensä varmasti kärsivät. Varmuutta tapahtumien kulusta ja syyllisestä kun ei ole heilläkään. Hiljaista onkin blogissa ollut viime aikoina.
Epäilen, että Auer on voimakkaasti narsistinen. Muistan lukeneeni joskus minfosta, että eräs opiskelijakaveri oli kuvaillut Aueria ´ihan mielenkiintoiseksi´, mutta jotenkin veltoksi eikä lähempään kontaktiin houkuttelevaksi. Auerin narsismi on saattanut syntyä terveenä vastavetona ympäristön negatiiviselle palautteelle ja (ehkä) perusteettomalle; Auerin luontaista analyyttisyyttä vierastavalle hyljeksinnälle - siis koulu- ja opiskelukiusaamiselle. Myöhemmin itseriittoisuus on kasvanut suhteettomiin mittoihin, kun negatiivisia kokemuksia: esim. vaikeudet oikean opiskelualan löytämisessä, työllistymisessä ja miessuhteissa, sukuyhteisön ja naapuruston halveksunta, kuormittava lastenhoito ja internetsivujen ylläpito, on tullut liikaa. Auer eristäytyi ja alkoi elää virtuaalimaailmassa omnipotenttia, okkultismin ja seksuaalisuuden värittämää elämää - siis pakeni todellisuutta.
Auer koki ehkä olevansa fiksu, pitkäsäärinen, huumorintajuinen ja aikaansaava ihminen, mutta kun kaiken ´vaivannäön´ (lue: jumppaamisen, Mammadieetti- ja Perhekerhotyöskentelyn ja ´henkisten harjoitteiden´
) tuloksena oli vain kaoottinen koti, onneton avioliitto, kulissimaiset perhematkat, katkenneet sosiaaliset suhteet ja rapistuva keho, niin kamelin selkä katkesi.
MissHolmesin ajatuksia usein myötäilen, mutta Auerin sisäisen "möykyn" suhteen olen eri mieltä. Se ei mielestäni kadonnut Jukan myötä, vaan seurasi mukana ja johti vain suurempaan vyyhteen.
MissHolmes kirjoitti:^Mielenkiintoista!
- - -
Annun möykyt ja masennus katosi Jukan myötä.
Ja todennäköisesti kaikki olisikin pysynyt ihan kohtalaisena, jos lapset ei olisi alkanut pohtia yön tapahtumia. Lapset palautti möykyt Annelin sisään ja sitä myötä muun pahan.
Mielenkiintoista on minustakin pohtia Auerin sosiaalista verkostoa; siellä olleita umpikujia ja yksisuuntaisia väyliä. Ja tämä kaikki siis syyllisyysolettaman värittämänä, vaikka toinenkin vaihtoehto on (hypoteettisesti) olemassa. Siltä ei kuitenkaan näytä.
Miehen Auer löysi aina nopeasti, mutta puolisona hän oli ainakin ex-puolisolleen uskoton (olkoonkin, että saattoi ´nimellisesti´ katkaista suhteen jo uuden suhteen alussa); samoin JSL. Yleistäen oletan, että olennaista ihmisen hyvinvoinnille on huomioiduksi ja arvostetuksi tulemisen tunne sekä ystäväpiirissä, työyhteisössä että suvun keskuudessa.
Auerilla ei ollut juuri ystäviä, hänen työnsä oli virtuaalista (tosin siellä hän oli hierarkian huipulla) ja suvun keskuudessa hänen maineensa ei liene ollut kaksinen. Isä piti häntä lepsuna, miehen suku todennäköisesti ´toisena naisena´ ja naapurit (ja kirjastovirkailijat) vetäytyvänä outolintuna. Siitä leimasta Auer tuskin on päässyt eroon, vaikka JSL:n suvussa ja tuttavapiirissä olisikin ollut yhteydenpitoon kannustaneita ja avarakatseisia ihmisiä. Auer ei varmasti kokenut tulevansa riittävästi arvostetuksi - tai kohdelluksi edes normaalina - puhumattakaan siitä, että häntä olisi (reaalimaailmassa) pidetty kauniina, rohkeana ja taitavana.
Blogistinaisten joukossa saattaa olla pari ihmistä, jotka toivat Auerin elämään ripauksen inhimillisyyttä. Siitä heitä ei voi syyttää, mutta rikosepäilyjen yhteydessä naisten toimintaa voi vain ihmetellä. Miksi julkisuuteen? Olisivathan he voineet tukea Aueria kaikessa hiljaisuudessa; olla läsnä ja kuunnella,... avata suunsa sitten, kun kaikki oikeudenkäynnit olisivat olleet ohi. He ja heidän perheensä varmasti kärsivät. Varmuutta tapahtumien kulusta ja syyllisestä kun ei ole heilläkään. Hiljaista onkin blogissa ollut viime aikoina.
Epäilen, että Auer on voimakkaasti narsistinen. Muistan lukeneeni joskus minfosta, että eräs opiskelijakaveri oli kuvaillut Aueria ´ihan mielenkiintoiseksi´, mutta jotenkin veltoksi eikä lähempään kontaktiin houkuttelevaksi. Auerin narsismi on saattanut syntyä terveenä vastavetona ympäristön negatiiviselle palautteelle ja (ehkä) perusteettomalle; Auerin luontaista analyyttisyyttä vierastavalle hyljeksinnälle - siis koulu- ja opiskelukiusaamiselle. Myöhemmin itseriittoisuus on kasvanut suhteettomiin mittoihin, kun negatiivisia kokemuksia: esim. vaikeudet oikean opiskelualan löytämisessä, työllistymisessä ja miessuhteissa, sukuyhteisön ja naapuruston halveksunta, kuormittava lastenhoito ja internetsivujen ylläpito, on tullut liikaa. Auer eristäytyi ja alkoi elää virtuaalimaailmassa omnipotenttia, okkultismin ja seksuaalisuuden värittämää elämää - siis pakeni todellisuutta.
Auer koki ehkä olevansa fiksu, pitkäsäärinen, huumorintajuinen ja aikaansaava ihminen, mutta kun kaiken ´vaivannäön´ (lue: jumppaamisen, Mammadieetti- ja Perhekerhotyöskentelyn ja ´henkisten harjoitteiden´
MissHolmesin ajatuksia usein myötäilen, mutta Auerin sisäisen "möykyn" suhteen olen eri mieltä. Se ei mielestäni kadonnut Jukan myötä, vaan seurasi mukana ja johti vain suurempaan vyyhteen.