Corona - baarissa vaimo sanoi miehelleen rakastavansa tätä yhä, mutta ajattelevansa toista miestä – aviomiehensä lapsuudenystävää erityisellä lämmöllä.
Joulunvietto jatkui… Happy Days – ravintolasta vaimo lähti kotiin aikaisemmin ja hän antoi ymmärtää, että haluaisi viettää yönsä yksin.
Yksin jäätyään mies soitti vaimolleen. Tämän puhelin oli varattu. Sitten mies soitti lapsuudenystävälleen. Tämänkin puhelin oli varattu. ”Oloni oli aivan hirveä”. Mies soitti uudestaan vaimolleen, tavoitti hänet ja vaimo myönsi puhuneensa toisen miehen kanssa.
Mies saapui taksilla kotiinsa osoitteeseen Itälahdenkatu 10 yöllä 26.12. noin kello 01.30. Vaimo odotti miestään toisessa taksissa. Hän sanoi lähtevänsä kaupungille ja heitti avaimet auton ikkunasta. "Se tuntui todella nöyryyttävältä, aivan kuin minulla ei olisi ollut ihmisarvoa."
Pariskunta meni kuitenkin yhdessä kotiinsa. Miehen mukaan vaimo sanoi hississä, että hän oli menossa toisen miehen luokse.
"Kotona vaimo oli viileä. Tunsin, etten ole mitään." Mies oli kysynyt, onko heidän lapsellaan mitään väliä. Vaimon mukaan ei ollut. "Tuntui hirveältä, että hän mitätöi poikamme."
”En tiedä mikä minuun tuli. Otin vain veitsen lokerosta ja löin sillä vaimoani. Kaikki kävi niin nopeasti. Sen jälkeen en muista tapahtumia." Vaimoa oli lyöty isolla lihaveitsellä noin 70 kertaa vartaloon ja päähän.
Surman jälkeen mies soitti äidilleen ja kertoi surmanneensa vaimonsa. Poliisit saapuivat ja 1,2 promillea puhaltanut mies vietiin säilöön.
Oikeudenkäynnissä mies sanoi, että "en voi koskaan käsittää, miten tällaista on päässyt tapahtumaan". "Ehkä syynä oli kaikki tämä paine. Ehkä se aiheutti mielenhäiriön. En tahtonut enkä ajatellut tappamista. En olisi ikinä halunnut vaimolleni mitään pahaa. Minulla ei ole koskaan ollut väkivaltaisia taipumuksia.".
Aviomies oli saanut tietää suhteesta noin kuukautta aikaisemmin. "Silloin elämältäni putosi pohja", syytetty sanoi itkunsekaisella äänellä. "Rakastin vaimoani yli kaiken ja olin hänestä tosi riippuvainen". Sen jälkeen mies ei kertomansa mukaan pystynyt enää syömään, nukkumaan tai käymään koulussa. Hän kertoi olleensa valmis antamaan anteeksi, koska "perhe oli parasta mitä minulle oli ikinä sattunut".
Vaimo suhtautui mieheen nuivasti, eikä sietänyt tämän kosketusta. Miehen mukaan hän ei enää saanut sanoa vaimolleen rakastavansa tätä. Vaimo oli iltaisin paljon poissa. Hän kertoi käyvänsä töissä. Mies epäili vaimon tapaavan lapsuudenystäväänsä salaa. "Toivoin, että saisimme perheemme kokoon.".
Vaimo oli sittemmin luvannut, ettei enää tapaisi tuota miestä ja he voisivat yrittää jatkaa jo pienen pojankin takia.
"Rakastin ja rakastan edelleen vaimoani."
Helsingin käräjäoikeudessa tuomittiin 14.8.1996 helsinkiläinen opiskelija Joel ** 11 vuodeksi vankeuteen aviovaimonsa taposta. Syyttäjä oli vaatinut tuomiota murhasta, koska surmatapa oli erityisen julma ja raaka.
Lähteet HS arkisto
Etenikö tämä juttu hoviin?
Mustasukkaisuus on tappava tauti. Nöyryytys, menettämisen pelko, yksin jäämisen tuska, epäonnistuminen ihmissuhteessa. Tuomitusta jäi sen kaltainen kuva, että jossain toisessa suhteessa hän olisi onnistunut, eikä kuuna päivänä olisi surmannut ketään. Vankilaan joutuminen oli hänelle varmaankin vieras ajatus vielä kuukausi sitten. Tai jopa minuuttia ennen surmaa. Vain se yksi musta hetki...
Päinvastoin se taas on monille tieten tahtoen pahoinpitelyihin ja surmiin syyllistyville henkilöille.
Mutta mihin se rakkaus sitten katoaa? Seurustelua, onnen huumaa, avioliitto, lapsi, koti, helliä hetkiä...
välinpitämättömyys, inho, valheiden verkko, uskottomuus. Ajatus uudesta elämästä jonkun toisen kanssa jossain muualla. Usko siihen, että se toinen on parempi. Hänen kosketuksensa tuntuu paremmalta, hänen kanssaan onnistun..."Surmaan saakka pieni perhe eli onnellisesti", kuten aikoinaan uutisoitiin.
EDIT: lisätty osoite, missä surmatyö tehtiin.
.