rantakoski kirjoitti:Joo, varmaan, ehkä, mutta perustavanlaatuinen ongelma on se ettei huppari tuota mitään inhimillisiä ääniä, vaikka hänen pitäisi, kuten kaksi muuta pääosassa olevaa. Oliko huppumies yli-inhimillinen? Varmaan luonnollisempi selitys on ettei huppumiestä ollut ollenkaan.
Niin, eräs nimimerkki tuossa ylempänä pitää häkenauhalta kuuluvaa hätää merkkinä tapahtumakuvausten paikkansapitävyydestä ja "huppumiehen" olemassaolosta. Anteeksi nyt (en siirry tämän takia kackeliin), mutta kyllä siinä huuli lentää kuin spitaalisten bileissä. Yksityiskohdista voi tietysti esittää tulkintojaan. Yksittäiset äänet - mankan rahinatkaan - eivät aukottomasti todista mitään. Mistäs me tiedämme, vaikka hätäkeskusvirkailija kuuntelisi hiljaisina hetkinään toisella korvalla Smithsejä 80-luvun mankkansa kuulokkeen vasemmasta korvanapista - ja laskisi napin aina puhelun tullessa pöydälle ja jättäisi nauhan pyörimään. Joo, ei. "Hand in glove"... Avoimin mielin, kuitenkin. Objektiivisesti
.
Lapsen kirkaisu on kyllä raju, samoin AA:n nyyhkäisy kirkaisun jälkeen, mutta muuten puhelu ei herätä sellaista empatiaa, jonka toisten kokema tuska yleensä aiheuttaa. Uhrin kohtalo kyllä koskettaa, mutta hänen huutonsa vertautuvat mielessä litteroinnin teksteihin ja muuttuvat kuolinkamppailun äänistä tutkimuskohteiksi. Asiaa on kaluttu jo liian pitkään. Joka tapauksessa Jukka Lahti surmattiin raa´asti. Hän joutui kokemaan luonnottoman, kivuliaan ja epäoikeudenmukaisen kuoleman. Tekijä täytyy saada kiinni ja saattaa edesvastuuseen. (Yli) Puoli Suomea odottaa sitä ihmettä tapahtuvaksi.
Lapsen puhe on - mielestäni - teennäistä ja intensiteetiltään ja tunnekuvaltaan vaihtelevaa, samoin AA:n vuoroin "tekohysteerinen" ja vuoroin kylmän asiallinen replikointi. Kyse voi tietysti olla luonneseikoista, paniikista tai opitusta puhetyylistä. Lapsen näkee uhrina joka tilanteessa ja häntä käy sääliksi. Mutta mistä vahva epäluulo ja kylmyys AA:a kohtaan? Ennakkoasenteesta? Litteroinnin liiasta kertaamisesta? Taustanauhateorian tuputtamisesta? Lsh-tuomiosta? Niistäkin, mutta eniten nauhoitteen sekavuudesta, epäaidon ja turhan kuuluisista repliikeistä, äkillisistä volyymivaihteluista ja koko puhelun luonnottoman vaikeasta tulkinnasta; sen vaikeasta sovittamisesta reaalimaailman tapahtumiin. Tässä kohtaa ei pidä unohtaa sitä, että sovittamisessa on kyettävä selittämään myös puheen intensiteetin ja taajuuden äkilliset muutokset, taustalla olevat naksahdukset, vieteriäänet, paukahdukset ja kolinat sekä uskottava tapahtumakulku AA:n "pesuhuonekäynnin" ja käsienpesun osalta.
Sekä äiti että tytär kohdistavat nauhoitteella luonnottoman vähän puhettaan itse uhrille. "Iskä, älä kuale" taitaa olla ainoa uhrille epäilyksettä osoitettu huolenpidon tai välittämisen osoitus. Luulisi, että tositilanteessa isä tai puoliso olisi lähipiirin pääfokuksena: "Pärjääksä?", "Tarviiksä apuu?", "Sattuuks sua?", "Tuuksmä sinne?", "Jukka, Jukka!", "Jukka, oletko sä vielä hengissä?", "Isi, ne tulee ihan kohta!", "Poliisit ja ambulanssi on tulossa!" "Yritä kestää!" "Lyö sitä tappajaa!" "S--tanan veitsimies, mee pois!", "Häivy hullu tappaja!", "Ala vetää!". Ei olisi mitään syytä vältellä "tappaja"-sanan käyttöä ja tyytyä muutamaan "Mitäkö!", "Pitääkö!" tai "Lopeta!"-ilmaukseen. Ilmausten kohde jää nyt erittäin epäselväksi. Onko sanat osoitettu uhrille?
Auer kysyy lapseltaan: "Oliks se mies viel siel?". Veikkaan, että aika moni muu äiti olisi pitänyt lapsensa visusti poissa tapahtumapaikalta. Jos lapsi kuitenkin kulkisi kohti vaaraa, äiti juoksisi perään hätäkeskusvirkailijasta välittämättä ja repliikit olisivat jotakuinkin: "Hei, älä mee sinne, tuu äkkii pois!". "Kulta pieni!" "Näkyikö isiä?", "Oliks isi kunnossa?" - ja vasta sitten: "Oliks se tappaja viel siel?". Lisäksi rakastava puoliso uhraisi vaikka henkensä auttaessaan puolisoaan. Menisi väkisin väliin yhä uudestaan ja uudestaan. Menisi, vaikka saisi itse puukosta. Pitäisi rakastaan sylissä ja yrittäisi suojella. No, lapsia pitää tietysti ajatella - se selittää ehkä varovaisuutta takkahuoneen suhteen. Mutta lasten hyvää ajatteleva äiti ei lähettäisi lastaan potentiaaliseen surman suuhun eli "huppumiehen" reviirille
tarkastamaan tilannetta eikä pelkäisi lasinsiruja jaloissaan, kun mies on - mahdollisesti, muttei varmuudella - kuollut. AA on pelottavan varma miehensä kohtalosta. "Nyt hiljeni". Nauhoitteessa ja tilanteessa on vedätyksen maku.
Pitäisi keskittyä olennaiseen
(ja umpiovelat terveiset annaannalle): siihen, mistä rantakoski kirjoittaa. Onko paikalla "huppumies"? Ei ole. Näkyykö merkkejä taustanauhoitteiden käytöstä? Kyllä näkyy. Kohta ennen kahden sekunnin mykistystä on täynnä frekvenssipiikkeinä näkyviä pysäytyksiä, eritaajuuksisia ääniä, alkavaa ja päättyvää kohinaa ynnä muuta. Viivamaisia vaakafrekvenssejä en saanut näkyviin, mutta piikit näkyvät, samoin rahinat. Rahinat (tai kohinat) kuuluvat selvästi. Alpo laittoi niistä ystävällisesti aiemmin joitain tarkempia kohtia, joita voi kertailla ja hidastella luupilla ja joista voi lähteä eteenpäin tutkimaan. Rahina lakkaa kahden sekunnin mykistyksen jälkeen jatkuakseen myöhemmin. Kummasti niitä outoja sanoja ja repliikkejä tulee juuri niissä kohdissa, joissa kohina on päällä.
. En vihjaile mitään, kunhan totean.
. 
