elli72 kirjoitti:strangelove kirjoitti:Belker kirjoitti:Eric ei koskaa täytä 32, koska Eric osoittautui persläveksi ja elinkelvottomaksi.
"Nämä ovat vähän yksinkertaisia poikia, joilla ei ole tyttöystävää ja joilla on onneton ja nolo tapa toimia, poikkeuksellisen raukkamainen."
Näin osuvasti totesi Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma Helsingin Sanomissa huhtikuussa 2009. Juuri näinhän asia onkin. Kansan kielellä sanottuna nämä tyypit olivat luusereita. Epäonnistujia, pelkureita. Pelottavaa, että moni vielä tänäkin päivänä ihailee tällaisia henkilöitä. Veikkaan, että kouluampujat vetoavat kaltaisiinsa.
En ole koskaan ymmärtänyt kouluampujia, enkä yritäkään ymmärtää. Loppujen lopuksi teoissa on kyse täydellisten mitättömyyksien huomionhakuisuudesta, verhotaan ne kuinka ylväisiin manifesteihin tahansa. Siinä missä esimerkiksi sarjamurhaajille tappaminen on yksinkertaisesti pakkomielle, jota ei voi vastustaa, kouluampujille se on vain tapa jäädä historiaan, kun mitenkään muuten he eivät siinä onnistuisi. Mielestäni olisi kohtuullista jättää sankari- ja marttyyrimyytit rakentamatta.
Kyllä oli hyvä kirjoitus. Luusereita ja pelkureita olivat molemmat ja siitä huolimatta heitä täälläkin usein ylistetään jne. Mielestäni näiden tyyppien päiväkirjoja ei missään nimessä olisi saanut julkaista. Tietynlaiset ihmiset saavat niistä vaan lisää kiksejä. Ennemmin tällaiset tyypit pitäisi totaalisesti unohtaa ja heistä ei saisi enää puhua.
Kiitos siitä, että tästäkin ketjusta löytyy edes jokunen järkevä kirjoittaja. Itse aloin lukemaan tästä tapauksesta, juurikin ymmärtääkseni ihailukulttuurin tämän ympärillä ja ehkä ymmärtääkseni, miksi tällaisia tapahtuu. Vastaus siihen, miksi tapahtuu on juurikin yllä mainitut syyt ja ihailijoita en ymmärrä ollenkaan. Tietysti jos haluaa ihailla raukkamaisia loosereita, psykopaattia ja masentunutta, psykopaatin perässä hiihtävää, tahdotonta lammasta. No, olihan Ted Bundyllakin laaja fanijoukko.En ymmärrä, mitä lisäarvoa päiväkirjat ja kellarinauhat antaisivat. Kahden, henkisesti kehittymättömän, teinin lapsellista uhoa ja testosteronihöyryä. Kaksi lapsellista kakaraa, jotka hyökkäsivät raskain asein täysin aseettomia vastaan, tosi "kovaa", kylläpä vaati uskallusta ja ansaitsee ihailua
Jos jotain tässä pitäisi ihailla ja symppistellä, ne on uhrit.Monet kärsivät vieläkin vammoistaan ja surua menetetyistä omaisistaan. Ja jos jonkun hukattua elämää pitää taivastella, niin se on uhrien elämät. Kleboldista ja Harrisista oli ihan hyvä päästä, he olivat elinkelvotonta roskasakkia.
Miksei kukaan täällä voihki,esim. Daniel Mauserin synymäpäiviä?!Hänkin olisi täyttänyt jotain ja saanut ehkä elämässään jotain hyödyllistä aikaiseksi, toisin kuin nämä kaksi anti-sankaria.
Minusta on todella huvittavaa, kuinka täällä Suomessa ihaillaan kahta viime vuosituhannella, toisella puolella maapalloa toiminutta, sekapäistä teiniä.