KKO
31
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuslajin valinta - Ehdollinen vankeus - Oheisrangaistus
Raiskaus
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Nuori rikoksentekijä
Diaarinumero: R2012/738
Esittelypäivä: 6.3.2013
Taltio: 986
Antopäivä: 14.5.2013
A, joka oli rikokset tehdessään 15-vuotias ja jota ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, tuomittiin 12-vuotiaaseen B:hen kohdistuneesta raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että rikosten vakavuudesta ja rangaistuksen pituudesta huolimatta asiassa ei ollut painavia syitä, jotka olisivat vaatineet A:lle tuomittavan rangaistuksen määräämistä ehdottomana. Koska ehdollista vankeutta yksinään pidettiin riittämättömänä rangaistuksena, tuomittiin sen ohessa yhdyskuntapalvelua.
RL 6 luku 9 § 2 mom
RL 20 luku 1 § (563/1998)
RL 20 luku 6 § (563/1998)
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Vantaan käräjäoikeuden tuomio 10.11.2011
Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että tekohetkellä 15-vuotias A oli 19. - 20.8.2009 syyllistynyt nuorena henkilönä tehtyihin 12-vuotiaan B:n raiskaukseen ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Käräjäoikeus katsoi raiskausta koskevan syytekohdan osalta selvitetyksi, että A oli pakottanut 12-vuotiaan B:n ravintolan vessassa ja A:n ystävän asunnolla joko anaali- tai emätinyhdyntään käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. B:lle oli tarjoiltu illan aikana alkoholia, minkä seurauksena B oli voimakkaasti päihtynyt. Ravintolassa A oli riisunut B:ltä paidan ja rintaliivit tämän vastustelusta huolimatta, suudellut B:tä, kosketellut tämän rintoja ja kantanut tämän vessaan vastoin tämän tahtoa. Vessassa A oli estänyt B:n poistumisen painamalla tätä seinää vasten ja pitämällä käsistä kiinni, yrittänyt riisua tämän housuja ja työntänyt kätensä B:n emättimeen. A oli ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa, vaikka tämä oli vastustellut työntämällä A:ta kauemmaksi. Tilanne oli keskeytynyt B:n ystävän tullessa paikalle. Myöhemmin A:n ystävän asunnolla A oli riisunut B:n vaatteet, nuollut tämän rintoja ja ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa tämän kielloista ja estelyistä huolimatta.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan syytekohdan osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että menettelemällä edellä kuvatulla tavalla A oli ollut kaksi kertaa joko anaali- tai emätinyhdynnässä kuuttatoista vuotta nuoremman B:n kanssa ja tehnyt tälle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä.
Rangaistuksen mittaamisessa lieventävänä seikkana käräjäoikeus otti huomioon teoista kuluneen ajan sekä A:n iän tekohetkellä. Rikokset olivat kuitenkin kohdistuneet 12-vuotiaaseen lapseen, joka oli ollut hänelle tarjotun alkoholin vuoksi kyvytön puolustamaan itseään. Tekojen törkeys edellytti A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeuteen.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tiina Nygård ja lautamiehet.
Helsingin hovioikeuden tuomio 12.7.2012
A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohessa, että syyte raiskauksesta hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi.
Hovioikeus hyväksyi syyksilukemisen osalta käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.
Rangaistuslajin valinnan osalta hovioikeus totesi, että rangaistuksen määräämistä ehdollisena puolsivat A:n ikä tekohetkellä sekä se, ettei hän ollut aikaisemmin syyllistynyt rikokseen. Koska kysymys oli vakavasta 12-vuotiaaseen lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta ja teko oli ollut tälle erityisen vahingollinen, hovioikeus katsoi asiassa olevan rikoslain 6 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja painavia syitä tuomita A alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Hovioikeus velvoitti A:n korvaamaan valtiolle sen varoista hänen puolustajalleen hovioikeudessa maksettu palkkio korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Ulla Rantanen ja Birgitta Lemström. Esittelijä Marko Lepistö.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että rangaistusta alennetaan ja että se määrätään ehdolliseksi.
Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.
B vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.
B:n huoltaja ei antanut häneltä pyydettyä vastausta valitukseen.
Välitoimi
Rikosseuraamuslaitoksen Etelä-Suomen arviointikeskus on Korkeimman oikeuden pyynnöstä antanut selvityksen A:n soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun.
Syyttäjä ja B ovat antaneet selvityksen johdosta lausuman.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
1. A:n syyksi on luettu nuorena henkilönä tehdyt raiskaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. A oli alempien oikeuksien tuomioista ilmenevällä tavalla 19. – 20.8.2009 pakottanut 12-vuotiaan B:n kaksi kertaa yhdyntään käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Tekohetkellä hän oli ollut 15-vuotias.
2. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin tuominnut A:n yhteiseen kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vaikka A oli ollut tekohetkellä 15-vuotias, eikä hän ollut aikaisemmin syyllistynyt rikokseen, asiassa oli rikoslain 6 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja painavia syitä tuomita hänet alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Teot olivat kohdistuneet 12-vuotiaaseen lapseen, jonka puolustautumiskyky oli ollut hänelle tarjotun alkoholin vuoksi heikentynyt.
3. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen mittaamisesta ja siitä, onko asiassa painavia syitä tuomita hänet alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Sovellettavat säädökset
4. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Voimassa olevien, 1.6.2011 voimaan tulleiden rikoslain 20 luvun 1 §:n ja 6 §:n soveltaminen ei johtaisi tässä asiassa lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa olleiden rikoslain 20 luvun 1 §:n ja 6 §:n (563/1998) soveltaminen. Näin ollen asiassa sovelletaan viimeksi mainittuja lainkohtia.
Rangaistuksen mittaamisesta ja lajivalinnasta
5. Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittu kahden vuoden vankeusrangaistus on vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen ja sitä on teon vakavuus ja vaarallisuus sekä rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä oikeudenmukaisena seuraamuksena. Rangaistusta ei ole syytä alentaa.
6. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Pykälän 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi.
7. Korkein oikeus toteaa lainkohdasta ilmenevän, että siinä tarkoitetusta alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta voidaan vain poikkeuksellisesti tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s. 206) todetaan, että painavat syyt tuomita alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ehdottomaan vankeuteen voivat liittyä ennen kaikkea rikoksen vakavuuteen ja tekijän menettelyn moitittavuuteen. Nuorille rikoksentekijöille tuomittuja laitosrangaistuksia on yleensä pidetty heidän kehitykselleen haitallisina. Ennakkopäätösten KKO 1991:185 ja 1994:22 perusteluista ilmenee, että painavien syiden vaatimusta on tulkittu ahtaasti ja että verraten vakavissakin rikoksissa ehdollinen vankeus saa etusijan. Molemmissa ratkaisuissa ennuste nuoren vastaisesta kehittymisestä lainkuuliaiseksi kansalaiseksi on ollut merkittävä rangaistuksen ehdollisuutta puoltava tekijä.
Johtopäätökset
8. A on syyllistynyt 12-vuotiaan B:n raiskaukseen ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Hänen syykseen luetut seksuaalirikokset ovat siten hyvin vakavia. Tekojen moitittavuutta lisää se, että A on ollut B:n vastustuksesta huolimatta tämän kanssa sukupuoliyhteydessä kaksi kertaa saman illan aikana ja erityisesti ensimmäiseen tapahtumaan on liittynyt vapaudenriiston piirteitä. Lisäksi A on ollut tietoinen B:n humalatilan vuoksi heikentyneestä kyvystä puolustautua. Nämä seikat puoltavat rangaistuksen määräämistä ehdottomana.
9. A on rikoksen tehdessään ollut 15-vuotias. Häntä ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. A:sta helmikuussa 2013 laaditun yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen mukaan hän käy työssä, hän on naimisissa ja hänen elämäntilanteensa vaikuttaa vakaalta. A:lla ei ole päihdeongelmaa, eikä hän ole osoittanut rikosmyönteistä asennetta tai ajattelua. A:n menestymisestä vastaisessa elämässä ja hänen kehittymisestään lainkuuliaiseksi kansalaiseksi on muutoinkin esitetty myönteisiä arvioita, joita tukee myös se, ettei hänelle teosta kuluneen yli kolmen vuoden aikana ole tullut uusia rikosrekisterimerkintöjä.
10. Ottaen huomioon A:n henkilöstä ja vastaisesta kehityksestä esitetyt myönteiset arviot Korkein oikeus katsoo, etteivät tässä tapauksessa rikosten vakavuus ja rangaistuksen pituus riitä sellaisiksi painaviksi syiksi, jotka vaatisivat rangaistuksen määräämistä ehdottomaksi. Ehdollista vankeutta yksinään on kuitenkin pidettävä riittämättömänä rangaistuksena ja on perusteltua, että A sen ohessa tuomitaan yhdyskuntapalveluun. Laaditun selvityksen mukaan A:lla on edellytykset suoriutua yhdyskuntapalvelusta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
A:lle tuomittu 2 vuoden vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 31.12.2014. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella A:lle tuomitaan yhdyskuntapalvelua 60 tuntia.
Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Jorma Rudanko ja Tuula Pynnä. Esittelijä Hanna Liippo.
31
Oon aika pihalla kyllä siitä mitä tukia maahanmuuttajat saavat ja mikä on iän vaikutus tukiin. Saavatko vanhemmat esimerkiksi lapsilisää.
... tuossa aiemminhan se tuomio on perusteltu: