Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 2)

[fränkkä]

sisotalolle: sen verran, että tätä palstaa ja oikeuden käyntejä yms. voi seurata ja olla perillä asioista, vaikkei tänne jatkuvaan kommentoi missä minkäkinlaisen lasin palasen kuuluisi olla ja muuta diibadaabaa. Mitä tulee julistuksiin, niin Annelilla nyt on kakku niskassa, että syyllinen se minustakin on, ellei sitä KKO kumoa.

Ja pollylle: vaikka se ikävää on, mutta pahasti nyt vaan näyttää siltä, en sano, että lapsi(t) olisi syyllinen mihinkää missäännimessä, eriasia on sitte ymmärtääkö olla rehellinen.

[Pet Detective]

vaimoa ei heti epäillä... (olisipa joku muukin lkanu poliiisilsi , ku ne kiusatut lumimajan tekijät")

[Elizzza]

Pyydän että lasten nimiä ei kirjoiteta tähän.
Keskustellaan nyt AA:n nimeämissysteemistä. Monesti äiti ottaa huomioon että lapsella voi olla pysyvä r tai s vika ja toinen nimi tai kolmas ilman niitä. Ottiko AA?
Jos minun nimeni on Sibriina Siilas, niin onko normaalia että lapseni olisivat Sirpa, Simo, Siina ja Vilma Sinikka?
Assävikaiset lapseni olisivat pulassa kun vain yhdellä ässätön nimi, mutta häntäkin kutsuttaisiin Sinikaksi. Nimipäiviä ei olisi liikaa kun ei toista nimeä.
Miksi lapset äidin nimellä parisuhteessa, kysymys yleisellä tasolla.

Jos suhtautuu myönteisesti omaan ja lasten isän sukuun, ottaa sieltä esipolvilta toisen nimen, näin sukupolvien ketju korostuu.

[cicero]

Siirrän tänne annijatan viestiä ketjusta Kysymyksiä ja vastauksia (ketju 2)Ma Helmi 11, 2013 12:23 am :

Maailmassa on pahuutta. Maailmassa on pahoja ihmisiä jotka luulevat olevansa terveitä. He haluavat lastensa parasta tai sitten eivät koska ovat sisäisesti itsekkin lapsen tasolla. Eivät kaikki äidit ajattele lapsensa parasta. Valitettavasti on sellaisia, joille lapset ovat vain sisäisen minuuden jatke hyväksikäyttötarkoituksessa. Kun ei ole enää mitään hyötyä, heidät heitetään hyeenoille. On todella arvokasta ja hyvää uskoa kaikista hyvää, mutta on suorastaan typerää sulkea silmänsä pahuudelta, sillä sitä on maailma täynnä kun vain uskaltaa avata silmänsä ja katsoa totuutta silmiin.

Nyt herää kysymys. miksi Jukasta piti päästä eroon, välittämättä siitä että se aiheuttaa lapsille kaipuuta ja surua.

AA on jossain kertonut, että lapset ei kaipaa isäänsä. Minun mielestäni kun lapsi itkee kuulustelussa, kun isästä puhutaan, osoittaa toista, kyllä kaipaa.
Olisiko kyse aikuisella lapsentasoisesta, primitiivisestä mustasukkaisuudesta? Kun isä poistetaan kuvioista, äiti saa lapsiltaan kaiken huomion ja rakkauden. Samalla saa vapaat kädet toimia lasten kanssa, haluamallaan tavalla, kun isä ei ole toppuuttelemassa.

Nostin tämän koska tämä tukee ajatustani siitä että kolme nuorinta lasta olivat luisuneet Jukan puolelle koska tämä pääasiassa huolehti heistä. Isään luotettiin ja vanhin poika varmasti toi sen esiin silloin tällöin uhmassaan. Annelihan ei heistä huolehtinut vaikka kotona olikin, odotti että Jukka tulee ja hoitaa iltatoimet lasten kanssa. Annelin voin kuvitella lähinnä olleen tyly lapsille jos nämä ovat uskaltaneet jollain tavalla kalastella huomiota silloin kun Anneli on ollut koneella "töitä tekemässä". Vanhin tyttö on luultavasti lahjottu pitämään pienemmät äidin tieltä pois ja tyttö on tuntenut olevansa erityinen. Hänellä on luultavasti ollut Annelin hiljainen lupa myös rangaista ja uhkailla pienempiä jos nämä eivät tottele.

[MissHolmes]

Olen monesti miettinyt, että AA piti aviomiestään tavallaan uhkana itselleen. Unohtaen, että Jukka olemassa olollaan sai aikaan sen, että rouvalla oli oikeus leikkiä kotirouvaa ja harrastaa nettisivustoaan.

Perhekerhohan perustuu ''pullan tuoksuiseen unelmaan'' malliperheestä ja mukavasta perhe-elosta; on isäinpäivä korttia, synttäriyllätystä, ulkomaanmatkailu -ohjeita, vähän aikuisten juttuja ja äitiyden arvostusta. Hymyileviä ipanoita, ylpeitä isiä synnytyksessä.

Kuitenkin Auer-Lahden perheen elämä tuntuu olleen kaikkea muuta kuin sivusto antaisi ymmärtää; aikuisilla ei ystävyyssuhteita ja kavereita, lapset naapureissa iltamyöhään, kalapuikkoa ja ranskalaista, äiti ei mikään kokki (omien sanojensa mukaan), kaaottinen koti, jossa tuskin paljon synttärijuhlia mahtui pitämään.

Mikä oli lasten rooli Annelin virtuaalitodellisuudessa? Tapa pitää Jukka itsellään vai tapa pitää itsensä pois työelämästä? Muita vaihtoehtoja minun on kaiken jälkeen vaikea kuvitella.

[peikonlehti]

Auer tarkoittaa sanakirjan mukaan päivänsumua. Hyvä nimi sumuttajalle (vrt. Arno Kasvi tai Pekka Pouta).

Elizzzan tavoin olen miettinyt lasten nimiä. Juniorit on nimetty kuin sarjatuotannon tuotteet, joskin hieman ylevästi. Etunimet ovat sellaisia, joita usein käytetään kakkosnimenä tyyliin Veera Vilhelmiina.

Lapset ovat olleet AA:lle syy pysytellä kotona. Työnteko ei kiinnosta, puoliso takaa toimeentulon.

Lapsista vanhin on erityinen ja ilmiselvästi äidin pikku apulainen. Hän ei pidä isästään, joka yrittää pitää yllä kuria. Vielä 12 -vuotias lapsikin voi huoltajuuskiistassa olla sen vanhemman puolella, joka on sallivampi.

[undo_]

No kaivetaan taas esiin omakohtainen kokemus. Kotiin tunki narkkihörhö piripäissään ja ölisi keittiössä kun hänet havaitsin. Toimintamallini oli: heti makkarin ikkuna auki, lapsi ensin ulos ja sitten itse perässä (asuttiin omakotitalossa). Känny jäi eteiseen, mutta naapurista hälytimme skoudet paikalle. Syyksi meille tuloon tämä tyyppi oli kuulusteluissa kertonut, että piti tappaa joku/jotkut.

Poika (3 v) ei edes ehtinyt mitään tajuta, kun kiskoin hänen sängystä. Ei nähnyt tunkeutujaa eikä koskaan tullut tietämään mistä oli kyse. Itse tein kaiken autopilot-ohjauksella.

Tilanne ei ole samanlainen, mutta kertoo kuinka pää toimi kun oma lapsi on vaarassa. Jos toinen meistä aikuisista olisi ollut kotona ja hänet olisi jo kolkattu tainnoksiin/häntä puukotettaisiin en olisi väliin mennyt, vaan hakenut apua ja toivonut parasta. Parempi että edes toinen vanhemmista jää henkiin.

Olin järkyttynyt, mutta toimintakyky säilyi.

Siis loistavaa! Tää viesti avasi mun silmät ihan täysin siitä, mikä tossa koko toiminnassa oli pielessä. Miten kukaan voi enää mitenkään puolustella Annelin syyttömyyttä? Vaikka ois minkämoisia ongelmia (kuten selkeästi on) niin joku raja?! Huh!

[annaanna]

Olen monesti miettinyt, että AA piti aviomiestään tavallaan uhkana itselleen. Unohtaen, että Jukka olemassa olollaan sai aikaan sen, että rouvalla oli oikeus leikkiä kotirouvaa ja harrastaa nettisivustoaan.

Perhekerhohan perustuu ''pullan tuoksuiseen unelmaan'' malliperheestä ja mukavasta perhe-elosta; on isäinpäivä korttia, synttäriyllätystä, ulkomaanmatkailu -ohjeita, vähän aikuisten juttuja ja äitiyden arvostusta. Hymyileviä ipanoita, ylpeitä isiä synnytyksessä.

Kuitenkin Auer-Lahden perheen elämä tuntuu olleen kaikkea muuta kuin sivusto antaisi ymmärtää; aikuisilla ei ystävyyssuhteita ja kavereita, lapset naapureissa iltamyöhään, kalapuikkoa ja ranskalaista, äiti ei mikään kokki (omien sanojensa mukaan), kaaottinen koti, jossa tuskin paljon synttärijuhlia mahtui pitämään.

Mikä oli lasten rooli Annelin virtuaalitodellisuudessa? Tapa pitää Jukka itsellään vai tapa pitää itsensä pois työelämästä? Muita vaihtoehtoja minun on kaiken jälkeen vaikea kuvitella.

En ole lainkaan tuohon perhekerhosivustoon tutustunut, kun se ei mielestäni mihinkään mitenkään liity. Onpahan vaan olemassa. Kummastelen miten Tara viestittää sen edustavan ja sisältävän jotakin hillitöntä pornokeskustelua, rietastelua ja tapojen turmellusta ja sinä pullantuoksuista ydinperhemaailmankuvaa. Käyttekö te samalla sivustolla ollenkaan.

Arvostan sitä, ettei Anneli vaihtanut miestä kuin sukkaparia, lapsilla yksi isä ja äiti.

[Elizzza]

Kaikki aineisto pitää ottaa esiin jotta kokonaiskuva hahmottuu. Miksi jotain kuten p-kerho pitäisi jättää huomiotta?
Näin voi myös ennakoida tulevia siirtoja, kun pelitaktiikka on tuttu. Jukan ja Annelin vertailu on myös hedelmällistä. Jukka lienee ollut suorasukaisempi? Manner tekee vain työtään joten ei hänestä sen enempää.

[annaanna]

Mitä. Miksei työtätekeviä oteta huomioon. Kuuluvathan hekin aineistoon ja paljon onkin aineistoa Mannerista. Myös Tannerista.

Vaatetus kertoo paljon ihmisestä, myös se kuuluu aineistoon. Miksei kukaan ole analysoinut kodintekstiilejä. Ne nyt varsinkin paljon kertoo. Punainen lakana. Minkälainen ihminen valitsee punaisen lakana.

Kokonaiskuvan muodostumiseen, Anneli Auerin totaaliseen liittymättömyyteen miehensä surmaan, en ollenkaan tarvinnut perhekerhoon tutustumista. Ihan muista seikoista kokonaiskuvan muodostin.

[Elizzza]

Tämä lakana-asia on jäänyt minulta sivuun, hyvä kun tuli esiin näin. Kodin tekstiilit kertovat paljon, kuten verhot. Jos verhot ovat aina kiinni, se kuvaa eristymistä ulkomaailmasta.

[huppuhiiri]

Tämä lakana-asia on jäänyt minulta sivuun, hyvä kun tuli esiin näin. Kodin tekstiilit kertovat paljon, kuten verhot. Jos verhot ovat aina kiinni, se kuvaa eristymistä ulkomaailmasta.

Voi hyväisä mitä päätelmiä, tää oli kyllä kuukauden paras.

Minulla on kaikissa ikkunoissa verhot joita ei koskaan avata. Olen ekstrovertti rasitukseen saakka ja osallistun viikoittain erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, kyläilen itse ja minulla kyläilee paljon ystäviä. Vaikuttaisi siis siltä, että en ole millään muotoa ulkomaailmasta eristäytynyt.

Verhot ovat kiinni, koska ne ovat läpinäkyviä, ts. päästävät valoa sisään, mutta toimivat kaupunkiympäristössä näköesteenä kumpaankiin suuntaan. Naapureilla ei ole suoraa sihtiä kotiini ja toisaalta minun ei tarvitse tuijotella vastapäisiä seiniä ja ikkunoita.

EDIT/lisäys: mulla on myös fuksianpunainen lakana sängyssäni, apua! Ja toinen, kirkkaanpunainen, kaapissa. Apua apua, lienen murhaaja-ainesta?!?

EDIT/2. lisäys: kirkaanpunainen lakana on lahja äidiltäni, uuuh, onko äitini siis jotenkin kieroutunut ja hänkin potentiaalinen murhaaja? Onko kyseessä viesti? Selvitänkö sen jos vaikka käännän lakanan väärinpäin?

[Tarantula]

Miksi lapset äidin nimellä parisuhteessa, kysymys yleisellä tasolla.

Sukunimellä vai tarkoitatko etunimipolitiikkaa?

Joo, olen minäkin miettinyt että miksi joillain ihmisillä on hinku antaa lapsille nimet jotka alkavat samalla kirjaimella tai ovat muuten "sarjatuotantoa" tai jopa riimittelevät keskenään. Kai se on joistain ihmisistä söpöä että sisarussarjalla on myös etunimisarja. Mutta en ole siitä mitenkään sen kummempia päättelyketjuja vetänyt koska sen verran paljon tuolla logiikalla nimettyjä sisaruksia on.

En tiedä onko lapsilla äidin sukunimi, etunimet vain tiedän. Siinäkään ei mielestäni ole nykyaikana mitään outoa. Monet valitsevat lapselle "kivemman" kuuloisen sukunimen. Jos toisella on hieno sukunimi ja toisen sukunimi on tavis niin lapsi saa sen hienomman sukunimen. Ottaahan nykyään monet miehet naisen sukunimen ja moni pitää tyttönimen.

Sukunimen määräytymiselle voi olla laillisetkin perusteet. Ensimmäinen tytär syntyi kun Auer oli toisen miehen kanssa liitossa. Jos lapselle on tällöin annettu Annelin sukunimi ja myöhemmin huoltajuussuhteet laillisesti korjattu siten, että Jukka on vanhimman lapsen isä niin lain mukaan nuorimmillakin lapsilla pitää olla sama sukunimi.

[Harpo]

Tunnistan tästä HS:n tiedetoimittajan kolumnista Anneli Auerin, mutta vielä paremmin tunnistan tuolta toisesta ääripäästä todella monta tämän palstan kirjoittajaa.

Miksi et itke, Anneli Auer?
2.9.2013 10:23 2
Jani Kaaro
Syyttäjä on ihmetellyt, miksi miehensä surmaamisesta syytetty Anneli Auer vaikutti kuulusteluvideolla niin kovin tunteettomalta. Asiasta lukiessani jostakin tulvahti tunne, että olen nähnyt tämän ennenkin.

Tosiaan, kun prinsessa Diana oli kuollut vuonna 1997, Englannissa keskusteltiin moralisoivaan sävyyn kuningattaren tunteettomuudesta. Kaikkien huulille nousi kysymyksiä: Miksi kuningatar ei näytä tunteitaan? Miksi hän ei voisi pusertaa ihmisten tyydytykseksi edes yhtä ainoaa kyyneltä?

Nämä toivomukset – vai sanoisinko peräti vaatimukset – julkisista tunteiden osoituksista ovat yhteiskunnallista myrkkyä nimeltä sentimentalismi.

Monet ihmiset ajattelevat, että kyse on vain viattomista empaattisista reaktioista. Mutta katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Lähden jo toistamiseen Cambridgen yliopiston professori Simon Baron-Cohenin ajatuksesta, jossa ihmiset jaetaan systematisoijiin ja empatisoijiin. En osaa sanoa, onko Baron-Cohenin teoria oikea, mutta se tarjoaa metaforan, jolla pääsemme asian ytimeen.

Systematisoijat haluavat ymmärtää, miten järjestelmät toimivat – olivat nuo järjestelmät sitten auton moottoreita, tietokoneohjelmia tai tanssiaskeleita. Empatisoijat puolestaan ovat enemmän kiinnostuneita siitä, miten ihmismielet toimivat: mitä ne tuntevat ja ajattelevat.

Suurimmalla osalla meistä on todennäköisesti sekä systematisoijien että empatisoijien ominaisuuksia, mutta olemme myös tavallisesti kallellamme jompaankumpaan suuntaan.

Baron-Cohen on pohtinut mitä tapahtuu, jos nämä ominaisuudet lyövät yli. Toisin sanoen, mitä jos sinussa on liian paljon systematisoijaa ja liian vähän empatisoijaa?

Baron-Cohen on ehdottanut, että tämä on se tapa, jolla autismin kirjon sairaudet syntyvät. Autistit ovat Baron-Cohenin teoriassa übersystematisoijia – he voivat viettää loputtomasti aikaa lukemalla kalentereita, mutta eivät ole kiinnostuneita ihmisistä.

Mutta entäpä toisinpäin: jos sinussa on liian vähän systematisoijaa ja liikaa empatisoijaa. Empatia on määritelmällisesti kykyä tuntea toisen tunteet omassa itsessään. Mutta jos empatiaa on liikaa, et ainoastaan tunne toisen tunteita – sinä hukut niihin.

Psykologit ovat viime vuosina havahtuneet siihen tosiasiaan, että perimmäinen syy monien inhimillisten ongelmien takana on yliempatisointi. Yliempaattiselle ihmiselle toisten ihmisten tunteet ovat niin tärkeitä, että hän kadottaa itsensä niihin.

Hänet tunnistaa seuraavanlaisista puheista: "Olen elänyt koko elämäni toisille ihmisille." "Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut omaa elämää." "En voi jättää häntä, sillä hän tarvitsee minua."

Eräs yliempatian ikävistä piirteistä on se, että se tekee ihmiset sokeiksi omalle toiminnalleen. Heidän tarpeensa auttaa ja lieventää toisen kärsimystä on niin suuri, etteivät he huomaa, vaikka he itse asiassa pahentaisivat tilannetta.

Jos olette lukeneet joskus uutisen henkilöstä, joka elää kahdensadan kissan kanssa, ja kissat ovat hukkua omaan saastaansa, voitte olla varmoja, että X on yksi empatiaan sairastuneista. Auttamisen tarve sokaisee hänet siltä tosiasialta, etteivät hänen auttamisen kykynsä riitä huolehtimaan kissoista.

Samalla tavalla läheisriippuvaisissa suhteissa yliempaattiset ihmiset voivat sitoa kumppaninsa yhä syvemmälle riippuvuuteen. Koska he haluavat auttaa niin kovasti, he eivät näe, että heidän hyysäämisensä vain estää kumppania riuhtaisemasta itseään itsenäiseen kasvuun ja vastuuseen.

Kun nyt tässä vaiheessa olen toivottavasti osoittanut, että liiallinen empatia on epäterveellistä, haluaisin sanoa jotakin sen yhteiskunnallisesta puolesta.

Usein nimittäin kuulee sanottavan, että empatiaa tarvittaisiin enemmän ja lapsia pitäisi kasvattaa empaattisuuteen. Näin voi ollakin, en sitä vastusta, mutta huomatkaa, että maailmamme ei todellakaan ole empatiaa vailla.

Avaa vain televisio, radio tai naistenlehti, niin ja se syöksyy silmille.

Miltä nyt tuntuu kun putosit BB:stä? Miltä tuntui pudottaa 20 kiloa? Miltä tuntuu olla sinkku? Miltä tuntuu tulla jätetyksi? Miltä tuntuu olla transseksuaali? Katsokaa, minä itken televisiossa – itkekää minun kanssani!

Media on ikkuna, josta me katsomme maailmaa, mutta tuo ikkuna tarjoaa yhä useammin vain yhden ainoan näkymän ja se on miltä-se-tuntuu. Kaiken on tunnuttava joltakin ja tuo tuntuminen on näytettävä toisille. Ei edes Englannin kuningatarta vapauteta tästä sentimentalismin imperatiivista.

Tällä kaikella on yhteiskunnalliset vaikutuksensa.

Kun ymmärtämisestä tulee pelkkää samaistumista, se vaikuttaa siihen, miten lähestymme yhteiskunnallisia kysymyksiä. Hyvä esimerkki tulee Pennsylvanian yliopiston professorin Jonathan Baronin tutkimuksesta, jossa selvitettiin ihmisten reaktioita hypoteettiseen rokotetutkimukseen.

Tutkimuksessa ihmisille kerrottiin kehitteillä olevasta rokotteesta, jonka testaaminen oli aiheuttanut yhden lapsen kuoleman. Tämän jälkeen ihmiset saivat päättää, millä tavalla rokoteyhtiötä pitäisi rangaista. Ensimmäiselle ryhmälle kerrottiin, että jos yhtiötä rangaistaan korkealla sakolla, se työskentelisi kovemmin tehdäkseen rokotteesta turvallisemman. Toiselle kerrottiin, että jos yhtiötä rangaistaan korkealla sakolla, se heikentää yhtiön halua jatkaa rokotteen kehittämistä, ja se johtaa vielä useampien lasten kuolemaan, koska rokotteelle ei ole vaihtoehtoa.

Tulokset osoittivat, että oli skenaario kumpi vain, ihmiset halusivat lähinnä kostoa. He samaistuivat niin voimakkaasti uhriin ja hänen omaisiinsa, että yhtiötä oli rangaistava korkeimmalla mahdollisella sakolla.

Sillä ei nähtävästi ollut väliä, että toisessa skenaariossa kostopäätös tuotti vielä enemmän lapsikuolemia.

Toinen kuvaava esimerkki tulee Sandy Hookin alakoulusta, jossa Adam Lanza ampui kaksikymmentä lasta ja kuusi aikuista. Tapahtuman jälkeen niin valtava määrä amerikkalaisia halusi osoittaa empatiansa, että Newtownin kaupunki oli hukkua kortteihin, piirustuksiin, pehmoleluihin ja krääsään. Kaupunki joutui rekrytoimaan kahdeksansataa vapaaehtoista käsittelemään lahjoituksia ja he vetosivat julkisesti, etteivät ihmiset lähettäisi mitään.

Se ei auttanut eikä hyödyttänyt ketään, paitsi lähettäjien tarvetta ilmaista empatiaansa.

Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

[Polly]

Perhekerhon sivusto on outo ja karsea. Kukaan äiti saatikka isä ei sieltä mitään neuvoja etsi. Tieto on väärää ja tällä hetkellä tietysti vanhentunutta. Keskustelufoorumilla havaittavissa että yksi ihminen aloitellut erilaisia keskusteluketjuja. Typeriä nekin. Eli sivusto on outo. Vaikka sen tekijä ei olisi syyllistynyt mihinkään, sivusto on silti outo ja perverssi.
Perverssin siitä tekee kuvitus. Äiti on omat lapsensa uhrannut sivuille synnytystä myöten. Normaalijärkinen ihminen ei tuollaista tee, niin kuvottavaa se on. Näköjään koulutuskaan ei tee ihmisestä sivistynyttä.
AAn kodin kuvaus ei ole liioiteltu. Sen sinetöi jossakin kuvauksessa kerrottu, sanatarkkaa muotoa en muista: nuhjuiset vuodevaatteet joita ei ollut vaihdettu kuukausiin ja hiirenpapanat. Hiiriä tulee sisälle kun ei vie roskia roskikseen ja ruokaa on siis niille saatavilla kätevästi sisätiloissa. Lakanat vaihdetaan vähintään joka toinen viikko, tyynyliina joka viikko sekä tarpeen mukaan useammin. Kyllä kodissa on havaittavissa äidin sairaustila. Puolison ammatti kertoo sen, että ei ole ehkä kehdannut pyytää ulkopuolista apua. On varmasti tiennyt mitä siellä kotona tapahtuu, mutta on joko a)itse ollut toiminnassa mukana tai b)ei ole järkytykseltään pystynyt ymmärtämään pikaista avun tarvetta tai c)ei ole yksinkertaisesti kehdannut pyytää ulkopuolista apua eli täyttä interventiota perheelleen.