Huom. ei tähän ketjuun mitään muita katoamistapauksia kuin ne, mitä tänne laitan.
Kadonneet: Christopher ja Peggy Lerch
Christopher Lerch
Peggy Lerch
Epäilty: William Wickline
William Wickline
William Wickline syntyi marraskuun 15. päivänä vuonna 1952 keskiluokkaiseen perheeseen Reynoldsborgiin, Columbuksen itäpuolelle, Ohioon. Nuorena 190-senttinen Wickline menestyi koulussa ja oli lahjakas urheilija, joka kuului koulun painijoukkueeseen. Hänet pidätettiin ensimmäisen kerran julkijuopottelusta vuonna 1969, jolloin hän oli 17-vuotias. Myöhemmin hän murtautui apteekkeihin, toimi parittajana ja johti huumetaloa. Hän ei koskaan kantanut asetta murron aikana välttääkseen syytteet aseistetusta ryöstöstä, joka oli laissa törkeä rikos ja johti suurempaan rangaistukseen. Vuosien 1969 ja 1985 välillä Wickline pidätettiin ainakin yhdeksän kertaa. Hän istui tuomioitaan Columbuksen, Mansfieldin, Chilliconthen, Orientin ja Londonin vankiloissa. Hän teki yleensä sopimuksen syyttäjän kanssa ja myönsi syyllisyytensä välttääkseen pidemmät tuomiot.
Eräs poliisi on sitä mieltä, ettei Wicklinea haitannut lainkaan vankilaan palaaminen. Hän saattoi vankilassa keskittyä erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin kuten painonnostoon. Wicklinen korkea älykkyys erotti hänet muista rikollisista.Yhden vankilatuomion aikana hän suoritti collegekursseja ja sanoi haluavansa psykologiksi. Hän oli mieltynyt veitsiin ja työskenteli vankilan teurastamolla, jossa hän oppi taitavaksi lihanleikkaajaksi.
Vuonna 1978 tai 1979 Tory Gainer, joka oli mukana laittomassa uhkapelitoiminnassa Ohion keski- ja kaakkoisosissa, katosi. Hänestä ei koskaan tehty katoamisilmoitusta. Columbuksen poliisi sai tiedon, että Gainer olisi surmattu, ja hänen ruumiinosiaan oli viety eri kaatopaikoille.
Vuonna 1979 West Virginian osavaltion Parkersburgissa asunut paikallinen huumekauppias, Charles Morgan Marsh, löytyi kuolleena kodistaan. Marshin kädet oli laitettu käsirautoihin, ja hänet oli kuristettu puhelimen johdolla, minkä jälkeen hänen päänsä oli katkaistu. Ruumis oli sängyllä. Marshin katkaistu pää oli laitettu sängyn viereiselle yöpöydälle. Asunto oli pengottu ylösalaisin, ja näytti siltä kuin asunnosta olisi etsitty rahaa. Marshin patjan alta löytyi 30 000 dollaria.
Charles Marshin talo
Sänky, josta Marsh löytyi
Yöpöytä, josta Marshin pää löytyi
Yöpöydän alta
Vaaka, josta löytyi kokaiininjäämiä
Lokakuussa 1983 14-vuotias Columbuksen kaupungin itäosassa Ohiossa asunut Tony Muncie katosi. Hänen ruumiinsa löytyi moottoritien varrelta Delawaren piirikunnasta, Ohiosta. Häntä oli puukotettu selkään, ja hänen käsivartensa oli katkaistu olkapäistä ja kainaloista. Hänen jalkansa ja päänsä oli osittain katkaistu irti muusta ruumiista.
Elokuun 14. päivänä vuonna 1982 28-vuotias Christopher ja hänen vaimonsa, 24-vuotias Peggy Lerch, juhlivat William Wicklinen luona Wicklinen ja tämän tyttöystävän, Theresa Kempin, kanssa. Juhlat olivat jatkuneet lähes kaksi päivää, ja seurue oli siirtynyt Lerchien talolta Wicklinen luokse. Juhlat jatkuivat alkoholin ja kokaiinin käytön merkeissä elokuun 14. päivänä.
Elokuun 15. päivän aamuna Wickline ja Christopher Lerch alkoivat riidellä 6000 dollarin huumevelasta, jonka Christopher oli Wicklinelle velkaa. Riidan aikana Christopher sanoi, että hänellä oli ollut seksisuhde Theresa Kempin kanssa. Christopherin ja Wicklinen riita vaikutti kuitenkin olevan ohi yhtä nopeasti, kuin se oli alkanutkin. Wickline meni yläkertaan ja huusi pian Christopheria auttamaan tukkeutuneen viemärin korjaamisessa, ja Christopher meni yläkertaan. Kun Christopher katsoi viemäriä, Wickline viilsi hänen kurkkunsa auki. Hän jätti Christopherin ruumiin kylpyammeeseen.
Christopherin tyttöystävä, Peggy Lerch, oli nukkumassa makuuhuoneen sängyssä. Wickline käski Theresaa pitämään Peggyn jaloista kiinni. Kun Theresa piti Peggyn jaloista, Wickine kuristi tämän köydellä. Tämän jälkeen William palasi yläkertaan, ja kun Theresa meni sinne, hän näki Wickline pitelevän Christopherin katkaistua päätä käsissään. Pariskunta paloitteli ruumiit ja laittoi ruumiiden osia roskakoreihin ympäri kaupunkia. Ruumiinosia ei löytynyt, mutta poliisi löysi verta Wicklinen kylpyammeesta, ja ihmisen kudoksia löytyi Wicklinen 40-senttisestä kääntöveitsestä. Molemmat Lerchit olivat olleet mukana huumekaupassa.
Wickline oli palkattu surmaamaan huumekauppias Charles Morgan Marsh. Poliisien saaman tiedon mukaan Wickline oli surmannut 14-vuotiaan Tony Muncien, koska tämä oli kieltäytynyt lähtemästä pois apteekista, jonka Wickline oli aikonut ryöstää. Wickline on epäilty Muncien ja Gainerin murhissa.
William Wickline noin vuonna 2004
Wickline vakuutti syyttömyyttään Lerchien surmissa. Hänet tuomittiin niistä kuoleman ja teloitettiin vuonna 2004. Lerchien ruumiita ei ole koskaan löydetty.
Lähteet: Charley Project, Clark County Prosecutor, Cold Case Files, Murderpedia
Kadonneet: Charles Edward Collingwood, Kipling R. Hess III ja Keith Dean Fleming
Epäilty: John Rodney McRae
John McRae kasvoi Detroitin suurkaupungin St. Claire Shoresin kaupunginosassa Michiganin osavaltiossa. 15-vuotias John oli vanttera lukiolaispoika, joka oli koulunsa jalkapallojoukkueen vaihtopelaaja. Hänellä oli tapana ajella kavereidensa kanssa varastetuilla autoilla ja veneillä.Boys have a way of disappearing around John McRae.
John Swickard – Free Press
Syyskuun 9. päivänä vuonna 1950 8-vuotias Joey Housey oli Jeffersonissa leikkimässä auton ajovalolla, joka oli lähivaloumpio, jossa oli linssi, heijastin ja hehkulanka. Se oli tuolloin verrattain uusi keksintö. Joey ei palannut kotiin lounaaseen mennessä, minkä jälkeen häntä alettiin etsiä.
23. syyskuuta Joeyta etsittiin Jeffersonissa sijaitsevalta tyhjältä tontilta, jota kutsutaan Martin Drainiksi. Tontilla kasvoi pitkää heinää, ja lapset käyttivät sitä piilopaikkana ja teinit alkoholin nauttimis- ja kuhertelupaikkana. Tutkiessaan maata Martin Drainilla yksi etsijöistä istuutui levähtämään rikkoutuneen jalkakäytävän betonilaatan päälle. Katsoessaan alas hän näki osan lapsen oikeasta käsivarresta mudassa. Käden keskisormessa oli hopeinen partiolaisten sormus. Joey oli löytynyt. Hänen kurkkunsa oli viilletty auki partaveitsellä. Myös pojan sukupuolielimiä oli viillelty.
John McRae asui Madison-kadulla noin 600 metrin päässä Martin Drainilta. Hänen äitinsä oli Joeyn tarhan opettaja. John osallistui Joeyn etsintöihin vapaaehtoisena. John kertoi isälleen, että hän oli nähnyt unta, jossa hän oli saattanut tappaa Joeyn. Johnin isä vei Johnin järven rannalle ja käski uida pimeyteen ja olla palaamatta koskaan takaisin, jos hänellä oli mitään tekemistä Joeyn surman kanssa. John sukelsi veteen mutta hän ui takaisin rannalle ja lähti pakoon sukulaistensa luo Kanadaan. Pakomatka jäi lyhyeksi. John pidätettiin pian, ja hän tunnusti Joeyn murhan. Hän sanoi jättäneensä Joeyn ruumiin ensin näkyville mutta palanneensa takaisin ja haudanneensa sen ja peittäneensä sen 35-kiloisella betonilaatalla. Viikko Joeyn surman jälkeen John oli juonut alkoholia kavereidensa kanssa samalla tontilla, jossa Joeyn ruumis oli. John tuomittiin Joeyn murhasta elinkautisen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Psykiatri Richard Nordlund tutki Johnia vankilassa, ja John kertoi hänelle jääneensä kiinni, koska ei ollut pitänyt suutaan kiinni.
”En ajatellut tapahtunutta ja nukuin hyvin sen jälkeisen yön”, John sanoi.
Nordlundin lausunnon mukaan John ei tuntenut syyllisyyttä eikä katumusta, mutta hän oli kuntoutettavissa. Vuoden 1971 lopulla Michiganin kuvernööri William Milliken muutti Johnin tuomion elinkautiseksi, josta oli mahdollisuus päästä ehdonalaiseen. John ei ollut syyllistynyt rikkeisiin vankilassaoloaikanaan, eikä häntä pidetty uhkana yhteiskunnalle. Helmikuun 2. päivänä vuonna 1972 John vapautettiin 20 vankeusvuoden jälkeen. Saman vuoden elokuussa John meni naimisiin ja tammikuussa 1974 hän sai pojan.
Vuonna 1975 McRae sai töitä vanginvartijana Floridan osavaltiosta. Vuonna 1976 John siirtyi töihin Brevardin nuorisovankilaan ja muutti perheensä kanssa asumaan Brevardin piirikuntaan, Floridan rannikolle.
Keith Dean Fleming
13-vuotiaan Keith Fleming asui Brevardin piirikunnassa, Floridassa vuonna vanhempiensa ja veljensä kanssa vuonna 1977. Hän kävi usein Cocoa Beach Pierissä samalla rannalla, jossa John McRae kävi usein katsomassa surffaripoikia. Huhtikuun 28. päivänä 1977 hänen vanhempansa ajoivat hänet hänen tyttöystävänsä luo Cocoa Beachille- Keith lähti myöhemmin asunnolta tyttöystävänsä kanssa. He ajoivat ensin tyttöystävän pyörällä Osceola-kadun päähän valtatielle asti. Keith jäi kyydistä ja sanoi yrittävänsä liftata kotiin. Keithiä ei ole nähty koskaan sen jälkeen.
Kipling Hess
12-vuotias Kipling R. ”Kip” Hess III asui Merritt Islandilla, Floridassa vuonna 1979. Hän harrasti partiota. Maaliskuussa 1979 hän oli partioryhmänsä kanssa karnevaaleilla, jonne he olivat päässeet vastineeksi karnevaalien siivoustöissä auttamisesta. Kip oli pienikokoinen poika, ja muut pojat kiusasivat häntä karnevaaleilla. John McRae työskenteli karnevaaleilla turvamiehenä. Hän laittoi poikansa Martinin kaveeraamaan Kipin kanssa. Maaliskuun 27. päivän aamuna 1979 Kip lähti kouluun Merrit Islandilla. Hän ei saapunut tunneille, eikä häntä ole nähty koskaan sen jälkeen. John McRae oli vapaaehtoisten joukossa etsimässä Kipiä.
Charles Edward Collingwood
20-vuotias Charles Edward “Eddy” Collingwood istui tuomiota Brevardin vankilassa, Sharpesissa, Floridassa vuonna 1979. John McRae oli vanginvartija samassa laitoksessa. Muut vankilan työntekijät syyttivät Johnia seksisuhteesta Collingwoodin kanssa. John kielsi suhteen ja sanoi Collingwoodin olevan vasikka, joka kertoi hänelle muiden vankien puuhista. Vankilaviranomaisten mielestä miehillä kuitenkin oli suhde, ja Collingwood uhkasi Johnia suhteen paljastamisella. Joulukuun 12. päivänä 1979 Charles Collingwood karkasi vankilasta. Häntä ei ole nähty koskaan sen jälkeen.
Poliisi epäili John McRaen auttaneen Collingwoodia pakenemaan ja ajaneen pakoautoa. Poliisi löysi Kipling Hessin katoamisilmoituksen teipattuna Johnin työpaikan lukolliseen säilytyskaappiin. Vuonna 1980 poliisi kuulusteli Johnia Brevardin piirikunnan poikien katoamisista, jonka jälkeen John muutti nopeasti pois Floridasta. Kierreltyään eri osavaltioissa John perheineen muutti Harrisoniin, Michiganin osavaltioon. McRaet asuivat siellä ränsistyneellä maatilalla ja kasvattivat angoaravuohia. John ujuttautui poikansa Martinin kautta partiolaisten ja 4-H-kerhon toimintaan.
Randy Ray Laufer
Syyskuun 15. päivänä 1987 Johnin naapuri, 15-vuotias Randy Ray Laufer, katosi. Poliisi piti Lauferia karkulaisena, eikä häntä etsitty aktiivisesti. Myöhemmin Brevardin piirikunnan poliisit soittivat Floridasta Claren piirikunnan poliiseille Michiganiin ja kysyivät, oliko Claren piirikunnasta kadonnut poikia. Sen jälkeen poliisit menivät McRaen kotiin kuulustelemaan häntä Randyn Lauferin katoamisesta. John McRae lähti kiireesti pois Michiganista sen jälkeen ja muutti Arizonaan. McRaen muuton jälkeen poliisit löysivät Randy Lauferin katoamisilmoituksia roskakorista McRaen tilalta. ¨
Elokuisena iltapäivänä 1997 John McRaen entinen naapuri, Vicky Hudson, pyysi työmiestään, Clihnton Gooderowta, kaivamaan kuopan kaivinkoneella ja kaatamaan McRaen entisen tilan sementtiaidan tiilet siihen, koska aita oli vaarallinen hänen hevosilleen, jotka törmäilivät siihen. Goodenow aloitti työt mutta palasi pian kolkuttamaan Hudsonin ovelle. Hän oli löytänyt Randy Lauferin ruumiin. Lauferia oli puukotettu useita kertoja alaselkään, kaulaan ja lantioon.
John McRaeta syytettiin Lauferin murhasta ja hänen poikaansa, Martin John McRaeta, avunannosta murhaan. John McRae tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Lauferin murhasta, mutta Martinin syytteet hylättiin, koska hän oli vasta 13-vuotias tapahtuman aikaan. Korkein oikeus kumosi McRaen tuomion ja määräsi hänelle uuden oikeudenkäynnin. Vuonna 2005 hänet tuomittiin uudelleen elinkautiseen. McRae on ainoa epäilty Keith Flemingin, Kip Hessin ja Charles Collingwoodin katoamisissa.
Brevardin piirikunnan henkirikostutkija Gary Harrellin mielestä John McRae nautti nähdessään uhrien vanhempien tuskan, kun hän osallistui vapaaehtoisena uhrien etsintöihin. Poliisin mukaan McRae oli sadistinen psykopaatti, joka sai seksuaalista mielihyvää kontaktista uhriensa ruumiiden kanssa. McRae kuoli pian tuomionsa jälkeen kesäkuun 28. päivänä vuonna 2005.
Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://www.latimes.com, http://www.michigan.gov, http://jacksonville.com, http://www.prodeathpenalty.com, Free Press
Kadonneet: Deborah Meyer, Carlene Brown, Cinda Leann Pallett, Charlotte Kinsey ja Sharon Baldeagle
Epäilty: Royal Russell Long
Carlene Brown
19-vuotiaat ystävykset, Carlene Brown ja Christy Gross, kävivät Little Britches Rodeossa Rawlinsissa, Wyomingissa heinäkuun 4. päivänä 1974, jonka jälkeen molemmat katosivat. Yhdeksän vuotta tyttöjen katoamisen jälkeen lokakuussa 1983 Grossin ruumis löytyi Sinclairin eteläpuolelta, Wyomingista. Hänet oli surmattu kahdella voimakkaalla päähän kohdistuneella iskulla. Brownia ei ole koskaan löytynyt.
14-vuotias Deborah Meyer lähti kotoaan Rawlinsista, Wyomingista elokuun 4. päivänä 1974 aikomuksenaan kävellä paikalliseen elokuvateatteriin. Meyr ei palannut kotiin, eikä hänestä ole mitään havaintoja tämän jälkeen.
Cinda Leann Pallett
Charlotte June Kinsey
13-vuotias Cinda Leann Pallett harrasti softballia ja odotti koulun baseball-joukkueen karsintoja vuonna 1981. Hän oli ostanut liput Van Halenin lokakuussa 1981 järjestettävään konserttiin. Saman ikäinen Charlotte June Kinsey harrasti runoutta ja rullaluistelua. Syyskuun 26. päivänä 1981 Cinda Pallett ja Charlotte Kinsey menivät messuille Oklahoma State Fairgroundsiin. Charlotte soitti kotiin ja kertoi vanhemmilleen, että hänelle ja Cindalle oli tarjottu työtä messuilla pehmolelulastin purkajina.
Cowboyvaatteisiin pukeutunut 40-50-vuotias mies oli tarjonnut työtä myös kahdelle pojalle, jotka olivat Cindan ja Charlotten seurassa. Hän oli luvannut nuorille 5 dollaria tunnilta. Mies kyyditsi Cindan, Charlotten ja pojat parkkipaikalle, antoi pojille 10 dollraia ja käski heidän odottaa sieltä. Sitten hän ajoi pois Cindan ja Charlotten kanssa, eikä heitä ole nähty koskaan sen jälkeen.
Cindan ja Charlotten katoamisen jälkeen parkkipaikalta, jossa heidät viimeksi nähtiin, löytyi keltainen nimikyltti, jossa oli messuilla pellenä esiintyneen 36-vuotiaan Donald Michael Coreyn nimi ja kuva. Corey sia syytteet tyttöjen sieppauksesta, mutta syytteistä luovuttiin pian niiden nostamisen jälkeen, koska Corey pystyi todistamaan olleensa Dallasissa, Texasin osavaltiossa syyskuun 26. päivänä, jolloin tytöt siepattiin.
29. syyskuuta 1981 kaksi 16-vuotiasta tyttöä, Sherlyn Vaughn ja Susan Thompson, lähtivät messuille Oklahoma State Fairgroundsiin. He katosivat samana päivänä. Heidän autonsa löytyi valtatien risteyksestä kaupungin itäpuolelta läheltä Newallaa. Avaimet olivat virtalukossa, mutta tytöistä ei näkynyt jälkeäkään, eikä heitä ole nähty koskaan sen jälkeen.
Sharon Baldeagle
12-vuotiaan Sharon Baldeaglen äiti kuoli vuonna 1984. Vähän sen jälkeen Sharon karkasi puolipukeisena kotoaan Hot Springsistä, Etelä-Dakotasta syyskuun 18. päivänä 1984 16-vuotiaan ystävänsä kanssa. Sharon ei ollut koskaan ennen karannut kotoaan. Sharon ja hänen ystävänsä olivat molemmat intiaaneja ja asuivat Hot Springissa. Sharonin ystävä oli hoikka ja sievä tyttö.
Tytöt liftasivat Casperiin, Wyomingiin, kun rekkakuski poimi heidät kyytiinsä. ”Haen teille vähän ruokaa ja vien teidät kotiini, jossa voitte vähän siistiytyä”, mies sanoi heille. Mies vei heidät kotiinsa Evansvilleen, Wyomingiin ja antoi heille ruokaa. Sen jälkeen mies tarjosi heille 100 dollaria seksistä. Sharonin ystävä sanoi, etteivät he olleet sellaisia naisia, ja molemmat kieltäytyivät tarjouksesta. Mies uhkasi tyttöjä aseella, sitoi heidät henkareilla ja pahoinpiteli ja raiskasi Sharonin ystävän. Sen jälkeen Sharonin ystävä pääsi pakoon miehen naapurin luo. Naapurin luona hän kuuli miehen lava-auton poistuvan paikalta. Kun poliisi tuli paikalle, mies ja Sharon olivat kadonneet.
Mies oli rekkakuski Royal Russell Long, joka oli syyllistynyt raiskauksiin ja sieppauksiin vuodesta 1967 lähtien. Long saatiin kiinni Albuquerquessa, New Mexicossa vuonna 1985.
Vuonna 1981 Longin entinen lanko oli antanut hänestä vinkin poliisille Charlotte Kinseyn ja Cinda Pallettin katoamisissa. Long oli ollut Oklahoma Cityssä Charlotten ja Cindan katoamispäivänä, ja kaksi todistajaa oli tunnistanut hänet mieheksi, joka tarjosi tytöille työtä lelulastin purkajina. Longin Oklahomasta vuoden 1981 syyskuun 26-28. päiviksi vuokraaman Pontiac Grand Prix sedanista löytyi hiuksia ja koirien ja kissojen karvoja. Hänen kotoaan löytyi hiustukko. Rikosteknisten tutkimusten mukaan autosta löytyneet hiukset olivat samanlaisia kuin Pallettin hiukset ja autosta löytyneet koiran ja kissan karvat samanlaisia kuin Pallettin lemmikkien. Longin kodista löytynyt hiustukko saattoi testien mukaan olla Kinseyn, mutta testien tulokset olivat epävarmoja. Tutkimukset osoittivat myös, että Longin vuokraaman auton takakontin matossa oli joskus ollut verta. Syyttäjän mukaan Long oli leikannut Kinseyn hiuksia muistoksi surmista.
Syytteet Longia vastaan hylättiin todisteiden puuttuessa. Hän on edelleen pääepäilty Charlotte Kinseyn ja Cinda Pallettiin katoamisissa. Ei ole todisteita, jotka yhdistäisivät hänet Vaughnin ja Thompsonin katoamiseen Oklahoman messuilta. Long on epäilty Deborah Meyerin ja Carlene Brownin katoamisissa ja Christy Brownin murhassa. Long asui Rawlinsissa vuonna 1974 ja työskenteli paikallisilla messuilla ja karnevaaleilla. Long muutti myöhemmin Evansvilleen, Wyomingiin. Hän omisti karting-radan Casperissa, Wyomingissa.
Kun FBI pidätti Longin Sharon Baldeaglen katoamisen jälkeen, hänen autostaan löytyi kaksi pehmolelua: vihreä sammakko ja vaaleanpunainen käärme, jolla oli rusetti kaulassaan. Long sanoi ajaneensa Sharon Baldeaglen Cheyenneen, Wyomingiin ja auttaneensa Sharonia saamaan kyydin rekassa, joka oli matkalla Dallasiin, Texasiin. Hän kertoi, ettei ollut nähnyt Sharonia tämän jälkeen, ja ettei tiennyt tämän olinpaikkaa. Syyttäjät harkitsivat Longin syyttämistä Baldeaglen murhasta mutta päättivät syyttää häntä vain sieppauksesta. Long myönsi syyllisyytensä kahteen sieppaukseen ja yhteen pahoinpitelyyn, ja hänet tuomittiin kahteen elinkautiseen. Hän kuoli vankilassa sydänkohtaukseen 58-vuotiaana vuonna 1993.
Lähteet: http://www.charleyproject.org, The Daily Oklahoman, The Encyclopedia of Unsolved Crimes, Justice for Jack
Kadonnut: David Robert Hursell
Epäilty: Robert Charles Comer
Robert Charles Comer
He's very cunning, he's very intelligent. I also know he was a very nasty guy, but that doesn't change anything ... Rehabilitation was never a factor in this case. You do things that are so bad, we don't care if you're rehabilitated.
Syyttäjä K.C. Scull Robert Comerista
Robert Charles Comer lapsena
Robert Charles Comer kasvoi keskiluokkaisessa perheessä Kaliforniassa. Hänen äitinsä, Patricia Comer, työskenteli laatutarkastajana Silicon Valleyssa ja isä, Charles Comer, oli insinööri teknologia-alan yrityksessä. Comer harrasti lapsena partiota ja kalastusta. Hän oli mukana koulunsa turvallisuuspartiossa ja pelasi amerikkalaista jalkapalloa.
1970-luvun alussa Comer syyllistyi pahoinpitelyyn, murtovarkauteen ja kotirauhan rikkomiseen. Hän keskeytti lukion viimeisenä vuonna mutta sai myöhemmin lukion päättötodistuksen suoritettuaan loppukokeet. 187-senttinen Pritchard meni armeijaan tammikuussa 1975, mutta hänen kautensa armeijassa jäi lyhyeksi, kun armeijaviranomaiset saivat tietää hänen rikosrekisteristään. Comer joutui keskeyttämään sotilaspoliisiksi opiskelun, ja hänet vapautettiin armeijan palveluksesta heinäkuussa 1975.
Vuonna 1976 Comer istui neljä kuukautta vankilassa murtovarkaudesta. Joulukuussa 1978 Comer pidätettiin alle 13-vuotiaan tytön sieppauksesta, raiskauksesta, pahoinpitelystä ja muista rikoksista. Hän teki sopimuksen syyttäjän kanssa, myönsi syyllisyytensä ja sai kuuden vuoden tuomion. Marraskuussa 1979 Comer pakeni kiipesi vankilan aidan yli Soledadissa ja pakeni. Hänet vapautettiin elokuussa 1984 alle kuuden vuoden vankeuden jälkeen. Ehdonalaisen vankeuden päättymisen jälkeen Comer alkoi käyttää metamfetamiinia.
David Robert Hursell
2. tammikuuta 1987 Sacramentossa, Kaliforniassa, asunut panelointityöntekijä, 24-vuotias David Robert Hursell, katosi El Doradon piirikunnasta, Kaliforniasta. Hänestä ei ole havaintoja tämän jälkeen.
2. helmikuuta 1987 tuolloin 30-vuotias Comer ja hänen tyttöystävänsä, 29-vuotias Juneva Willis, ja Willisin 8-vuotias poika, Mitchell E. Huyter ja 10-vuotias tytär, Sarah D. Kentner, saapuivat Burnt Corralin leirintäalueelle Apache-järven lähelle, Arizonaan.
Apache-järvi
Comerin ja Willisin lähelle oli leiriytynyt 43-vuotias Floridasta kotoisin ollut Larry Pritcard. Helmikuun 3. päivän iltana he kutsuivat Pritchardin leiriinsä syömään ja juomaan. Aterian jälkeen noin yhdeksän aikaan illalla Comer laittoi 38-kaliiberisen kiväärinsä Pritchardin korvaan ja ampui. Sen jälkeen hän viilsi Pritchardin kurkun auki, otti tämän taskusta ensihoitajan virkamerkin ja kätki Pritchardin ruumiin puiden alle. Comer ja Willis ajoivat Pritchardin leiriin ja varastivat useita Pritchardin tavaroita ja hänen koiransa.
Lähdettyään Pritchardin leiristä Comer ja Willis ajoivat Chicagosta tulleiden, 19-vuotiaan Tracey Andrewsin ja tämän poikaystävän, 26-vuotiaan Richard Broughtin, leiriin. He olivat tavanneet Andrewsin ja Broughtin aiemmin leirintäalueella ja muistivat, että näillä oli mukanaan pieni määrä marijuanaa. Comer ja Willis menivät leiriin, jossa Andrews ja Brought olivat teltassa, heitä aseella ja sanoivat olevansa Arizonan huumepoliiseja. Comer näytti Pritchardilta varastamaansa virkamerkkiä ja sitoi Andrewsin ja Broughtin johdolla ja ilmastointiteipillä. Comer pakotti Andrewsin autoon ja varasti useita leiriytyjien tavaroita teltasta. Hän lähti ajamaan Andrewsin ja Broughtin autolla, kun Willis seurasi perässä heidän lava-autollaan. Andrews pyysi päästä käymään jossakin vessassa. Comer päästi Andrewsin metsään, meni hänen perässään ja raiskasi hänet.
Kun Andrewsin ja Broughtin autosta loppui bensa, Comer ja Andrews kävelivät takaisin Comerin ja Willisin autoa ajavan Willisin luo, ja Andrews ja Comer jatkoivat matkaa Willisin ajamalla autolla. Matkan aikana Comer ampui Pritchardin koiran. Hän raiskasi Andrewsin vielä kaksi kertaa, toisella kerralla lava-auton hytissä.
Seuraavana päivänä auto juuttui mutaan syrjäisellä tiellä. Kun Comer yritti saada autoa liikkeelle, Andrews lähti karkuun. Comer otti kiväärin mukaansa ja jahtasi naista mutta ei saanut tätä kiinni. Comer palasi autoon ja alkoi itkemään, koska piti kiinnijäämistä todennäköisenä Andrewsin päästyä karkuun. Andrews vaelsi erämaassa ja käveli paljain jaloin noin 15 kilometrin matkan vuoristoisessa maastossa. Lopulta moottoripyöräilijä poimi hänet kyytiinsä. Myös Richard Brought oli päässyt pakoon ja kävellyt Burnt Corrallin leirintäalueelle ja hälyttänyt poliisit paikalle. Poliisit saivat Comerin ja Willisin nopeasti kiinni ja saivat selville, että lava-auto, jota he ajoivat, kuului kadonneelle David Robert Hursellille.
Charles Comerin pidätys
Comerin pidätyskuva
Comeria viedään oikeuteen
Comer todettiin syylliseksi Pritchardin murhaan. Kun hänet haettiin sellistään kuulemaan tuomio, hänet piti taltuttaa korkeapaineisilla vesiletkuilla, pampuilla ja nyrkein lyömällä. Hän yritti puukottaa vartijoita 22-senttisellä pistimellä kamppailun aikana. Hänet vietiin saliin pyörätuoliin sidottuna. Hän oli verinen, juuri ja juuri tajuissaan ja alasti lukuun ottamatta sylissään olevaa pyyhettä.
Comer todettiin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan, kahteen aseelliseen ryöstöön, kahteen törkeään pahoinpitelyyn ja kolmeen raiskaukseen. 81 päivää myöhemmin tuomioistunnossa hänet tuomittiin kuolemaan. Juneva Willis oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen, myöntänyt syyllisyytensä ja todistanut Comeria vastaan. Hänet tuomittiin sieppauksesta vankilaan kahdeksaksi vuodeksi. Hän vapautui elokuun 5. päivänä vuonna 1996.
Seuraavat 13 vuotta Comer vietti vankilassa valmistaen veitsiä ja pistimiä, tapellen vankien ja vartijoiden kanssa ja sytytellen tulipaloja selliinsä. Hän kieltäytyi kertomasta David Hursellin äidille Ginny Diehlille Hursellin katoamiseen liittyviä yksityiskohtia. Comer vaati Diehliä antamaan 6000 dollaria Comerin oikeuskulurahastoon tai ostamaan hänelle useita erilaisia laitteita vastineeksi tiedoista Hursellin katoamisesta, mutta Diehl kieltäytyi tarjouksesta. Hän kieltäytyi myös toisen vangin tarjouksesta murhata Comer 1980-luvun lopulla. 1980-luvun lopulla Diehl esiintyi Comerin rikoksista kertovan elokuvan, Terror in The Night, lopussa ja vetosi yleisöön saadakseen tietoa poikansa katoamisesta.
Vuonna 1999 Comer tunnusti David Hursellin murhan. Comer ja Hursell olivat olleet ystäviä. Hursell oli ollut Comerin ja Willisin kotona, josta Comer ja Hursell olivat lähteneet ajamaan Hursellin lava-autolla. Georgetownissa, Kaliforniassa Comer pakotti Hursellin aseella uhaten ulos autosta ja laittoi hänet käsirautoihin. Sitten hän sitoi Hursellin kengännauhat yhteen ja pakotti hänet kävelemään kanssaan soratietä ja ampui tämän. Comer piirsi kartan paikkaan, jonne hän sanoi jättäneensä Hursellin ruumiin vuonna 1987. Poliisit löysivät paikan ja järjestivät siellä laajat etsinnät, mutta ne eivät johtaneet Hursellin ruumiin löytymiseen. Poliisit sanoivat, etteivät ole varmoja siitä, olisiko Hursellin ruumis säilynyt paikalla niin monta vuotta. He uskovat Comerin olleen rehellinen hänen kertoessaan Hursellin kuolemasta.
Robert Comer noin vuonna 2007
Comer kirjoitti Ginny Diehlille kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi tekojaan. Comer lopetti vetoomuksensa kuolemantuomionsa lykkäämiseksi, ja hänet teloitettiin toukokuussa 2007.
Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://www.clarkprosecutor.org, http://www.prodeathpenalty.org, http://www.phoenixnewtimes.com, Lodi News Sentinel, The Courier, The Prescott Courier
Kadonneet: Dagmar Louise Linton ja Robert Donald Linton
Epäilty: Charles Thurman Sinclair
He was as cold as a snake on a stone.
Poliisin henkirikosyksikön etsivä Pete Piccini Charles Thurman Sinclairista
Charles Thurman Sinclair
Charles Sinclair oli nelihenkisen työväenluokkaisen perheen nuorin lapsi ja kasvoi New Mexicon osavaltion kaakkoisosassa sijaitsevassa Jalissa, jossa oli öljy- ja kaasuteollisuutta. Sinclairin isä kuoli, kun hän oli nuori, ja Sinclairin äiti elättii perheen. Sinclairin äiti omisti kolikkopesulan ja silitti vaatteita maksua vastaan. Charles Sinclair oli koulussa keskiverto-oppilas, joka ei juuri erottunut muista oppilaista.
Sinclair oli pitkään harrastanut kolikoiden keräämistä, kun hän perusti 1970-luvulla kolikkoliikkeen Hobbsiin, 64 kilometrin päähän Jalista. Sinclair käytti omaa kolikkokokoelmaansa kaupankäynnin pohjana. Sinclairin liiketoimet sujuivat hyvin, ja hän laajensi liiketoimintaansa aseiden myyntiin. Hän muutti kauppansa nimen Shooter´s Supplyksi ja palveli asiakkaita, joilla oli varaa ostaa 800 dollarin arvoisista aseista 1000 dollarin hintaisiin metsästyskivääreihin, keräilyaseisiin ja automaattiaseisiin.
Sinclairia pidettiin ystävällisenä ja seurallisena miehenä, joka saattoi puhua kenelle tahansa. Hän ja hänen vaimonsa Debbie, tyttärensä Pam ja poikansa Michael harrastivat kilpa-ammuntaa. Sinclair kävi usein metsästämässä useiden poliisien kanssa, jotka olivat myös hänen asiakkaitaan.
Eräänä iltana vuonna 1985 Sinclairin kauppa paloi. Poliisi tutki paloa tuhopolttona ja Sinclairin mahdollista osuutta siihen, mutta Sinclairia ei syytetty palosta. Pian palon jälkeen Sinclair jätti maksamatta pankkilainamaksunsa. ja velkoja vaati lainan vakuutena olleiden Sinclairin aseiden ulosmittausta. Tuolloin Sinclair perheineen lähti kaupungista. Sinclair oli sanonut läheiselle ystävälleen haluavansa karata pois muutamaksi vuodeksi, ja että hän oli saanut tarpeekseen kuuden päivän työviikoista. Hän sanoi, että hänellä oli tarpeeksi rahaa tonttiin, jossa olisi jonkun verran maa-alaa ja muutamien muulien ja hevosten hankkimiseen. Hän sanoi myöhemmin siirtyvänsä ehkä kiinteistönvälityksen pariin.
New Mexicon osavaltio syytti Sinclairin vaimoa kavalluksesta. Debbie Sinclair ei ollut luovuttanut osavaltiolle 30 000 dollaria, jotka hän oli saanut myytyään kaupan kautta metsästys- ja kalastuslupia.
Tammikuun 27. päivänä 1980 Everettissä, Washingtonissa ryöstettiin antiikkiliike. Sen omistaja David Sutton ammuttiin kuoliaaksi 38-kaliiberisella aseella. 80 000 dollarin arvosta hopeakolikoita vietiin liikkeestä.
Elokuun 28. päivänä 1985 Mishawakassa, Indianan osavaltiossa, ryöstettiin kolikkokauppa, ja sen omistaja Thomas Rohr ammuttiin kuoliaaksi.
Robert Linton
Dagmar Linton
59-vuotias Dagmar Louise Linton ja 62-vuotias Robert Donald Linton asuivat Kalifornian Stocktonissa ja olivat molemmat eläkkeellä piirikunnan töistä. Elokuun 22. päivänä 1986 he olivat matkalla Vancouverin maailmannäyttelynn Vancouveriin, British Columbiaan Kanadaan. He pysähtyivät Hoodin kanaalin kohdalla Naco Westin leirintäalueella, Brinnonissa ja irrottivat asuntovaunun autosta. Sitten he ajoivat lava-autollaan päivämatkalle Mount Bakeriin, Washingtoniin. He eivät palanneet takaisin, eikä heistä ole havaintoja tämän jälkeen.
Mount Baker, Washington
Lintonien lava-auto, harmaa-valkoinen vuoden 1982 Dodge Ram 1500, löytyi samana päivänä hylättynä parkkipaikalta Seattle-Tacoman kansainväliseltä lentokentältä. Auton sisällä oli verta ja hiuksia. Pian Lintonien katoamisen jälkeen suurikokoisen parrakkaan valkoisen miehen oli nähty käyttävän Lintonien luottokortteja. Hän oli ostanut korteilla useita tavaroita, joiden joukossa oli kallis klarinetti.
Marraskuun 1. päivänä 1986 Kalifornian Vacavillessa ryöstettiin Golden Hills Coin Exchange-kolikkoliike, ja sen omistaja Ruben Lucky Williams surmattiin päähän ampumalla.
Heinäkuun 14. päivänä 1987 kolikkokauppias Leo Cashatt surmattiin hänen kolikkoliikkeensä ryöstön aikana Spokanessa, Washingtonissa.
Maaliskuun 12. päivänä 1988 Kansas Cityssä, Missourissa mies tuli LeRoy Hoffmanin omistamaan kolikkoliikkeeseen. Hän oli sanonut olevansa paikallinen maanviljelijä ja oli käynyt liikkeessä monta kertaa aiemminkin. Mies oli sanonut haluavansa myydä kolikkonsa, ja maaliskuun 12. päivänä Hoffman oli sanonut vaimolleen ostavansa mieheltä suuren kolikkokokoelman. Mies ampui LeRoy Hoffmanin kuoliaaksi ja vei kolikkoja usean tuhannen dollarin edestä.
Amanda Teresa Stavik
18-vuotias Central Washington-yliopiston opiskelija Amanda Teresa Stavik oli älykäs ja urheilullinen nuori nainen, joka lenkkeili usein niin sateessa kuin auringonpaisteessakin. Hän pelasi koripalloa ja softballia ja kuului koulunsa yleisurheilujoukkueeseen. Hän oli myös musikaalinen ja soitti saksofonia ja kuului koulunsa soittokuntaan ja jazz-yhtyeeseen.
Marraskuun 24. päivänä 1989 noin kello 13.50 Amanda lähti lenkille. Hän otti mukaansa perheensä saksanpaimenkoiran. Amandan alaston ruumis löytyi kolme päivää katoamisen jälkeen marraskuun 24. päivänä 1989 pussilakanaan käärittynä, noin 5,5 kilometrin päästä hänen kotoaan Nooksack-joen penkalta. Amanda oli raiskattu, ja hänet oli kuristettu.
Toukokuun 4. päivänä 1990 mies tuli Legacy Rare Coins-kolikkoliikeeseen noin kello puoli viisi iltapäivällä. Hän oli käynyt liikkeessä monta kertaa aiemminkin viime aikoina. Hän sanoi olevansa Texasista ja oli esitellyt itsensä Jim Stocktoniksi. Jim vaikutti liikkeen omistajasta, 29-vuotiaasta Kelly Finneganista, kohteliaalta ja ystävälliseltä. Hän sanoi Finneganille haluavansa ostaa tältä kolikoita. Mies vietti liikkeessä kaksi tuntia, mumisi, joka Finneganista kuulosti siltä, kuin hän olisi sanonut ”senkin tyhmä paskiainen”. Mies sanoi sen hiljaa, ja Finnegan kääntyi ja vastasi ”mitä”, jonka jälkeen mies ampui Finnegania päähän pienikaliiberisella aseella. Luoti kimposi Finneganin otsasta, eikä hän loukkaantunut vakavasti. Hän kuitenkin kaatui lattialle ja esitti kuollutta. Ryöstäjä kiersi liikkeessä edestakaisin ja astui välillä Finneganin yli ja kerätessään kultaisia ja harvinaisia kolikoita. Mies peitti Finneganin verholla, ennen kuin poistui liikkeestä mukanaan 60 000 dollarin arvosta kolikkoja.
60-vuotias Montanan osavaltiossa asunut Charles Sparboe oli miljonääri, joka saanut omaisuutensa omalla työllään. Hän oli mukana kiinteistönvälityksessä ja muussa liiketoiminnassa mutta vietti suurimman osan ajastaan 10 vuotta pystyssä olleessa kolikkokaupassaan, Montanan Billingsissä sijaitsevassa Treasure State Silver and Gold in Billingsissä. Sparboe oli koko ikänsä harrastanut kolikoiden keräämistä. Hänet tunnettiin mahtailevana, kovapintaisena ja toisinaan suorapuheisena. 47-vuotias Catherine Newstrom oli Sparboen avustaja, joka oli työskennellyt Sparboella 20 vuotta. Hänellä oli kaksi lasta.
Charles Sparboe oli viime aikoina ilmaissut huoltaan oudosta uudesta asiakkaasta, joka vietti aikaa kaupasta. Asiakas oli sanonut olevansa maanviljelijä Laurelista, 24 kilometrin päästä. Mies oli sanonut olevansa myymässä 130 000 dollarin arvoisen maatilansa ja haluavansa sijoittaa rahansa kultaan. Miehellä oli rako hampaiden välissä ja arpi oikeassa kädessään. Charles Sparboe ihmetteli, miksi mies oli pysäköinyt hopeisen Pontiac-merkkisen autonsa vähän pidemmän matkan päähän ja tullut sitten kauppaan. Charles Sparboen poika, Jim Sparboe, huomasi, että miehellä oli sileät kädet, jotka eivät näyttäneet maanviljelijän käsiltä.
Kun mies tuli kolmannen kerran kolikkoliikkeeseen heinäkuun 31. päivänä 1990, Jim Sparboe lähti kaupasta ja jätti miehen isänsä ja Newstromin seuraan. Kun hän tuli takaisin, hän löysi isänsä ja Newstromin ammuttuina. Heidät oli ammuttu pienikaliiberisella aseella. Jim Sparboe kuvaili epäiltyä miestä, ja hänestä piirrettiin luonnos.
Spokanessa kolikkokauppaa pitävä omistaja tunnisti luonnoksen esittämän henkilön mieheksi, joka oli käynyt kaupassa huhtikuussa 1990 ja esitellyt itsensä Jimmy Charles Weiriksi. Jimmy Charles Weir-nimisellä miehellä oli hopeanvärinen Pontiac rekisteröitynä Washingtonin osavaltiossa, ja samanniminen mies oli luopunut Washingtonin osavaltion ajokortista ja hankkinut Wyomingin osavaltion ajokortin. Miehellä oli osoite Jackson Holessa, Wyomingissa. Osoite osoittautui vääräksi, mutta poliisit löysivät paikalliselta lentokentältä harmaan Pontiacin, jonka sisällä oli 22-kaliiberinen käsiase, äänenvaimennin ja Sparboen liikkeestä peräisin olevia kolikkopaketteja.
Washingtonin osavaltion Jeffersonin piirikunnan apulaisseriffi Pete Piccini tutki Lintonin pariskunnan murhia. Piccini sai selville, että epäillyn Jimmy Charles Weirin tytär soitti samanlaista klarinettia, kuin Lintonien luottokortilla ostettu klarinetti oli. Koulun tietokannasta näkyi, että tytär oli siirtynyt toiseen kouluun Alaskan osavaltioon. Jackson Holessa työskennellyt lentoyhtiön työntekijä kertoi Billingsin rikostutkijoille, että Jimmy Charles Weir-niminen mies oli lentänyt Anchorageen kaksi päivää Sparboen ja Newstromin murhien jälkeen. Weirin vaimo Debbie oli hakenut hänet lentokentältä ja myynyt 15 000 dollarin arvosta kultaa Anchoragessa.
”Jimmy Charles Weirin” oikea nimi oli Charles T. Sinclair. Hän oli muuttanut vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Kenny Lakeen, joka oli syrjäinen paikkakunta noin 135 kilometrin päässä Valdezin kaupungista. Alaskan osavaltionpoliisit ja Archer ja toinen rikostutkija Billingisistä pidättivät isokokoisen Sinclairin Kenny Lakella elokuun 13. päivänä 1990. Archer huomasi raon miehen hampaiden välissä ja arven oikeassa kädessä. Miehellä oli yksi Kelly Finneganin kelloista taskussaan.
Lintonien murhia tutkiva Pete Piccini hankki etsintäluvan perheen Washingtonissa sijaitseviin varastoihin. Niistä löytyi tavaroita, jotka kytkivät Sinclairin kolikkokauppiaiden, Ruben Williamsin ja Leo Cashattin murhiin. Poliisi löysi myös Lintonien luottokortilla ostetun klarinetin. Sinclairin pihavarastosta löytyi lakana ja tyynyliina, joissa oli keltaisia kukkakuvioita. Ne olivat samanlaisia, kuin liinavaatteet, joilla Amanda Stavik oli kuristettu ja pussilakana, johon hänen ruumiinsa oli kääritty. Amanda oli ollut Sinclairin pojan luokkakaveri lukiossa. Jimmy Charles Weir oli Charles Sinclairin entisen luokkakaverin nimi Jalin lukiossa, New Mexicossa.
Poliisi ja FBI ovat kytkeneet Sinclairin 11 murhaan, yhteen murhan yritykseen ja kahteen raiskaukseen. Häntä epäiltiin myös muista kuin kolikkokauppoihin liittyvistä Washingtonin luoteisosissa tapahtuneista rikoksista, joita olivat Lintonien katoaminen elokuussa 1986, kiinteistönvälittäjän raiskaus samassa kuussa ja marraskuussa 1987 tapahtunut kanadalaispariskunnan sieppaukset ja murhat, joiden aikana nainen raiskattiin. Sinclairin tekemät murhat olivat tapahtuneet useissa eri osavaltioissa ympäri USA:ta, eivätkä poliisit tai FBI olleet tienneet, että kyse on sarjamurhaajasta ennen Sparboen ja Newstromin murhia.
Kun Sinclair jäi kiinni Kenny Lakella, hänellä ei ollut työpaikkaa tai muuta elinkeinoa. Perhe asui vuokratun puutalon yläkerrassa, jossa ei ollut sisävessaa. Sinclairin pidätyksen jälkeen hänen vaimonsa luovutettiin New Mexicon osavaltion poliiseille vastaamaan kavallussyytteisiin. Hänet vapautettiin takuita vastaan. Debbie sanoi, ettei hän kysellyt mieheltään hänen toimistaan tai tulonlähteistään. Poliisien mukaan Sinclairin vaimoa tai lapsia ei epäillä murhista. Sinclair kuoli vankilassa verenpainelääkkeiden tahattomaan yliannostukseen 44-vuotiaana vuonna lokakuun 31. päivänä vuonna 1990.
Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://articles.latimes.com, Murder one hundred one, http://www.truecrimereport.com, Seattle Post, http://billingsgazette.com, http://www.deseretnews.com, Eugene Register – Guard
Kadonnut: John Warren Deetz
Epäilty: Ralph Howard Benson
Ralph Howard Benson työllisti itsensä omistamassaan kuljetusyrityksessä. Hän ajoi rekkaa pitkiä matkoja ympäri maata. Benson asui yksin Lincolnin piirikunnassa maanalaisessa betonisiilossa, jossa oli ennen ollut Atlas-ohjus. Hänellä oli ex-vaimo ja lapsia Arizonassa.I would still like to know even though he´s been declared dead. The kids would like to know what happened to their father.
Caryla Deetz, John Deetzin vaimo
38-vuotias rekkakuski, John Warren Deetz, työskenteli Westside Transport Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hän ja hänen vaimonsa, Caryla Deetz, asuivat Fulltonissa, Illinoisin osavaltiossa, ja heillä oli kolme lasta.
30. joulukuuta 1988 Deetz ajoi uutuuttaan kiiltävällä International-puoliperävaunuyhdistelmärekalla viimeisen kuormansa West Coast Grocery Co:lle Spokanen piirikunnassa, Washingtonin osavaltiossa. Vietyään kuorman perille Deetz ajoi Spokane Valleyssa sijaitsevalle Broadwayn taukopaikalle ja soitti sieltä kuljetuspäällikölle, jolla hän ilmoitti vieneensä lastin perille. Hän soitti myös vaimolleen ja sanoi tulevansa pian kotiin. Sitten Deetz meni ilmeisesti rekan hyttiin nukkumaan, jonka jälkeen hän ja hänen uusi 100 000 dollarin arvoinen vuoden 1988 mallin rekkansa katosivat.
Kuljetuspäällikkö ilmoitti Deetzin kadonneeksi. Deetz oli vastuullinen työntekijä ja omistautunut perheelleen ja työlleen. Hänellä oli yhtiön luottokortteja mukanaan katoamisensa aikaan, mutta niitä ei ole käytetty.
Alle kaksi vuotta Deetzin katoamisen jälkeen Ralph Bensonin nähtiin ajavan Deetzin rekkaa Davenportin lähellä. Poliisit löysivät Deetzin uudelleen maalatun rekan alkuvuodesta 1991 Ralph Bensonin omistamalta tontilta Los Angelesin läheltä.
Tammikuun 31. päivän ja helmikuun 8. päivän välillä vuonna 1991 poliisit suorittivat kolme etsintää Bensonin kotiin. Etsinnöissä löytyi kolme varastettua ajoneuvoa ja kaksi ajoneuvoa, joiden tunnistenumeroita oli muutettu. Kaksi puoliperävaunullista rekkaa oli ilmoitettu varastetuiksi, toinen vuonna 1983 ja toinen 1988. Poliisit epäilivät Bensonin harjoittavan varastettujen rekkojen osien kauppaa. Etsinnöissä Bensonin kotoa löytyi myös Deetzin rekan rekisterikilpi. Benson ei todisteiden puutteen vuoksi saanut syytteitä Deetzin rekan varastamisesta tai Deetzin surmasta. Sen sijaan hän sai syytteet varastetun tavaran hallussapidosta. Syyttäjän kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta Benson sai vain yhdeksän päivän vankeustuomion.
12. kesäkuuta 2002 Washingtonin osavaltion polttoaineverojen tilintarkastaja, Roger Erdman, lähti Ralph Bensonin kotiin Davenportin eteläpuolelle tarkastamaan yrityksen asiakirjoja ja tutkimaan, oliko Bensonilla verovelkoja. Washingtonin osavaltion viranomaiset halusivat tarkistaa hänen kuljetusyrityksensä kirjanpidon nähdäkseen, maksoiko hän lain edellyttämän määrän polttoaineveroja. Benson oli aiemmin hakenut konkurssia ja oli menettämässä toisen Arizonassa sijaitsevan kotinsa ulosmittauksessa.
22. kesäkuuta 2002 Erdmanin katkaistu pää, käsivarret, jalat ja alaruumis löytyivät Depot Springs-tieltä Cheneyn eteläpuolelta läheltä maatilaa, jonka Benson oli aiemmin omistanut. Yläruumista ei löytynyt. Erdmanin housut oli leikattu saksilla, ja iho oli leikattu käsistä ja jalkapohjista irti. Nivelet oli leikattu irti sahalla. Rikostutkija Rob Snowdenin mukaan jäljet olivat niin siistejä, että oli syytä uskoa, että Benson oli tehnyt saman aiemminkin. Poliisin mukaan Erdmanin yläruumis on saatettu haudata tai polttaa, koska siinä on saattanut olla luodinjäämiä, joita olisi voitu käyttää todisteina.
Bensonin maanalaisesta bunkkerista löytyi kokoelma murhia ja katoamisia käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita, myös John Deetzin tapauksesta kirjoitettuja. Benson on poliisin kiinnostuksen kohde Deetzin tapauksessa ja muissa katoamisissa ja henkirikoksissa. Benson tuomittiin 32 vuodeksi vankeuteen Erdmanin murhasta. Hän kuoli vankilassa vuonna 2004.
Lähteet: http://www.charleyproject.org, The Spokesman Review
Colonial Parkway
John Robert King nyt 
´
