Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Misri kirjoitti:^ Miltä vuosikymmeneltä se kys. tukimus olikaan? Mielenkiintoista näitä on pohtia ja aina oppii uutta. Mutta nyt on kohta jo "unipaise" päässä jos en lopeta tältä illalta.
Muistelen, että tuo tutkimus oli amerikkalainen ja englanninkielinen. Kirjoittaja oli laittanut linkin siihen. Hän oli olettanut, että juuri tuo tutkimus osoittaa, että aivoruhje ei koskaan katoa täysin näkymättömiin, mutta juuri tuo tutkimus kertoi, että seurannassa ollut yksi aivoruhje katosi jäljettömiin. Tutkimuksen kohteena olivat nimenomaan aivoruhjeet. En muista oliko seuranta-aika vuosi vai kaksi, mutta ei ainakaan 44 vuotta. Ei se ollut aivan viime vuosilta. Satun ymmärtämään englantia välttävästi, niin että kykenin lukemaan tuon tutkimuksen vaikka se oli englanninkielinen. Tästä näkökulmasta katsoen ymmärtää hyvin, että vuoden 2004 tutkimukset 44 vuotta itse tapauksen jälkeen eivät ole enää kovin luotettavia. Tuskin yli 40 vuotta kestäviä seurantatutkimuksia on tehty. Luotettavampi on se v.2004 tutkimus, jossa aivoissa oli todettu laaja hitaan toiminnan alue. Tosin sekään ei varmuudella osoita, että se olisi syntynyt juuri Bodomilla eikä näinollen todista että nimenomaan Bodomilla on syntynyt aivovamma. Epäilyksen siihen suuntaan se kyllä heittää.
^ Virkistetään muistiasi sen verran, että tuo kys. tutkimus oli tehty 80-luvulla. Aivojen kuvantamislaitteiden huima tekninenkehitys ja niiden tarkkuus ovat parantuneet huomattavasti sitten 80-luvun. Eli kyllä näillä 2000-luvun laitteilla on kyetty näkemään ne yli 40-vuotta vanhatkin jäljet aivokudoksessa jos niitä on siellä ylipäätään ollut. Kuten esim. myöskin muissa kehon osissa olleet vanhat murtumajäljet, kuten NGlle tehdyt uudetkuvaukset sen osoittivat.
Tuossa sinun esittämässä tutkimuksessa oli tutkittu tuoreempia aivorujepesäkkeitä jotka kaikki ajallisesti eivät olleet vielä täysin kypsyneet lopulliseen muotoonsa. Sinä et kerro kys. tutkimuksesta kuin sen tuloksen, että se yksi aivoruhje jäi kuvauksessa näkymättömiin. Jätit kertomatta sen, että se kadoksiin jäänyt ruhje näkyi kyllä toisessa kuvauksessa. Näissä tuoreimissa aivoruhjeiden kuvauksissa, käytetäänkin eniten CT-kuvausta koska ne näyttävät tarkemmin jo ne vielä kehitysvaiheessakin olevat kudosvauriot.
Tietokonekerroskuvaus, tietokonetomografia, TT-kuvaus tai CT-kuvaus (lyhenne CAT, TT tai CT[1]) perustuu röntgenkuvauksen tavoin röntgensäteiden erilaiseen absorptioon eri kudoksissa ja eri elimissä.
CT- kuvaus- aivoruhjeet, kallon sisäiset hematoomat, kallonmurtumat ja impressiot ym..
Misri kirjoitti:^ Virkistetään muistiasi sen verran, että tuo kys. tutkimus oli tehty 80-luvulla. Aivojen kuvantamislaitteiden huima tekninenkehitys ja niiden tarkkuus ovat parantuneet huomattavasti sitten 80-luvun. Eli kyllä näillä 2000-luvun laitteilla on kyetty näkemään ne yli 40-vuotta vanhatkin jäljet aivokudoksessa jos niitä on siellä ylipäätään ollut. Kuten esim. myöskin muissa kehon osissa olleet vanhat murtumajäljet, kuten NGlle tehdyt uudetkuvaukset sen osoittivat.
Tuossa sinun esittämässä tutkimuksessa oli tutkittu tuoreempia aivorujepesäkkeitä jotka kaikki ajallisesti eivät olleet vielä täysin kypsyneet lopulliseen muotoonsa. Sinä et kerro kys. tutkimuksesta kuin sen tuloksen, että se yksi aivoruhje jäi kuvauksessa näkymättömiin. Jätit kertomatta sen, että se kadoksiin jäänyt ruhje näkyi kyllä toisessa kuvauksessa. Näissä tuoreimissa aivoruhjeiden kuvauksissa, käytetäänkin eniten CT-kuvausta koska ne näyttävät tarkemmin jo ne vielä kehitysvaiheessakin olevat kudosvauriot.
Tietokonekerroskuvaus, tietokonetomografia, TT-kuvaus tai CT-kuvaus (lyhenne CAT, TT tai CT[1]) perustuu röntgenkuvauksen tavoin röntgensäteiden erilaiseen absorptioon eri kudoksissa ja eri elimissä.
CT- kuvaus- aivoruhjeet, kallon sisäiset hematoomat, kallonmurtumat ja impressiot ym..
Niinpä! Kyseisessä tutkimuksessa seurattiin aivoruhjeiden elämänkaarta seurantatutkimuksessa. Tuo TT-kuvaus on luotettavampi tuoreissa aivoruhjeissa. Tietysti tuo kadonnut aivoruhje oli näkynyt näissä TT-kuvauksissa. Mutta jo muutaman viikon kuluttua suuri osa aivoruhjeista ei enää näkynyt TT-kuvauksissa, ei myöskään tuo kyseinen "kadonnut" aivoruhje. Myöhemmässä vaiheessa näkyivät vielä muut aivoruhjeet "Magneettikuvauksessa", mutta harvemmat enää TT-kuvauksessa. Viimeisessä vaiheessa se "kadonnut aivoruhje" ei näkynyt enää missään kuvauksissa, ei TT-kuvauksessa, eikä Magneettikuvauksessa. Misri antaa virheellisen tiedon, että se olisi näkynyt vielä jommassa kummassa kuvaustavassa. Eipä näkynyt kummassakaan. Ja se on nimenomaan MAGNEETTIKUVAUS, jossa vanhat aivoruhjeet näkyvät, jos ovat näkyäkseen. Suuri osa aivoruhjeista katoaa TT-kuvauksen näkökentästä melko pian, muutamassa viikossa. Olikohan tuossa se 1 vuosi vai 2 vuotta se seuranta-aika, sitä en muista tarkasti.
TT-kuvaus on tehoton menetelmä vanhojen aivoruhjeiden tutkimiseen. Ne eivät näy TT-kuvauksessa, suuri osa katoaa näkymättömiin. Magneettikuvaus on paljon tehokkaampi vanhojen aivoruhjeiden kuvauksessa, mutta ainakin tuohon aikaan tuo yksi aivoruhje katosi kummankin käytössä olleen kuvaustavan näkökentästä melkoisen lyhyessä ajassa, jos se seuranta-aika oli ehkäpä 1 vuosi, jotain sitä luokkaa se oli. Misri ---> TT-kuvaus on tehokas vain hyvin tuoreiden aivoruhjeiden kuvauksessa, jopa tehokkaampi kuin magneettikuvaus, mutta jo muutaman viikoin kuluttua TT-kuvaus on jo lähes tehoton, ja myöhemmin käytetäänkin Magneettikuvausta, jos halutaan löytää aivoruhje. Ainakin tuossa tutkimuksessa yksi aivoruhje katosi tietysti ensin TT-kuvauksen näkökentästä ja myöhemmin myös Magneettikuvauksen näkökentästä. Siis katosi molemmista näkymättömiin. Tämä on totuus. Eipäs sekoiteta!
Minun tietojeni mukaan Xerxesin näkökanta on totta mitä tulee noihin uusien ja vanhojen aivoruhjeiden näkymiseen. Tosiaankin eritäin kokenut radiologi totesi vanhojen aivoruhjeiden näkyvän nykyaikaisillakin kuvausmenetelmillä huonosti enkä jaksa inttää siitä, miten paha ruhje näkyy tai ei, kun sekin riippuu sijainnista.
^ Tiedät hyvin mukana olleena NGn vammat ketju 2, että tuo tutkimus mihin Xerxes viittasi, niin se korjattiin useiden nikkien toimesta oikein tulkituksi. Xerxes ei myöntänyt omaa väärää tulkintaansa, eikä näköjään tee sitä vieläkään. Vanha aivorujeen jättämä jälki säilyy ihmisen aivoissa koko eliniän ja on todennettavissa nykyisillä kuvauslaitteilla.
Misri kirjoitti:^ Tiedät hyvin mukana olleena NGn vammat ketju 2, että tuo tutkimus mihin Xerxes viittasi, niin se korjattiin useiden nikkien toimesta oikein tulkituksi. Xerxes ei myöntänyt omaa väärää tulkintaansa, eikä näköjään tee sitä vieläkään. Vanha aivorujeen jättämä jälki säilyy ihmisen aivoissa koko eliniän ja on todennettavissa nykyisillä kuvauslaitteilla.
Määrä ei korvaa laatua. Asia oli juuri niin kuin kerroin. Ymmärrän melko hyvin englantia, ainakin tekstiä, jota saa rauhassa lukea.
Minä itse en ole aivovammojen erikoisasiantuntija, mutta luotan tutkimustuloksiin ja laajan kokemuksen omaaviin alan erikoislääkäreihin. Suurin osa aivoruhjeista katoaa TT-kuvauksen näkökentästä muutamassa viikossa. Magneettikuvauksella aivoruhje tai jonkinlainen jälkikuvio voi näkyä hyvinkin kauan mutta ei ole suinkaan varmaa, että kaikki aivoruhjeet näkyisivät silläkään ikuisesti, esim. 44 vuotta myöhemmin. Myös aivot voivat itse korjata vammojaan ja näkymät muuttuvat tai katoavat kuvantamismenettelyissä. Luulen että mahdollisen vanhan aivoruhjeen jäljen tunnistaminen vanhaksi aivoruhjeeksi voi olla jo sattumanvaraista esim. 44 vuoden jälkeen. Kyllä Olli Tenovuo on täällä esiintyneistä lääkäreistä (joidenkin vastakkaisista mielipiteistä huolimatta) selvästi paras ja luotettavin asiantuntija aivovammojen alueella. Muistellaanpa, mitä Tenovuo kertoi oikeudessa MTV3:n mukaan:
Puolustuksen lääkäri: "Ei kummallisuuksia vammoissa ja muistamattomuudessa"
Puolustus kutsui asiantuntijatodistajakseen TYKS:ssä työskentelevän lääkärin Olli Tenovuon, jonka erikoisalana ovat aivovammat. Hän ei näe ristiriitaa Gustafssonin vammojen ja muistamattomuuden kanssa.
Tenovuo kertoi useita esimerkkejä alentuneesta tajuttomuustilasta, pitkistä muistiaukoista ja hyvästä toipumisesta.
- Olen oikeastaan hämmästynyt, että tästä on syntynyt lääketieteellinen kiista, Tenovuo totesi viitaten muiden lääkäreiden oikeussalissa kertomaan. Usean muun lääkärin mukaan Gustafssonin suhteellisen vähäiset vammat, 4-5 vrk:n muistamattomuus ja alentunut tajunnantila ovat keskenään ristiriidassa.
Tenovuon mukaan jutussa pitäisi luottaa Gustafssonia tutkineiden lääkäreiden arvioon aivoruhjeesta.
- Jotta voisimme 45 vuotta tapahtumien jälkeen osoittaa aivoruhjevamman vääräksi, meillä pitäisi olla vahvat perusteet. En näe, että tässä sellaisia on.
- Hänellä on ollut murtumia pään alueella. Silloin aikanaan tehdyt tutkimukset puhuvat aivoruhjevamman puolesta. Tajunnan alenema sopii kokonaiskuvaan kuten myös muistiaukko. Gustafssonista otettuja uusia magneettikuvia voi myös tulkita toisin, Tenovuo sanoi. - Vasemmassa ohimolohkossa on tummempi alue, joka voi olla verenvuodon jälkitila. Ei sitä voi tosin sanoa varmasti.
Minä arvelen, että jos ammoin todettua aivoruhjetta tarkastellaan magneettikuvauksella 44 vuotta myöhemmin, ei kuva ole suinkaan sama, kuin 44 vuotta aikaisemmin. Kuva on erittäin radikaalisti muuttunut, siitä ei voi sanoa milloin se on syntynyt ja mikä sen on aiheuttanut, ja hyvin todennäköisesti osa niin vanhoista aivoruhjeista ei näy lainkaan, ja mahdolliset pienet poikkeamat normaalista kuvasta voivat olla syntyneet muustakin syystä. Eli mahdollisesta pienestä häiriöstä kuvassa ei voida varmuudella päätellä, milloin ja mistä se on syntynyt. Muutoksia aivokudoksessa voi syntyä muistakin syistä kuin aivoruhjeena aikoinaan. Ja myös aivokudos ajan kanssa muuttuu parantuessaan. TT-kuvaus vanhoissa aivoruhjeissa on täysin kelvoton mittari. Magneettikuvaus on parempi, mutta sekään ei ole 100 prosenttinen mittari löytämään vanhan aivoruhjeen jäljen kaikissa tapauksissa kun aikaa on kulunut hyvin paljon. Täällä joku kuvittelee, että aivoruhje näkyy aina ikuisesti kuolemaan saakka, kun sen kerran on saanut. Ei se niin ole. Vaihtelua näkyvyydessä on paljon ja aika tekee omat tepposensa.
Vuonna 2005 kuvantamismentelmät olivat puutteellisia. Esimerkkinä tuttavan pieni aivoverenvuoto, sellainen tihkuvuoto joka todettiin vuonna 2008 tarkentui vuonna 2012 uudemmalla kuvantamismenetelmällä useammaksi vuodoksi (toistakymmentä!) Syntyneet kuitenkin 2008.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että Tenovuon omilla sivuilla professio osiossa hän mainitsee vuonna 2006 Seinäjoella pidetyssä esitelmässä ettei traumaattisen aksonivaurion merkit häviä kuvista vuosien saatossa. Em. manittu ja DAi ovat hieman eriasia mutta Tenovuo kuitenkin päätyi DAi tyyppiseen aivovammaan NG:n kohdalla. Se syntyy useimmiten tietyillä nopeuksilla mm. liikenneonnettomuudessa. Lukekaa tuo 23.11.2006 pidetty esitelmä Tenovuon sivuilta. En saa nyt linkkiä sinne.
Mm. Ulvilan tapauksessa mm. syyttäjän asiantuntija lääkäri Joki-erkkilää on syytetty puolueelliseksi. Samoin voi väittää Tenovuosta, hän on orientoitunut kaikkien aivovamman saaneiden puolustajana. Niin varmaan hyvässä kuin pahassa. Lääketiede vs vakuutuslääketiede yms.
^ Niin Bodomin oikeudenkäynnistä se alkoi mielestäni "Jenkkityylinen", asiantuntija todistajien juoksuttaminen lähinnä puolustuksen todistajana. Tenovuosta olen kanssasi samaa mieltä, hän perusteli näkemystään pitkälti näiden Diffuusi- solutason aivovammojen avulla. Ja sen tyyppisiä soluvauvaurioita, ei NGllä ole koskaan tietyistä syistä voitu todeta. Näitä Dai-tyyppisiä vaurioita syntyy aivokudokseen eniten korkea-energisen voiman ja hidastuvuuden vaikutuksesta, kuten esim. liikkenneonnettomuuksissa. NGn vammat olivat tyypillisen matalaenergisen voiman tuottamat, joilla vammoilla on erittäin harvinaista saada merkittä aivoruhje-tasoinen aivovamma. Tenovuolta kysyttiin oikeudessa, 'voiko nyrkinisku aiheuttaa aivovamman'? Vastaus kuului; 'ei yleensä, nyrkkeilyssä kylläkin'.
Tenovuo heittää tuossa Xerxesin edellisessä lainauksessa , lopussa hyvän heiton. Voi viitata aivoverenvuotoon tai sitten ei. Nimenomaan aivoverenvuotoa tutkittiin 60-luvulla kömpelöillä ja tuskallisilla (PEG) menetelmillä mutta mitään ei löytynyt. Tenovuota ennen oli kuvat katsonut kaksi radiologia ilman samaa huomiota. Uskotko X nyt kumpaa kun olet niin erikoisala uskovainen? Esim. Hirvensaloa pidät pelkkänä ortopedinä vaikka oikea nimitys olisi traumatologi. Ja se on paljon enemmän kuin esim. lonkkaproteeseja leikkaava ortopedi.
Silläkin muuten on merkitystä onko lekuri oikeudessa puolustuksen tai syyttäjän todistajana vai asiantuntijana. Tietääkseni kaikki lekurit olivat todistajina, ei asiantuntijoina. Siinä on juridisesti vissi ero. Katsokaa tupakkaoikeudenkäyntejä. Joku kemisti oli tupakkayhtiön asiantuntijana joutunut kait aika tiukille. Asiantuntijan pitää puhua totta ja vain totta, todistajan myös muttei niin absoluuttisesti. Tämä ero.
Oulunmies kirjoitti:Tenovuo heittää tuossa Xerxesin edellisessä lainauksessa , lopussa hyvän heiton. Voi viitata aivoverenvuotoon tai sitten ei. Nimenomaan aivoverenvuotoa tutkittiin 60-luvulla kömpelöillä ja tuskallisilla (PEG) menetelmillä mutta mitään ei löytynyt. Tenovuota ennen oli kuvat katsonut kaksi radiologia ilman samaa huomiota. Uskotko X nyt kumpaa kun olet niin erikoisala uskovainen? Esim. Hirvensaloa pidät pelkkänä ortopedinä vaikka oikea nimitys olisi traumatologi. Ja se on paljon enemmän kuin esim. lonkkaproteeseja leikkaava ortopedi.
Tuo Tenovuon "heitto" oli todella mielenkiintoinen. Hän oli näkevinään NGn kuvissa jotain varjostumaa, josta näkemisestään, ei kuitenkaan ollut varma, mitä oli nähnyt? Näitä NGltä otettuja kuvia tulkitsi kuitenkin kaksi radiologia joista toinen oli erikoistunut neuroradilogiaan.
Samoin arveli aivovamman vaikeustasteen ollen vähintään keskivaikea tai jopa vaikea.
Tajuttomuuden arveli olleen väistämätön vammautumisen jälkeen. Kestoa ei arvellut tarkemmin kuten ei myöskään vammojen aiheutumistapaa. Päin vastoin tiuskaisi ettei se ole edes kysymyslistalla. Piti todennäköisenä, että tajuttomuus olisi näin pitkän muistiaukon ja alentuneen tajunnantason perusteella väistämätön. Lähde kiitos? Päin vastoin ne muutamat DAI tyyppistä vammaa koskevat tutkimukset osoittavat että mahdollisuus tajuttomuuteen olivat about 40/60%. Samoin kysymykseksi jää kesto? 1 min. vai puoli tuntia? Entä toimintakyky kun tajunnnantaso nousee? Makoilua teltan päällä vai sekavana kenkien piilottelua tai jotain siitä väliltä? Kysymyksi ä riittäisi....
^ Avoimia kysymyksiä kys. asiantuntijan todistus jätti ilmaan, ilman selkeitä vastauksia. Tuo vammaenergia sivuuttaminen ihmetytti, kuten myös tuon tajuttomuuden keston sivuuttaminen. Hän käytti myöskin aivovamma termiä melko usein. Ja oireita hän kuvaili Diffuusi-lähtöisesti.
Lopputulos oli se, että v.1960 tehty diagnoosi on edelleen voimassa. Sen on tehnyt neurokirurgi, joka on hoitanut potilasta henkilökohtaisesti. Määrällisesti syyttäjä oli hankkinut huolellisesti valikoiden paljon todistajia, mutta se ei auttanut. Selvät faktatiedot määräävät mitä päätetään. Tässä se oli mielestäni aivan oikein. Todennäköisesti oikea kanta voitti. Käräjäoikeutta ei onneksi voitu "määräenemmistöllä" painostaa. Muutamat syyttäjäpuolen lääkärit olivat ottaneet syyttäjän kannan niin omakseen, että he vaikuttivat juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mitä oli tarkoitus, heidän todistuksensa oli vain taakka syyttäjälle. Käräjäoikeus näyttää pitäneen Tenovuon kantaa lähinnä oikeaa. Aivan oikein.
Kömmähdys oli myös se, että syyttäjä ei ollut kutsunut todistajaksi sitä hammaslääkäriä, joka oli hoitanut potilasta v.1960 hammasklinikalla, ja todennut mm. "Brillen hematooman", vaan esimerkiksi paperimiehen, joka oli nähnyt G:n jonkun klinikan käytävällä muutama viikko tapahtuman jälkeen aivan ohimennen ja oli kuvannut G:ia terveen näköiseksi, ja se sitten oli joidenkin mielestä tärkeä todistus. Syyttäjä oli valinnut todistajansa huolellisesti, jopa niin huolellisesti, että se muuttui sille rasitukseksi oikeudessa. Tällainen valinta oli käytännössä syyttäjälle rasite.
Näin jälkeenpäin tuo oikeudenkäynti on näyttänyt kömpelöltä yritykseltä hakea tietty tuomio väkisin, vaikka ei ollut faktatietoja. Määrä ei korvannut laatua. Sensijaan olisi tarvittu faktatietoja, mutta sellaisia ei ollut. Pelkkä teoria ei riitä.
