kuolema kirjoitti:sisotalo kirjoitti:
Lasten kertomukset, Amandan vääriä todistuksia lukuunottmatta, jäivät vaille merkitystä. Amandan oikeat todistukset siitä, että hän oli nähnyt murhaajan jäävät huomiotta
Eivät jääneet. Kyllä siellä tekstissä mainittiin ihan selkeästi että Amandalla oli sellainen kuuluisa VALEMUISTO huppumiehestä

Ja lisäksi vielä perusteltiin usealta kantilta, että miksi huppumies ei ole mahdollinen.
Axxxxx:n todistuksia on pahasti vääristelty tuomiossa, sekä Santamaan että Juntikan perusteluissa, ja niissä on vedetty kestämättömiä johtopäätöksiä.
A heräsi "pakkasen paukkeeseen" ja veti pian johtopäätöksen, että "joku paukutti meidän ikkunaa". Hän menee huoneestaan tarkistamaan tilanteen: äiti vuoteella, isä sängynpäässä,
hyvissä voimissa, vammattomana. Isä käskee palaamaan omaan huoneeseen.
Tyttö kuulee "rysähdyksen", kun tekijä tunkeutuu takkahuoneeseen. Pian tämän jälkeen
tyttö lähtee uudelleen huoneestaan, näkee äitinsä menossa tekemään hätäpuhelua
ja liittyy tämän seuraan eteisessä tai keittiössä:
K: Ja sit sää menit takasin omaan huoneeseen. Osaak sä yhtään arvioida et olik sää sielllä kauan vai kuin kauan siel ennen ko sää menit toisen kerran?
A: Mä luulen et mä olin ehkä viis kymmenen minuuttii.
K: Kerkesitkö sää nukahtaa siinä välil?
A: En, niinko hetken mää vaan makasin ja sit mää
K: Mitä sää miettisi ko sää makasit siellä?
A: Et toivottavasti pia ukkone lakkaa ... ainaki
K: Joo Ja sit sit sää päätit mennä toisen kerran ja mikä oli se asia mikä sai sut menemään toisen kerran sinne?
A: Ku kuulu se rysähdys
Tytön ääni kuullaan puhelimen vieressä hätäpuheluajassa 1:03, kun tämä reagoi iskun ääneen
ja isänsä valitukseen: "Kah(eli)". Tämän jälkeen takkahuoneessa hiljenee, kun tekijä on
luopunut veitsestä (n. ajassa 1:16) - tällöin tyttö uskaltaa lähteä tutkimaan mitä on tekeillä:
hän näkee veitsen ja isänsä vatsallaan lattialla.
On huomattava, että äidin tullessa soittamaan hätäpuhelua tyttö ei ole noteerannut tämän
olevan veren peitossa, mitä tämä olisi, jos olisi muuutama minuutti aikaisemmin telonut raivoissaan veitsellä mieheen ne jäljet, jotka tästä löytyivät. Eikä Auer myöskään kerkiä suihkuun & vaatteidenvaihtoon ennen poliiisin tuloa paikalle (mikä perusteli Hovin päätöksessä Auerin syyttömyyden ja sai syyttäjän "aikaistamaan" surmateon).
Mennessään "tutkimusretkelleen" (n. ajassa 1:20 - 136) tyttö ei nähnyt tekijää, koska hän kertomansa mukaan vain käväisi takkahuoneen ovella ja juoksi nopeasti pois:
... mä menin tonne mä perääntysin äkkii mä lähdin kai juokseen pois niin. (Kuuleminen 26.8.2009.
Ja on huomattava, että kolmannella käynnillä (n. ajassa 3:10 - 3:14)
tyttö näkee tekijän: hän ei tietenkään näe tätä uhrin kimpussa,
koska surmatyö on jo ohi. Sen sijaan hän näkee tämän poistuvan ikkunasta.
Kuulijan ihmettely murhaajan sijainnista osoittaa vain, että tämä ei ole vielä hahmottanut
kokonaistilannetta:
15.13 Mäkinen: Onko sul sit mitää käsitystä, missä se oli sen ajan ko sä näit sen lähtevä, missä se oli ennen sitä se mies? Oliko se jossai piilossa vai?
Axxxxx: Varmaa, me ei katottu kylppärii, ehkä se oli kylppärissä. (Kuuleminen 1.12.2006,
ital. Zem.)
Tyttö vastaa epämääräisesti epämääräiseen kysymykseen. Tosiasiassa surmaaja oli jäljistäkin päätellen koko ajan takkahuoneessa uhrin kimpussa - tosin aseen vaihduttua veitsestä astaloon eri tavalla ja Hätäpuheluun erilaisia ääniä tuovalla tavalla.
Tytön
ensikäynnillä tekijä ei ollut ennettänyt sisään, ja mahdollisesti tämä näki tytön tulevan näyttämölle (koska takkahuone oli jo jossain määrin valaistu) ja piti taukoa.
Toisella käynnillä tyttö ei nähnyt surmaajaa, koska hän käväisi vain nopeasti ja kauhistui isänsä tilaa (vaikka ei vielä kertonnut nähneensä verta).
Kolmannella käynnillä tyttö näki surmaajan, vaikkakaan ei isänsä kimpussa, koska surmatyö oli jo tehty.
Tarpeetonta Santamaan ja Juntikan tavoin psykologisoida asiaa.