Johanna Tukiainen

[Porin]

Julia Tukiainen kuolikin luultua aiemmin

Torstai 23.1.2014 klo 11.13

Julia Tukiaisen poismeno tapahtui jo viikonloppuna.

Tanssijana tunnetuksi tulleen Julia Tukiaisen traagisesta kohtalosta on tullut julkisuuteen lisätietoja. Samalla hänen kuolemansa ajankohta on tarkentunut. Tukiainen, 30, löydettiin viime joulukuussa hengettömänä Helsingin Jollaksen kodistaan. Lehtitiedoissa on kerrottu, että Tukiainen olisi kuollut maanantaina 16. joulukuuta. Maistraatin tietojen mukaan Julia Tukiaisen virallinen kuolinpäivä on kuitenkin lauantai 14.12.

Julian sisko Johanna Tukiainen on kertonut aiemmin, että heidän äitinsä meni maanantaina Julia Tukiaisen asunnolle löytäen tämän hengettömänä. Äiti oli huolestunut, koska tytär ei vastannut puhelinsoittoihin. Tukiainen sairasti ykköstyypin diabetesta.

- Jumala halusi rakkaan enkelinsä, Julian, taivaan kotiin. Julia oli uskovainen kuten koko perheemme ja hän on päässyt nyt paljon parempaan paikkaan. Uskon, että hänen henkensä tulee viettämään jouluaattoa yhdessä surevan äitimme, sekä siskomme Jasminen ja veljemme Joelin kanssa, Johanna-sisko kirjoitti siskonsa poismenon jälkeen tanssisivustollaan.

Julia Tukiainen siunattiin ja saateltiin haudan lepoon viikonloppuna Helsingin Malmilla. Hautajaisista uutisoivat Ilta-Sanomat ja Seiska.

- Lähdin surulomalle, etten riistä itseltäni henkeä. Itkin (ryyppäsin, lisäys Porin) lähes koko loman, sisko Johanna kertoo tuoreessa Seiskassa.

- Minun täytyy tehdä täydellinen elämänmuutos, hän sanoo toiveikkaana.

IL

[Crishelle]

Muistan kun eräs kaverini kuoli... puhuin kyllä siitä kavereilleni ja lähimmäisilleni paljonkin, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Mun on pakko saada puhua mieltä painavista asioista tai en pääse niistä ikinä eroon. Halusin kuitenkin kunnioittaa kaverini muistoa jotenkin, joten kirjoitin kirjoituskurssilla näytelmän ja omistin sen hänelle. Sen luki muutama kurssitoverini. En kuitenkaan jauhanut asiasta jokaiselle vastaantulijalle vaan yritin olla mahdollisimman hienotunteinen. Tässä nyt kerron omasta tavastani lähinnä siksi että vertaan sitä Johannan tapaan käsitellä asiaa ja pohdin, miten ihmeessä Johanna kuvittelee siitä olevan mitään hyötyä että retostelee kaikesta noinkin julkisesti. Vainajaakin pitäisi ajatella edes vähän.

[Lumienkeli]

^Kaunista, Crishelle

Kiitos valaisevista postauksista Destiny! Ihan kammottavaa, en muuta osaa sanoa. Alkaa kiinnostaa kovasti se "törkykirja", mistä en edes olisi tiennyt, ellei Tuksu itse olisi siitä(KIN!!) vaahdonnut...

[Yavanna]

Tässä kuvaa kirjasta, joka näissä Murha.infokin Tuksukeskusteluissa on mainittu, eli Koko Kansan Johanna.

En tiedä saako sitä enää mistää, mutta ehkä jossain kirjakaupassa tai ehkä jopa huuto.netissä vois jotakin löytyä.

[aga]

Kyllä tämä jotenkin vahvistaa tuota narsistista kuvaa Johannasta, vaikka en näitä keittiöpsykologisia diagnooseja hirveästi harrastakaan. Hän näkee itsensä koko ajan jonain glamour-kuningattarena, joka "syvästi uskovana suree syvästi rakasta sisartaan" (oma versioni, ei suora lainaus).
Biljardipöydällä verkkareissa umpikännissä örisevä ihminen on omissa silmissään glamour-kuningatar, joka matkustaa Marokkoon tekemään surutyötä, eli kännäämään ja sekoilemaan. Selitystä pukkaa ja kaikki on aina kotiinpäin. Hän näkee itsensä aivan eri valossa kuin mitä todellisuus on.
Jos oma, läheiseksi mainostettu sisko kuolee nuorena, kyllä siinä normaali ihminen murtuu ja veäytyy suremaan. Johanna näki tässäkin asiassa tilaisuuden saada julkisuutta.
Juorulehdet voisivat kyllä laittaa hanat kiinni.

Täsmälleen samaa mietin ja ajattelin kirjoittavani tuossa eilen tai toissapäivänä, mutta hyvä että joku toteaa saman ilman, että itse tarvitsee muodostaa lauseita kirjoittamalla. Pohdin, että elääkö hän toisessa, rinnakkaistodellisuudessa ja tämän voisi ehkä luonnehtia keittiöpsykologialla psykoottisuudeksi.

Olen aiemmin miettinyt, tiedostaako hän kuitenkin jatkuvasti itse sen, mitä hän tekee, vaikka se onkin hiton typerää ja johtuu suurelta osin päihderiippuvuudesta, mutta nämä reaktiot ja toiminta siskonsa kuoleman yhteydessä saivat minut luopumaan niistä "toiveista".

[Yavanna]

Tuolta toiselta forkalta luin, että Johanna on taas riehunu. Oli menny Jollakseen ja käyny isänsä päälle ja isä-Tukiainen oli sit soitellu poliisit paikalle ja Johanna pääsi jälleen putkaan.

[TheBride]

Tässä kuvaa kirjasta, joka näissä Murha.infokin Tuksukeskusteluissa on mainittu, eli Koko Kansan Johanna.

En tiedä saako sitä enää mistää, mutta ehkä jossain kirjakaupassa tai ehkä jopa huuto.netissä vois jotakin löytyä.

Metropolin nettisivuilta pitäis vielä saada, oli alennuksessakin (9,90e).

Mä tilasin sen pari viikkoa sitten, nyt oonkin ahminut kyseistä eeposta glamuurinnälkääni, melko raffia settiä kyllä.

edit. tässä vielä linkki : http://www.uusikauppa.fi/products/Koko- ... takaa.html

[Jane T]

Tuolta toiselta forkalta luin, että Johanna on taas riehunu. Oli menny Jollakseen ja käyny isänsä päälle ja isä-Tukiainen oli sit soitellu poliisit paikalle ja Johanna pääsi jälleen putkaan.

Tässä linkki tuohon Johannan isän kirjoitukseen: Markku Tukiaisen kirjoitus

En tiedä, missä foorumissa hän on kirjoituksensa julkaissut, Facessa ehkä, mutta sitä en paljon käytä, enkä Tukiasosastoa seuraa. Hymyn keskustelupalstalle vie linkki, jossa kirjoitus on nimim. Pasi Rinkin postaamana.

En ole aiemmin ollut kiinnostunut Tukiaisklaanin tekemisistä (vaikka Johannan kanssa samassa koulussa olinkin muinoin). Kun näin, että Seiska-lehti raportoi Julian hautajaisista, olin tyrmistynyt; kuinka alas voi perhe vajota myymällä hautajaiset Seiskalle. No, tuskin kuitenkaan koko perhe yhteistuumin näin oli päättänyt, mutta Johannan tyrannimaisen yrän alle jo aiemmin jäätyään ovat varmasti voimattomia vastaan laittamaan. Äärettömän kamalaa ja surullistakin.

Postaan tuon linkin, koska isän kirjoitus riipaisi minua, ja jollain lailla ymmärrän Johannan isän kyseisen kirjoituksen; ilmeisesti ainoastaan julkisesti sanomalla Johannaan saa edes jonkinlaisen kontaktin, mitään muuta kommunikointia hän ei kykene vastaanottamaan, koska elää julkisuuden kautta ja itse aktiivisesti pitämällä itseään julkisuudessa. Johanna ei tunne varmaan edes olevan olemassa, jos hän ei ole jollain lailla esillä, koska itse hän on julkisuusharhakuvansa luonut.
Isän kirjoitus on riipaiseva kertomus Johannan itsensä luomasta harhaisesta glamyyrelämästä, kertomus hädästä ja koko perheen yhteisestä, nykyään täysin julkisesta helvetistä, puolustautuminen harhaisen ja sairaan tyttären julkisiin puheisiin.

Toivottavasti muu perhe vetäytyisi pikkuhiljaa pois julkisuudesta ja antaisi Johannan mesoa aikansa, koska alkaa olla selvää, että mitään glamuurelämää ja "upeita keikkoja" tuo ihminen kykenee tekemään ainoastaan omassa päässään. Tietyt lehdetkin voisivat olla maksamatta Johannalle hänen sekapäisistä kirjoitteluistaan; lopettaisivat kiinnostuksen häntä kohtaan.
Toivottavasti Johanna Tukiaisen "15 minuuttia julkisuudessa" loppuu, ja hän hakeutuisi hoitoon, mahdollisuus oikean elämän alkamiseen kumminkin vielä on.

Ei naurata eikä huvita enää yhtään mitkään pilakuvat ja muut irvailut Johannasta, on ihminen niin kamalassa jamassa, ja myös perheensä.

[Bias]

Jane, miten kouluaikana, oliko Johanna silloin ihan tavallisen oloinen tyttö? Minua kiinnostaa, mikä Johanasta on Tuksun tehnyt? Minulla on asiasta teoriakin, mutta kun ei sen tueksi mitään konkreettista ole, on parempi olla hiljaa... Mutta sanotaanko näin, että paljonhan erilaiset uskonnolliset yhteisöt on viime aikoina olleet lehdissä, ja Johannahan on näissä viettänyt nuorena paljon aikaa "karismaattisten saarnaajien" seurassa... Oireet ainakin viittaisivat siihen suuntaan...

Kopioin tänne Markku Tukiaisen viestin, jos katoo tuolta Hymyn sivuilta:

Markku Tukiainen
3 tuntia sitten lähellä paikkaa Helsinki
Elämä ei aina ole helppoa ja tuskin sitä niin vanhaksi ja viisaaksi koskaan tulee, että osaisi aavistaa mitä uusi päivä tuo tullessaan. Tästä asiasta sain hetki sitten muistutuksen.

En enää tiedä mitä pitäisi ajatella, puhumattakaan, että osaisin arvioida mikä on järkevää. Perheemme asiat ovat joka tapauksessa niin julkisia, että Julian kuolema ja hautajaiset on pitänyt raportoida tarkasti kaikille, jotka korvansa kallistaa. Ei kai tässä enää mitään pyhää ole, koko perheen voimin rakennetaan uraa puolin ja toisin. En enää pysty ymmärtämään missä ne rajat menee. Julian kuolemasta jäi viimeisiä sanoja viljeltäväksi, muistetaan kertoa mitä Julia olisi milloinkin halunnut. Mihinkään Julian kuolema ei tunnu vaikuttavan. Viimeiset sanat muistuvat mieleen, kun niillä voi omaa asiaa ajaa, mutta Julian kohtalo ei tunnu koskettavan, eikä siitä ole mitään opittu. Sanon tämän äänen, koska olen vain niin umpikujassa ja tästäkin kirjoituksesta joka tapauksessa saan taas palautetta. Oletettavasti olen taas psykoosissa, dementoitunut ja minua käytetään hyväksi. Missään tapauksessa en voi olla uhri omassa kodissani. Minun pitäisi olla hiljaa, alistua ja antaa viisaampien hoitaa tiedottaminen. Nyt vaan riittää.

Annoin aikaisemmin haastattelun Hymylle ja nyt sain maksaa siitä.

Johanna saapui taksilla Jollakseen klo 21:30. Ulkoa kuului itkun sekaista sadattelua ja kohta alkoi ovikello soida. Tunnisti tyttäreni äänen, hän oli saapunut kutsumatta kylään. Minä olen tehnyt hänelle selväksi, että hän ei asu Jollaksessa, eikä hän ole tänne tervetullut öitään viettämään. Mekastamisen kovetessa avasin kuitenkin oven, Johanna syöksyi sisään, meni eteisen lattialle selälleen makaamaan ja lopulta sekavasta selostuksesta ymmärsin, että Johanna oli vailla pankkikorttiani, muuten taksi vie vankilaan. Parkkipaikalla siis odotteli taksi rahojaan. Matkanvarrelta löysin pitkin lumihankia siroteltuna Johannan laukun, lompakon ja kännykän. Kävin maksamassa taksinkuljettajalle Johannan omista rahoista 46€, joka sisälsi kyydin lisäksi matkalla noudetut hampurilaiset. Sisälle päästyäni Johanna huusi, joko minulle tai vain huutamisen ilosta, että ei joudu helvettiin.

Autoin käsittämättömässä sekavuustilassa ollutta tytärtäni kohti yläkertaa ja sitten alkoi illan päätapahtuma. Alta minuutissa omasta mielestään rauhallinen, ei missään tapauksessa väkivaltainen, tyttäreni tarttui kurkkuuni ja alkoi aggressiivisesti huutaa, että voittaa minut tappelussa koska tahansa. Olin shokissa ja nujakointi eteni kohti keittiötämme, jossa minulle selvisi, että Johanna oikeutti minun hakkaamisen sillä, että en ollut pyytänyt häneltä anteeksi Hymylle antamaani haastattelua. Hän repi kauluspaitani riekaleiksi, löi kasvoihin, kertoi pippurikaasusta, jolla hän voi minä hetkenä tahansa tyrmätä minut ja käsittämättömän raivon vallassa pystyi estämään minun tilanteesta poispääsyn.

Huomasin läheisen wc:n ja onnistuin saamaan jalkani Johannan jalan taakse, joka johti siihen, että Johanna kaatui selälleen lattialle ja minä pääsin omasta mielestään lähinnä median ja kateellisten suomalaisten ajojahdin uhriksi joutunutta, erittäin rauhallista tytärtäni vessaan karkuun. Ainakin voin nyt todeta omasta kokemuksestani ja silmässäni olevasta mustelmasta päätellen, että Johanna on ainakin matkanvarrella oppinut lyömään. Edellisissä oikeudenkäyneissäänhän puolustuksen kulmakivenä on ollut nimenomaan Johannan luontainen rauhallisuus ja se tosiasia, että hän ei osaa lyödä.

Linnoittauduin siis vessaan ja soitin poliisille. Poliisia odottaessani Johanna potki oveen ja huusi raivoissaan saavansa oven auki minä hetkenä hyvänsä. Rehellisesti sanottuna olin niin shokissa, että pelkäsin henkeni puolesta. Oven takana tuntui olevan pelkkää vihaa ja raivoa. Mikään ei tuntunut mahdottomalta ja pelkäsin, että ovi antaa periksi ennen Johannaa. Tiesin, että sitten olen loukussa pienessä WC:ssä ja mitä tahansa voi tapahtua.

Ilmeisesti Johanna jossain kohtaa ymmärsi, että olen yhteydessä hätäkeskukseen ja aloitti pakomatkan. Käsittääkseni Johanna pyrki naapuriin piileskelemään ja sieltä poliisi lopulta Julian kohtaloa ja lukuisia viimeisiä sanomisia aktiivisesti muistelevan tyttäreni löysi ja otti talteen. Poliiseja tuli kahden auton verran, vammani kuvattiin ja minut haastateltiin. Johannan määränpäästä minulla ei ole käsitystä, mutta olettaisin, että tämäkin yö menee joko sairaalassa tai poliisiasemalla. Minulle on tässä vaiheessa selvää ainakin seuraavat asiat.

Johanna ei joko ymmärrä omaa tilannettaan tai sitten hän ei siitä välitä. Väkivallankierre jatkuu, eivätkä jo saadut tuomiot pahoinpitelyistä ole vaikuttanut toivotusti Johannan käytökseen. Holtiton vihanpito ja aggressiivisuus jatkuvat, syöksykierre tuntuu jopa kiihtyvän. Minä en tälle tielle näe kaunista loppua, vaan uskon, että perhettämme koskettaa lähitulevaisuudessa toisetkin hautajaiset, joko Johannan tai jonkun tulevan uhrin. Minä teen tapahtuneesta rikosilmoituksen ja tulen vaatimaan rangaistusta. Aion myös hakea lähestymiskieltoa, vaikka en olekaan varma, että tyttäreni sitä kunnioittaa yhtään enempää, kuin jo saamiaan tuomioita. Pelkään kostoa, mutta en aio jäädä toimettomaksi, sillä ei ole mitään syytä olettaa, että tämä olisi taas vain yksittäistapaus ja kyllä se siitä. Jos vankeustuomiot tai siskon kuolema ei vaikuta millään tavalla, niin tuskin kukaan voi olla varma mistään muusta kuin siitä, että lisää on luvassa muodossa tai toisessa.

Olen nyt kertonut oman näkemykseni tilanteesta, eniten sen takia, että Johannan mielentila on mitä on ja hän majailee milloin missäkin. Haluan, että mahdollisimman moni ymmärtää minkälaisessa tilanteessa Johanna on, että jokainen tietää minkälaisesta tilanteesta itsensä voi löytää tässä sirkuksessa. Minä pelkään, että seuraava tyttäreni vihan ja raivon jalkoihin jäänyt ei pääse näin helpolla. Minä selvisin mustalla silmällä ja omassa kodissani tapahtuneesta kostosta saamallani järkytyksellä, pelkään, että seuraava ei ole näin onnekas.

Minä en enää aio leikkiä tätä satojen selitysten, syytösten ja sopivassa kohtaa kuin tilauksesta valutettujen kyynelten sairasta julkisuushippaa. Johanna menee putkasta ja sairaalasta toiseen ja muistaa aina ensimmäisenä satuilla näistä tapahtumista julkisuuteen tarinoita siitä, kuinka: ”ulkomailla minua ymmärretään” ja ”ulkomailla se tai tämä karismaattinen tai älykäs nainen tai mies itki puolestani” tai ”minä harkitsen kohta kuudetta vuotta vakavasti ulkomaille muuttoa ja sitä se Juliakin halusi”. Tyttäreni ei pysty suoriutumaan edes turistimatkasta ilman, että sinne jäädään jumiin ja sitten kerjätään rahaa paluulippuun, mutta silti vankkumaton käsitys pysyy, ongelma on asuinmaassa, ei millään tavalla Johannassa. Edes siellä ulkomailla Johanna ei onnistu olemaan itsekseen, vaan nämäkin sekoilut hän syystä tai toisesta raportoi välittömästi kaikkien luettavaksi. Vahvasti väritettynä tietenkin ja syyllinenkin löytyy nopeasti

Minulta ei enää myötätuntoa tai ymmärrystä heru tähän ihmiskohtaloiden vähättelyyn ja harhaiselta tuntuvaan pakomatkaan todellisuudesta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä mitä pitäisi tapahtua, että tähän hämmentävän monia osapuolia koskettavaan perverssiin sekoiluun tulee edes tauko, puhumattakaan, että se loppuisi. Minä en todella tiedä mitä tuleman pitää tai mitä pitäisi tapahtua, mutta sen olen päättänyt, että en enää millään tavalla mahdollista sen jatkumista. En, vaikka minulle kuinka diagnosoitaisi taas psykooseja niin kovaan ääneen ja niin julkisesti kuin mahdollista. Siitä vain. Jos psykoosini tunnistaa ja se näkyy siitä, että en ymmärrä, enkä halua tätä sairaita piirteita saavaa elämää, niin olen ihan mielelläni mielenvikainen ja hullu.

Pyysin ja sain apua tämän tekstin kirjoittamiseen,

[Jane T]

Loppuosa Johannan isän kirjoituksesta eli jatkoa Biasin lainaukseen:

...koska halusin, että asia tulee selväksi, enkä koe olevani kirjallisesti niin lahjakas, että pystyisin tässä tilanteessa ilmaisemaan selkeästi tuntemuksiani. Seison kuitenkin sanojeni takana ja näin minä tunnen. Minä tunnen olevani loukussa, minä pelkään huomista, minä pelkään tulevaa. Minä pelkään oman mielenterveyteni puolesta. Yhden tyttäreni hautasin ja vauhti vain kiihtyy, elämäni umpisolmut tuntuvat kiristyvän.

Johanna oli kouluaikoina ihan tavallinen nuori, samanlainen kuin kuka tahansa teini, keskimääräistä parempi oppilas ja ihan fiksu ja älykäs tyttö. En ikipäivänä olisi osannut kuvitella häntä sellaiseksi henkilöksi kuin nykyään. Se tuosta asiasta, enempää ei ole kerrottavana, enkä enempää kirjoittaisikaan, vaikka olisikin.

[Destiny]

Toivon todella,että Johanna Tukiainen ei aiheuta kenellekään muulle hautajaisia. Isä on nyt hätähuutonsa huutanut koko kansalle. Toivon todella,ettei koskaan tarvitse, Johannan tekemisten takia, lukea Iltiksen otskkoa "Miksi kukaan ei auttanut?"

NYT on aika, juorulehtien, lopettaa Johanna Tukiaisen elättäminen. Seiska kantakoot nyt vastuunsa asiasta. Johanna on vaarallinen ja hänen harhaista toimintaansa ei tule taloudellisesti tukea. Linnaan tulisi rinsessa sulkea ja nopeasti,maksamaan velkansa yhteiskunnalle Saisi edes hetken läheiset henkäistä.

[Jane T]

Johanna on "kiukutellut" ravintolassa torstaina 23.1:

Seiska: Poliisi raudoitti ravintolassa riehuneen Johanna Tukiaisen

Julia-sisarensa menettänyt kohukaunotar Johanna Tukiainen riehui helsinkiläisessä Ooster-ravintolassa torstai-iltana. Ravintolan henkilökunta joutui hälyttämään paikalle virkavallan, sillä Johanna ei suostunut poistumaan ravintolan tiloista useista kehotuksista huolimatta.
– Ensin paikalle tulivat vartijat, sitten poliisit, jotka laittoivat Johannan rautoihin. Hän heitti lähtiessään punaviinilasin maahan, ravintolan asiakkaat kertovat.

Seiska ei lukuisista yrityksistä huolimatta tavoittanut Johannaa kommentoimaan asiaa.

Mahtaako olla sama ilta kun kävi isänsä kimppuun? Ensin ravintolarähjäystä ja sitten isän kimppuun Jollakseen, ja taas virkavalta avuksi.
Yllättävää, että Seiska ei ole tavoittanut Johannaa, eikä siis Johannakaan ole itse, tapojensa mukaan raportoinut seiskalle. Olisikohan nyt pitempi putkareissu meneillään tai jospa hän olisi tajunnut hakeutua hoitoon?

Pahalta ja kammottavan jyrkältä näyttää Johkin alamäki, vaikuttaa jo tietoiselta itsetuholta. Hän on varmasti täysin hukassa, enemmän kuin ennen, ja täysin yksin sisarensa kuoleman takia.

[Destiny]

"JUHA JA ÄITINi ja NITA, OTTAKAA MINUUN VÄLITTÖMÄSTI YHTEYTTÄ!!!!!

Käyttäjältä Johanna Tukiainen
25.01.2014 10:37
Juha ja äitini, ottakaa minuun sähköpostitse yhteyttä! Sairastuin psykoosiin Julian kuoleman takia, sekä eräisen perheenjäseniemme käytöksen takia ja olen tällä hetkellä hoidossa! Pääsen kuitenkin kotiin ennen 29.1 joten pääsen tekemään 30.1 keikan. Emailini on: [email protected]. Puhelinta minulla ei ole vielä käytössä, ennenkuin saan keikkamyyjältäni uuden Iphone 5.

Isäni valheellisia lausuntoja en ehdi nyt alkaa kommentoimaan, olen vain surullinen siitä, ettei hän kykene pyytämään anteeksi keneltäkään (minä olen lähinnä vihainen hänen antamistaan valheellisista ja törkeistä lausunnoistaan Hymy lehdelle.)"

http://www.seiska.fi/Johanna-Tukiainen/ ... A-/1030862

[Destiny]

"NITA KEIKKAMYYJÄLLENI, SEKÄ JUHALLE JA ÄIDILLE NUMERO JOSTA MUT TAVOITTAA!

Käyttäjältä Johanna Tukiainen
25.01.2014 13:01
Tämä on ihan kaikkea muuta kuin "huomiohuoraamista", häpeäisitte te suomalaisista jotka edes kehtaatte täällä ladella satoja haukkujanne ja solvaamisianne, varsinkin tällaisessa tilanteessa kun rakkain siskoni ja läheisin ihmiseni menehtyi!!!!! Nita, yritin laittaa sulle useaan otteeseen emailia, mutta kaikki ne meilit tulevat takaisin mulle! Eli laitan tähän numeron josta mut tavoittaa väliaikaisesti ennenkuin saan sen uuden puhelimen: (09) 310 47 919, huone nro 4.
En tietenkään ole juuri tällä hetkellä psykoosissa, mutta jouduin siihen tilaan muutamia päiviä sitten ja muistini on mennyt ihan kokonaan. Saan erittäin tehokasta ja ystävällistä hoitoa nyt, tämä on lääkkeellinen vieroitushoito josta minut ohjataan myös psykiatriseen hoitoon (tulin tänne ihan omasta tahdostani, kyseessä ei ole pakkohoito.) En häpeä tätä ollenkaan,sillä tiedän niin monia ihmisiä jotka kärsivät ties mistä eri riippuvuuksista, kuten pelihimosta, seksihimosta, alkoholismista, narkomaniasta jne. Minun tilanteeni johtuu enemmänkin lähinnä traumoista, Julian menehtyminen ja eräiden perheenjäseniemme käytös minua kohtaan meni liian pitkälle sietokykyjeni kanssa ja oli vain ajan kysymys, milloin pääsen vain lepäämään ja lukemaan suosikkiani Aku Ankkaa. Jos olisin tästä hoidosta tiennyt, olisin ehdottomasti tuonut myös Julian tänne, lääkkeellinen hoito on täysin eri asia kuin täysin lääkkeetön hoito esim. alkoholismiin.

Maailma julkisuudenhenkilöt ovat monet olleet vieroituksissa eivätkä häpeä sitä ollenkaan.
Sain myös hermoromahduksen. Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat ihan äärettömän ystävällisiä ja ymmärtävät tilanteeni täysin. Media on antanut väärää kuvaa minusta ja siksi toivoisinkin, että ihmiset tutustuisivat minuun henkilökohtaisesti ennenkuin lähtevät purkamaan omaa pahaa oloaan nettiin anonyyminä.

Isäni käytökseen olen erittäin pahoillani ja hyvin surullinen kuten myös Julia oli siitä, ettei hän pyydä edes anteeksi tekemiään törkeitä ja valheellisia mediatempauksiaan sekä petollista käytöstään äidiltämme. Ei siitä sitten sen enempää. Olen sairaalassa nyt ja toivon siis kunnioittavaa kohtelua, varsinkin ystävieni soittoa odotan nyt, myös Joel soita minulle.

Marokon Agadirin matkallamme meillä oli 4 tähden All Inclusive hotelli Juhan kanssa (Ibero Star Founty Beach) ja siellä tuli juotua alkoholia lähestulkoon kokoajan, tuntui ettei pysty olemaan selvinpäin. Saimme lisäksi parin päivän ruokamyrkytyksen, mutta onneksi Marracehissa saimme vielä lyhyen ylimääräisen loman. Matkan aikana sain tosin myös hermoromahdus kohtauksia, jotka tässä tilanteessa ovat mielestäni hyvin ymmärrettäviä.

Julia sai joskus humalassa ollessaan hirveitä raivokohtauksia minulle, mutta annoin ne aina anteeksi samoin kuin hän teki minulle. Isämme näyttää unohtaneen anteeksipyytämisen ja antamisen taidon kokonaan.......no siihenhän te näädät pyrittekin ja isämme pääsi taas addiktionsa, Facebookin pariin.

Nukun kokoajan tai luen kirjoja ja Aku Ankkaa, joten olisi hienoa jos ainakin te luettelemani henkilöt voisitte soittaa minulle. Olen saanut vahvan lääkityksen, enkä ole enää psykoottinen.
Minulla on tosiaan mennyt kokonaan muisti viimeisimmiltä päiviltä.

Sovitun keikan teen 31.1.2014 ja siitä eteenpäin myös keikat Julian muiston kunniaksi ja hänen lempimusiikkiaan esittäen. Keikkatiedustelut ja yhteydenotot: [email protected]. "

http://www.seiska.fi/Johanna-Tukiainen/ ... A-/1030866

[Porin]

"Käyttäjältä Johanna Tukiainen
25.01.2014 10:37
Juha ja äitini, ottakaa minuun sähköpostitse yhteyttä! Sairastuin psykoosiin Julian kuoleman takia, sekä eräisen perheenjäseniemme käytöksen takia ja olen tällä hetkellä hoidossa!

Vai että oikein psykoosiin sairastui.
Vittu että on kuvottavaa huomionkipeyttä.
(ellei sitten ole alkoholipsykoosi)