Mitäs tuumaat Petteri, kun tuolla Johanna Hautamäki ketjussa on Porinpoliisin antama haastattelu näistä alueen kadonneista. Sinähän selvitit niitten kahden mainitun olevan tämä Johanna (oletan henkirikokseksi tai kuolemantuottamukseksi) ja Jarmo Forsten. Tätä ei maininnut. Eikö tiennyt tilanteesta vai salasiko omaisten vaatimuksesta?
Minua kovasti ihmetytti siinä jutussa annettu tieto kuvien julkaisemisesta. Ymmärrän hyvin ettei kuvaa aina julkaista, mutta en tosiaankaan tiennyt kuka siitä päättää. Ilmeisesti porinpuolessa ei poliisi hiisku ihmisten asioista, jos omaiset niin määräävät. Forstenista ei kuvaa kuulemma koskaan omaisten pyynnöstä julkaistu, käsittämätöntä.
Toki tässä on voinut löytyä viesti, jossa kertonut aikeestaan jokeen mennä, mutta silloinhan nimenomaan on kateissa. Vapauttaako etsinnöistä ilmoitus ettei sitten tartte etsiä. Vapaaehtoinen katoaminen. Eikä tiedottaa. Ennen on ainakin oletetut itsemurhatkin ilmoitettu julkisuuteen silleen rivien välistä asian käydessä selville. Sitten vaan kerrottu löydetyn.
Pätkä haastattelusta:
http://porilaine.satakunnankansa.fi/201 ... ahdostaan/
...
Kadonneen henkilön etsintää sääntelee poliisihallituksen antama ohje. Poliisin reagointinopeus on tapauskohtaista.
Mikäli kyseessä on henkilö, joka ei kykene itsestään huolehtimaan tai henkilön epäillään joutuneen rikoksen uhriksi, etsintä alkaa välittömästi.
Poliisi ei julkaise tiedotteita ja kuvia kadonneista henkilöistä omavaltaisesti.
– Julkaisua edeltää aina neuvottelu omaisten kanssa, rikosylikomisario Särkiniemi sanoo.
Poliisin tutkintamenetelmät ihmisten katoamistapauksissa nojaavat maalaisjärkeen.
– Usein lähimmäisillä on tiedossa jokin paikkakunta, kaveriporukka tai tietty ihminen, joka on saattanut vetää kadonnutta puoleensa, Särkiniemi kertoo.
Erityistoimiin ryhdytään, jos on syytä epäillä, että kadonnut on rikoksen uhri tai hengenvaarassa.
Poliisi voi esimerkiksi käyttää matkapuhelimen hätäpaikannusta. Pankkitiedustelun avulla taas on mahdollista seurata henkilön varojen käyttöä. Saadut tiedot voivat ohjata etsintää tai niiden puuttuminen antaa epäilyn siitä, ettei henkilö ole enää elossa.
– Nämä keinot eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Suurin osa katoamistapauksista selviää perinteisin keinoin, Särkiniemi sanoo.
Näitten porilaisperiaatteiden selvillesaanti ainakin minulle selventää paljon mm. Johanna Hautamäen katoamisesta. Että kuvan
saamisesta täytyy neuvotella läheisten/työkavereitten/ystävien kanssa on selvää, mistäpä sitä kuvaa muuten saisi. Minä kyllä olen pienessä päässäni kuvitellut, että poliisi voisi jotakin vaatimuksen tapaista ilmoille päästää, eikä lakki kourassa anella, että kyllä meidän työtämme kadonneen löytämiseksi kovasti helpottaisi, jos te antaisitte luvan kuvan
julkaista. Johannan tapauksessahan joku kuva jopa julkaistiin, mutta Jonskun tunteneet eivät siitä kohdetta tunnistaneet kuulemma. Poliisikin sitten myöhemmin kertoili, miten kuva ei vastaa kadonnutta.
Jos poliisi ei omavaltaisesti julkaise tiedotteita kadoksissa oloista, niinkuin Särkijärvi tuossa toteaa, niin tässä on sitten omaiset pyytäneet mahdollisesti ikuiseksi ajaksi katoamisesta vaikenemaan, jos siis ei olisikaan löydetty ruumista koskaan. Katoamisajankohtahan on selvillä aika tarkkaan.
Koko omaisten osuus minusta pitäsi olla aivan toissijaista, ihmettelen minä sitäkin kuka kenenkin omaiseksi lasketaan ja siis päätösvaltaiseksi. Onko nää ihan valtakunnalliset tulkinnat tuosta poliishallituksen ohjeistuksesta.
