Marsalkka kirjoitti:
Aistin, että olet sitä mieltä, että Valjakkalaa ei välttämättä pitäisi vapauttaa. Oletko mahdollisesti ylipäätään sitä mieltä, että elinkautisvankeja ei tulisi armahtaa?
Tuo on hyvä ja sangen mielenkiintoinen kysymys. Yksiselitteistä vastausta on mahdotonta antaa, saati perustaa kantaansa tuohon "ylipäätään" -käsitteeseen.
Elinkautinen on yhtä kuin loppuelämä vankilassa. Tuo sana elinkautinen ei vaan sovi yhteen nykyisen käytännön kanssa. Elinkautiseen tuomituissa on toki sellaisia, joiden paikka on loppuikänsä jossain muualla kuin järjestäytyneen yhteiskunnan sisäpuolella. Esimerkkinä tästä
Veikko "Jammu" Siltavuori.
Toki maallikko muodostaa usein käsityksensä enempi tunne- kuin järkipuolelta ja tuntematta sekä tietämättä sen paremmin jonkun vangin taustoja, tekoja sekä tuomion suorittamisen aikana tapahtuneita elämäntilanteen muutoksia on väärin jos "suuri yleisö" päättäisi elinkautisvangin tuomion pituudesta. Joku kauhistelee tekoa, jota toinen ei pidä niin kauheana tms. Jollakulla vangilla on jonkun mielestä väärä asenne, joten istukoot loppuikänäs ja joku on jonkun mielestä muuten vaan vittumaisen näköinen niin istukoot loppuikänsä.
Ainoa kuka tietää toisen asiat paremmin kuin kohde itse häntä kuulematta ja näkemättä on vakuutusyhtiön lääkäri.
Siksi "meidän" täytyy luottaa mm. vankeinhoitoviranomaisten, hovioikeuden ja rikosseuraamusviraston päätöksiin ja heidän kykyynsä huolehtia vapautuneen vangin elämästä niin kauan kuin katsovat sen tarpeelliseksi.
Tuomioissa on monasti ristiriitaisuuksia. Taposta voi saada 10 vuotta ja elinkautisesta voi vapautua jo 12 vuoden jälkeen, mutta teoissa itsessään on ollut jo eroja.
Pahempiakin esimerkkejä on; Kytäjän kolmoissurmasta tuomittu
Kai Vähäkallio sai 12 vuotta, mutta istui muistaakseni vain 7 vuotta. Kolme liftaria surmannut "Häkä-Enska",
Ensio Koivunen sai 25 vuotta kuritushuonetta, mutta vapautui vain 10 vuoden istumisen jälkeen. Oliko näiden surmattujen naisten henki näin halpa? Tai oliko Kytäjällä surmattujen poikien henki vieläkin halvempi? Kokivatko surmattujen omaiset saaneensa oikeutta?
Mutta mikä sitten olisi sellainen teko, josta ei kuuna päivänä tulisi armahdusta antaa, vaan tekijä istuisi kuolemaansa saakka?
Mielestäni päätösvalta olisi pitänyt säilyttää presidentillä. Jonkun yksittäisen ihmisen pitäisi saada sanoa se viimeinen sana, ei jonkun komitean, lautakunnan, järjestön, neuvoston tms.
En pysty vastaamaan esittämääsi kysymykseen. Sen sijaan esitin lisää kysymyksiä ja toivoisin Marsalkan - jos ei nyt vastaavan, niin kommentoivan edes jotain.
Vielä Valjakkalasta; tottakai hänellä on ollut toive päästä jo vapaaksi ja turhautuneena hän pakeni Haminan työsiirtolasta. Mutta myös hänen surmaamillaan ihmisillä oli toiveita ja haaveita sekä halu elää. Valjakkala on itse valinnut tiensä, joten nauttikoot siitä ja sen seurauksista.