Sattuneesta syystä olen törmännyt erääseen salaperäisiin lahkoon, joka toimii kai uskonnon omaisesti myös mm. Suomessa. Tietoa ei juurikaan ole tai erittäin vähän yhtään missään, en tiedä esimerkiksi kyseisen lahkon nimeä, juurikaan heidän käytösmallistaan tai edes sitä juurikaan, millaista Jumalaa he palvovat (ymmärtääkseni kuitenkin tätä perusjannua tuolla ylhäällä jossain).
Tiedän että perustaja on nainen (mutta en tiedä minkämaalainen ja missä), kyseessä ei ole hirmu vanha lahko (vain joitakin kymmeniä vuosia, 1900-luvulla perustettu kuitenkin) ja että jäseniä on ympäri pohjoismaita.
Jäsenten syntymättömien lasten nimet päätetään jo ennen syntymää (ja usein nimet ovat jotain todella erikoisia), päätetään kuka menee naimisiin ja kenen kanssa ja milloin (vain lahkon sisällä) ja että jäsenten oletetaan käyttäytyvän tietyn rutiinin ja tavan mukaisesti. Ymmärtääkseni toiminta on todella hämäräperäistä, käytösmallit ja riitit jokseenkin erikoisia. Rikollisen puolen toimintaan en ota kantaa, koska en rehellisesti tiedä.
Erotetut jäsenet eivät saa missään nimessä puhua kenellekään tuosta ja jos puhuvat, saattaa sillä oikeasti olla aika kohtalokkaita seurauksia. Itse törmäsin aiheeseen nyt jo edesmenneen ihmisen kautta.
En muista mikä oli jäsenmäärä, muistaakseni ehkä joitakin satoja, kenties tuhansia, eli ei mikään iso ryhmittymä kyseessä.
Kellään enempää tietoa tästä tapauksesta?
Myös muista salaperäisistä lahkoista, kulteista ja uskonnoista voitanee puhua tämän topicin alla.
Erilaisia lahkoja / uskontoja
Valvoja: Moderaattorit
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Erilaisia lahkoja / uskontoja
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
no onpas todellakin salaista....http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... t=uskonnot
Tuolla jo keskustelua..
Menee vähän ohi tuo lahkosi kuvaus, mistä tiedät siis että tälläinen lahko on olemassa kun et edes nimeä tiedä?
Tuolla jo keskustelua..
Menee vähän ohi tuo lahkosi kuvaus, mistä tiedät siis että tälläinen lahko on olemassa kun et edes nimeä tiedä?
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Tunsin entisen jäsenen, joka ei suostunut koskaan nimeä sanomaan, eikä muutenkaan tarkemmin tästä.Bombay kirjoitti:http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... t=uskonnot
Tuolla jo keskustelua..
Menee vähän ohi tuo lahkosi kuvaus, mistä tiedät siis että tälläinen lahko on olemassa kun et edes nimeä tiedä?
Ja sori, ajatustoiminta oli jumissa, tietty kuuluu huuhaa-osastoon. *otsaan lyönti*
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Kohtuudella olen varma, joo. Sen verran oli erikoinen nimikin jo hänellä, että ei sitä kyllä huvitteeksi olisi annettu semmoista.Bombay kirjoitti:^ Aaaa, no sit. Ja olet varma, että kyseinen henkilö ei syystä tai toisesta valehtelisi, liiottelisi tai olisi mentaalipotilas? (En pahalla todellakaan kysele mut sekopäitä riittää..)
Epäilin asiaa kyllä useaan otteeseen, mutta kun tosiaan todisteet aikoinaan puhuivat puolestaan, niin ei siinä oikein muuta voinut sanoa sitten enää.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Sepä.Bombay kirjoitti:Juu. Aika hankala kyl on tätä lahkoa tutkia kun niin vähän tietoa on siitä. Tarvittas entinen jäsen kertomaan tms (ei pitäs sanoa, kun tunnin päästä joku trolli rekkaa sisään ja aloittaa tarinat kumminkin)
Oon tosiaan yrittänyt netistä kaivella tietoja, mutta ei vaan löydy. Pari ehdokasta osui kohdalle, ehdotin niitä jo aikanaan tälle ihmiselle, mutta sanoi etteivät olleet niitä, vaan että hän itsekään ei löytänyt sanaakaan tästä porukasta aikanaan kun oli yrittänyt.
Ajattelin vain että jos joku olisi tehnyt lähempää tuttavuutta tai vastaavaa ja uskaltaisi kertoakin vielä jotain.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Käsittääkseni ihan kristillisyyteen, mutta siihen loppuu minun tietoni kaikin puolin sitten taas. Voipi olla osittain myös new agea.wretch kirjoitti:Mihin lahkon uskomukset pohjimmiltaan perustuvat?Kristillisyyteen, itämaisiin uskontoihin, new ageen jne?Koska kyseessä on lahko niin mistä ryhmittymästä lahkolaiset ovat aikanaan irtatuneet?
En tiedä mikä on ollut ryhmittymä mistä ovat irtautuneet, saatika ovatko edes, vai onko kyseessä ihan oma juttunsa.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
kartanolaisuuteen liittyvä linkki (tosin se taisi kuolla jo vuosikymmeniä sitten).
http://www.satakunnankansa.fi/teema/kar ... 1109.shtml
http://www.satakunnankansa.fi/teema/kar ... 1109.shtml
Entäs tämä heinoslaisuus? Eli ns.Oulun profetia 1960-luvulla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heinoslaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heinoslaisuus
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Kopsasin Wretchin linkin kokonaan tänne.
Kartanolaisuudesta on tosi vähän tietoja - aihe taitaa olla tabu vieläkin. Joku lahkon lapsivanki kertoi, että pikkupojilta ommeltiin housut kiinni päiväksi ja pissalle ei päässyt koko päivänä vaan tarpeet tehtiin illalla ja aamulla.
SAIRASTA, eikö?
===============================================
http://www.satakunnankansa.fi/teema/kar ... 1109.shtml
Leevi, lapsisaarnaaja21.11. - 09:37
Leevi K. Laitinen kasvoi aikuiseksi lahkon vankina
LILI WESSMAN
Vampula
”Sinä olet nyt Herran työssä.”Äiti jätti nelivuotiaan Leevi Kalevin hyvästiä sanomatta. Hän luovuttikuopuksensa kahdelle naiselle, jotka kutsuivat itseään Herran omiksi. Leevi pakotettiin sanomaan Alma Kartanoa äidiksi. Hänen apulaistaan Tilda Reunasta pojan oli kutsuttava hellittelynimellä Piiku.
Kangasniemeläisessä Laitisen perheessä oli seitsemän lasta. Heidät kaikki käännytettiin kartanolaisten oppiin.
– Kaksi sisartani on yhä kartanolaisia, Leevi K. Laitinen, 74, kertoo.
Leevi erotettiin vanhemmistaan syksyllä 1935. Siitä alkoi vankeus, josta hän vapautui vasta 18-vuotiaana.
Pieni profeetta
Nelivuotias Leevi jätettiin Sippolaan. Kotoa Kangasniemeltä hänellä oli kaksi muistoesinettä: pyyheliina ja mustakantinen Johanneksen evankeliumi. Siitä hän oli oppinut lukemaan. Hänestä ruvettiin kouluttamaan lapsisaarnaajaa.
– Harjoittelin kaiket päivät. Piti matkia aikuisten tyyliä. Huusin tulikiveä ja huidoin. Jos saarnassa ei ollut tarpeeksi paatosta, minut piestiin.
Poikaa kiellettiin kertomasta, että häntä oli opetettu.
– Piti uskotella, että Jumala puhui minun kauttani.
Kartanolaiset kouluttivat kymmenkunta lapsisaarnaajaa. Leevistä tuli heidän tähtensä.
– Aloitin saarnaamisen nelivuotiaana.
Pieni profeetta kiersi Suomea ja keräsi tuhansia ihmetteleviä kuulijoita. Kartanolaiset kuljettivat poikaa Helsingistä Ouluun. Satakunnassa ”kuuluisa lapsisaarnaaja Leevi L.” esiintyi Porissa ja Raumalla.
– Joskus itkin väsymyksestä. Joskus nukahdin kesken tilaisuuden.
Ihmelapsi ei leiki
Leevi K. Laitisen puoliso Anni kuuli ihmelapsi Leevistä pienenä tyttönä Huittisissa. Hänen äitinsä ja sisaruksensa olivat kartanolaisia. Anni kasvoi tätinsä luona Vampulassa, eikä joutunut lahkon uhriksi.
– Tosin kartanolaiset sukulaiset veivät minulta taivasosuuden jo kahdeksanvuotiaana, Anni Laitinen hymähtää.
Kun pieni Anni leikki ”tytyillä” eli nukeilla, häntä toruttiin ankarasti.
– Minua kehotettiin seuraamaan kuuluisan Leevi Laitisen esimerkkiä. Ihmepoika ei kuulemma koskaan leikkinyt, luki vain Raamattua ja saarnasi.
Leevi ei leikkinyt. Sen kartanolaiset kielsivät.
– En myöskään hymyillyt. Se oli kielletty.
Sukulihan rakkaus
– Aluksi minulla oli kova ikävä isää ja äitiä. Se kuoletettiin minusta pois. Ehkä se kuolikin. Pieni poika erehtyi kerran sanomaan, että isä on ”paras ihminen maailmassa”. Muutaman päivän kuluttua kartanolaiset järjestivät näytöksen, jolla isän ikävä tainnutettiin. Leevi vietiin vintille, jossa isä odotti. Hän piiskasi pojan ja lähti seuraavalla junalla takaisin kotiin Kangasniemelle.
– Kartanolaisille oli tärkeää katkaista sukulihan rakkaus. Kyllä se minusta laantuikin.
– Yritin sopeutua. Ei ollut muuta mahdollisuutta. Hallitseva tunne oli pelko. En tiedä, oliko minulla mitään muita tunteita.
Leeviä ja muita lapsisaarnaajia pidettiin vankeina salaa. Kun lahkoon kuulumaton naapuri tai vieras tuli kartanolaisten taloon, lapset oli opetettu ryntäämään piiloon vinttiin tai komeroon.
– Meille opetettiin, ettei kenellekään ulkopuoliselle kannattanut uskoutua. Jos kertoisimme kokemuksistamme, ihmiset sanoisivat meidän valehtelevan.
Viranomaisia varten maata kiertävän lapsisaarnaajan isä oli kirjoittanut valtakirjan. Siinä isä valtuutti kartanolaiset kulkemaan ”poikani kanssa Suomen maassa ja saarnaamaan Jumalan sanaa evakelislutherilaisen kirkonopin pohjalta”.
– Kirje oli hämäystä. Omassa keskuudessaan kartanolaiset halveksivat kirkon oppia, pilkkasivat ehtoollista ja ”suruttomia” pappeja.
Sisäpiirin siunaukset
Kartanolaisuus kielsi ihmisen seksuaalisuuden. Tästä syystä seksuaalisuus hallitsi lahkon opetusta ja sen riittejä.
– Avioliitto oli huoruutta. Meitä lapsia syytettiin jatkuvasti huoraamisesta. Emme tienneet, mitä se on. Meitä hakattiin, kunnes tunnustimme.
Kartanolaisten rituaaleihin kuului liuta seksuaalisesti virittyneitä ”siunauksia”. Sisäpiiri, johon lapsisaarnaaja Leevi pääsi, sai nk. alttarisiunauksen. Se tapahtui yöllä Tilda Reunasen vuoteessa.
– Olin nelivuotias, kun sain ensi kertaa alttarisiunauksen.
Nykytermein kartanolaisten käytöstä nimitettäisiin pedofiliaksi ja sadomasokismiksi.
Kukaan kartanolaisista ei koskaan joutunut teoistaan edesvastuuseen. Ketään ei rangaistu.
– Kukaan heistä ei ole pyytänyt minulta anteeksi.
Pakomatkalle yön selkään
Kartanolaiset eivät kyenneet nujertamaan Leevin omaa tahtoa.
– Vaikka en uskaltanut unelmoida, saarnamatkoilla aavistin, että toisinkin ihminen voi elää. Sisareni Saaran kanssa päätimme, että surkeutemme oli loputtava. Leevin vanhempi sisar Saara oli yrittänyt kahdesti paeta, mutta epäonnistunut. Kartanolaiset saivat hänet kiinni.
– Suunnittelimme karkaamista huolellisesti koko kesän. Syyskuun 1. päivänä 1949 lähdimme yön selkään.
Sisarukset hiipivät ulos. Leevi meni pyöräaittaan, päästi ilmat pois polkupyöristä ja piilotti pumpun.
– Varmistin, etteivät kartanolaiset pääse takaa-ajoon.
Sisarukset matkasivat junalla Haapamäelle ja sieltä Poriin. He pyrkivät Laviaan, missä he uskoivat saavansa turvapaikan.
– Lavialainen Lauri Rantamaa oli entinen poliisi. Hän otti meidät suojiinsa.
Vähän myöhemmin Leeviä auttoi Nokialla kansanedustaja, pastori Antti J. Rantamaa sisarineen.
– Hyvät ihmiset auttoivat elämän alkuun. He lahjoittivat vaatteita ja huonekaluja. Sain alivuokralaisasunnon ja työpaikan.
Juudas todistaa
Kartanolaisille Leevi oli Juudas ja petturi. He lupasivat ”suruttomien” joukkoon liittyneelle luopiolle nälkäkuoleman ja kuuman helvetin.
Kiroaminen ja uhkailu kasvoivat, kun Leevi ja Saara todistivat käräjillä. Sisarusten ensimmäisenä vapauden vuonna 1950 kaksi pariskuntaa haki avioeroa kartanolaiseen uskoon kääntymisen takia. Käräjät pidettiin Laviassa ja Juupajoella.
Vasta tuolloin viranomaiset havahtuivat kartanolaisten laittomuuksiin.
– Sanomalehdet kirjoittivat vuoden 1950 käräjistä paljon. Minusta tuli taas kuuluisa. Kun pääsin armeijasta vuonna 1952, päätin, että minullakin on oikeus tavallisen ihmisen elämään. En halunnut, että aina osoitellaan sormella.
– Siitä asti kerroin kokemuksistani vain harvoille.
Leevin isä kuoli tapaturmaisesti vuonna 1953. Poikaa kiellettiin tulemasta isänsä hautajaisiin vainajaa häpäisemään.
– Menin kumminkin. Arkkua kantamaan ei minua huolittu.
Äitiinsä Leevi sai välit lopulta melko hyvään kuntoon. Anteeksipyynnön asemasta äiti sanoi pojalleen: ”Voi veikkonen, ne on niin hirveitä asioita. Ei niitten anteeksiantamista voi hoitaa, ne kuuluu Jumalalle.”
Minulleko se tapahtui?
Alma Kartano ja Tilda Reunanen särkivät ihmisiä ja perheitä.
– He olivat vähäisiä hirviöitä. Hitler ja Stalin manipuloivat kokonaisia kansakuntia.
Leevi K. Laitinen sanoo usein katselevansa lapsuuttaan kuin vieras.
– Minulleko tämä painajainen tapahtui?
Hän kyseli joskus Jumalalta, miksi tämä salli viattoman lapsen kärsimyksen. Leevi tarkisti ja tutki omaa uskoaan perin pohjin.
Joskus luottamus Jumalaan horjui, mutta se kantaa sittenkin.
– Kartanolaisuudella ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Korkeimpaan uskominen on minulle voima, jonka avulla selvisin. Elämä on isommassa kädessä.
– Lapsena näin ihmisestä sen kaikkein julmimman. Myöhemmin olen saanut nähdä ihmisestä myös sen kaikkein sydämellisimmän.
Viisikymmentä vuotta vapautumisensa jälkeen Leevi sai luvan oman lentokentän rakentamiselle Vampulaan. Silloin hän myös teki ensimmäisen yksinlentonsa ja ohjasi koneensa taivaalle.
Kartanolaisuudesta on tosi vähän tietoja - aihe taitaa olla tabu vieläkin. Joku lahkon lapsivanki kertoi, että pikkupojilta ommeltiin housut kiinni päiväksi ja pissalle ei päässyt koko päivänä vaan tarpeet tehtiin illalla ja aamulla.
SAIRASTA, eikö?
===============================================
http://www.satakunnankansa.fi/teema/kar ... 1109.shtml
Leevi, lapsisaarnaaja21.11. - 09:37
Leevi K. Laitinen kasvoi aikuiseksi lahkon vankina
LILI WESSMAN
Vampula
”Sinä olet nyt Herran työssä.”Äiti jätti nelivuotiaan Leevi Kalevin hyvästiä sanomatta. Hän luovuttikuopuksensa kahdelle naiselle, jotka kutsuivat itseään Herran omiksi. Leevi pakotettiin sanomaan Alma Kartanoa äidiksi. Hänen apulaistaan Tilda Reunasta pojan oli kutsuttava hellittelynimellä Piiku.
Kangasniemeläisessä Laitisen perheessä oli seitsemän lasta. Heidät kaikki käännytettiin kartanolaisten oppiin.
– Kaksi sisartani on yhä kartanolaisia, Leevi K. Laitinen, 74, kertoo.
Leevi erotettiin vanhemmistaan syksyllä 1935. Siitä alkoi vankeus, josta hän vapautui vasta 18-vuotiaana.
Pieni profeetta
Nelivuotias Leevi jätettiin Sippolaan. Kotoa Kangasniemeltä hänellä oli kaksi muistoesinettä: pyyheliina ja mustakantinen Johanneksen evankeliumi. Siitä hän oli oppinut lukemaan. Hänestä ruvettiin kouluttamaan lapsisaarnaajaa.
– Harjoittelin kaiket päivät. Piti matkia aikuisten tyyliä. Huusin tulikiveä ja huidoin. Jos saarnassa ei ollut tarpeeksi paatosta, minut piestiin.
Poikaa kiellettiin kertomasta, että häntä oli opetettu.
– Piti uskotella, että Jumala puhui minun kauttani.
Kartanolaiset kouluttivat kymmenkunta lapsisaarnaajaa. Leevistä tuli heidän tähtensä.
– Aloitin saarnaamisen nelivuotiaana.
Pieni profeetta kiersi Suomea ja keräsi tuhansia ihmetteleviä kuulijoita. Kartanolaiset kuljettivat poikaa Helsingistä Ouluun. Satakunnassa ”kuuluisa lapsisaarnaaja Leevi L.” esiintyi Porissa ja Raumalla.
– Joskus itkin väsymyksestä. Joskus nukahdin kesken tilaisuuden.
Ihmelapsi ei leiki
Leevi K. Laitisen puoliso Anni kuuli ihmelapsi Leevistä pienenä tyttönä Huittisissa. Hänen äitinsä ja sisaruksensa olivat kartanolaisia. Anni kasvoi tätinsä luona Vampulassa, eikä joutunut lahkon uhriksi.
– Tosin kartanolaiset sukulaiset veivät minulta taivasosuuden jo kahdeksanvuotiaana, Anni Laitinen hymähtää.
Kun pieni Anni leikki ”tytyillä” eli nukeilla, häntä toruttiin ankarasti.
– Minua kehotettiin seuraamaan kuuluisan Leevi Laitisen esimerkkiä. Ihmepoika ei kuulemma koskaan leikkinyt, luki vain Raamattua ja saarnasi.
Leevi ei leikkinyt. Sen kartanolaiset kielsivät.
– En myöskään hymyillyt. Se oli kielletty.
Sukulihan rakkaus
– Aluksi minulla oli kova ikävä isää ja äitiä. Se kuoletettiin minusta pois. Ehkä se kuolikin. Pieni poika erehtyi kerran sanomaan, että isä on ”paras ihminen maailmassa”. Muutaman päivän kuluttua kartanolaiset järjestivät näytöksen, jolla isän ikävä tainnutettiin. Leevi vietiin vintille, jossa isä odotti. Hän piiskasi pojan ja lähti seuraavalla junalla takaisin kotiin Kangasniemelle.
– Kartanolaisille oli tärkeää katkaista sukulihan rakkaus. Kyllä se minusta laantuikin.
– Yritin sopeutua. Ei ollut muuta mahdollisuutta. Hallitseva tunne oli pelko. En tiedä, oliko minulla mitään muita tunteita.
Leeviä ja muita lapsisaarnaajia pidettiin vankeina salaa. Kun lahkoon kuulumaton naapuri tai vieras tuli kartanolaisten taloon, lapset oli opetettu ryntäämään piiloon vinttiin tai komeroon.
– Meille opetettiin, ettei kenellekään ulkopuoliselle kannattanut uskoutua. Jos kertoisimme kokemuksistamme, ihmiset sanoisivat meidän valehtelevan.
Viranomaisia varten maata kiertävän lapsisaarnaajan isä oli kirjoittanut valtakirjan. Siinä isä valtuutti kartanolaiset kulkemaan ”poikani kanssa Suomen maassa ja saarnaamaan Jumalan sanaa evakelislutherilaisen kirkonopin pohjalta”.
– Kirje oli hämäystä. Omassa keskuudessaan kartanolaiset halveksivat kirkon oppia, pilkkasivat ehtoollista ja ”suruttomia” pappeja.
Sisäpiirin siunaukset
Kartanolaisuus kielsi ihmisen seksuaalisuuden. Tästä syystä seksuaalisuus hallitsi lahkon opetusta ja sen riittejä.
– Avioliitto oli huoruutta. Meitä lapsia syytettiin jatkuvasti huoraamisesta. Emme tienneet, mitä se on. Meitä hakattiin, kunnes tunnustimme.
Kartanolaisten rituaaleihin kuului liuta seksuaalisesti virittyneitä ”siunauksia”. Sisäpiiri, johon lapsisaarnaaja Leevi pääsi, sai nk. alttarisiunauksen. Se tapahtui yöllä Tilda Reunasen vuoteessa.
– Olin nelivuotias, kun sain ensi kertaa alttarisiunauksen.
Nykytermein kartanolaisten käytöstä nimitettäisiin pedofiliaksi ja sadomasokismiksi.
Kukaan kartanolaisista ei koskaan joutunut teoistaan edesvastuuseen. Ketään ei rangaistu.
– Kukaan heistä ei ole pyytänyt minulta anteeksi.
Pakomatkalle yön selkään
Kartanolaiset eivät kyenneet nujertamaan Leevin omaa tahtoa.
– Vaikka en uskaltanut unelmoida, saarnamatkoilla aavistin, että toisinkin ihminen voi elää. Sisareni Saaran kanssa päätimme, että surkeutemme oli loputtava. Leevin vanhempi sisar Saara oli yrittänyt kahdesti paeta, mutta epäonnistunut. Kartanolaiset saivat hänet kiinni.
– Suunnittelimme karkaamista huolellisesti koko kesän. Syyskuun 1. päivänä 1949 lähdimme yön selkään.
Sisarukset hiipivät ulos. Leevi meni pyöräaittaan, päästi ilmat pois polkupyöristä ja piilotti pumpun.
– Varmistin, etteivät kartanolaiset pääse takaa-ajoon.
Sisarukset matkasivat junalla Haapamäelle ja sieltä Poriin. He pyrkivät Laviaan, missä he uskoivat saavansa turvapaikan.
– Lavialainen Lauri Rantamaa oli entinen poliisi. Hän otti meidät suojiinsa.
Vähän myöhemmin Leeviä auttoi Nokialla kansanedustaja, pastori Antti J. Rantamaa sisarineen.
– Hyvät ihmiset auttoivat elämän alkuun. He lahjoittivat vaatteita ja huonekaluja. Sain alivuokralaisasunnon ja työpaikan.
Juudas todistaa
Kartanolaisille Leevi oli Juudas ja petturi. He lupasivat ”suruttomien” joukkoon liittyneelle luopiolle nälkäkuoleman ja kuuman helvetin.
Kiroaminen ja uhkailu kasvoivat, kun Leevi ja Saara todistivat käräjillä. Sisarusten ensimmäisenä vapauden vuonna 1950 kaksi pariskuntaa haki avioeroa kartanolaiseen uskoon kääntymisen takia. Käräjät pidettiin Laviassa ja Juupajoella.
Vasta tuolloin viranomaiset havahtuivat kartanolaisten laittomuuksiin.
– Sanomalehdet kirjoittivat vuoden 1950 käräjistä paljon. Minusta tuli taas kuuluisa. Kun pääsin armeijasta vuonna 1952, päätin, että minullakin on oikeus tavallisen ihmisen elämään. En halunnut, että aina osoitellaan sormella.
– Siitä asti kerroin kokemuksistani vain harvoille.
Leevin isä kuoli tapaturmaisesti vuonna 1953. Poikaa kiellettiin tulemasta isänsä hautajaisiin vainajaa häpäisemään.
– Menin kumminkin. Arkkua kantamaan ei minua huolittu.
Äitiinsä Leevi sai välit lopulta melko hyvään kuntoon. Anteeksipyynnön asemasta äiti sanoi pojalleen: ”Voi veikkonen, ne on niin hirveitä asioita. Ei niitten anteeksiantamista voi hoitaa, ne kuuluu Jumalalle.”
Minulleko se tapahtui?
Alma Kartano ja Tilda Reunanen särkivät ihmisiä ja perheitä.
– He olivat vähäisiä hirviöitä. Hitler ja Stalin manipuloivat kokonaisia kansakuntia.
Leevi K. Laitinen sanoo usein katselevansa lapsuuttaan kuin vieras.
– Minulleko tämä painajainen tapahtui?
Hän kyseli joskus Jumalalta, miksi tämä salli viattoman lapsen kärsimyksen. Leevi tarkisti ja tutki omaa uskoaan perin pohjin.
Joskus luottamus Jumalaan horjui, mutta se kantaa sittenkin.
– Kartanolaisuudella ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Korkeimpaan uskominen on minulle voima, jonka avulla selvisin. Elämä on isommassa kädessä.
– Lapsena näin ihmisestä sen kaikkein julmimman. Myöhemmin olen saanut nähdä ihmisestä myös sen kaikkein sydämellisimmän.
Viisikymmentä vuotta vapautumisensa jälkeen Leevi sai luvan oman lentokentän rakentamiselle Vampulaan. Silloin hän myös teki ensimmäisen yksinlentonsa ja ohjasi koneensa taivaalle.
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Lisää kartanolaisuudesta:
"Alma Kartano keksi ystävättärensä Tilda Reunasen kanssa, että heillä oli aivan erityislaatuinen viesti ihmiskunnalle. Maailmanlopun nähtiin saapuvan v. 1942. Lahkossa suhtauduttiin erittäin kielteisesti seksuaalisuuteen, mikä synnytti erilaisia kulttimenoja. Lahkon jäsen jolla oli havaittu seksuaalista kiinnostusta johonkin suuntaan, saattoi päätyä makaamaan alastoman Alma Kartanon alle tuntikausiksi.
Rangaistuksella oli nimikin: Jumalan kivi. Alma pisti kannattajansa laskemaan paljaalla takamuksella raakalautaa pitkin ja kenen takamukseen tarttui eniten tikkuja, oli syntisin. Almasta on mainittu, että hän oli 150 cm pitkä ja painoi 150 kiloa. Hänellä oli tapana pyytää saunassa jotain nuorta tyttöä
vihtomaan häntä jalkoväliin, koska Almalla oli sokeritauti ja jalkoväliin vihtomalla sokeritauti lähtisi."
"Alma Kartanon kuolinvuoteen vieressä seisonut mies on kertonut Alman viime sanoikseen huutaneen kuolevansa marttyyrinkruunu päässä.
Tilda Reunasen kerrotaan viime hetkillään tunnustaneen: ”Olen huijannut valtavan määrän ihmisiä elämäni aikana”.
Huittislaiset kommentoivat viimeisiä sanoja: ”Tildakin se sitten luopui ittestänsä.”
Alma ja Tilda on haudattu rinnakkain Huittisten kirkkomaahan."
"Alma Kartano keksi ystävättärensä Tilda Reunasen kanssa, että heillä oli aivan erityislaatuinen viesti ihmiskunnalle. Maailmanlopun nähtiin saapuvan v. 1942. Lahkossa suhtauduttiin erittäin kielteisesti seksuaalisuuteen, mikä synnytti erilaisia kulttimenoja. Lahkon jäsen jolla oli havaittu seksuaalista kiinnostusta johonkin suuntaan, saattoi päätyä makaamaan alastoman Alma Kartanon alle tuntikausiksi.
Rangaistuksella oli nimikin: Jumalan kivi. Alma pisti kannattajansa laskemaan paljaalla takamuksella raakalautaa pitkin ja kenen takamukseen tarttui eniten tikkuja, oli syntisin. Almasta on mainittu, että hän oli 150 cm pitkä ja painoi 150 kiloa. Hänellä oli tapana pyytää saunassa jotain nuorta tyttöä
vihtomaan häntä jalkoväliin, koska Almalla oli sokeritauti ja jalkoväliin vihtomalla sokeritauti lähtisi."
"Alma Kartanon kuolinvuoteen vieressä seisonut mies on kertonut Alman viime sanoikseen huutaneen kuolevansa marttyyrinkruunu päässä.
Tilda Reunasen kerrotaan viime hetkillään tunnustaneen: ”Olen huijannut valtavan määrän ihmisiä elämäni aikana”.
Huittislaiset kommentoivat viimeisiä sanoja: ”Tildakin se sitten luopui ittestänsä.”
Alma ja Tilda on haudattu rinnakkain Huittisten kirkkomaahan."
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -