Tampereen Tyttö kirjoitti:Täysi epäitsekkyys lähentelee mielestäni valheellisuutta..
Pienimuotoisempi pyyteettömyys on toki täysin mahdollista. Ei kaikkea voi eikä tarvitse ajatella lähtökohdasta "mitä itse hyödyn/mistä eniten nautin". Mutta eipä tule tosiaan mieleen yhtäkään täysin epäitsekästä ihmistä, joka ajattelisi vain ja ainoastaan muiden kuin itsensä hyvinvointia.
Tai no, kaipa sellainen ihminen, joka toteuttaa täysin pyyteettömästi tiettyä ideologiaa ja/tai aatetta piittaamatta omista tarpeistaan ja hyvinvoinnistaan, on täydellisen epäitsekäs. Tämä ei kuitenkaan tarkoita "hyvyyttä" - täydellisen epäitsekäs ihminen on esimerkiksi fanaattinen terroristi, joka on niin omistautunut aatteelleen, että on valmis tekemään kaikkein epäitsekkäimmän teon, eli tietoisesti lopettamaan oman olemassaolonsa itsemurhapommilla.
Ihmiselle ja muillekin elollisille olioille eloonjäänti- ja selviytymistarve ovat kuitenkin aika keskeisiä perusominaisuuksia, ja oman itsen säilyttäminen on perustason "itsekkyyttä". Jos on tästä valmis tinkimään jonkun abstraktin jumaluuden nimeen, niin kaipa silloin ihmisen voidaan katsoa olevan täysin epäitsekäs. Omasta kärsimyksestä (saati muiden) ei piitata, koska aate/jumaluus vaatii niin.
Ns. normaalien ihmisten kohdalla ei kuitenkaan kannata tuijottaa liikaa ääripäihin, vaan käyttää jääkiekostakin tuttua +/- -tilastoa. Toisessa sarakkeessa "tehdyt maalit", toisessa "päästetyt maalit", ja näiden erotus kertoo, ollaanko plussalla vai miinuksella.
Pahojakin asioita tehnyt ihminen voi tehdä jollain saralla hyvää. Esimerkiksi eläinsuojelussa, tupakoinnin ja alkoholin vastustamisessa sekä kasvissyönnissäkään ei ole mitään vikaa, kuten ei myöskään ajatuksissa rakentaa omaan maahan uutta, uljasta arkkitehtuuria ja hyödyntää uusia, uljaita teknisiä keksintöjä maassa, jossa kaikille kansalaisille on entistä enemmän elintilaa. Näitä sinänsä hyviä asioita toteutti eräskin itävaltalainen ex-maalari... jonka roimalta miinussektorilta löytyi sitten toinen maailmansota ja holocaust.
Kasvatus, etiikka ja moraali ovat kuitenkin tavallisen kansalaisen kohdalla avainasemassa - omatunnon ääni kun yleensä löytyy kaikilta muilta paitsi sosiopaateilta tai vastaavilta narsistisen käytöshäiriön synnyttämiltä epäihmisiltä. Rangaistuksen pelko ei ole ainoa ihmisen käytöstä ohjaava tekijä, harva esimerkiksi lähtisi ikinä raiskaamaan lapsia, vaikka huomisaamuna tulisi voimaan laki, joka poistaisi pedofiliasta langetettavat rangaistukset kokonaan.
Perimmäiset käytösnormit ja -mallit ovat käytännössä kaikille ihmisyhteisölle yhteisiä hyvän ja pahan määrittäjiä, ellei niitä sitten kulttuurisesti synnytetty ideologia turmele (esim. perusvaistoihin kuuluu, ettei ihmisnisäkäs surmaa omia jälkeläisiään, koska jälkeläiset jatkavat sukua/geenilinjaa sekä kenties huolehtivat vanhemmastaan tämän tultua vanhaksi - mutta vaikkapa Allahin tahdosta ihmisestä voi tulla niin kieroutunut, että hän tappaa lapsensa tämän loukattua jotain keksittyä sääntöä kuten huivipakkoa).