Jos on yhtään seurannut uutisia vaikka Jokelasta tähän päivään, niin kuviohan on jo määritelty kauan sitten miten tässä tulee käymään: Jonkin aikaa puhetta, ehkä joku epämääräinen viritys turvatoimien "lisäämiseksi" (todellisuudessa jotain joka teettää lisää työtä eikä todennäköisesti edes toimi) ja sitten asia jo unohtuukin. Näin käy aina kun jotain isoa tapahtuu. Jokelan jälkeen puhuttiin pitkään ja hartaasti mielenterveysongelmista nuorilla, mutta käytännössä taisi käydä niin että juuri mitään ei tapahtunut. Kauhajoen jälkeen homma laukesi vähän isommin ja KRP kävi metsästämässä "epäilyttäviä nuoria" tai henkilöitä, jotka "saattoivat olla uhka" (välillä aika hatarinkin perustein), alaikäiset pakotettiin näistä henkilöistä hoitoon. Samaan aikaan ne nuoret jotka oikeasti olisivat apua tarvinneet, eivät sitä välttämättä saaneet (eli tilanne oli ihan tismalleen sama kuin Pekka-Eric Auvisen kohdalla: Hän tarvitsi apua, mutta ei sitä saanut). Sittemmin on nähty mm. urheilijatytön tappanut nuorimies joka teki tekonsa ainoastaan siksi ettei saanut apua mielenterveysongelmiinsa (eli mikään ei edelleenkään ollut muuttunut), katolta ammuskellut nuori (muutama uhri) jne. Apua saadakseen pitää tehdä jotain äärimmäistä, että otetaan tosissaan. Toki kyseessä on myös osittain resurssipula, mutta ehkä vielä isommin henkilöt jotka eivät ehkä ole ihan ajan tasalla koulutuksiensa suhteen ja osaa arvioida henkilön todellista tilaa ja tilanteen vakavuutta.Maruna kirjoitti:Toivottavasti tämä raaka kuolemantapaus herättää niin laajan yhteiskunnallisen keskustelun, että epäkohtiin (liian vähäinen henkilöstömäärä, työntekijöiden puutteellinen perehdytys ja/tai koulutus) puututaan.
Lievemmistä vastaavista ilmiöistä voitaisiin ottaa vaikka ihan muutaman kuukauden taakse: Pertti Kurikan Nimipäivät kun lähti meiltä Euroviisuihin, niin kovasti jaksettiin jauhaa vammaisten oikeuksista ja heidän elämänlaadustaan. Kun pojat palasivat tyhjin käsin, oli keskustelu suurinpiirtein jo loppunut, eikä edes näin 3 kuukautta myöhemmin kukaan edes muista että sellaista on edes käyty.
Vaikka olisi toki toivottavaa että asiat oikeasti muuttuisivat, niin surullisesti näyttää Suomessa olevan tapana että asioista jutellaan tasan sen aikaa kun jaksetaan ja sitten vaihtuukin homma siihen että taivastellaan miten ex-missi on lihonnut ja uusi rakas sitä ja tätä. Mutta kai se on osittain sitäkin, että kyllä sen homman "Joku muu" hoitaa jos on hoitaakseen. Ja jos ei, niin ei se varmaan niin merkityksellistä sitten ollutkaan.