Oulu 2 -hinaaja ja sen miehistö katosivat 1943

[NahkaSaapas]

En löytänyt ketjua tästä tapauksesta. Asia on nyt taas ajankohtainen, koska sukellusseurat ja muut vapaaehtoiset yrittävät parhaillaan ratkoa vuosikymmeniä vanhaa merimysteeriä Perämerellä.

Juttu on julkaistu Kalevassa 24.6.2011.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/myste ... to/703208/

Mysteeri: Missä katosivat Oulu 2 -hinaaja ja sen miehistö

Oulu-yhtiön hinaaja-aluksen Oulu 2:n kohtalo merenkäynnin kynsissä on sävyttänyt paikallisten merenkävijöiden keskusteluja vuosikymmenet. Oulu 2, entinen s/s Warma, lähti Oulusta Kalajoelle 21. marraskuuta 1943 ja katosi miehistöineen, oletettavasti jossain Hailuodon lounaispuolella.

Tästä salaperäisestä katoamistapauksesta tuli pian mysteeri, joka on antanut puheenaihetta lähes 68 vuotta. Jos kerran Titanic upposi jo 1912, ja se löydettiin Atlantilta peräti 4,5 kilometrin syvyydestä, mitä tapahtuikaan Oulu 2:lle, josta tehtiin vain muutama hajahavainto merialueella, jonka yleinen syvyys on vain 15–20 metriä?

Tuntuu ymmärrettävältä, ettei käynnissä olleen suursodan myöhäissyksynä 1943 ollut isoja mahdollisuuksia varata mies-, laiva- tai edes lentovoimia perusteellisiin pikaetsintöihin. Jopa sää tuntui asettavan useiksi vuorokausiksi vakavan esteen esimerkiksi lentotiedustelulle kummallakin puolella Pohjanlahtea.

Myös katoamispäivänä noussut navakka tuuli antoi aihetta olettaa, että laivuri Iivari Karppisen alus lopulta ilmaantuisi jostain suojasatamasta.

Runsas polttoainelasti

Oulu 2:n turmapäivän aamuna Iivari Karppinen kävi vielä keskustelua, kannattaisiko alus ajaa Hailuodon ja Siikajoen välistä, ulkomerta suojaisempaa väylää ainakin lähelle Tauvoa. Oman kertomansa mukaan hän ei kuitenkaan tuntenut kapeaa väylää tarpeeksi, ja ennen muuta hän epäili laivansa syväyksen olevan muun muassa runsaasta polttoainelastista johtuen liian suuri. Kivihiiltä oli mukana kaikkiaan 20 tonnia.

Laivuri Karppista on vuosikymmenten saatossa arvosteltu paitsi polttoaineen määrästä myös siitä, että sitä kasattiin myös kansilastiksi yhteensä kolme tonnia. Missään paikallisten ammattikipparien piirissä tätä ehkä arveluttavaakin ”maan tapaa” ei kuitenkaan oudoksuttu, saati paheksuttu.

Arvailuja herätti sekin, oliko Oulu 2:n reelinkiin tehty ”stormiportteja”, eli aukkoja, joista kannelle myrskyn heittämä merivesi pääsisi saman tien ulos.

Useat alusta Warman asussa esittelevistä valokuvista osoittivat kantta kiertävän teräskaiteen umpinaiseksi, paria puolellaan olevaa, kiinnitysköysien aukkoa lukuun ottamatta.

Tämä tieto on kuitenkin havaittu vääräksi ainakin valokuvista, jotka laivasta on säilynyt uudessa asussaan. Laiva upposi Porin edustalla jäiden aiheuttaman haaksirikon seurauksena talvella 1939–40. Sen jälkeen alus nostettiin Reposaaren telakalle, uusittiin ja remontoitiin muun muassa hyttien ja reelinkiporttien osalta heti seuraavana kesänä.

Karppista ja hänen miehistöään pidettiin ammattilaisina, joista tosin kokkina oli lomasijainen ja yksi vasta 17-vuotias kansimies. Niinpä kovan onnen hinuri höyrysi merelle ensin pitkin Hailuodon pohjoispuolta länteen, kunnes se puolen päivän jälkeen kääntyi kohti etelää, kohti tuntematonta.

Suurimmaksi osaksi ammattimerenkulkijoiden havainnoista on hiljalleen karttunut kokonaiskuva siitä, mitä mysteeri pitää sisällään.

Majankanvartija näki aluksen

Pitkään tiedettiin, että viimeinen henkilö, joka näki aluksen koko miehistön, oli Iivari Karppisen kollega, laivuri Lauri Starck.

Itse aluksen viimeksi havainneena pidettiin Marjaniemen majakanvartijaa, joka kertoi nähneensä Oulu 2:n noin kello 13 suoraan lännessä, matkalla kohti etelää. Kiivettyään kahvikupillisen jälkeen majakkaan hän ei havainnut kiikarillaan jälkeäkään laivasta.

Navakkaa lounaistuulta vasten kohti etelää ponnistelevasta laivasta tehtiin kuitenkin vielä pari luotettavan tuntuista havaintoa. Hinaajaa vastaan tulleen saksalaisaluksen komentosillalta luotsi Erkki Saarinen pani sen merkille lähietäisyydeltä. Suunnilleen samoihin aikoihin myös kalastaja Heikki Kittilä havaitsi hinaajan Pajuperän kohdalla. Varttitunnin tauon jälkeen hänkin menetti näköyhteyden Oulu 2:een.

Kun vielä liitetään kokonaiskuvaan luotsi Mauno Rantasuon havainto rannikkorahtialuksen pohjan pituudelta ”raapineesta, metallisesta äänestä” kesältä 1945, päästään ainakin lähemmäs yhä perustellumpaa arvausta haveripaikasta. Rantasuo jopa rauhoitteli kapteenia, että paikalla on vettä ainakin 15 metriä.

Lauri Starck piti elämänsä loppuun kiinni arviostaan, että Oulu 2 oli ehtinyt Marjaniemen länsireimarilta noin neljä mailia etelälounaaseen. Myös hinaajan hautajaissiunaus pidettiin Peltimatalan poijun eteläpuolella, lähellä aluetta, jonne se olisi ehtinyt reimarilta noin 7–8 solmun vastatuulinopeudella, noin puolessa tunnissa.

Loppu oli nopea

Näiden todisteiden perusteella Oulu 2 oli läpimärkine kansilasteineen ja kolibokseihin tulvineen meriveden takia saavuttanut kantavuutensa äärimmäisen riskirajan, ja se vain sukelsi viimeisen kerran riittävän suureen aaltoon, kohti pohjaa kykenemättä enää oikaisemaan raskasta köliään.

On myös mahdollista, että miesluukuista konehuoneeseen tulvinut vesi nousi niin korkealle, että uhkasi höyrykattilan pesiä. Tällöin alus olisi menettänyt nopeasti ohjattavuutensa ja kaatunut kovassa ristiaallokossa.

Pohjatapittomana ja airottomana Pyhäjoelta löytynyt pelastusvene ja avaamaton pelastusliivipaketti Haaparannan saaristossa osoittavat, että ”Kakkosen” loppu oli nopea. Sen selittämiseen ei tarvita ”saksalaisia sukellusveneitä”. Mereltä kantanut räjähdys ei kuulunut ainakaan Oulu 2:sta, sillä höyrykattila räjähtää ylipaineesta, harvoin jäähtymisestä.

Polttoainetta ja muonaa otettiin ainakin parin viikon tarpeeseen normaaliin tapaan, ja se parempi pukukin oli yleensä mukana lähes kaikilla. Samalla voitaneen hyväksyä myös Oulu 2:een yhdistetty, salaperäinen matkatehtävä Saksaan, ehkäpä lennokkaan mielikuvituksen tuotteeksi.

Vasta tämän jutun yhteydessä tuli esiin lähes yhtä dramaattinen Oulu 2:n toisinto. Myös Oulu 3 oli vaikeuksissa samoista syistä ja todella taisteli olemassaolostaan vain vuorokautta aiemmin. Vakaviin ongelmiin joutunut alus höyrysi Siikajoen-väylää kohti Kalajokea odottamaan juuri Oulu 2:ta yhteiseen hinausoperaatioon, kun myrsky iski siihen Tauvon luoteispuolella.

Uppoamiselta vältyttiin ajamalla alusta hitaasti vastatuuleen, lapioimalla kansilasti hätäisesti mereen ja sulkemalla miesluukut. Oulu 3 nilkutti vaivoin Raaheen, jossa korjattiin kolimurskeen tukkimat pumput. Alus saapui vasta aamuksi Kalajoelle.

Oulu 2:n miehistö

Kapteeni Iivari Karppinen (s. 1905, Säräisniemi)
I Konemestari Ahti Mikkonen (1915, Oulu),
II Konemestari Svante Pisilä (1906, Alavieska),
Perämies Lauri Vallo (1901, Alatornio),
Kansimies Matti Suorsa (1926, Tyrnävä),
I Lämmittäjä Emil Heusala (1904, Haukipudas),
II Lämmittäjä Leander Arffman (1888, Oulu),
III Lämmittäjä Reino Nalkki (1924, Oulu),
Keittäjä Senja Viero (1922, Nivala).

Taustatyö juttua varten:
Haastattelut: Reijo Halonen, Ahti Koivula, Aaro Rundelin, Timo Räätäri (TR), Eero Starck, Joni Skiftesvik, Kaarlo Viljanen.
Kirjalliset lähteet: Lauri Starckin arkisto, Joni Skiftesvik (artikkelit/Ou2)
Kuvat: Oulun maakunta-arkisto (pääkuva/”Warma”), Tuomo ja Esa Starck (kartta).

[NahkaSaapas]

Kaleva 29.7.2015.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/hinaa ... ta/703241/

Hinaaja katosi oudosti 9 ihmistä mukanaan 1943 – katso uudet kuvat etsinnöistä

Useat sukellusseurat ja muut vapaaehtoiset yrittävät parhaillaan ratkoa vuosikymmeniä vanhaa merimysteeriä Perämerellä.

Hinaaja Oulu 2 katosi syksyllä 1943 matkalla Oulusta Kalajoelle ja vei mukanaan yhdeksän hengen miehistön.

Outo tapaus synnytti aikoinaan voimakkaan huhumyllyn. Todennäköisesti alus upposi myrskyssä Hailuodon vesille. Sitä yritetään nyt paikallistaa joukkovoimalla.

Tällä viikolla Hailuodossa on 4–5 venettä mukana etsinnöissä. Seurasimme paikan päällä tiistaina, kun etsijät tutkivat lupaavaa kohdetta seitsemän kilometrin päässä Hailuodon Marjaniemestä.

Mukana on muun muassa tunnettu hukkuneiden etsijä Reino Savukoski. Hän syntyi Torniossa viisi vuotta katoamisen jälkeen, mutta kuuli tapauksesta jo lapsena paljon.

– Yksi miehistön mukana kadonneista asui melkein naapurissamme, Savukoski kertoo.

Torniolainen miehistön jäsen lähti matkaan poikkeuksellisesti pyhäpuvun ja kiväärin kanssa. Sitä ihmeteltiin aikanaan kovasti.

– Hän oli vasemmistohenkinen ja puhuttiin, että hän olisi kaapannut aluksen Neuvostoliittoon, Savukoski kertoo.

Savukoski ei missään nimessä usko näin villeihin huhuihin. Todennäköisemmin mies otti puvun siltä varalta, että pääsisi käymään maissa tansseissa. Pyssy saattoi olla mukana esimerkiksi hylkeiden ampumista varten.

Kyseessä on ilmeisesti ensimmäinen kerta Suomessa, kun useat sukellusseurat ja muut vapaaehtoiset ovat yhdistäneet laajasti voimansa vanhan, kadonneen hylyn löytämiseksi.

– Jos se on täällä, niin se löytyy, uskoo Oulun Sukelluskeskuksen vetäjä Tomi Väisänen.

[NahkaSaapas]

Yle Uutiset 31.7.2015.

http://yle.fi/uutiset/lupaava_havainto_ ... sa/8194871

Lupaava havainto luo uskoa etsijöihin – onko kadonneen hinaajan kohtalo ratkeamassa?

Sukeltajaryhmä tutkii parhaillaan Marjaniemen edustalta saatua havaintoa. Hinaaja II upposi Oulun ja Raahen välille vuonna 1943.

Etsijä Reino Savukoski on tutkinut merialuetta Hailuodon edustalla kesäkuusta asti. Tähän mennessä merestä on löydetty 23-metrinen valli, joka herätti etsijöiden mielenkiinnon. Havainto varmistettiin kuitenkin pelkäksi mutapenkaksi sukeltajien toimesta.

Toinen Savukosken mukaan mielenkiintoisempi havainto on magneettinen häiriöalue, jonka tarkempaan tutkimiseen tarvitaan metallinilmaisinta.

– Se on kuuma vihje niin sanotulla kuumalla alueella, jota tutkimme. Kertoman mukaan alue vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, kertoo Savukoski.

– Jos laiva on siinä, se on peittynyt kokonaan hiekkaan. Alue on ulosmenoväylällä Hailuodon Marjaniemestä kahdeksan kilometriä etelään, jatkaa Savukoski.

Havainto magneettisesta häiriöpaikasta on tehty jo 1950-60-luvulla lentokoneesta.

Uusi havainto kiinnostaa etsijöitä

Savukoski on innostunut mahdollisesta Oulu II:n uppoamispaikasta.

– Se voisi sopia laivan kokoiseksi alueeksi. Meren pohjassa hiekka liikkuu vuosittain jopa pari metriä, mikä voisi selittää laivan peittymisen hiekkaan. Tutkitaan nyt paikka ensin apulaittein, niin saadaan varmuus, onko siellä Oulu II tai vaikkapa merenalainen malmikenttä, päättää Savukoski.

Höyrykäyttöinen hinaaja oli matkalla Oulusta Kalajoelle 21.11.1943, kun se upposi Oulun ja Raahen välille. Huhut uppoamispaikasta ja -syystä ovat velloneet vuosikymmeniä.

[Rebdomine]

Mielenkiintoinen tapaus! Kiitos aiheen aloittamisesta..
Luultavasti uponnut, jännä ettei ole vielä löytynyt.