Silloin minua sattui...

[Katsa]

Jumalauta et nauratti. Siis ei muuten mutta.... Miten voi moshauksessa murtaa kylkiluun? Eihän tuo varmastikkaan ole mukavalta tuntunut, mutta miten se sillee kävi?

moshpit
Tuossa linkki Rotten Soundin pittiin, aika laimea tosin tuo. Kyse siis ei ole pään heiluttamisesta, vaan riehumisesta ja törmäilystä. Kun näin, että helvetin iso kaveri juoksee päin, yritin tyhmänä suojautua sen sijaan, että olisin antanut tulla vaan. Pistin käteni kylkeä vasten ja otin kaverin vastaan sellaisessa kylkimyyry-asennossa, jolloin törmäyksessä menin kätevästi omalla kyynerpäälläni kylkiluistani läpi.

[Maybrick]

Vaikken muista lapsuudesta paljon mitään, sen muistan kun keikuin kokoontaittuvassa puutarhatuolissa. Se linttaantui jotenkin kiinni, sormet väliin. Kynsi lähti lähes irti, lääkäri viimeisteli työn. Se sattui.

[Herkkis]

Pahin ikinä oli kun ajelin polkupyörällä pusikosta alamäkeen ja sitten alhaalla kuoppaan jossa tipuin tangon päälle ja kyyneleet valuivat silmistä samalla kun oksensin

[DonHessu]

Jumalauta et nauratti. Siis ei muuten mutta.... Miten voi moshauksessa murtaa kylkiluun? Eihän tuo varmastikkaan ole mukavalta tuntunut, mutta miten se sillee kävi?

moshpit
Tuossa linkki Rotten Soundin pittiin, aika laimea tosin tuo. Kyse siis ei ole pään heiluttamisesta, vaan riehumisesta ja törmäilystä. Kun näin, että helvetin iso kaveri juoksee päin, yritin tyhmänä suojautua sen sijaan, että olisin antanut tulla vaan. Pistin käteni kylkeä vasten ja otin kaverin vastaan sellaisessa kylkimyyry-asennossa, jolloin törmäyksessä menin kätevästi omalla kyynerpäälläni kylkiluistani läpi.

Jep, eli luulin et se on se hassun hauska letin heiluttaminen

[jsamu84]

Joo on sattunu pari kertaa kun oon vetäny pari kertaa ranteet auki ja kerran sattu kun vedin överit lääkkeeistä,se siitä ja kipuun tottuu se on mukavaa.

[Minney Magia]

^Koitappas Kuopion-heebo rauhoittua! Ei tuollaisia saa tehdä

[maija turjukka]

^^ Onneksi olet kuitenkin vielä siinä kertomassa noita juttuja meille
Mullahan oli taannoin allekirjoituksena tää:

-kipu voi olla kaunista-

Liika on kuitenkin liikaa, eikö?

[MillaMagia]

Juoksin nuorena hevostallin heinäkasasta alas ja heinien alla oli hiilihanko piikit ylöspäin. Yksi piikki lävisti nokian kumppareiden pohjan ja uppos 6 cm kantapäästä sisään.

[Panhead]

Pienenä poikana leikkasivat nielurisoja nii loppu puudutus kesken mut lekuri vain veteli irti sanoen:kyllähän iso poika vähän kipua kestää..roikutti viel naaman edessä niit paloja ja sano otatko kotia muistoksi..p..keleen ukko..

[Loka]

Nro 1. Synnytys ilman puudutteita.

2. Koiran raatelemaksi joutuminen 7 -vuotiaana.

3. Piikkiharalla pottuvarvas irti, astuin päälle avojaloin.

4. Koiran raatelun jälkeen arven leikkaaminen leuasta plastikkakirurgilla, puudutus ei oikein onnistunut.

5. Veli löi jääkiekkomailalla hampaat leuasta läpi.

[Maybrick]

Aijaijai, mulla sattuu jo takalistoon kun luen tuota Lokan historiikkia. Mää oon niin hyvä tuosa eläytymisesä!

Olen vissiin päässyt vähällä, viidestä enemmän tai vähemmän luomusynnytyksestä huolimatta.

[joey]

Menee ehkä hieman OT:n puolelle itse aiheesta, mutta tuli mieleen kysyä teiltä itseänne tehokkaasti teloneilta, kun kinattiin tällaisesta aiheesta miehen kanssa taannoin:

Kun sattuu tosi paljon, sattuuko oikeasti paljon, vai ei ollenkaan?

Oma mielipiteeni oli (enkä ole itseäni kyllä hirveästi koskaan satuttanut), että kivun mennessä tietyn kynnyksen yli, kivulle turtuu. Ihminen toimii kuitenkin siten, että toimintakyky säilyy aina mahdollisimman hyvänä, ja tuollainen silmittömän kivun tarkka tunteminen ei ainakaan sitä edistä. Olettaisin sen varsinaisen kivun tulevan sitten, kun on päässyt ns. turvaan, tai muuten tilanne on selkeytynyt.

Mies oli sitä mieltä, että jos jokin lävistää käden/vatsan/jalan tai ammutaan tai jotain vastaavaa, se sattuu. Perkeleesti.

[Katsa]

Omakohtaisia kokemuksia ei ole, koska en ole itseäni koskaan todella pahasti telonut. Jos jää hevosen alle murtamatta yhtään luuta, se sattuu ihan saatanasti. Tuttavani kertoi jotain, mikä tukee joeyn mielipidettä: Hän ajoi mopolla pyörätiellä, kun rattijuoppo tuli autolla vastaan. Tapahtui törmäys, kaveri löysi itsensä ojasta. Makasi hetken selällään ja tuli siihen tulokseen, ettei mihinkään satu. Yritti nousta ylös, mutta jalat olivat omituista spagettia. Pelästyi halvaantuneensa, katsoi jalkoihinsa - molemmat reisiluut tulivat farkuista läpi. Silloin kuulemma tuli kipu.
Itselläni on vain yksi vastaava kokemus, mutta silloinkaan minua ei lopulta sattunut kauhean pahasti, tai ehkä kivuttomuus johtui iskusta päähän. Mene ja tiedä.

Editoitu loput.

[Loka]

Oma mielipiteeni oli (enkä ole itseäni kyllä hirveästi koskaan satuttanut), että kivun mennessä tietyn kynnyksen yli, kivulle turtuu. Ihminen toimii kuitenkin siten, että toimintakyky säilyy aina mahdollisimman hyvänä, ja tuollainen silmittömän kivun tarkka tunteminen ei ainakaan sitä edistä. Olettaisin sen varsinaisen kivun tulevan sitten, kun on päässyt ns. turvaan, tai muuten tilanne on selkeytynyt.

Tuokin on totta. Kun kipu alkaa olla niissä mittakaavoissa että silmissä mustenee ja taju on karkaamassa, sitä vaan koittaa selvitä. Heittää kivun taka -alalle ja yrittää kaikin keinoin "selvitä hengissä." Vaikka synnytys on huono esimerkki (koskakin vapaaehtoinen eikä siihen kipuun kuole) on se kuitenkin esimerkki siitä kuinka helvetisti ihminen sietää kipua pysyen hengissä. Silloin kun varpaani irtosi, en tuntenut kipua yhtään itse irtoamishetkellä. Varvas roikkuin nahan palasta kun linkutin kotiin naapurista. Kipu tuli ehkä 10 minuuttia tapahtumasta ja oli järkyttävä, sairaalaan ja varvas luutumaan. Jollain keinoin se tuossa jalassa edelleen tököttää, en tiedä yhtään enkä muista mitä sille tehtiin.

[EuroJR]

Jaa-a... onhan noita sattunut. Muistellaanpas

- Jääkiekko lämättiin korvaan ja korva halkesi. Tapahtui lapsena. Kyllä se korva siitä kuntoon saatiin, joskin arpi jäi.

- Tiputin salilla 20 kilon painon metrin korkeudesta isovarpaalle. Sehän turposi omenan kokoiseksi. Sitten nilkutettiin.

- Kerran aloin tupakkilakkoon ja mässyttelin purukumia aamusta iltaan. Sitten yöllä heräsi hirveään tuskaan leuassa. Jomotti niin perkuleesti. Taksilla lekuriin. Oli tullut purukumin jauhamisesta leukaniveltulehdus ja itse asiassa ensimmäisen kerran käytin kipulääkkeitä. Siihen asti olin pitänyt "buranoita" mummojen ja luulotautisten lääkkeinä. Sittemmin tuli urheilussa rikottua selkä, pitkänä miehenä. Tullut tutummaksi nuo kipulääkkeet.