15 tyttö murhasi samanikäisen tytön kotonaan Seinäjoella 28.4.2015

[della]

Minua ihmetyttää miksi aikuiset niin usein hylkäävät lapsensa. En usko, että tämä tyttö olisi päässyt näin kieroihin ajatuksiin jos hänestä olisi joku pitänyt huolta. Jos jotakin aikuista olisi kiinnostanut edes sen vähää mitä hänelle oikeasti kuuluu.

Olin parikymppisenä kolme vuotta lehdenjakanaja enkä voinut ymmärtää miten sellaiset teinilaumat saivat vaeltaa neljältä yöllä kylien teillä. En voinut käsittää miten heidän vanhempansa sallivat sen, miksei ketään kiinnostanut? Ja he olivat yläasteikäisiä pieniä kirppuja. Kerran löysin kännisen mopopoikien lauman kirjaston eteen jättämän puhelimen. Soitin hänen isälleen ja kerroin, että poika oli humalassa, lähti mopolla ja kännykkä jäi kirjaston pihaan ja se on nyt minulla. Tuota isää ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. "Siellä ne pojat ajelee juu".

Sama toistuu valitettavasti meidän nykyisessä rivitaloyhtissäkin paljon pienempienkin lasten kanssa. Viisivuotiaat päästetään yksin ulos ja aina kahdeksalta illalla alkaa sitten huutelu "Kaisa, Kaisa!" ja kun vastausta ei kuulu käy äiti järjestelmällisesti kaikki ovet läpi. Yksi ekaluokkalainen elää niin sekavissa kotioloissa eikä hänellä ole mitään rajoja (saattaa tulla vastaan toisella puolella kaupunkia pyörällä ilman mitään heijastimia ja pelkässä pitkähihaisessa). Tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus mutta en usko sen auttavan yhtään mitään. Kielsin meidän poikia leikkimästä hänen kanssaan kun kiroilu ei kuukauden jälkeen lakannut eikä hänen vanhempansa saaneet poikaa järjestykseen. Tämäkin on niin surullista koska vika ei ole lapsen. Häntä ei vain yksinkertaisesti kukaan rakasta. Kukaan ei taatusti häntä koskaan halaa tai kerro että hän on tärkeä.

Aikuisia ei vain tunnu nykyään kiinnostavan mitä heidän lapsilleen kuuluu tai miten heillä menee. Kuvitellaan, että tuollainen 15v kirppu pärjää jo itsekseen. Kehitys on aivan kesken. Itse muutin 16 vuotiaana kotoa pois toiselle paikkakunnalle ja jouduin tietyllä tavalla myös vanhempieni hylkäämäksi. Se on kova koulu ja houkutus lipsahtaa johonkin täydelliseen mustuuteen ilman tukiverkkoa on hirmuisen suuri. En tosin sano sitäkään etteikö vanhempien rakastamasta lapsesta voisi tulla psykopaatti mutta huolettaa miten vähän aikuiset tietävät lastensa elämästä. Kyllä näille H:n vanhemmillekin tuli taatusti puun takaa kaikki tämä. En vain käsitä miten se voi tulla.

[Avery]

Tulee mieleen noista tytön puheista, kuinka hän päätti muuttua eikä ollut oma itsensä, voisiko se todettu mielenterveydenhäiriö (joka ei kuitenkaan edellytä hoitoa) olla jonkinlainen dissosiaatiohäiriö. Niitä on eri tyyppisiä ja vakavuudeltaan eri tasoisia. Häiriö ei ole varsinainen mielisairaus. http://traumajadissosiaatio.fi/vakavat- ... iohairiot/
Se selittäisi myös sen huhun, että nyt tutkittaisiin onko tyttö ollut hyväksikäytön uhri, koska hyväksikäytön tyyppinen trauma voi aiheuttaa dissosiatiivisuutta. Mutta luulisin tuon tyyppisen häiriön olevan mahdollinen ilman mitään traumojakin. Tuollainen dissosiatiivisuus aiheuttaa juuri sitä, ettei oikein erota, mikä on omaa mielikuvitusta ja mikä todellisuutta. Todellisuudentaju ei ole kuitenkaan kadonnut samalla tavalla kuin psykoosissa. Ja samalla henkilöllä voi totta kai olla myös narsistista luonteenpiirrettä. Pelkkä dissosiaatiohäiriö ei vielä saa ketään murhaamaan julmasti luokkakaveriaan.

Arkipuheessa tuollainen dissosiaatiohäiriö kuvataan usein sellaiseksi tilaksi, jossa ihmisellä on useita "sivupersoonia." Häiriö voi myös olla muunlainen, ja vain aiheuttaa todellisuudentajun hämärtymistä. Tytöllä olisi mennyt omat kuvitelmat ja murhafantasiat sekaisin todellisuuden kanssa, ja hän ei olisi ollut murhatessaan täysin tietoinen siitä, oliko teko fantasiointia vai todellisuutta.

Dissoiaatiohäiriö kuullostaa ihan loogiselta tässä tapauksessa. Itsellä on dissosiatiivisä taipumuksia mikä ei ole niin paha kuin itse häiriö mikä on vaikea diagnosoida.
Kun henkilöllä on dissosiatiivinen kokemus voi toimia hyvinkin suunnitelmallisesti ja tunteettomasti mutta samaan aikaan olla vähän niinkuin oman kehonsa ulkopuolella. Voi tehdä asioita mitä ei normaalitilassa tekisi. Muistikatkot ovat myös yleisiä. Itselläkin sellainen kokemus ollut että olen itseäni viillellyt pakonomaisesti ilman syytä, ja olen ollut jotenkin "tilanteen ulkopuolella" katsellut itseäni ja yrittänyt saada itseäni lopettamaan ilman tulosta. Joten mietin vaan että jos tekijällä olisi dissosiaatiohäiriö eikä vain dissosiatiivisiä piirteitä, hän voisi kulkea vähän niinkuin sumussa ja ilman kontrollia omista teoistaan tai päätöksistä suunnitella ja toteuttaa murhan.
Tämä nyt on vaan spekulaatiota kaikki. Mutta sekin tukisi teoriaa kun joku mainitsi siitä mahdollisesta hyväksikäytöstä. Dissosiaatiohäiriö on yleensä aina lapsuudentrauman aiheuttama, persoona ei pääse kasvamaan normaalisti.

[Nikolajevits]

Blaablaa. Lopettakaa tuo tekijän analysointi ja miettikää mieluummin teon oikeutusta.

Tottakai jokainen selittelee jo pelkästä häpeästä 'en muista, musta aukko' juttuja. Turhaa paskaa.

[Avery]

Blaablaa. Lopettakaa tuo tekijän analysointi ja miettikää mieluummin teon oikeutusta.

Tottakai jokainen selittelee jo pelkästä häpeästä 'en muista, musta aukko' juttuja. Turhaa paskaa.

Oletkohan oikealla palstalla jos tekijän analysointi sinua niin kovasti häiritsee?
Kyllä se monta kiinnostaa ja varmasti helpottaisikin tietää mikä tämä mielenterveysongelma tekijällä on. Se selittää paljon tekijän maailmankatsomuksesta ja ymmärtämisestä. Oli hän sitten narsisti, psykopaatti, kehitysvammainen, tai mitä vaan mitä täällä palstalla nyt on heitelty. Auttaa ymmärtämään tekijän omia motiiveja ja oikeutuksia ja jollain tasolla helpottaisikin varmasti. Nimittäin on se ainakin omasta mielestä helpompi käsitellä jos joku tappoi toisen ihmisen koska on mieleltään sairas kuin että ihan vain täydessä tietämyksessä päätti tehdä jotain näin karmeaa.

[Nikolajevits]

Olen kyllä täysin oikealla palstalla.

En jaksanut lukea lässytyksestäsi kuin 2 ensimmäistä lausetta, tiedän ettei loput tarkoita käytännössä mitään.

Ehdotukseni on: Ei tekosyitä.

Tapoit ihmisen, mitä helvetin merkitystä sillä on mikä häiriö sinulla on silloin päässäsi vai ei häiriötä ollenkaan. Ainut mitä kaltaisesi lässytys saa aikaiseksi, on suuri harmaa alue, jossa tuomiot heittelevät samasta teosta laidasta laitaan. Täydellistä epäoikeudenmukaisuutta.

Lieventävien tekijöiden tulisi liittyä teon oikeutukseen, ei mihinkään manipuloitavissa olevaan päänvaurioon. Jokainen tällaiseen tekoon syyllistynyt yrittää esittää hullua eikä muista sitä ja tätä yms. Mitä merkitystä sillä on? Ei mitään, katsomme tekoa ikään kuin objektiivisesti, emme subjektiivisesti, jolloin teosta jää kaikille omanlaisensa käsitys ja arvio.

Jos tekijä olisi tappanut esim. Seksuaalisen hyväksikäyttäjänsä, väkivallalla uhkaajansa, kotiinsa murtautujan, nämä ovat todellisia lieventäviä asianhaaroja, ei mikään dissosiatiivihäiriö.

[Avery]

Eli mielestäsi mielenterveydellä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa? Ymmärrän kantasi... koska et selkeästi jaksa lukea enempää kuin kaksi lausetta kun selitin asian.

Tässähän on kyse juurikin teon oikeutuksesta. Jos henkilöllä on sellainen mielenterveyshäiriö joka saa hänet kokemaan että teko oli oikeutettu? Näin esimerkkinä. Väittäminen ettei mielenterveydellä ole mitään merkitystä on todella lapsellista. Sen takia mielentilatutkimuksia järjestetään. Ja niitä on aika vaikea huijata.

Jos esimerkiksi sinun mielestäsi on oikeutettua että hyväksikäytön uhri tappaa hyväksikäyttäjänsä? niin entäs jos hyväksikäytön uhri on saanut niin pahan trauman hyväksikäytöstä että kohdistaa vihansa vääriin henkilöihin? onko tämä sitten lässytystä?
Ihmisen mieli on monimutkainen ja juuri sen takia ammattilaiset arvioivat murhaajien mieliä. Ja tässä tapauksessa on fakta että tekijällä on vakava mielenterveyssairaus joka vaikutti tekoon.

[Birdie]

Dissosiaatio sopisi teoriassa tiettyihin seikkoihin, joita tekijästä on kerrottu julkisuuteen: muuttui toisenlaiseksi (jopa siinä määrin, että muut olivat siitä huomauttaneet), ei muistanut tekoa heti (niin ainakin väitti), on kyennyt koulusuorituksiin pian teon jälkeen.

Dissosiaatiossa muistiaines kokemuksesta leikkautuu irti tietoisuudesta kokonaan: aistihavainnot, emootiot, ajatukset, reaktiot. Kokemusta ei ole olemassakaan henkilön muistissa niin kauan kuin dissosiaatiotila jatkuu. Vähä vähältä informaatio alkaa palautua. Ensin saattavat tulla pelkät ajatukset muistikuvina, mutta ilman emootioita. Joissain tapauksissa aistihavainnot saattavat palautua irrallisina, ilman muita informaation palasia. Tulipalotrauman kokenut dissosiaatikko saattaa esim. väittää, että jostain tulee palaneen hajua, vaikkei oikeasti tulekaan, mutta itse tulipaloa hän ei vieläkään muista. Tai jos jostain oikeasti tulee savunhajua, tulipalosta selvinnyt saattaa yhtäkkiä kokea olevansa tulipalossa uudelleen ja käyttäytyä sekavasti.

Dissosiaation uskotaan olevan evoluution kehittämä äärimmäinen psyykkinen mekanismi, joka mahdollistaa toiminnan traumaattisessa tilassa. Jos henkilön aivot ovat aiemmin turvautuneet dissosiaatioon, ne turvautuvat siihen herkästi myöhemminkin.

Yksittäisinä episodeina dissosiaatio on paljon yleisempi kuin tavataan ajatella. Useimmat eivät ole koskaan edes kuulleet koko sanaa, silti hekin ovat saattaneet joskus dissosioida lyhytaikaisesti.

Pelkkää arvailuahan tämä kaikki on, kun emme tiedä mitään mielentilatutkimuksen tulosten sisällöstä.

[Mikisu]

No miten tossa dissosiaatiotilassa sitten pystyy kumminkin muka muistamaan juosseensa leikkimökin taakse piiloon, kun kuului niin kauheaa kirkunaa?

Tässä on nyt vähän sama, kun jostain syystä ne äänet, joita hullu kuulee, käskee aina tekemään jotain pahaa jollekin. Miksi ne äänet ei koskaan käske siivota keittiötä, viedä lehtiä paperinkeräykseen tai lahjoittaa köyhälle yksinhuoltajalle rahaa?

[Nikolajevits]

Mitä väliä kokiko henkilö oliko oikeutettu tekoon vai ei? Puukko viuhui kuin muissakin puukkosurmissa. Mitä väliä sillä on miettikö henkilö tekohetkellä lentokaloja, korvasieniä vai sadistisia ajatuksiaan? Miksi sadistisista ajatuksista rangaistaan mutta lentokaloista ei?

[Birdie]

No miten tossa dissosiaatiotilassa sitten pystyy kumminkin muka muistamaan juosseensa leikkimökin taakse piiloon, kun kuului niin kauheaa kirkunaa?

Muisti traumaattisesta kokemuksesta palautuu palasina dissosiaatiossa. Kaipa se on mahdollista, että aluksi muistaa tapahtumasta joitain osia, mutta ei muita osia.

En tiedä, mikä psyykkinen häiriö tekijällä todettiin mielentilatutkimuksessa. Tiettyihin seikkoihin tuo dissosiaatio kieltämättä sopisi.

On selvää, että mikään diagnoosi ei oikeuta tekoa tai tee sitä vähemmän järkyttäväksi. En spekuloi sillä motiivilla. Minua kuitenkin kiinnostaa, millaiset olosuhteet ja psykologiset tekijät mahdollisesti myötävaikuttavat kauheisiin rikoksiin.

[Nikolajevits]

Mielestäni lieventävän asianhaaran peruste ei voi perustua siihen mitä tekijä saattoi luulla tai ajatella.

Tässäkin kyseenomaisessa tapauksessa, jokainen lääkäri ja psykologi olisi tulkinnut tekijän toimintaa omalla tavallaan, yksi sanoo dissosiaatio, toinen sanoo valehtelua, hullun esittämistä, kolmas sanoo psykopaatti ja neljäs sadistinen teko. Luomme harmaan alueen, ja tuomio alkaa perustua jonkun psykologin arvioon tekijän ajatuksista. Tämän arvion perusteella tuomio voi olla 4 vuotta, tai 12 vuotta. Mitäs kun identtinen teko tapahtuu, ja tapahtumahetken ajatuksia on arvioimassa tapahtuman eritavalla tulkitsevat henkilöt?

Miksi emme tuomitse vain puukolla tappamista, tilanteessa jossa uhri huijattiin side silmillä rentoutumaan, ja oli täten vaaraton tekijälle. Kun tuomio perustuu objektiivisiin faktoihin, kuten lieventävät asianhaaratkin, pääsemme eroon harmaasta alueesta ja tuomioiden epäoikeudenmukaisuudesta. Ihmiset kasvavat tietoisiksi, millainen tuomio teosta seuraa, sensijaan että kasvavat tietoisiksi, miten koittaa vedättää itselleen pienempi tuomio, tai selvitä pälkähästä.

Suomen Laki opettaa meille, että ennen tekoa vedä pullo kossua, tai hanki diagnoosi, niin olet lain edessä etuoikeutettu. Mielestäni tämä oppi on sekä hölmö, että väärä. Ymmärtääkö psykologi, antaessaan diagnoosia, vähentävän hänen uhrinsa ihmisarvoa, jos tämä tekee tulevaisuudessa rikoksen?

Hullunkurista asiasta tekee siis vielä se, että toiselle henkilölle sinun arvosi on vähemmän, kuin toiselle. Koetko tässä asetelmassa oikeasti jotain järkeä? Miten sinun ihmisarvosi voi riippua siitä, onko jollain diagnoosi, tai onko hän juonut pullon kossua?

Tämä sotii sitäpaitsi lakia itseään vastaan tasa-arvosta. Jokaisen tulisi olla lain edessä samassa tilanteessa, saman arvoinen. Miten yhtäkkiä, eri psykologien subjektiiviset näkemykset, vaikuttaisivat ihmisarvoosi?

Tämä sotii myös lakia itseään vastaan siinä, että ajattelun ei pitäisi olla rikos. Ei ole ajatusrikoksia. Miksi kuitenkin, ajattelit tuota, niin teit enemmän rikoksen, kuin jos ajattelit tuota toista?

Asetelma on täysin käsittämätön.

[Mikisu]

No miten tossa dissosiaatiotilassa sitten pystyy kumminkin muka muistamaan juosseensa leikkimökin taakse piiloon, kun kuului niin kauheaa kirkunaa?

Muisti traumaattisesta kokemuksesta palautuu palasina dissosiaatiossa. Kaipa se on mahdollista, että aluksi muistaa tapahtumasta joitain osia, mutta ei muita osia.

En tiedä, mikä psyykkinen häiriö tekijällä todettiin mielentilatutkimuksessa. Tiettyihin seikkoihin tuo dissosiaatio kieltämättä sopisi.

On selvää, että mikään diagnoosi ei oikeuta tekoa tai tee sitä vähemmän järkyttäväksi. En spekuloi sillä motiivilla. Minua kuitenkin kiinnostaa, millaiset olosuhteet ja psykologiset tekijät mahdollisesti myötävaikuttavat kauheisiin rikoksiin.

Tarkoitin tuolla leikkimökin taakse juoksemisella sitä selvää luikuria, jota tyttö lasketteli. Onko dissosiatiivisilla tapana valehdella itselleen edullisia valheita sen sijaan että sanoisivat, etteivät muista?

[nakkitartsan]

Tuossa kun tuo nimim. Nakkitartsan vaati tytön lukitsemista pimeään koppiin, juttua kuolemantuomiosta ym. Niitä on ollut tällä ja monella muulla topikilla ihan riittävästi. Jos nyt näiden kuolemantuomion kannattajien toive menisi läpi ja tämä tyttö (15- vuotias LAPSI) todella teloitettaisiin, miten se eroaisi tästä tekijän tekemästä (epäillystä) rikoksesta? Ei mitenkään! Tunnekuohun vallassa tehtyjä päätöksiä molemmat.

Luit vissiin alun mutta et loppua? Tyypillistä. Nimenomaan sanoin, että EN kannata kuolemantuomiota.

En siksi, etteikö se olisi oikeudenmukaista. Vaan siksi, että oikeusmurhan riski on aina olemassa. Oikeusmurhia tapahtuu jatkuvasti kaikissa maailman maissa. Syyllisiä jää tuomitsematta ja syyttömiä istuu linnassa. Se on ainoa syy, miksi kuolemantuomio ei ole hyvä idea.

Jos ei tällaista riskiä olisi, niin totta munassa kuolemantuomio olisi hyvä rangaistus, ainakin pahimmissa rikoksissa. Niin kuin täällä on sanottu, kaikki tappajat väittävät että kuulivat päässään ääniä, eivät muista ihan mitä tapahtui, ja sössön söö. Jos on niin alhainen luonteenlaatu, että toisen tappaa, niin eipä siinä valehtelu tunnu enää missään.

A) vankien pitäminen on yhteiskunnalle aivan helvetin kallista
B) vaikka miten "hoidetaan" niin ihmisyydestä näiltä puuttuu pala, mitä ei sinne "hoidot" tuo
C) kuka hitto haluaa enää seurustella / naimisiin tällaisen Mora-Marin kanssa? Ei yhtään kukaan
D) riski ympäristölle, kun sitten vapautuu ja seuraavan kerran ihastuu taas johonkin
E) näissä laitoksissa ei ne elämän eväät löydy, parhaiten löytyy normaali sosiaalisista ympyröistä, joissa opitaan empatiaa, ystävyyttä, läheisyyttä. Ei vankiloissa tällaista opi, eikä hoidoissa ja nyt se on tämänkin mädän omenan kannalta myöhäistä, paras aika oppia meni jo
F) vaikka tuomio olisi 30 vuotta, niin se ei tuo vainajaa takaisin, joka olisi silloin vasta 45 v.
G) mainitsinko jo rahan?

Mutta EN kannata kuolemantuomiota, mm. siksi että rikoksia nyt vaan ei voida selvittää niin kuin jossakin Minority Report scifi-leffassa, että tiedettäisiin aina aukottomasti jonkun syyllisyys. Vaan paraskin oikeuslaitos joskus erehtyy. Ja SILLOIN se olisi yhtä paha teko, kuin mitä nyt on tehty, elikkäs viattoman surmaaminen.

Tietenkin on ihmisiä, jotka voivat järkiintyä ja tulla yhteiskuntakelpoisiksi, ehkäpä löytää jotain tarkoitusta elämälleen ja tehdä vielä hyviä tekoja, vaikka joskus nuorena on tehnyt tällaisen teon. Mutta pelkäänpä että eivät kovin yleisiä ole. Suotakoon heille se mahdollisuus, mutta enpä oikein luottavainen ole.

Ja mitättömät tuomiot mitä tässä maassa jaellaan, eivät vaan käy oikeustajuuni. Koska ne eivät luo pelotevaikutusta näille murhamiehille/naisille. Saatetaan ajatella, että kyllähän sitä muutaman vuoden jaksaa istua, jos sillä hinnalla saa vihaamansa henkilön pois päiviltä. Ikään kuin kauppana.

[Marskalkka]

Todennäköisesti suurimmalta osalta väkivaltarikollisia löytyy taustaltaan erilaista laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä jne. Ja monilta voitaisiin diagnosoida persoonallisuushäiriötä, psykopatiaa jne. Pitäisikö näiden vaikuttaa heidän saamiinsa tuomioihin? Vaikea asia. Kaikki laiminlyödyt, psykopaatit dissosiatiivisesti oireilevat jne. eivät päädy henkirikoksiin. Voidaanko ajatella, että yksikään henkirikokseen syyllistyvä on ihan täydellä pakalla liikkeellä. Oliko vaikka Valjakkala ihan perusjamppa, joka yhtäkkiä vain vakaasti harkiten päätti murhata kolme ihmistä? Tuskin.

Nyt kun tekijä on 15-vuotias tyttö, tulee osalle kova tarve etsiä selittäviä tekijöitä. Olisitteko puolustelleet/selittäneet Juha Valjakkalaa aikoinaan?

[Ulrike]

Nyt kun tekijä on 15-vuotias tyttö, tulee osalle kova tarve etsiä selittäviä tekijöitä. Olisitteko puolustelleet/selittäneet Juha Valjakkalaa aikoinaan?

Valjakkala oli kolmoismurhan aikaan 23-vuotias. Valitettavasti ei ole tavatonta, että tuon ikäinen syyllistyy henkirikokseen, varsinkin jos takana on lähes kymmenen vuoden rikos- ja laitoskierre.

On sen sijaan hyvin harvinaista, että 15-vuotias syyllistyy henkirikokseen, varsinkin ilman minkäänlaista aiempaa rötöstelytaustaa.

Mielestäni on aivan luonnollista, että jälkimmäinen tapaus herättää ihmisissä tarvetta löytää syitä ja selityksiä.