Laina Kärpänen surmasi Hanna Karjalaisen, Viipuri 1938

[Ailar]

Mitä luet tällä hetkellä -ketjussa oli taannoin paccasucon kirjoitus, jossa käsiteltiin Viipurissa 1938 tapahtunutta henkirikosta, jonka uhri oli Hanna Karjalainen ja tekijä Laina Kärpänen. Tapausta on käsitelty PPK 1982 -kirjassa ja tässä kooste ko. henkirikoksesta. Kirjassa nimet on muutettu Johanna Virolaiseksi ja Laina Härkäseksi.

Työnjohtaja Väinö Ilmari Peltonen asui Viipurin Kalevankadulla 1930-luvulla. Hänen kanssaan majaili nelikymppinen suunnattoman lihava nainen, Johanna Virolainen. Parin välit olivat viilenneet ja kihlaus purettu. Niinpä Johannan oli ollut siirryttävä makuukamarin puolelta keittiön telttavuoteelle makaamaan ja hänestä tuli Peltoselle taloudenhoitaja.
Väinö Peltonen vietti viikot työpaikallaan Vuoksenniskalla, mutta matkusti viikonlopuiksi Viipuriin.
Kalevankadun huoneisto käsitti 3 h+k:n ja osa tiloista oli annettu alivuokralaisille, joiden tuli olla nuoria ja kauniita naisia.
Lauantaina 15.1.1938 klo 18 aikaan Peltonen palasi Viipuriin junalla. Kotiin päästyään hän havaitsi jo eteisessä äitelän, happaman hajun. Hän huhuili tullessaan, mutta ketään ei tuntunut olevan kotona. Keittiö oli jopa siistimmän oloinen kuin tavallisesti ja hänen omassa huoneessaan kaikki oli aivan kuin hänen lähtiessään. Huoneistossa oli kuitenkin lämmin. Peltonen tuuletti ja ikkuna jäi auki yöksi. Haju oli tosin voimakkainta eteisessä, eikä niinkään muissa huoneissa.

Sunnuntaina Peltosen herätessä, asunnossa oli viileää. Johanna Virolaista ei edelleenkään näkynyt missään. Miehen silmät osuivat uunin reunalla olleeseen kirjekuoreen ja silloin hänen päässään alkoi raksuttaa. Hänhän oli itse jättänyt Vuoksenniskalle lähtiessään Virolaiselle kirjekuoren, jossa oli ohjeet eräitten maksujen hoitamisesta. Nyt kirje oli siis edelleen samassa paikassa.
Johanna oli tuurijuoppo ja Peltosen mieleen tuli epäilys, olisiko nainen ottanut hänen rahansa omiin tarpeisiinsa, sillä hän ei ollut aina kovin luotettava.
Eteisestä puuttui Virolaisen takki, mutta alivuokralaiset olivat saapuneet kotiin, sillä heidän turkkinsa oli ilmaantunut naulakkoon.
Vuokralaisilla Irjalla ja Helvillä ei ollut tietoa Johanna Virolaisesta. He lupasivat siivota huushollia hajun hälventämiseksi. He epäilivät hajun tulevan mahdollisesta rotanraadosta. Peltonen hätisti tytöt kyselemään tuttavilta Johannan perään. Kukaan ei ollut kuitenkaan tietoinen naisen olinpaikasta.

Iltapäivällä kolmikko ryhtyi siivoamaan asuntoa ja siivouksessa käytettiin jopa lysolia. Haju ei kuitenkaan tuntunut lähtevän. Eteisessä, pesuhuoneen yläpuolella oli vaatekomero. Toinen neitosista haki jakkaran ja kapusi komerolle. Löyhkä tuntui lähtevän sieltä. Likapyykit pudotettiin lattialle ja niitten seasta löytyi paperinyytti, mikä tuntui olevan hajun lähde.
-On tainnut Hannalta unohtua metson paistaminen, Peltonen tuumasi ja kiikutti nyytin ulos roskatynnyriin. Hän tosin ehti jo ihmetellä, miksi ihmeessä Johanna oli lihapaketin pannut likapyykin joukkoon. Peltonen palasi sisälle ja sillä aikaa tytöt olivat löytäneet komerosta pari lihapakettia lisää.
-Kuulkaa Peltonen, täällä on niitä lisää, toinen tyttö sanoi.
-Menkääpäs tytöt huoneeseenne. Minusta tuntuu, että Johanna on noissa paketeissa, mies sanoi haettuaan roskiksesta takaisin sinne kiikuttamansa paketinkin.

Tutkijat saapuivat paikalle. Paketteja oli kaikkiaan viisi kappaletta ja niissä todella oli kadonneen taloudenhoitajan sääret, käsivarret ja vartalo. Tosin pää ja molemmat jalat polvista ylöspäin puuttuivat.
Talosta takavarikoitiin kirves, saha, puukko ja tulisijojen tuhkaa. Vuoksenniskalta, Peltosen kortteerista otettiin tutkimuksiin lapinleuku, jossa todettiin verta.
Naapurit kertoivat auliisti Viipurin talossa vietetystä riettaasta elämästä, juopottelusta, huorista ja siitä, että Peltonen oli pahoinpidellyt Virolaista.
Peltonen myönsi kyllä joskus pöllyttäneensä Virolaista, mutta ei pahoinpitelytarkoituksessa. Hän kertoi, että puukossa ollut veri oli mahdollisesti hänen omaa vertaan.
-Kerrankos sitä puukko lipsahtaa vuollessa.
Ihme kyllä, näin asia lopulta olikin.
Oli myös saatu todistettua, että Peltonen oli edellisenä sunnuntaina nähty Viipurin rautatieasemalla Virolaisen seurassa ja hän oli Vuoksenniskalle junalla lähtenyt ja siellä työskennellyt koko viikon. Niinpä hänet laskettiin vapaaksi.

Poliisit ryhtyivät etsimään Laina Maria Härkästä, 24 v. Hän oli vuosi aiemmin muuttanut Helsingistä Viipuriin ja majaillut Peltosella pitkiäkin aikoja. Hänen oli nähty olleen Peltosen asunnossa 7.1. Nainen etsintäkuulutettiin tammikuun lopulla ja vihjeestä luvattiin jopa 1000 markan palkkio.

21.2.Laina Härkänen väsyi piileskelyyn. Lähellä Ojajärveä, Kirvun puolella, noin 5 km:n päässä rautatiepysäkistä, hän tuli ihmisten ilmoille ja hakeutui Anttosten taloon. Talossa oli Hilja-emäntä keskenkasvuisen tytön kanssa kotosalla. Talon isäntä mv Jussi Anttonen oli aamusella lähtenyt palstalleen.

Metsästä taloon tullut nainen lysähti penkille väsyneenä, nälkäisenä ja janoisena. Emäntä lähetti tyttönsä hakemaan apua hiihtämällä Hakomäen pysäkille, jossa oli lähin puhelin. Emäntä tunnisti naisen etsintäkuulutetuksi.

Millainen nainen oli Laina Härkänen?
Nuoresta iästään huolimatta hän oli elättänyt itsensä jo 10 vuotta. Hänen isänsä oli ollut juoppo. Vanhemmat olivat eronneet ja Laina oli suunnannut kulkunsa Etelä-Suomen kaupunkeihin. Lappeenrannassa hän oli työskennellyt paikallisessa makkaratehtaassa ja tottunut käyttämään kirvestä eläinruhojen pienimiseen.
Helsingissä hän oli ollut kotiapulaisena parissakin paikassa, mutta tuittupäisen luonteensa vuoksi oli joutunut jättämään paikkansa. Kuitenkin hänellä oli toinen puolensakin, hän oli kohtelias ja iloinen. Kun muut työt eivät onnistuneet, hän oli harjoittanut myös prostituutiota.
Sitten hän ajautui Peltoselle, missä vuokraa ei välttämättä tarvinnut maksaa rahalla.
Lopulta hänestä tuli jonkinlainen seuraneiti Johannalle. Palkkaa ei maksettu, mutta yösijan sai.

Monien mutkien kautta tapahtumien kulusta saatiin jonkinlainen käsitys, joskin Laina Härkänen oli yrittänyt sitä muutellakin kertoen mm. taloon poikenneesta lihanleikkaajasta, joka oli surmannut Johannan.
7.1. Laina Härkänen ja Johanna Virolainen olivat olleet Peltosen talossa ja riisuneet joulukuusen. Sen pilkkomiseksi Laina oli kipaissut hakemassa ulkorakennuksesta kirveen. Kuusi poltettiin uunissa.
Johanna antoi Lainalle klo 14 maissa rahaa ja kehotti tätä hankkimaan tupakkaa ja viinaksia, kuten Laina sitten tekikin. Jonkun aikaa naisten ryypiskeltyä ovikello soi. Oven takana oli Kristiina Hytönen, jolle Johanna oli velkaa. Niinpä Johanna näytteli olevansa enemmän humalassa mitä olikaan, jotta hän olisi päässyt velan maksusta.
Hytösellekin tarjottiin sentään ryypyt ja hän kävi jopa hakemassa kaupasta muutaman olutpullonkin palaten taas asuntoon. Johanna päätteli näytellä sammunutta, jotta velkoja lähtisi matkoihinsa. Vihdoin tämä lähtikin, minkä jälkeen Johanna kippasi loput viinakset kurkkuunsa ja oliki sitten jo todella humalassa. Kello oli tuolloin ehkä 16.

Ensin Johanna määräsi Lainan hakemaan lisää viinaa, mutta tämä kieltäytyi. Häntä ei huvittanut enää ryypätä ja sitäpaitsi Johanna yleensä muuttui kovin rääväsuiseksi humalassa.
Seuraavaksi Johanna käskytti Lainan hakemaan hänen telttavuoteensa ja sijaamaan sen. Johanna oli niin tuiterissa, ettei kyennyt riisuuntumaan ja kaatui lattialle vuoteelle yrittäessään ja löi siinä rytäkässä päänsä. Nenästä oli alkanut valumaan veri, mutta Laina ei pitänyt sitä vaarallisena. Hän ryhtyi puhdistamaan Johannan veristä nokkaa, mutta siitä tämä ei pitänyt, vaan työnsi jatkuvasti hyvää tarkoittavan naisen pois luotaan.
Laina kimmastui. Hän otti hellankulmalla olleen silitysraudan ja kumautti sillä räyhäävää naista päähän. Johannan suusta purskahti verivirta ja tämä lyyhistyi lattialle. Laina ei ymmärtänyt, kuinka pahasti toiselle oli käynyt. Hän otti vatiin vettä ja ryhtyi puhdistamaan emännän kasvoja ja virvoittelemaan tätä. Vihdoin hän tajusi, että Johanna oli eloton.

Ruumis oli saatava piiloon ennenkuin alivuokralaistytöt tulisivat kotiin. Laina raahasi naisen keittiön nurkkaan ja sen eteen painavan arkun. Kun ruumis näkyi edelleen, hän raahasi keittiöstä pöydän eteiseen ja otti yläkomerosta likapyykkejä ruumiin päälle. Hänelle tuli kiire, kun avainta kierrettiin lukossa. Juuri ja juuri hän ehti keittiöön. Alivuokralainen kuului menevän omaan huoneeseensa. Laina haki eteiseen jääneet vaatteet ruumiin suojaksi. Niitä ei ihmettelisi kukaan, koska keittiön nurkassa oli muulloinkin pyykkipäivinä ollut vaatekasoja.
Laina raahasi pöydän takaisin keittiöön ja purki telttavuoteen pois. Hän myös piilotti komeroon Johannan takin naulakosta.
Laina kertoi kotiutuville tytöille, että Johanna oli päivällä lähtenyt johonkin ja oli ilmeesti ryyppykierteessä.
Laina yöpyi Peltosen vuoteessa miettien yön aikana suunnitelman: Johannan ruumis olisi hävitettävä polttamalla.

La 8.1. Laina sytytti tulen aamusella leivinuuniin. Hänen pitäisi saada hommat hoidettua, sillä isäntä palaisi Vuoksenniskalta iltajunalla. Kello 10 aikaan vuokralaiset olivat poistuneet asunnosta.
Työkaluikseen Laina valitsi suuren veitsen, kirveen ja sahan. Ruumiin hän raijasi keskelle keittiön lattiaa.
Uuniin puita lapatessaan, hän heitteli sinne ruumiin kappaleiden lisäksi myös Johannan vaateriekaleita. Hän kuitenkin totesi, ettei homma edistyisi riittävästi rivakasta työtahdista huolimatta. Uuni ei tuntunut kunnolla vetävän ja asuntoon tuli pahaa käryä.
Laina päätti kuljettaa ruumiinosat pois talosta, mutta ei löytänyt sopivaa pakkausmateriaalia. Niinpä hän kipaisi hakemassa lähikaupasta voimapaperia.
Paniikki oli iskeä uudemman kerran, kun hän tajusi, ettei ehtisi ajoissa kuljettamaan raskaita kantamuksia pois asunnosta. Ne olisi siis piilotettava. Jälleen kerran hän raahasi keittiön pöydän yläkomeron eteen ja pani paketit sinne likavaatteiden joukkoon. Keittiön hän siivosi hätäisesti.
Laina lähti asunnosta ennen muiden tuloa ja suunnisti rautatieasemalle ostamaan lipun Inkilän seisakkeelle. Hän oli tehnyt päätöksen: hän palelluttaisi itsensä kuoliaaksi ja valitsi paikan, koska oli ollut siellä joskus piikana ja seutu oli hänen mielestään kaunista.
Nyt oli kuitenkin talvipakkanen ja Laina totesi, ettei seutu nyt niin kummoinen ollutkaan. Yön hän vietti heinäladossa ja suunnisti aamulla Haikolan saloille. Uudeksi yöpaikaksi löytyi autiotupa, jossa oli joitain vällyjä lämmikkeeksi. Vähitellen pakolaisen elämänhalu palasi ja hän siis suunnisti tammikuun 21.päivänä Anttosten taloon.

Virallinen syyttäjä haki Laina Härkäselle tuomiota tahallisesta taposta ja katsoi, että tämä oli lyönyt Johanna Virolaista joko vakain tuumin tai pikaistuksissaan. Oikeus katsoi, että naisen mielentila tulisi tutkia. Toukokuun viimeisenä päivänä kuultiin syytetyn äitiä ja 15 todistajaa, mutta näiltä ei saatu asiaan mitään uutta. Syyttäjä oli muuttanut kantaansa sen verran, että haki tuomiota murhasta, ruumiin silpomisesta sekä varkauden yrityksestä. Laina oli yrittänyt tunkeutua haltuunsa saaman avaimen kanssa Johannan lipaston laatikkoon. Avain oli tällöin katkennut.
Oikeudenkäyntiä päätettiin jälleen jatkaa myöhemmin ja Laina siirrettiin Viipurin lääninvankilan kautta Lapinlahden sairaalaan.

25.11.1938 julistamallaan päätöksellä Viipurin raastuvanoikeus tuomitsi Laina Härkäsen täyttä ymmärrystä vailla ollen tehdyistä, erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta kuoleman aiheuttaneesta pahoinpitelystä 7 vuodeksi kuritushuoneeseen sekä hautaamattoman ruumiin silpomisesta, hävittämisestä ja kätkemisestä 8 kuukaudeksi vankeuteen, eli pidettäväksi kaikkiaan 7 v 3 kk kuritushuoneessa.

Hovioikeus muutti tuomiota. Laina Härkänen tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta.

Jutussa oli myös eräs mielenkiintoinen seikka; talossa surmapäivänä käynyt velkojaan kaipaillut Kristiina Hytönen kertoi, ettei hän ollut nähnyt uunin päällä mitään silitysrautaa, jolla Laina oli kertonut Johannaa lyöneensä.

[humma]

Kiitoksia mielenkiintoisesta avauksesta! Aika klassinen kännitappohan tämä, joskin täytyy myöntää, että kylmäveristä puuhaa tuo ruumiin käsittely. Naiset käsittääkseni harvemmin yksin ryhtyvät ruumiita paloittelemaan, nykyäänkään?

Mitähän Lainan myöhempiin elämänvaiheisiin kuului, nuori ihminen tekoaikaan kuitenkin.

[rokka]

Harrastelijana melkein uskoin intohimorikokseen...olisko se nyt voinu olla tuohon aikaan mahollistakaan Lähinnä siks se mieleen tuli, kun varmaa ei surmaamistavasta ja motiivistakaan tullut, kun ei ketään silminnäkijöitä..

[Ailar]

Mitähän Lainan myöhempiin elämänvaiheisiin kuului, nuori ihminen tekoaikaan kuitenkin.

Tämä juttu oli kaikenkaikkiaan hyvin pitkä ja jopa pitkäveteinen. Siinä kerrottiin kaikki Lainan keksimät versiot ja todistajien näkemiset, mutta pakko oli lyhentää sitä.
Lainan elämänvaiheista todettiin lopussa, että kun sota-aika alkoi ja koko kaupunki pommitettiin sileäksi, niin kukaan ei enää muistanut yhtä Laina Kärpästä. Eli enpä tiedä, kuinka Laina on noista vuosista selvinnyt vai onko selvinnyt lainkaan.

Rokka, samoin uskoin minäkin alunalkaen, että jostain miehestä tässä on tapeltu. Tarkkaan ei tosin tiedä, mitä tapahtui, mutta saattoi se sitten olla niinkin, että tuliluontoinen nainen tarttui silitysrautaan väärällä hetkellä.

[Ailar]

Korjaus juttuun:
Olen kirjoittanut näin: "Vähitellen pakolaisen elämänhalu palasi ja hän siis suunnisti tammikuun 21.päivänä Anttosten taloon."

Laina ilmaantui vasta 21. helmikuuta Anttosten taloon.

[paccasucco]

Tuhannet kiitokset Ailar tästä erittäin tärkeästä avauksesta!Harmi ettei hymiöistä löydy sydämen kuvaa,sillä muuten olisin laittanut sellaisen tähän kohtaan . Rohkenen jopa väittää,että Hanna Karjalaisen murhajuttu on yksi kuuluisimmista suomalaisen rikoshistorian saralla,josta ei tähän mennessä ole alustusta tai artikkelia Murhainfossa ollut.Loistavaa,että tämä itseäni suunattomasti harmittanut surkea asiantila tuli nyt vihdoinkin kertaheitolla Ailarin toimesta korjatuksi!

Jonkin verran olen kerännyt aineistoa tästä jutusta,mutta työ on vielä kesken.Mauri Sainio kertoo kirjassaan" Rikos ei kannata-kuuluisia suomalaisia rikoksia" tapauksesta 21.sivun verran otsikolla "Kadonnut morsian".Vanhassa Rikosposti-lehdessä( maaliskuu 1992) on legendaarisen Raimo Vesan katsaus: ILOISEN VIIPURIN PAINAJAINEN-NAISEN RUUMIS PYYKISSÄ VIITENÄ KAPPALEENA!


Tähän 1930-luvun kenties tunnetuimpaan kotimaiseen veritekoon,jota uskaltaisin jopa kulttitapaukseksi nimittää,tulen varmasti myöhemmin palaamaan.

[Paa]

Miksi nimet on muutettu kirjaan?

[Sajaki]

Miksi nimet on muutettu kirjaan?

PKK-kirjoissa lähes kaikki (omien huomioideni mukaan) nimet on muutettu. Tähän on varmaankin jotain lakiteknisiä tai muita seikkoja selittämään, mutta mielestäni se on outoa jos kyseessä on rikoksesta tuomittu henkilö, jonka oikea nimi on jo yleisessä tiedossa.

Täytyy myöntää, että repesin kun näin että kirjan kirjoittajat olivat tehneet Kärpäsestä Härkäsen

[paccasucco]

Juuri näin se on.PPK-kirjoissa on myös kuvauksia joistakin suomalaisista rikoksista,joiden kohdalla ei ole mainittu edes paikkakuntaa ja tapaukset on muutenkin hämärretty siinä määrin,että niitä on ollut lähes mahdoton tunnistaa.Olen monta kertaa pohtinut,että kenties olisi ollut järkevämpää jättää koko juttu kokonaan kertomatta,kun se kerran on ollut niin vaikeaa.

[Norrelo]

Hänen kanssaan majaili nelikymppinen suunnattoman lihava nainen, Johanna Virolainen.

Tämä pisti silmään. Jos kaapissa vaatteiden seassa oli viisi "lihapakettia" ja osa ruumiista hävitetty polttamalla, niin luulisi noiden pakettienkin olevan niin monikiloisia, ettei ihan metsoksi ensimmäisenä epäilisi. Lisäksi suunnattoman lihavan sullominen vaatekaappiin edes osissa vaatisi kohtuullista riuskuutta Lainalta.

[Paa]

Ok. Mietin vain juuri tuota että miksi käyttää keksittyjä nimiä, kun oikeatkin on tiedossa.

Jospa suunnattoman lihava v. -38 oli laihempi kuin suunnattoman lihava meidän aikanamme. Ei varmaan ollut yleistä megaläskeys tuolloin. Mutta joo, on siinä Kärpäsellä ollut junttaamista yläkaappiin.

[Ailar]

Tuosta Johannan paloittelusta: Laina oli irrottanut pään ja heittänyt sen uuniin palamaan. Tätä mietin itse, että palaako se kallo tuhkaksi kuinkakin helposti. Sitten Laina oli polttanut osan raajoista, koska hän oli sahannut reisiluut poikki.
Rintalastasta alaspäin torso oli halkaistu.
Kyllähän noihin paketteihin on vielä painoakin jäänyt, luulisin.
Vein jo tuon kirjan varastoon, mutta muistelisin, että toisessa kohtaa mainittiin siis nainen "suunnattoman lihavaksi" ja toisessa kohtaa taisi olla, että hän painoi noin 100 kg. No, onhan sitä ollut massaa siinäkin, jos hän on ollut kovin lyhyt.

Ps. Niin ja kiitos kiitoksista!

[skoone]

Tuosta Johannan paloittelusta: Laina oli irrottanut pään ja heittänyt sen uuniin palamaan. Tätä mietin itse, että palaako se kallo tuhkaksi kuinkakin helposti. Sitten Laina oli polttanut osan raajoista, koska hän oli sahannut reisiluut poikki.
Rintalastasta alaspäin torso oli halkaistu.
Kyllähän noihin paketteihin on vielä painoakin jäänyt, luulisin.
Vein jo tuon kirjan varastoon, mutta muistelisin, että toisessa kohtaa mainittiin siis nainen "suunnattoman lihavaksi" ja toisessa kohtaa taisi olla, että hän painoi noin 100 kg. No, onhan sitä ollut massaa siinäkin, jos hän on ollut kovin lyhyt.

Ps. Niin ja kiitos kiitoksista!

Oletpa Ailar tehnyt taas ison homman tämänkin jutun tänne tuomiseksi. Kiitos!

Ihan pikakommentti tuohon "suunnattoman lihavaan", taitaa olla että tuon määritelmän kirjoittaja on ollut joku anorektikko

Ja sitten tuosta PK-kirjojen nimien muuttamisesta. Minusta se on todella hankalaa, ja mielestäni tarpeetonta, jos tekijät tiedetään muutenkin. Joskus ehkä jutut on kirjoitettu ennen tuomioiden jakamista? Silloin ehkä olisi nimienvaihdot ok?

[paccasucco]

Ailar kirjoitti mahtavan alustuksen murha.infoon Hanna Karjalaisen murhajutusta.On syytä kunnioittaa ja arvostaa häntä,kuten olen aina tehnytkin.

Ailarille tiedoksi, että rakasta Viipuriamme kohtasi toinenkin järkyttävä verityö vain paria vuotta aikaisemmin.Sulo Mikkola- niminen mies oli ensin myrkyttänyt vaimonsa ja sen jälkeen polttanut ruumiin keskuslämmitysuunissa.Myös tämä rikos sai runsaasti huomiota osakseen.

Muutamia lehtiuutisia Laina Kärpäsen suorittamasta paloittelusurmasta pian raakalaisteon paljastumisen jälkeen:

[Ailar]

Äkkiseltään luulisi, että nämä tosi raa'at teot ovat nykypäivän ilmiöitä, siis paloittelut ja ruumiiden poltot ym., mutta onpa sitä ennenkin osattu. Historian siipien havinan seasta löytyy todella kammottavia tekoja. Kiitos paccasucolle tästäkin uutisoinnista!