Nyt täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran naurattaa tätä tapausta tutkiessa kun luin Perryn kommentin ''Minusta tuntuu...'' No Suomi on vapaa maa ja mielipiteitä saa esittää.
Toinen mielipide, että olisiko tarkoitus saada 'Riuku' kommentoimaan olisiko hänellä jotain todisteita kun esittää maailman eliittiä ja taustatahoksi CIA/Mossad.
No minullakin on sellaista tietoa joka ei ole netissä/mediassa ja enkä laita. Tieto, että ikäänkuin kaikkia kiviä ei edes yritetä kääntää tai sitten tiukassa tilanteessa kivi oikein pyritään pitämään paikallaan. Savolaisittain, että vastuu siirtyy kuulijalle/lukijalle.
Olof Palme - Tukholma 28.2.1986
-
Matti Mainio
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 66
- Liittynyt: Su Syys 15, 2013 5:48 pm
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Murhaaja siis ilmeisesti omistaa Ruotsin median ja poliitikot ja siksi ei kannata ihmetellä, että media puhuu mitä puhuu. Tuo radiouutinen kuitenkin kuohutti niin paljon, että heilautin päätä parturissa. No onneksi ei ollut kone juuri päässä ja muutenkin parturi oli ajamassa koko päätä puliksi.
-
Matti Mainio
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 66
- Liittynyt: Su Syys 15, 2013 5:48 pm
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Tänään murhasta tulee 30 vuotta ja asiasta paljon puhutaan. Hesarista
30 vuotta Palmen murhaa tutkinut poliisi: En usko, että se oli Pettersson
Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin 28.2.1986. Lennart Gustafsson on tutkinut murhaa siitä saakka. Harvinaisessa haastattelussa hän kertoo maailman ehkä suurimmasta murhatutkinnasta.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1456375409292
Facen kautta pystynee lukemaan lisää.
30 vuotta Palmen murhaa tutkinut poliisi: En usko, että se oli Pettersson
Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin 28.2.1986. Lennart Gustafsson on tutkinut murhaa siitä saakka. Harvinaisessa haastattelussa hän kertoo maailman ehkä suurimmasta murhatutkinnasta.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1456375409292
Facen kautta pystynee lukemaan lisää.
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Noh, tässä tapauksessa ei taida olla mitään kunnon todisteita ketään vastaan, joten kaikki me mennään aika tuntumalla, vaikka joku muuta väittäisikin.Matti Mainio kirjoitti:Nyt täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran naurattaa tätä tapausta tutkiessa kun luin Perryn kommentin ''Minusta tuntuu...'' No Suomi on vapaa maa ja mielipiteitä saa esittää.
-
Matti Mainio
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 66
- Liittynyt: Su Syys 15, 2013 5:48 pm
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Tapasin Karin kirkossa tänään. Kari ryösti Mockfjärdin postin Smith & Wesson.357 Magnum asetta käyttäen ja ampui yhden laukauksen postissa kun joku yritti estää ryöstön. Hän käytti samassa valuerässä valettuja Wincester metal piercing patruunoita joilla Palme murhattiin ja joita löytyi 2 kpl murhapaikalta. Ne patruunat oli todennäköisesti tuotu paikalle sillä alue oli tutkittu jo aiemmin metallinpaljastimella. Kari ja toinen ryöstäjä heittivät aseen ja patruunat muovipussissa ensimmäiseen järvenlahukkaan jonka huomasivat pakomatkalla. Kun Kari auttoi -90 luvulla poliiseja niin asetta eikä patruunoita löytynyt siitä mihin ne oli viskattu. Ase löytyi 2006 syksyllä n. 50 km pohjoisempaa eri järvestä mutta patruunoita ei löytynyt. Tämä ja paljon muuta tähän liittyvää löytyy paljon paremmin kun selaa näitä sivuja.
Joka tapauksessa Herraan Jeesukseen uskova Kari oli kolme päivää siten to 25.2.16 saanut ajatuksen ja uskoo saaneen Herralta, että joku Palme ryhmän tutkija jää eläkkeelle ja kirjoittaa kirjan Palmen murhasta. Oli soittanut asiasta yhdelle kaverilleen. No tänään voimme Hesarista lukea kuinka 30 v murhaa tutkinut Lennart Gustafsson jää eläkkeelle ja aikoo kirjoittaa kirjan murhasta.
Joku uskosta osaton tietenkin sanoo, että kyseessä on sattuma. Kun itsekin olen ollut uskossa yli 10 v niin uskova tietää kuinka ihmeitä tapahtuu. Sain jostain monta vuotta sitten kirjan ''Maailman onnellisimmat ihmiset'' joka kertoo Demos Shakarianin tarinan. Jos joku ei usko ihmeisiin niin kipi kapi hommaamaan tuo kirja.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1222915
Joka tapauksessa Kari toivoi, että jos Herra haluaa paljastaa murhan niin kaikki kunnia kuuluu Hänelle. Tätä varten mekin olemme luvanneet Herralle mahdollisesta palkkiosta, jos saisimme jotain, verojen jälkeen 98 %. Kummallekin sitten 1 %.
Vielä se, että olipa Lennart Gustaffson uskossa tai ei, niin Herra voi käyttää häntä paljastamaan murhan vaikka jäisikin eläkkeelle ensi kesänä. Tässä ao. linkissä vielä muutama tapaus ihmeistä mitä löytyi googlaamalla.
http://www.jaikal.se/48683135
Joka tapauksessa Herraan Jeesukseen uskova Kari oli kolme päivää siten to 25.2.16 saanut ajatuksen ja uskoo saaneen Herralta, että joku Palme ryhmän tutkija jää eläkkeelle ja kirjoittaa kirjan Palmen murhasta. Oli soittanut asiasta yhdelle kaverilleen. No tänään voimme Hesarista lukea kuinka 30 v murhaa tutkinut Lennart Gustafsson jää eläkkeelle ja aikoo kirjoittaa kirjan murhasta.
Joku uskosta osaton tietenkin sanoo, että kyseessä on sattuma. Kun itsekin olen ollut uskossa yli 10 v niin uskova tietää kuinka ihmeitä tapahtuu. Sain jostain monta vuotta sitten kirjan ''Maailman onnellisimmat ihmiset'' joka kertoo Demos Shakarianin tarinan. Jos joku ei usko ihmeisiin niin kipi kapi hommaamaan tuo kirja.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1222915
Joka tapauksessa Kari toivoi, että jos Herra haluaa paljastaa murhan niin kaikki kunnia kuuluu Hänelle. Tätä varten mekin olemme luvanneet Herralle mahdollisesta palkkiosta, jos saisimme jotain, verojen jälkeen 98 %. Kummallekin sitten 1 %.
Vielä se, että olipa Lennart Gustaffson uskossa tai ei, niin Herra voi käyttää häntä paljastamaan murhan vaikka jäisikin eläkkeelle ensi kesänä. Tässä ao. linkissä vielä muutama tapaus ihmeistä mitä löytyi googlaamalla.
http://www.jaikal.se/48683135
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Minä en usko että murha-asetta on enää olemassa. Ainakaan missään semmoisessa kunnossa että sitä voisi tutkia.
En ymmärrä miksi joku olisi sen säilyttänyt, sitä kun on etsitty kissojen ja koirien kanssa, ja sen hallussapidosta rapsahtaisi linnaa.
Kyllä se ase on joko tuhottu, tai tässä vaiheessa maannut meren pohjassa niin kauan että se on vain kasa ruostetta.
En ymmärrä miksi joku olisi sen säilyttänyt, sitä kun on etsitty kissojen ja koirien kanssa, ja sen hallussapidosta rapsahtaisi linnaa.
Kyllä se ase on joko tuhottu, tai tässä vaiheessa maannut meren pohjassa niin kauan että se on vain kasa ruostetta.
-
Matti Mainio
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 66
- Liittynyt: Su Syys 15, 2013 5:48 pm
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Murhasta nyt tunnilleen liki 30 vuotta. Alla Hesarin juttu joskin hieman hankalasti luettavissa mutta kuitenkin.
30 vuotta Palmen murhaa tutkinut poliisi: En usko, että se oli Pettersson
Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin 28.2.1986. Lennart Gustafsson on tutkinut murhaa siitä saakka. Harvinaisessa haastattelussa hän kertoo maailman ehkä suurimmasta murhatutkinnasta.
Ensin kellariin ja sitten läpi panssariovista. Sisällä odottaa tunkkainen tuoksu ja noin 250 hyllymetriä mappeja.
”Tervetuloa Palme-arkistoon”, toivottaa Lennart Gustafsson.
Täällä, Tukholman poliisitalon uumenissa, säilytetään lähes kaikkea pääministeri Olof Palmen murhaan liittyvää virallista tutkintamateriaalia.
Sitä riittää: Palme-tutkinnasta on tullut luultavasti suurin murhatutkinta maailmassa – paperissa mitattuna suurempi kuin Lockerbien pommi-isku tai John F. Kennedynmurha, Gustafsson laskee.
Ahtaassa huoneessa rivit ruskeita, punaisia ja oransseja mappeja seuraavat toisiaan. Jos kaiken lukisi, kestäisi se poliisin laskujen mukaan yhdeksän vuotta.
64-vuotias rikostarkastaja Gustafsson tuntee mappien sisällön paremmin kuin ehkä kukaan Ruotsissa. Hän on poliisin Palme-ryhmässä ainoa, joka on ollut mukana tutkinnan alusta saakka.
Nyt siis 30 vuotta.
Tuona aikana Palme-tutkintaan osallistuvien poliisien määrä on kutistunut sadoista kuuteen ja tutkinnanjohtajia on tullut ja mennyt.
Murha on yhä ratkaisematta.
Kesällä Lennart Gustafssonkin aikoo vetäytyä eläkkeelle. Hän on antanut uransa aikana vain harvoja isompia haastatteluja. Nyt hän on luvannut kertoa HS:lle, mitä hän ajattelee tapahtumista.
Yhdestä Gustafsson on liki varma: murhasta aikanaan tuomittu ja sittemmin vapautettuChrister Pettersson ei ampunut Palmea, kuten moni yhä uskoo Ruotsissa.
”Yksi syy siihen, että olen jaksanut jatkaa tutkimuksen parissa on, etten usko sitä teoriaa, että sollentunalainen narkomaani olisi ampunut Olof Palmen. Näin, vaikka puolisoLisbet Palme on tunnistanut hänet. Minulle se on liian yksinkertaista. Tämä murha on aivan eri tason asia.”
Palataan Petterssoniin hiukan tuonnempana.
Gustafsson asettuu pöydän ääreen poliisitalon yläkerrassa ja ryhtyy käymään läpi tapahtumia. Ääni hidastuu ja nopeutuu kuin jännityskertomuksessa. Yksityiskohtia sataa.
Tätä hän on miettinyt, vuosia.
Pang, pang!
Murhaaja ampuu kaksi laukausta kello 23.21 Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa. On helmikuun 28. päivä, ja Palmen pariskunta kävelee kotiin elokuvateatteri Grandista. Molemmat kaatuvat asfalttiin Dekorima-väriliikkeen kohdalla.
Olof Palme kuolee välittömästi. Murhaaja pakenee ja katoaa. Alkaa tutkinta, joka ei ole tähän päivään mennessä tuottanut tuloksia. Epäonnistuminen on yhä Ruotsille kuin avoin haava.
Vuosien mittaan on tutkittu, oliko syyllinen Pettersson. On tutkittu kurdeja, eteläafrikkalaisia, natsisympatioista tunnettuja poliiseja ja muita yksittäisiä tekijöitä. Teorioita on kehitelty CIA:sta, Israelista ja kroatialaisesta fasistiorganisaatiosta.
Vihjeitä tulee yhä useita päivässä, suurimmaksi osaksi vanhoja tietoja tai turhuuksia, mutta myös uutta, Gustafsson sanoo. ”Tutkimme, kunnes tulemme tien päähän. Sitten ei vain pääse pidemmälle. Työtä, työtä, työtä ja kuulusteluja, kun saamme tietoja, mutta sitten se viimeinen palapelin pala puuttuu.”
Vuonna 1986 Lennart Gustafsson oli 34-vuotias ja työskenteli järjestyspoliisina Tukholman eteläisessä lähiössä Farstassa. Helmikuun 28. päivän iltana hän partioi kadulla puoli kymmeneen asti. Tieto siitä, että pääministeri oli ammuttu kuoliaaksi kaupungin keskustassa, ei tavoittanut häntä myöhemmin kotona. Jälkikäteen sitä voi pitää erikoisena.
”Oli yksi suurista virheistä, ettei paikalle kutsuttu heti murhailtana enempää poliiseja”, Gustafsson sanoo.
”Tukholmaa ja Arlandan lentokenttää ei suljettu. Siinä mentiin jonkinlaiseen koomaan.”
Gustafsson sai kuulla murhasta vasta seuraavana aamuna, kun hän tuli poliisitalolle seitsemältä alkaneeseen vuoroon. Siellä odotti nippu Dagens Nyheter -lehtiä: Olof Palme murhattu, tuntematon mies ampui keskustassa, luki kannessa.
”Se oli šokki myös minulle. Että pääministeri voidaan ampua avoimella kadulla Tukholman keskustassa. Oli vaikeaa uskoa, että se oli totta.”
Murhaa seuranneena päivänä Gustafsson kutsuttiin vahvistamaan tutkintaa, kuulemaan silminnäkijöitä ja keräämään todisteita. Kun varsinainen Palme-tutkintaryhmäPalmegruppen muodostettiin vuonna 1988, Gustafssonista tuli yksi sen jäsenistä.
Nyt Gustafsson miettii, mahtoiko ura Palme-tutkijana olla vain sattumaa. Murhapaikka oli kovin tuttu jo aiemmilta ajoilta. Gustafsson haaveili ennen poliisikoulua maalikauppiaan urasta ja teki työharjoittelunsa Dekorima-liikkeessä. Siinä, jonka edustalla Palme sai surmansa.
Kun murhasta on kulunut 30 vuotta, voi hyvällä syyllä kysyä, onko sen selvittäminen enää mahdollista. Muistikuvat heikkenevät, ihmisiä kuolee, vinkit toistavat itseään, ja silminnäkijät saavat mediasta vaikutteita. Tutkimus paisuu sivu sivulta ja valtaa hyllytilaa kellarista.
Poliisin työtä ei helpota, että osa sen pöydälle kantautuvasta tiedosta on silkkaa huuhaata. Murhan on esimerkiksi tähän mennessä tunnustanut 133 ihmistä, joiden kertomukset poliisi on voinut kumota.
Liikkeellä on lisäksi ollut tavaton määrä informaatiota, jolle on mahdotonta saada vahvistusta. Pääosin hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat teorioitaan.
Aikanaan joitakuita saattoi inspiroida sekin, että murhan selviämisestä luvattiin 50 miljoonan kruunun palkkio.
Palme-ryhmä esiintyy tavallisesti julkisuudessa niukkasanaisena. Gustafssonkaan ei puhu mistä tahansa, tutkintaa koskeva salaus on tiukka. Hän haluaa kuitenkin kertoa tarinansa muun muassa siksi, että hänestä paljon meni vikaan heti alussa.
Yksi suurimmista virheistä oli hänen mielestään ensimmäinen tutkinnanjohtaja, nyt jo edesmennyt Hans Holmér.
Tutkinta oli hänen aikanaan hajautettu poliisissa usealle eri taholle, ja se keskittyi oikeastaan vain kurdien PKK-järjestöön.
Tuloksia ei tullut, mutta arvostelua seurasi enemmän kuin tässä on tilaa kertoa. Holmér joutui eroamaan.
Hajautettu tutkinta saatiin järjestykseen vasta vuonna 1988. Alkuajan virheitä on kuitenkin ollut vaikea paikata.
”Jos minulta kysytään, oli täysin väärin panna lääninpoliisimestari Palme-tutkinnan johtoon. Paikalle olisi pitänyt heti laittaa koulutettu murhatutkija väkivaltajaoksesta”, Gustafsson sanoo.
Ennen muuta Gustafssonista on tärkeää, että joku pitää esillä sitä, ettei Pettersson ehkä ollut murhaaja.
”Olen melko varma, ettei se ole hän. Minun on ehkä hiukan helppo olla suorasanainen nyt, kun jään pian eläkkeelle. Mutta on tärkeää uskaltaa sanoa, etten usko Christer Pettersoniin.”
Pettersson tuomittiin Palmen murhasta käräjäoikeudessa vuonna 1989. Syyllisyyteen päädyttiin muun muassa sillä perusteella, että Olof Palmen leski Lisbet Palme tunnisti Petterssonin murhaajaksi. Hovioikeus piti kuitenkin teknisiä todisteita heikkoina ja kumosi tuomion. Uusia tietoja tuli senkin jälkeen, mutta tapausta ei otettu uuteen käsittelyyn. Pettersson kuoli vuonna 2004.
”Asia on niin, että Lisbet Palmen tunnistus tapahtui noin kaksi vuotta teon jälkeen”, Lennart Gustafsson aloittaa. ”On vaikea ajatella, että joku voi sellaisella varmuudella tunnistaa ihmisen niin pitkän ajan päästä. Minusta tuntuu, että hän on nähnyt yhden päätodistajistamme.”
Gustafsson perustelee ajatustaan muun muassa Lisbet Palmen varhaisilla lausunnoilla. Palme kertoi heti tapahtumien jälkeen, että tekijällä oli sininen paksu toppatakki ja päässä jonkinlainen Jack Nicholson -myssy.
Gustafsson näyttää mapista kuvaa yhdestä pääsilminnäkijästä peittämällä tämän kasvot.
Miehen nimi on Anders, ja hänellä on päällään sininen lyhyt toppatakki ja päälaen peittävä pipo, niin sanottu Jack Nicholson -myssy. Hän oli murhailtana tulossa firman juhlista ja käveli noin 15 metriä Palmen pariskunnan takana.
Keskustelu Lisbet Palmen kanssa on kehnosti dokumentoitu. Petterssonin syyttömyyttä kuitenkin tukee Gustafssonin mielestä moni muukin seikka. Esimerkiksi silminnäkijä Larsin kertomus.
Ravintolasta tullut Lars seisoi Tunnelgatanilla tupakalla, kun hän kuuli laukaukset. Peloissaan hän kätkeytyi kadulla sijainneiden rakennusparakkien seinustalle. Murhaaja juoksi paetessaan hänen ohitseen ja Tunnelgatanilla sijainneita rappusia ylös. Lars oli Gustafssonin mukaan 7–8 metrin päässä rappusista.
Lars asui tuohon aikaan Sollentunassa. Myös Pettersson asui siellä ja oli koko kylän tuntema rähinöitsijä.
”Lars on sanonut kuulusteluissa, että jos Christer Pettersson olisi juossut hänen ohitseen rappusissa, hänen olisi pitänyt tunnistaa tämä, mutta hän ei tunnistanut. Hän on mielestäni tärkeä todistaja, jonka kertomus puhuu sitä vastaan, että tekijä olisi ollut Christer Pettersson.”
Gustafsson ei ylipäätään usko, että Lisbet Palme näki murhaajan kasvot. Hän kertoo tietävänsä, että tämä lausunto voi loukata ja suututtaa monia Ruotsissa.
Gustafsson sanoo, että Lisbet Palme on luultavasti ollut šokissa. Hänen näkökykynsä on lisäksi saattanut heikentyä, kun hän on saanut verta kasvoilleen. Todistajalausuntojen mukaan murhaaja pakeni paikalta hyvin nopeasti.
”Minulla ei ole oletukselleni selviä todisteita, mutten usko, että Lisbet Palme on nähnyt tekijän kasvoja. Uskon, että hän on mahdollisesti nähnyt murhaajan selän, kun tämä pakeni paikalta.”
Rikostarkastaja Gustafsson tietää, että on paljon muita, jotka ovat Petterssonista eri mieltä. Viereisessä huoneessa poliisitalolla istuva nykyinen tutkinnanjohtaja Dag Andersson esimerkiksi on huomattavasti maltillisempi sanakäänteissään.
”Yritän olla avoin kaikille ratkaisuille. En voi sanoa, että se ei olisi ollut Christer Pettersson”, Andersson sanoo.
Myös Palmen perhe on pitänyt kiinni siitä, että kyseessä oli Pettersson. 84-vuotias Lisbet Palme kommentoi nykyisin asiaa vain harvoin asiaa ja kieltäytyy haastattelusta myös nyt poikansa välityksellä.
Murhailtana pariskunnan mukana elokuvissa ollut poika Mårten Palme pitää todennäköisenä, että Pettersson oli murhaaja. Hän uskoo nähneensä Petterssonin elokuvateatterin lähellä olleen näyteikkunan edustalla. Lisäksi hän uskoo äitinsä ja muiden silminnäkijöiden havaintoja.
Eikä Petterssonilla ollut vedenpitävää alibia. ”Kaiken sen tiedon valossa, mitä on, on mielestäni vaikea ajatella, että se olisi joku muu. Tarinaa on vaikea saada täsmäämään”, Mårten Palme sanoo.
Kuluneella viikolla julkisuuteen tuli Palmen entinen valtiosihteeri ja perheelle läheinenUlf Dahlsten. Hän perusteli laajassa mielipidekirjoituksessa Dagens Nyheterissä, miksi hän uskoo Petterssonin syyllisyyteen, ja kertoi uusia tietoja.
Dahlsten otti esille kaksi saamaansa puhelua, jotka yhdessä Lisbet Palmen todistuksen kanssa vakuuttivat hänet.
Ensimmäisessä puhelussa Tukholman vanhassakaupungissa sijaitsevan Kanslihusetin työntekijä kertoi, että Pettersson oli käynyt valtioneuvoston komiteatiloissa kyselemässä Palmen liikkeistä ja tavoista pari vuotta ennen murhaa. Toisessa puhelussa Dahlsten kuuli tuttunsa läheiseltä, että Pettersson olisi toiminut ”pommimiehenä” tunnetun rikollisen Lars Tingströmin palkkamurhaajana. Motivaationa olisi ollut Tingströmin Palme-viha. Soittajan mukaan Pettersson olisi kuitenkin saanut potkut pestistä mutta tehnyt teon myöhemmin rahan toivossa havaittuaan Palmet elokuvateatterilla.
Tingströmin ja Petterssonin suhteesta on kirjoiteltu aiemminkin, mutta Dahlstenin kertomus asiasta on uutta. Se oli myös Palme-tutkimukselle uutta, Gustafsson sanoo. Hän ei silti järkähdä.
”Se ei vaikuta kuvaani Petterssonista. Katson, että minulla on kokonaiskuva asiasta 30 vuoden jälkeen. Kyse on muun muassa asioista ja tiedoista, joihin en voi viitata tutkimusta koskevan salassapitovelvollisuuden takia.”
Entä sitten silminnäkijät? Petterssonin on kertonut nähneensä joukko ihmisiä, esimerkiksi Sveavägenillä työskennellyt makkaranmyyjä ja narkomaani, nyt jo kuollutRoger Östlund. Gustafsson pitää osaa todistajalausunnoista hatarina. Östlund muun muassa muutti kertomustaan useita kertoja ja aina värikkäämpään suuntaan.
”Palme-tutkimus on ollut valtavan paljon mediassa, ja siitä on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Uskon, että todistajiemme on kovin helppo saada vaikutteita. Moni haluaa hyväntahtoisesti auttaa, mutta mukana voi silti olla virheellistä tietoa.”
Kun Petterssonista puhutaan, on syytä mainita vielä yksi asia. Se, miten Lisbet Palme tunnisti Petterssonin murhaajaksi tunnistusrivistä. Se ei kerro järin hyvää tuon ajan poliisityöstä.
Gustafsson havainnollistaa asiaa vanhasta mustavalkoisesta kuvasta.
”Liikunnanopettaja, poliisi, poliisi, poliisi, poliisi, poliisi, Christer Pettersson, poliisi, liikunnanopettaja, poliisi, poliisi, poliisi”, hän luettelee.
Rivissä on 12 ihmistä, ja Petterssonia lukuun ottamatta kaikki muut ovat poliiseja tai poliisin liikunnanopettajia. Pettersson erottuu joukosta ulkonäkönsä ja myös vaaleiden kenkiensä vuoksi. Jälkikäteen ymmärtää, että rivin kokoonpanosta tuli arvostelua, Gustafsson sanoo.
Lisbet Palme sai tiettävästi myös kuulla etukäteen, että poliisi epäili teosta päihteiden käyttäjää. Tunnistustapahtumista on laadittu jälkikäteen lyhyet muistiinpanot, mutta siteerausten tarkkuudesta ei ole varmuutta. Pöytäkirjan mukaan Lisbet Palme sanoi muun muassa, että ”näkeehän sen, kuka on alkoholisti”.
Gustafsson ei anna tunnistukselle paljoa painoa. ”Hän osoittaa Christer Petterssonia, ja kunnioitan toki häntä, mutten usko, että se on totuus.”
Häntä harmittaa, ettei kuulusteluja ja tunnistustilaisuutta hoidettu kunnolla. Lisbet Palme ei halunnut tullut poliisitalolle kuulusteltavaksi, vaan tutkinnanjohtaja joukkoineen tapasi hänet erikseen. Ylipäätään Lisbet Palmea kohdeltiin liian hienotunteisesti, Gustafsson sanoo.
Palme ei ole ollut myöhemmin halukas uudelleen kuultavaksi. Hän on kertonut, ettei hänellä ole mitään lisättävää.
”Jos kysyt minulta henkilökohtaisesti, puhuisin mielelläni Lisbetin kanssa uudelleen.”
Jos Pettersson ei murhannut Palmea, kuka sen teki?
Teorioista ja tutkintalinjoista ei ole ollut pulaa. Ja kun hiukan kyselee ruotsalaisilta, löytyy aina joku tutun tuttu, jolla on merkittävää tietoa.
Aluksi poliisin johtava teoria oli, että taustalla oli kurdien PKK, kunnes tutkimus veti vesiperän ja tilalle tuli Christer Pettersson.
1990-luvulla alettiin uskoa, että kyseessä olikin ehkä taho Etelä-Afrikasta. Palme oli kiivas apartheidhallinnon vastustaja, ja Etelä-Afrikan osallisuudesta oli saatu vinkkejä alusta alkaen. Tutkintalinja sai vauhtia, kun entinen turvallisuuspalvelun upseeri Eugene de Kock todisti vuonna 1996 oikeudessa, että eteläafrikkalaiset tahot olivat murhan takana. Pitäviä todisteita ei ole löytynyt, mutta Palme-ryhmä tutkii yhä Etelä-Afrikka-yhteyksiä.
Lisäksi on tutkittu muun muassa poliiseja, jotka tunsivat Palme-vihaa ja joilla oli äärioikeistolaisia taipumuksia. Esimerkkejä riittää. Virallisissa raporteissa on viittauksia muun muassa poliiseihin, jotka skoolasivat Palmen kuolemalle murhaa seuranneen päivän juhlissa.
Gustafsson itse palaa haastattelussa yhä uudelleen 1980-luvun tunnelmaan ja laajalle levinneeseen Palme-vihaan.
Sitä näki kaikkialla. Tukholman baareissa heitettiin tikkaa Palme-tauluun. Lehtien sivuille maksettiin suurella rahalla Palme-vastaisia mainoksia. Häntä kutsuttiin herkästi Venäjän ystäväksi tai agentiksi. Gustafsson muistelee myös, että autoissa saattoi nähdä tarroja, joiden viesti oli: käyttäkää kondomia, ettei synny uusia Palmeja.
”Ruotsissa vallitsi peittelemätön Palmen vastainen tunnelma. Hän oli poliitikko, joka otti vahvasti kantaa ulkopolitiikkaan, ja se häiritsi monia.”
Gustafsson toistaa pariin otteeseen, että murha oli ”toista tasoa” kuin se, mitä Pettersson edusti.
Mikä on se toinen taso?
”Kaikkea kotimaisesta 1980-luvun Olof Palme -vihasta alkaen. Tiedämme myös, että hänellä oli vihamiehiä ulkomailla, hän sekaantui muiden maiden asioihin ja otti kantaa kaikkeen mahdolliseen ja hankki vihamiehiä ympäri maailmaa.”
Kovin tarkkaan analyysiin Gustafsson ei lähde, mutta viha on oikea suunta tarkastella asiaa, hän uskoo.
Kylmän sodan aikaan 1980-luvulla tunnelma oli kireä myös Ruotsissa. Olof Palme muun muassa kannatti Pohjoismaihin ydinasevapaata aluetta, minkä jotkut katsoivat tukevan Neuvostoliiton tarpeita ja tekevän Palmesta Neuvostoliiton apurin. Palme oli epäsuosittu muun muassa sotilaiden ja poliisien joukossa.
Uppsalalainen kirjailija Gunnar Wall on kuvannut tuon ajan Palme-vihaa Ruotsissa.
”Oli piirejä, jotka erityisesti 1980-luvun sukellusvenetapausten jälkeen ajattelivat, että Neuvostoliitto uhkasi Ruotsia ja että se valmisteli jonkinlaista invaasiota. Palmen pehmeän suhtautumisen Neuvostoliittoon katsottiin edistävän sellaista kehitystä”, hän sanoo.
Wall on kirjoittanut useita teoksia Palmen murhasta ja myös kaivanut tutkintaryhmälle tietoja. Hänen teoriansa lähtevät siitä, että murha oli poliittinen ja Palme-vihan motivoima, tavalla tai toisella.
Hän myös uskoo, että erityisesti tutkinnan alussa poliittisesti arkaluonteiset tutkintasuunnat jätettiin varjoon osin tietoisesti, mikä johti muun muassa siihen, että PKK-teoria sai paljon huomiota.
Uusimmassa, syksyllä ilmestyneessä kirjassaan Wall nostaa esille Natoa lähellä olleen Stay Behind -liikkeen, joka nousi Ruotsissa julkisuuteen vasta 1990-luvulla. Puolisotilaallinen ja salainen organisaatio pyrki torjumaan Neuvostoliiton vaikutusvaltaa kylmän sodan aikana ja teki yhteistyötä turvallisuuspoliisi Säpon kanssa.
Wall asettaa rinnatusten Stay Behindin ja havainnot radiopuhelinmiehistä, joita liikkui Tukholman keskustassa murhailtana. Tällaisia havaintoja on aivan murhatutkimusten alusta saakka, mutta niistä ei ole kyetty vetämään johtopäätöksiä. Kirjassa nousee esiin myös uusia silminnäkijälausuntoja, joista myös Palme-tutkintaryhmä kiinnostui ja joiden perusteella on tehty uusia tutkimuksia.
Wall uskoo, että ratkaisua on haettava tältä suunnalta.
”On merkille pantavaa, ettei yksikään viranomainen ole ottanut kontolleen sitä, että he olisivat olleet tuona iltana ulkona jäljittämässä laillisesti. Siellä tapahtui jotain, johon emme ole päässeet käsiksi.”
Lennart Gustafsson ei lähde laajaan keskusteluun Stay Behindista eikä radiopuhelinmiehistä. Molempia on selvitetty, radiopuhelinmiehiä viime aikoinakin, mutta sen enempää hänellä ei ole asiasta sanottavaa.
Sen sijaan Gustafssonilla riittää mehukkaita tarinoita tutkimuksen ajoilta. Vaikkapa siitä, kun hän hetken ehti luulla Palme-filmin kuvauspaikkaa murhaajan piiloksi ja löydöksi tutkimuksessa. Tai siitä, kun kävi ilmi, että vain 14 metrin päässä murhapaikasta oli vuosikaudet ollut valvontakamera. Yksikään poliisi ei vain ollut huomannut sitä ennen 2000-lukua.
Viime aikoina Gustafssonia on työllistänyt ennen muuta murha-ase, joka on yhä kadoksissa. Asejahti kiihtyi taas hiljattain, kun tunnettu kriminologi Leif G. W. Persson jätti tutkintaryhmälle hänelle toimitetun aseen, jolla olisi voinut olla tekemistä murhan kanssa. Ei ollut, mutta vinkkejä on sen jälkeen tullut lisää, ja ne voivat poikia uusia tutkimuksia.
Haastattelun aikana Gustafsson haluaa nostaa esiin vielä yhden kiinnostavan teorian ja nimen vuosien varrelta. Hänkin oli Christer, sukunimeltään Andersson.
Andersson osui poliisin haaviin tutkinnan alkuaikoina. Poliisi päätti pyytää koeammuntoihin kaikki murha-aseeksi oletetut Smith & Wesson -merkkiset aseet, jotka mahdollinen tekijä olisi ehtinyt hakea kotoaan elokuvan aikana. Oletuksen mukaan tekijä olisi havainnut, ettei Palmeilla ollut henkivartijoita, ja päättänyt toimia.
Kandidaatteja oli noin 450. Vain yhden aseen omistaja, Andersson, jätti ilmoittautumatta poliisille. Hänet haettiin myöhemmin kuulusteluihin, joissa hän osoittautui avoimeksi Palme-vihaajaksi ja ampumaharrastajaksi. Aseensa hän kertoi myyneensä rahapulassa 4 000 kruunulla ulkomaalaiselle miehelle Tukholman keskustassa, Gustafsson kertoo.
Asetta ei koskaan löytynyt, eikä poliisi saanut kokoon riittävää todistusaineistoa. Andersson tappoi itsensä haulikolla vuonna 2008, kun poliisi tuli muusta syystä hänen ovelleen.
Gustafssonin mielestä tapaus on ollut yksi kiinnostavimmista teorioista. Hän kuulusteli Anderssonia useita kertoja.
”Joskus poliisina vaistoaa, että se, mitä kuulusteltava sanoo, ei täsmää; että hän valehtelee. Hän oli hyvin avoin Palme-vihassaan. Oli myös tietoja, että hän olisi istunut kotonaan katsomassa Palmen haastattelua ja ampunut revolverillaan ruudun rikki. Emme ole saaneet sille vahvistusta, mutta näin silminnäkijät ovat kertoneet.”
Kun haastattelu lähenee loppuaan, Gustafsson ohjaa vielä pieneen huoneeseensa poliisitalon sokkeloissa. Huone on vanha selli. Kaapin seinustaan on teipattu alastonkuva Hustler-lehdessä poseeraavasta Christer Petterssonista. Hän taisi saada vilauttelustaan kymmeniätuhansia kruunuja, Gustafsson muistelee.
Hyllyn reunalla siistissä rivissä nököttää 18 paria halpoja lukulaseja monilla eri vahvuuksilla. Ne ovat kertyneet vuosina, jotka ovat kuluneet Palme-tutkimuksen parissa.
Miten nuo 30 vuotta ovat muuttaneet Lennart Gustafssonia?
”Joskus mietin, mitä olisin tehnyt näinä vuosina, jos en olisi työskennellyt täällä. Olen ehkä jäänyt paljosta paitsi. Mutta en ole millään tavalla katkera”, hän sanoo.
Hän ei ole juurikaan saanut olla rauhassa Palmelta. Ei edes vapaa-ajallaan. Kaikenlaisissa kissanristiäisissä ihmiset haluavat kertoa ajatuksiaan Palmen murhasta ja kuulla Gustafssonin mietteitä.
Mahtaa ottaa päähän, ettei murha ole ratkennut 30 vuodessa.
”On selvää, että on tylsää mennä eläkkeelle, kun en ole ollut mukana selvittämässä murhaa. Mutta ei siihen voi hautautua, minun on yritettävä päästää irti tästä. Missään nimessä en ryhdy miksikään yksityisetsiväksi”, Gustafsson sanoo.
Kirjan hän aikoo silti kirjoittaa Palmen murhasta. Eikä vielä ole sanottua, ettei murhakin ratkea. Gustafsson uskoo, että ratkaisu voi olla kellarin mapeissa, vaikkei palapeliä vielä ole osattu koota.
”Minullahan on vielä puoli vuotta aikaa tutkia!”
30 vuotta Palmen murhaa tutkinut poliisi: En usko, että se oli Pettersson
Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin 28.2.1986. Lennart Gustafsson on tutkinut murhaa siitä saakka. Harvinaisessa haastattelussa hän kertoo maailman ehkä suurimmasta murhatutkinnasta.
Ensin kellariin ja sitten läpi panssariovista. Sisällä odottaa tunkkainen tuoksu ja noin 250 hyllymetriä mappeja.
”Tervetuloa Palme-arkistoon”, toivottaa Lennart Gustafsson.
Täällä, Tukholman poliisitalon uumenissa, säilytetään lähes kaikkea pääministeri Olof Palmen murhaan liittyvää virallista tutkintamateriaalia.
Sitä riittää: Palme-tutkinnasta on tullut luultavasti suurin murhatutkinta maailmassa – paperissa mitattuna suurempi kuin Lockerbien pommi-isku tai John F. Kennedynmurha, Gustafsson laskee.
Ahtaassa huoneessa rivit ruskeita, punaisia ja oransseja mappeja seuraavat toisiaan. Jos kaiken lukisi, kestäisi se poliisin laskujen mukaan yhdeksän vuotta.
64-vuotias rikostarkastaja Gustafsson tuntee mappien sisällön paremmin kuin ehkä kukaan Ruotsissa. Hän on poliisin Palme-ryhmässä ainoa, joka on ollut mukana tutkinnan alusta saakka.
Nyt siis 30 vuotta.
Tuona aikana Palme-tutkintaan osallistuvien poliisien määrä on kutistunut sadoista kuuteen ja tutkinnanjohtajia on tullut ja mennyt.
Murha on yhä ratkaisematta.
Kesällä Lennart Gustafssonkin aikoo vetäytyä eläkkeelle. Hän on antanut uransa aikana vain harvoja isompia haastatteluja. Nyt hän on luvannut kertoa HS:lle, mitä hän ajattelee tapahtumista.
Yhdestä Gustafsson on liki varma: murhasta aikanaan tuomittu ja sittemmin vapautettuChrister Pettersson ei ampunut Palmea, kuten moni yhä uskoo Ruotsissa.
”Yksi syy siihen, että olen jaksanut jatkaa tutkimuksen parissa on, etten usko sitä teoriaa, että sollentunalainen narkomaani olisi ampunut Olof Palmen. Näin, vaikka puolisoLisbet Palme on tunnistanut hänet. Minulle se on liian yksinkertaista. Tämä murha on aivan eri tason asia.”
Palataan Petterssoniin hiukan tuonnempana.
Gustafsson asettuu pöydän ääreen poliisitalon yläkerrassa ja ryhtyy käymään läpi tapahtumia. Ääni hidastuu ja nopeutuu kuin jännityskertomuksessa. Yksityiskohtia sataa.
Tätä hän on miettinyt, vuosia.
Pang, pang!
Murhaaja ampuu kaksi laukausta kello 23.21 Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa. On helmikuun 28. päivä, ja Palmen pariskunta kävelee kotiin elokuvateatteri Grandista. Molemmat kaatuvat asfalttiin Dekorima-väriliikkeen kohdalla.
Olof Palme kuolee välittömästi. Murhaaja pakenee ja katoaa. Alkaa tutkinta, joka ei ole tähän päivään mennessä tuottanut tuloksia. Epäonnistuminen on yhä Ruotsille kuin avoin haava.
Vuosien mittaan on tutkittu, oliko syyllinen Pettersson. On tutkittu kurdeja, eteläafrikkalaisia, natsisympatioista tunnettuja poliiseja ja muita yksittäisiä tekijöitä. Teorioita on kehitelty CIA:sta, Israelista ja kroatialaisesta fasistiorganisaatiosta.
Vihjeitä tulee yhä useita päivässä, suurimmaksi osaksi vanhoja tietoja tai turhuuksia, mutta myös uutta, Gustafsson sanoo. ”Tutkimme, kunnes tulemme tien päähän. Sitten ei vain pääse pidemmälle. Työtä, työtä, työtä ja kuulusteluja, kun saamme tietoja, mutta sitten se viimeinen palapelin pala puuttuu.”
Vuonna 1986 Lennart Gustafsson oli 34-vuotias ja työskenteli järjestyspoliisina Tukholman eteläisessä lähiössä Farstassa. Helmikuun 28. päivän iltana hän partioi kadulla puoli kymmeneen asti. Tieto siitä, että pääministeri oli ammuttu kuoliaaksi kaupungin keskustassa, ei tavoittanut häntä myöhemmin kotona. Jälkikäteen sitä voi pitää erikoisena.
”Oli yksi suurista virheistä, ettei paikalle kutsuttu heti murhailtana enempää poliiseja”, Gustafsson sanoo.
”Tukholmaa ja Arlandan lentokenttää ei suljettu. Siinä mentiin jonkinlaiseen koomaan.”
Gustafsson sai kuulla murhasta vasta seuraavana aamuna, kun hän tuli poliisitalolle seitsemältä alkaneeseen vuoroon. Siellä odotti nippu Dagens Nyheter -lehtiä: Olof Palme murhattu, tuntematon mies ampui keskustassa, luki kannessa.
”Se oli šokki myös minulle. Että pääministeri voidaan ampua avoimella kadulla Tukholman keskustassa. Oli vaikeaa uskoa, että se oli totta.”
Murhaa seuranneena päivänä Gustafsson kutsuttiin vahvistamaan tutkintaa, kuulemaan silminnäkijöitä ja keräämään todisteita. Kun varsinainen Palme-tutkintaryhmäPalmegruppen muodostettiin vuonna 1988, Gustafssonista tuli yksi sen jäsenistä.
Nyt Gustafsson miettii, mahtoiko ura Palme-tutkijana olla vain sattumaa. Murhapaikka oli kovin tuttu jo aiemmilta ajoilta. Gustafsson haaveili ennen poliisikoulua maalikauppiaan urasta ja teki työharjoittelunsa Dekorima-liikkeessä. Siinä, jonka edustalla Palme sai surmansa.
Kun murhasta on kulunut 30 vuotta, voi hyvällä syyllä kysyä, onko sen selvittäminen enää mahdollista. Muistikuvat heikkenevät, ihmisiä kuolee, vinkit toistavat itseään, ja silminnäkijät saavat mediasta vaikutteita. Tutkimus paisuu sivu sivulta ja valtaa hyllytilaa kellarista.
Poliisin työtä ei helpota, että osa sen pöydälle kantautuvasta tiedosta on silkkaa huuhaata. Murhan on esimerkiksi tähän mennessä tunnustanut 133 ihmistä, joiden kertomukset poliisi on voinut kumota.
Liikkeellä on lisäksi ollut tavaton määrä informaatiota, jolle on mahdotonta saada vahvistusta. Pääosin hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat teorioitaan.
Aikanaan joitakuita saattoi inspiroida sekin, että murhan selviämisestä luvattiin 50 miljoonan kruunun palkkio.
Palme-ryhmä esiintyy tavallisesti julkisuudessa niukkasanaisena. Gustafssonkaan ei puhu mistä tahansa, tutkintaa koskeva salaus on tiukka. Hän haluaa kuitenkin kertoa tarinansa muun muassa siksi, että hänestä paljon meni vikaan heti alussa.
Yksi suurimmista virheistä oli hänen mielestään ensimmäinen tutkinnanjohtaja, nyt jo edesmennyt Hans Holmér.
Tutkinta oli hänen aikanaan hajautettu poliisissa usealle eri taholle, ja se keskittyi oikeastaan vain kurdien PKK-järjestöön.
Tuloksia ei tullut, mutta arvostelua seurasi enemmän kuin tässä on tilaa kertoa. Holmér joutui eroamaan.
Hajautettu tutkinta saatiin järjestykseen vasta vuonna 1988. Alkuajan virheitä on kuitenkin ollut vaikea paikata.
”Jos minulta kysytään, oli täysin väärin panna lääninpoliisimestari Palme-tutkinnan johtoon. Paikalle olisi pitänyt heti laittaa koulutettu murhatutkija väkivaltajaoksesta”, Gustafsson sanoo.
Ennen muuta Gustafssonista on tärkeää, että joku pitää esillä sitä, ettei Pettersson ehkä ollut murhaaja.
”Olen melko varma, ettei se ole hän. Minun on ehkä hiukan helppo olla suorasanainen nyt, kun jään pian eläkkeelle. Mutta on tärkeää uskaltaa sanoa, etten usko Christer Pettersoniin.”
Pettersson tuomittiin Palmen murhasta käräjäoikeudessa vuonna 1989. Syyllisyyteen päädyttiin muun muassa sillä perusteella, että Olof Palmen leski Lisbet Palme tunnisti Petterssonin murhaajaksi. Hovioikeus piti kuitenkin teknisiä todisteita heikkoina ja kumosi tuomion. Uusia tietoja tuli senkin jälkeen, mutta tapausta ei otettu uuteen käsittelyyn. Pettersson kuoli vuonna 2004.
”Asia on niin, että Lisbet Palmen tunnistus tapahtui noin kaksi vuotta teon jälkeen”, Lennart Gustafsson aloittaa. ”On vaikea ajatella, että joku voi sellaisella varmuudella tunnistaa ihmisen niin pitkän ajan päästä. Minusta tuntuu, että hän on nähnyt yhden päätodistajistamme.”
Gustafsson perustelee ajatustaan muun muassa Lisbet Palmen varhaisilla lausunnoilla. Palme kertoi heti tapahtumien jälkeen, että tekijällä oli sininen paksu toppatakki ja päässä jonkinlainen Jack Nicholson -myssy.
Gustafsson näyttää mapista kuvaa yhdestä pääsilminnäkijästä peittämällä tämän kasvot.
Miehen nimi on Anders, ja hänellä on päällään sininen lyhyt toppatakki ja päälaen peittävä pipo, niin sanottu Jack Nicholson -myssy. Hän oli murhailtana tulossa firman juhlista ja käveli noin 15 metriä Palmen pariskunnan takana.
Keskustelu Lisbet Palmen kanssa on kehnosti dokumentoitu. Petterssonin syyttömyyttä kuitenkin tukee Gustafssonin mielestä moni muukin seikka. Esimerkiksi silminnäkijä Larsin kertomus.
Ravintolasta tullut Lars seisoi Tunnelgatanilla tupakalla, kun hän kuuli laukaukset. Peloissaan hän kätkeytyi kadulla sijainneiden rakennusparakkien seinustalle. Murhaaja juoksi paetessaan hänen ohitseen ja Tunnelgatanilla sijainneita rappusia ylös. Lars oli Gustafssonin mukaan 7–8 metrin päässä rappusista.
Lars asui tuohon aikaan Sollentunassa. Myös Pettersson asui siellä ja oli koko kylän tuntema rähinöitsijä.
”Lars on sanonut kuulusteluissa, että jos Christer Pettersson olisi juossut hänen ohitseen rappusissa, hänen olisi pitänyt tunnistaa tämä, mutta hän ei tunnistanut. Hän on mielestäni tärkeä todistaja, jonka kertomus puhuu sitä vastaan, että tekijä olisi ollut Christer Pettersson.”
Gustafsson ei ylipäätään usko, että Lisbet Palme näki murhaajan kasvot. Hän kertoo tietävänsä, että tämä lausunto voi loukata ja suututtaa monia Ruotsissa.
Gustafsson sanoo, että Lisbet Palme on luultavasti ollut šokissa. Hänen näkökykynsä on lisäksi saattanut heikentyä, kun hän on saanut verta kasvoilleen. Todistajalausuntojen mukaan murhaaja pakeni paikalta hyvin nopeasti.
”Minulla ei ole oletukselleni selviä todisteita, mutten usko, että Lisbet Palme on nähnyt tekijän kasvoja. Uskon, että hän on mahdollisesti nähnyt murhaajan selän, kun tämä pakeni paikalta.”
Rikostarkastaja Gustafsson tietää, että on paljon muita, jotka ovat Petterssonista eri mieltä. Viereisessä huoneessa poliisitalolla istuva nykyinen tutkinnanjohtaja Dag Andersson esimerkiksi on huomattavasti maltillisempi sanakäänteissään.
”Yritän olla avoin kaikille ratkaisuille. En voi sanoa, että se ei olisi ollut Christer Pettersson”, Andersson sanoo.
Myös Palmen perhe on pitänyt kiinni siitä, että kyseessä oli Pettersson. 84-vuotias Lisbet Palme kommentoi nykyisin asiaa vain harvoin asiaa ja kieltäytyy haastattelusta myös nyt poikansa välityksellä.
Murhailtana pariskunnan mukana elokuvissa ollut poika Mårten Palme pitää todennäköisenä, että Pettersson oli murhaaja. Hän uskoo nähneensä Petterssonin elokuvateatterin lähellä olleen näyteikkunan edustalla. Lisäksi hän uskoo äitinsä ja muiden silminnäkijöiden havaintoja.
Eikä Petterssonilla ollut vedenpitävää alibia. ”Kaiken sen tiedon valossa, mitä on, on mielestäni vaikea ajatella, että se olisi joku muu. Tarinaa on vaikea saada täsmäämään”, Mårten Palme sanoo.
Kuluneella viikolla julkisuuteen tuli Palmen entinen valtiosihteeri ja perheelle läheinenUlf Dahlsten. Hän perusteli laajassa mielipidekirjoituksessa Dagens Nyheterissä, miksi hän uskoo Petterssonin syyllisyyteen, ja kertoi uusia tietoja.
Dahlsten otti esille kaksi saamaansa puhelua, jotka yhdessä Lisbet Palmen todistuksen kanssa vakuuttivat hänet.
Ensimmäisessä puhelussa Tukholman vanhassakaupungissa sijaitsevan Kanslihusetin työntekijä kertoi, että Pettersson oli käynyt valtioneuvoston komiteatiloissa kyselemässä Palmen liikkeistä ja tavoista pari vuotta ennen murhaa. Toisessa puhelussa Dahlsten kuuli tuttunsa läheiseltä, että Pettersson olisi toiminut ”pommimiehenä” tunnetun rikollisen Lars Tingströmin palkkamurhaajana. Motivaationa olisi ollut Tingströmin Palme-viha. Soittajan mukaan Pettersson olisi kuitenkin saanut potkut pestistä mutta tehnyt teon myöhemmin rahan toivossa havaittuaan Palmet elokuvateatterilla.
Tingströmin ja Petterssonin suhteesta on kirjoiteltu aiemminkin, mutta Dahlstenin kertomus asiasta on uutta. Se oli myös Palme-tutkimukselle uutta, Gustafsson sanoo. Hän ei silti järkähdä.
”Se ei vaikuta kuvaani Petterssonista. Katson, että minulla on kokonaiskuva asiasta 30 vuoden jälkeen. Kyse on muun muassa asioista ja tiedoista, joihin en voi viitata tutkimusta koskevan salassapitovelvollisuuden takia.”
Entä sitten silminnäkijät? Petterssonin on kertonut nähneensä joukko ihmisiä, esimerkiksi Sveavägenillä työskennellyt makkaranmyyjä ja narkomaani, nyt jo kuollutRoger Östlund. Gustafsson pitää osaa todistajalausunnoista hatarina. Östlund muun muassa muutti kertomustaan useita kertoja ja aina värikkäämpään suuntaan.
”Palme-tutkimus on ollut valtavan paljon mediassa, ja siitä on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Uskon, että todistajiemme on kovin helppo saada vaikutteita. Moni haluaa hyväntahtoisesti auttaa, mutta mukana voi silti olla virheellistä tietoa.”
Kun Petterssonista puhutaan, on syytä mainita vielä yksi asia. Se, miten Lisbet Palme tunnisti Petterssonin murhaajaksi tunnistusrivistä. Se ei kerro järin hyvää tuon ajan poliisityöstä.
Gustafsson havainnollistaa asiaa vanhasta mustavalkoisesta kuvasta.
”Liikunnanopettaja, poliisi, poliisi, poliisi, poliisi, poliisi, Christer Pettersson, poliisi, liikunnanopettaja, poliisi, poliisi, poliisi”, hän luettelee.
Rivissä on 12 ihmistä, ja Petterssonia lukuun ottamatta kaikki muut ovat poliiseja tai poliisin liikunnanopettajia. Pettersson erottuu joukosta ulkonäkönsä ja myös vaaleiden kenkiensä vuoksi. Jälkikäteen ymmärtää, että rivin kokoonpanosta tuli arvostelua, Gustafsson sanoo.
Lisbet Palme sai tiettävästi myös kuulla etukäteen, että poliisi epäili teosta päihteiden käyttäjää. Tunnistustapahtumista on laadittu jälkikäteen lyhyet muistiinpanot, mutta siteerausten tarkkuudesta ei ole varmuutta. Pöytäkirjan mukaan Lisbet Palme sanoi muun muassa, että ”näkeehän sen, kuka on alkoholisti”.
Gustafsson ei anna tunnistukselle paljoa painoa. ”Hän osoittaa Christer Petterssonia, ja kunnioitan toki häntä, mutten usko, että se on totuus.”
Häntä harmittaa, ettei kuulusteluja ja tunnistustilaisuutta hoidettu kunnolla. Lisbet Palme ei halunnut tullut poliisitalolle kuulusteltavaksi, vaan tutkinnanjohtaja joukkoineen tapasi hänet erikseen. Ylipäätään Lisbet Palmea kohdeltiin liian hienotunteisesti, Gustafsson sanoo.
Palme ei ole ollut myöhemmin halukas uudelleen kuultavaksi. Hän on kertonut, ettei hänellä ole mitään lisättävää.
”Jos kysyt minulta henkilökohtaisesti, puhuisin mielelläni Lisbetin kanssa uudelleen.”
Jos Pettersson ei murhannut Palmea, kuka sen teki?
Teorioista ja tutkintalinjoista ei ole ollut pulaa. Ja kun hiukan kyselee ruotsalaisilta, löytyy aina joku tutun tuttu, jolla on merkittävää tietoa.
Aluksi poliisin johtava teoria oli, että taustalla oli kurdien PKK, kunnes tutkimus veti vesiperän ja tilalle tuli Christer Pettersson.
1990-luvulla alettiin uskoa, että kyseessä olikin ehkä taho Etelä-Afrikasta. Palme oli kiivas apartheidhallinnon vastustaja, ja Etelä-Afrikan osallisuudesta oli saatu vinkkejä alusta alkaen. Tutkintalinja sai vauhtia, kun entinen turvallisuuspalvelun upseeri Eugene de Kock todisti vuonna 1996 oikeudessa, että eteläafrikkalaiset tahot olivat murhan takana. Pitäviä todisteita ei ole löytynyt, mutta Palme-ryhmä tutkii yhä Etelä-Afrikka-yhteyksiä.
Lisäksi on tutkittu muun muassa poliiseja, jotka tunsivat Palme-vihaa ja joilla oli äärioikeistolaisia taipumuksia. Esimerkkejä riittää. Virallisissa raporteissa on viittauksia muun muassa poliiseihin, jotka skoolasivat Palmen kuolemalle murhaa seuranneen päivän juhlissa.
Gustafsson itse palaa haastattelussa yhä uudelleen 1980-luvun tunnelmaan ja laajalle levinneeseen Palme-vihaan.
Sitä näki kaikkialla. Tukholman baareissa heitettiin tikkaa Palme-tauluun. Lehtien sivuille maksettiin suurella rahalla Palme-vastaisia mainoksia. Häntä kutsuttiin herkästi Venäjän ystäväksi tai agentiksi. Gustafsson muistelee myös, että autoissa saattoi nähdä tarroja, joiden viesti oli: käyttäkää kondomia, ettei synny uusia Palmeja.
”Ruotsissa vallitsi peittelemätön Palmen vastainen tunnelma. Hän oli poliitikko, joka otti vahvasti kantaa ulkopolitiikkaan, ja se häiritsi monia.”
Gustafsson toistaa pariin otteeseen, että murha oli ”toista tasoa” kuin se, mitä Pettersson edusti.
Mikä on se toinen taso?
”Kaikkea kotimaisesta 1980-luvun Olof Palme -vihasta alkaen. Tiedämme myös, että hänellä oli vihamiehiä ulkomailla, hän sekaantui muiden maiden asioihin ja otti kantaa kaikkeen mahdolliseen ja hankki vihamiehiä ympäri maailmaa.”
Kovin tarkkaan analyysiin Gustafsson ei lähde, mutta viha on oikea suunta tarkastella asiaa, hän uskoo.
Kylmän sodan aikaan 1980-luvulla tunnelma oli kireä myös Ruotsissa. Olof Palme muun muassa kannatti Pohjoismaihin ydinasevapaata aluetta, minkä jotkut katsoivat tukevan Neuvostoliiton tarpeita ja tekevän Palmesta Neuvostoliiton apurin. Palme oli epäsuosittu muun muassa sotilaiden ja poliisien joukossa.
Uppsalalainen kirjailija Gunnar Wall on kuvannut tuon ajan Palme-vihaa Ruotsissa.
”Oli piirejä, jotka erityisesti 1980-luvun sukellusvenetapausten jälkeen ajattelivat, että Neuvostoliitto uhkasi Ruotsia ja että se valmisteli jonkinlaista invaasiota. Palmen pehmeän suhtautumisen Neuvostoliittoon katsottiin edistävän sellaista kehitystä”, hän sanoo.
Wall on kirjoittanut useita teoksia Palmen murhasta ja myös kaivanut tutkintaryhmälle tietoja. Hänen teoriansa lähtevät siitä, että murha oli poliittinen ja Palme-vihan motivoima, tavalla tai toisella.
Hän myös uskoo, että erityisesti tutkinnan alussa poliittisesti arkaluonteiset tutkintasuunnat jätettiin varjoon osin tietoisesti, mikä johti muun muassa siihen, että PKK-teoria sai paljon huomiota.
Uusimmassa, syksyllä ilmestyneessä kirjassaan Wall nostaa esille Natoa lähellä olleen Stay Behind -liikkeen, joka nousi Ruotsissa julkisuuteen vasta 1990-luvulla. Puolisotilaallinen ja salainen organisaatio pyrki torjumaan Neuvostoliiton vaikutusvaltaa kylmän sodan aikana ja teki yhteistyötä turvallisuuspoliisi Säpon kanssa.
Wall asettaa rinnatusten Stay Behindin ja havainnot radiopuhelinmiehistä, joita liikkui Tukholman keskustassa murhailtana. Tällaisia havaintoja on aivan murhatutkimusten alusta saakka, mutta niistä ei ole kyetty vetämään johtopäätöksiä. Kirjassa nousee esiin myös uusia silminnäkijälausuntoja, joista myös Palme-tutkintaryhmä kiinnostui ja joiden perusteella on tehty uusia tutkimuksia.
Wall uskoo, että ratkaisua on haettava tältä suunnalta.
”On merkille pantavaa, ettei yksikään viranomainen ole ottanut kontolleen sitä, että he olisivat olleet tuona iltana ulkona jäljittämässä laillisesti. Siellä tapahtui jotain, johon emme ole päässeet käsiksi.”
Lennart Gustafsson ei lähde laajaan keskusteluun Stay Behindista eikä radiopuhelinmiehistä. Molempia on selvitetty, radiopuhelinmiehiä viime aikoinakin, mutta sen enempää hänellä ei ole asiasta sanottavaa.
Sen sijaan Gustafssonilla riittää mehukkaita tarinoita tutkimuksen ajoilta. Vaikkapa siitä, kun hän hetken ehti luulla Palme-filmin kuvauspaikkaa murhaajan piiloksi ja löydöksi tutkimuksessa. Tai siitä, kun kävi ilmi, että vain 14 metrin päässä murhapaikasta oli vuosikaudet ollut valvontakamera. Yksikään poliisi ei vain ollut huomannut sitä ennen 2000-lukua.
Viime aikoina Gustafssonia on työllistänyt ennen muuta murha-ase, joka on yhä kadoksissa. Asejahti kiihtyi taas hiljattain, kun tunnettu kriminologi Leif G. W. Persson jätti tutkintaryhmälle hänelle toimitetun aseen, jolla olisi voinut olla tekemistä murhan kanssa. Ei ollut, mutta vinkkejä on sen jälkeen tullut lisää, ja ne voivat poikia uusia tutkimuksia.
Haastattelun aikana Gustafsson haluaa nostaa esiin vielä yhden kiinnostavan teorian ja nimen vuosien varrelta. Hänkin oli Christer, sukunimeltään Andersson.
Andersson osui poliisin haaviin tutkinnan alkuaikoina. Poliisi päätti pyytää koeammuntoihin kaikki murha-aseeksi oletetut Smith & Wesson -merkkiset aseet, jotka mahdollinen tekijä olisi ehtinyt hakea kotoaan elokuvan aikana. Oletuksen mukaan tekijä olisi havainnut, ettei Palmeilla ollut henkivartijoita, ja päättänyt toimia.
Kandidaatteja oli noin 450. Vain yhden aseen omistaja, Andersson, jätti ilmoittautumatta poliisille. Hänet haettiin myöhemmin kuulusteluihin, joissa hän osoittautui avoimeksi Palme-vihaajaksi ja ampumaharrastajaksi. Aseensa hän kertoi myyneensä rahapulassa 4 000 kruunulla ulkomaalaiselle miehelle Tukholman keskustassa, Gustafsson kertoo.
Asetta ei koskaan löytynyt, eikä poliisi saanut kokoon riittävää todistusaineistoa. Andersson tappoi itsensä haulikolla vuonna 2008, kun poliisi tuli muusta syystä hänen ovelleen.
Gustafssonin mielestä tapaus on ollut yksi kiinnostavimmista teorioista. Hän kuulusteli Anderssonia useita kertoja.
”Joskus poliisina vaistoaa, että se, mitä kuulusteltava sanoo, ei täsmää; että hän valehtelee. Hän oli hyvin avoin Palme-vihassaan. Oli myös tietoja, että hän olisi istunut kotonaan katsomassa Palmen haastattelua ja ampunut revolverillaan ruudun rikki. Emme ole saaneet sille vahvistusta, mutta näin silminnäkijät ovat kertoneet.”
Kun haastattelu lähenee loppuaan, Gustafsson ohjaa vielä pieneen huoneeseensa poliisitalon sokkeloissa. Huone on vanha selli. Kaapin seinustaan on teipattu alastonkuva Hustler-lehdessä poseeraavasta Christer Petterssonista. Hän taisi saada vilauttelustaan kymmeniätuhansia kruunuja, Gustafsson muistelee.
Hyllyn reunalla siistissä rivissä nököttää 18 paria halpoja lukulaseja monilla eri vahvuuksilla. Ne ovat kertyneet vuosina, jotka ovat kuluneet Palme-tutkimuksen parissa.
Miten nuo 30 vuotta ovat muuttaneet Lennart Gustafssonia?
”Joskus mietin, mitä olisin tehnyt näinä vuosina, jos en olisi työskennellyt täällä. Olen ehkä jäänyt paljosta paitsi. Mutta en ole millään tavalla katkera”, hän sanoo.
Hän ei ole juurikaan saanut olla rauhassa Palmelta. Ei edes vapaa-ajallaan. Kaikenlaisissa kissanristiäisissä ihmiset haluavat kertoa ajatuksiaan Palmen murhasta ja kuulla Gustafssonin mietteitä.
Mahtaa ottaa päähän, ettei murha ole ratkennut 30 vuodessa.
”On selvää, että on tylsää mennä eläkkeelle, kun en ole ollut mukana selvittämässä murhaa. Mutta ei siihen voi hautautua, minun on yritettävä päästää irti tästä. Missään nimessä en ryhdy miksikään yksityisetsiväksi”, Gustafsson sanoo.
Kirjan hän aikoo silti kirjoittaa Palmen murhasta. Eikä vielä ole sanottua, ettei murhakin ratkea. Gustafsson uskoo, että ratkaisu voi olla kellarin mapeissa, vaikkei palapeliä vielä ole osattu koota.
”Minullahan on vielä puoli vuotta aikaa tutkia!”
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Iranin entinen presidentti Bani-Sadr on sanonut 3.11.1987 Aftonbladetin mukaan, että Olof Palme murhattiin, koska hän tiesi laittomista asekaupoista Iranin kanssa ja aikoi paljastaa ne ja vastustaa niitä. Presidentin mukaan hänen tietonsa olivat peräisin 2 luotettavasta lähteestä. Myös on selittämättä ruotsalaisen kontra-amiraalin Carl Algeronin kuolema suistumalla metrossa junan eteen 15.1.1987. Algeron oli varustelutarkastaja Ruostin ulkoministeriön palveluksessa ja hän oli vastuussa vientilisenssien myöntämisestä asekaupoissa. Hän kuoli juuri ennen kuin häntä oli määrä kuulustella Boforsin hämäriin asekauppoihin liittyen. Laittomiin asekauppoihin liittyen niitä häirinnyt itävaltalainen diplomaatti Herbert Amry kuoli yllättäen heinäkuussa 1986. Hän oli vuotanut aseiden luovuttamisen Wienin kautta Iraniin ja häneltä oli määrä kuulla asiasta nousseen hälyn vuoksi pikaisesti perustetun tutkimuskomission edessä, mitkä voimat olivat Itävallan puolueettomuussääntöjen rikkomisen takana. Virallinen kuolinsyy oli sydänkohtaus.
-
Matti Mainio
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 66
- Liittynyt: Su Syys 15, 2013 5:48 pm
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Näistä CIA:n junailemista ns. Iran-Contra skandaalin asekaupoista Iraniin ja joissa Bofors olisi ollut mukana löytyy netistä monenlaista. Laitan nyt yhden tuohon. En voi sanoa onko perää mutta onpahan nyt.
http://www.thelocal.se/discuss/index.ph ... opic=39625
Taitaa löytyä tästäkin ketjusta jo aiemmin asiasta. Se nyt on jo maalaisjärjellä selvää, että CIA:ssa tiedettiin ja hyväksyttiin korkeammalla tasolla kaupat kuin ev. luut. Oliver North.
Boforssin johtajia kuoli oudoissa olosuhteissa. Ei kylläkään ole tietoa liittyikö Iran-Contra kuvioon vai enemmän Intian tykkikauppoihin vai mihin. Tässä alla wikistä Boforssista liittyen Palmen murhaan
Bofors and Indian connection
In his 2005 book Blood on the Snow: The Killing of Olof Palme historian Jan Bondeson advanced a theory that Palme's murder was linked with arms trades to India. Bondeson's book meticulously recreated the assassination and its aftermath, and suggested that Palme had used his friendship with Rajiv Gandhi to secure a SEK 8.4 billion deal for the Swedish armaments company Bofors to supply the Indian Army with howitzers. However, Palme did not know that behind his back Bofors had used a shady company called AE Services — nominally based in Guildford, Surrey, England — to bribe Indian government officials to conclude the deal i.e. the Bofors scandal.
Bondeson alleged that on the morning he was assassinated, Palme had met with the Iraqi ambassador to Sweden, Muhammad Saeed al-Sahhaf. The two discussed Bofors, which al-Sahhaf knew well because of its arms sales during the Iran–Iraq War. Bondeson suggested that the ambassador had told Palme about Bofors' activities, infuriating Palme. Bondeson theorized that Palme's murder might have been inadvertently triggered by his conversation with the ambassador, if either the Bofors arms dealers or the middlemen working through AE Services had a prearranged plan to silence the Prime Minister should he discover the truth and the deal with India become threatened. According to Bondeson, Swedish police suppressed vital MI6 intelligence about a Bofors/AE Services deal with India.
Vielä tämän päivän uutisista kun Ruotsin pääministeri sanoo Petterssonin murhanneen Palmen.
http://yle.fi/uutiset/lofvenin_lausunto ... en/8706500
Tuntuu omituiselta, että pääministeri menee puhumaan tuollaista kun 30 v murhaa tutkinut poliisi sanoo päinvastaista.
http://www.thelocal.se/discuss/index.ph ... opic=39625
Taitaa löytyä tästäkin ketjusta jo aiemmin asiasta. Se nyt on jo maalaisjärjellä selvää, että CIA:ssa tiedettiin ja hyväksyttiin korkeammalla tasolla kaupat kuin ev. luut. Oliver North.
Boforssin johtajia kuoli oudoissa olosuhteissa. Ei kylläkään ole tietoa liittyikö Iran-Contra kuvioon vai enemmän Intian tykkikauppoihin vai mihin. Tässä alla wikistä Boforssista liittyen Palmen murhaan
Bofors and Indian connection
In his 2005 book Blood on the Snow: The Killing of Olof Palme historian Jan Bondeson advanced a theory that Palme's murder was linked with arms trades to India. Bondeson's book meticulously recreated the assassination and its aftermath, and suggested that Palme had used his friendship with Rajiv Gandhi to secure a SEK 8.4 billion deal for the Swedish armaments company Bofors to supply the Indian Army with howitzers. However, Palme did not know that behind his back Bofors had used a shady company called AE Services — nominally based in Guildford, Surrey, England — to bribe Indian government officials to conclude the deal i.e. the Bofors scandal.
Bondeson alleged that on the morning he was assassinated, Palme had met with the Iraqi ambassador to Sweden, Muhammad Saeed al-Sahhaf. The two discussed Bofors, which al-Sahhaf knew well because of its arms sales during the Iran–Iraq War. Bondeson suggested that the ambassador had told Palme about Bofors' activities, infuriating Palme. Bondeson theorized that Palme's murder might have been inadvertently triggered by his conversation with the ambassador, if either the Bofors arms dealers or the middlemen working through AE Services had a prearranged plan to silence the Prime Minister should he discover the truth and the deal with India become threatened. According to Bondeson, Swedish police suppressed vital MI6 intelligence about a Bofors/AE Services deal with India.
Vielä tämän päivän uutisista kun Ruotsin pääministeri sanoo Petterssonin murhanneen Palmen.
http://yle.fi/uutiset/lofvenin_lausunto ... en/8706500
Tuntuu omituiselta, että pääministeri menee puhumaan tuollaista kun 30 v murhaa tutkinut poliisi sanoo päinvastaista.
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Niin taisihan kyseessä olla laajempi vyyhti, jossa Euroopasta myytiin aseita eri tahoille useasta maasta ja monesta tehtaasta. Uwe Barschel oli paljastanut sukellusveneiden kaupat Etelä-Afrikkaan, jotka oli tehty hänen seklkänsä takana. Jo tästä syystä hnet oli yritetty murhata. Mutta hän tiesi muutakin ja koko hänen ajojahtinsa oli jo sen verran pimeä, että hänen ei enää sallittu puolustautua.
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Palmen murhan tutkinta on hyvä esimerkki siitä, miten mennään metsään heti alussa ja keskitytään vain yhteen suuntaan. Salaliittoteoriat pysyvät hengissä, koska moni vihasi Palmea. Lisäksi Ruotsi ei ole aina ollut sosiaalidemokratia vaan sääty-yhteiskunta, jossa natsiaatteet ovat itäneet ennen Hitleriä. Mm. Ruotsissa on aikoinaan harrastettu aktiivista eugeniikkaa, jopa 1960-luvun alkuun tehtiin pakkosterilointeja. On siis ollut sekä yksityisiä henkilöitä että järjestöjä, jotka ovat halunneet päästä Palmesta eroon.
Minusta Andersson vaikuttaa hyvältä ehdokkaalta, mutta vaikea on enää tätä vyyhtiä selvittää monen vuoden jälkeen. Suhtaudun aina epäluuloisesti silminnäkijähavaintoihin ja tunnituksiin kun ne tehdään myöhään. Aivot eivät säilö muistikuvia sellaisenaan, vaan muokkaavat niitä koko ajan. Jotain konkreettisempaa pitäisi saada. En usko, että Palmen murha selviää enää.
Yksi Palmen vihaajista oli muuten naispuolinen lähisukulaiseni, joka jaksoi aina haukkua Palmea ja oli jopa sitä mieltä, että Palme pitäisi tappaa. Palmen murhan aikoihin hän sattui olemaan Tukholmassa tapahtumapaikan lähistöllä, mutta mitään tekemistä hänellä ei tietenkään sen kanssa ollut, olipa vain yhteensattuma sekin.
Minusta Andersson vaikuttaa hyvältä ehdokkaalta, mutta vaikea on enää tätä vyyhtiä selvittää monen vuoden jälkeen. Suhtaudun aina epäluuloisesti silminnäkijähavaintoihin ja tunnituksiin kun ne tehdään myöhään. Aivot eivät säilö muistikuvia sellaisenaan, vaan muokkaavat niitä koko ajan. Jotain konkreettisempaa pitäisi saada. En usko, että Palmen murha selviää enää.
Yksi Palmen vihaajista oli muuten naispuolinen lähisukulaiseni, joka jaksoi aina haukkua Palmea ja oli jopa sitä mieltä, että Palme pitäisi tappaa. Palmen murhan aikoihin hän sattui olemaan Tukholmassa tapahtumapaikan lähistöllä, mutta mitään tekemistä hänellä ei tietenkään sen kanssa ollut, olipa vain yhteensattuma sekin.
Vestigia terrent
-
Koti-Columbo
- Remington Steele
- Viestit: 230
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 8:28 pm
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Tuossa aika hyvä ohjelma Palmesta, näkyy vielä 26 päivää tästä päivästä YLE Areenassa!
http://areena.yle.fi/1-3157088
Tuon katsottuani rupean kyllä kallistumaan sille kannalle että Petterson se oli joka murhasi Palmen, Palmen omaiset ja ystävä ovat aika vakuuttuneita tuosta asiasta.
http://areena.yle.fi/1-3157088
Tuon katsottuani rupean kyllä kallistumaan sille kannalle että Petterson se oli joka murhasi Palmen, Palmen omaiset ja ystävä ovat aika vakuuttuneita tuosta asiasta.
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Ratkeaisiko murha yksistään tällä? Voisihan Petterssonillakin olla taustavoimia käskyttämässä. Silloinhan ne olisivat todellinen syyllinen. Pettersson voidaan julistaa syyntakeettomaksi tms. Mutta sellaisillakin on murhatu. Esim. Stalin murhautti Kirovin jonkun ihmisraunion / hullun kautta. Tällaisia on enemmänkin. Merkilliseltä vaikuttaa perheen alistuinen tässä asiassa. Onhan tuollaiselle yläluokan väelle selvää, kuka maailmassa määrää ja kuka siis melko varmasti on syyllinen.
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Palme oli käsittääkseni jossain vaiheessa suututtanut poliittisella edes takas sinkoilullaan ihan kaikki ja mahdollisesti vaarantamassa miljardien asekauppoja eli ns loose cannon. Mitä semmoselle tehdään ?,hankkiudutaan eroon . Miten ? No käyttämällä ns ulkopuolista/ulkopuolisia tahoja joita ei voi yhdistää mihinkään laudalla oleviin nappuloihin.
Tosin keikka on sen verran korkea profiilinen että amatöörejä tuskin kannattaa huomioida ellei juuri halua sen näyttävänkin siltä. Jos Petterson olisi ns värvätty keikalle niin se olisi lähtenyt vuoden sisällä viimeistään perässä.
Petterson ei ollut mikään tyhmä ,joten olisi ymmärtänyt että lähtee läheiset multiin jos ei pysy linjassa kuitenkin olisi tehnyt itselleen ns.henkivakuutuksen jota ei helpolla olisi löytänyt ,pelote toimii tiettyyn pisteeseen kunnes tulee taas mahdollisesti olosuhteisiin muuttujia ja kuitenkin tällaisissa toimitaan varman päälle niin ei se mikään Petterson ollut ,se otti vaan irtopisteet siitä.
Sitä olen miettinyt että millä P.teki rahansa kadulla ,jotain pikkunäppärää mutta oli kuitenkin mainetta kovana jätkänä mutta vaikeasti manipuloitavissa älykkyytensä takia, ei istu profiiliin.
oliko koko ajan ns persauki ja mistä tuli fyrkkaa jos tuli.
No eipä paljon Palme sureta jos nuo pedariläpät pitää paikkansa ,yks vähemmän ,miljardi jäljellä .
kyllä siellä oli jotkut tätä näkyvillä olevaa elämää suuremmat voimat hommissa rajattomalla budjetilla ja sumuverho on sen mukasta.
muutenkaan pahemmin sureta mitkään poliittiset murhat ,varmaan ainoa keino millä millä nämä umpikierot kyrpääimevät pulunnussijat pysyy edes jotenkin ruodussa mitä nopeempi vaihtuvuus sen vähemmän ne ehtii tehdä vahinkoo.
idästä se ei ainakaan tullut koska ei siinä olisi mitään järkeä poistaa ns omaa miestä ,miettikää ite.
Tosin keikka on sen verran korkea profiilinen että amatöörejä tuskin kannattaa huomioida ellei juuri halua sen näyttävänkin siltä. Jos Petterson olisi ns värvätty keikalle niin se olisi lähtenyt vuoden sisällä viimeistään perässä.
Petterson ei ollut mikään tyhmä ,joten olisi ymmärtänyt että lähtee läheiset multiin jos ei pysy linjassa kuitenkin olisi tehnyt itselleen ns.henkivakuutuksen jota ei helpolla olisi löytänyt ,pelote toimii tiettyyn pisteeseen kunnes tulee taas mahdollisesti olosuhteisiin muuttujia ja kuitenkin tällaisissa toimitaan varman päälle niin ei se mikään Petterson ollut ,se otti vaan irtopisteet siitä.
Sitä olen miettinyt että millä P.teki rahansa kadulla ,jotain pikkunäppärää mutta oli kuitenkin mainetta kovana jätkänä mutta vaikeasti manipuloitavissa älykkyytensä takia, ei istu profiiliin.
oliko koko ajan ns persauki ja mistä tuli fyrkkaa jos tuli.
No eipä paljon Palme sureta jos nuo pedariläpät pitää paikkansa ,yks vähemmän ,miljardi jäljellä .
kyllä siellä oli jotkut tätä näkyvillä olevaa elämää suuremmat voimat hommissa rajattomalla budjetilla ja sumuverho on sen mukasta.
muutenkaan pahemmin sureta mitkään poliittiset murhat ,varmaan ainoa keino millä millä nämä umpikierot kyrpääimevät pulunnussijat pysyy edes jotenkin ruodussa mitä nopeempi vaihtuvuus sen vähemmän ne ehtii tehdä vahinkoo.
idästä se ei ainakaan tullut koska ei siinä olisi mitään järkeä poistaa ns omaa miestä ,miettikää ite.
Sori iso avatar ei löydy pienempää
Re: Olof Palme-Tukholma 28.2.1986
Jaahah. Ei tarvinnut kuin avata Ole Dammegårdin kirja (Coup D'etat in slow motion), niin huimia asioita tulee eteen ja valtavia pimityksiä ja väärinkäytöksiä niin poliitikkojen, poliisin kuin oikeuslaitoksenkin taholta. Aika selvä tapaushan tämä on. Nii murhaajatahon kuin Petterssonin syyttömyyden osalta.