Pienet iskut voivat vaurioittaa aivoja
Aivotutkimus iskujen jäljillä: Uuden tutkimuksen mukaan pienetkin päähän kohdistuneet iskut saattavat rappeuttaa aivoja pitkällä aikavälillä.
20.03.2011
Mikroskooppinen osumajälki Kroonista traumaattista enkefalopatiaa tavataan joillakin toistuvia iskuja päähänsä saaneilla urheilijoilla. Sen tärkein merkki ei erotu päältä katsoen vaan paljastuu vasta viipaloitujen ja värjättyjen aivonäytteiden lähitarkastelussa (yllä). Sen mikroskooppinen tunnusmerkki muistuttaa vahvasti Alzheimerin tautia; molemmille on ominaista yleensä hermosolun rakennetta tukevan tauproteiinin epänormaali kasautuminen.
Amerikkalainen jalkapallo on saanut viime aikoina yhtä paljon julkisuutta pelaajien kärsimistä kolhuista kuin itse pelistä. Uuden tutkimuksen mukaan päähän kohdistuneet iskut ovat yhteydessä Alzheimerin taudin kaltaisiin käyttäytymisen ja tajunnan muutoksiin. Niin suorat kuin kypärän vaimentamatkin iskut altistavat toistuessaan urheilijat aivovammoille pitkällä aikavälillä.
Toistuvien, päähän kohdistuneiden iskujen aiheuttama aivojen rappeutuminen on tunnettu nyrkkeilypiireissä jo 1920-luvulta asti nimellä dementia pugilistica eli nyrkkeilijän tylsistyminen.
”Amerikkalainen jalkapallo on tällä hetkellä sen tärkein näyteikkuna”, sanoo H. Hunt Batjer, yhdysvaltalaisen Northwestern-yliopiston neurokirurgi ja yksi ammattilaisliiga NFL:n kaula-, niska- ja selkärankavammakomitean puheenjohtajista.
”Toistuviin pieniin iskuihin liittyvät riskit ovat nousseet etualalle”, koska uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että pienet iskut voivat olla yhtä haitallisia kuin suuret.
Pohjois-Carolinan yliopiston jalkapallojoukkueen pelaajat saavat yhden kauden aikana päähänsä keskimäärin 950 iskua. Aivotutkija Kevin Guskiewicz kollegoineen on analysoinut näitä iskuja kuuden vuoden ajan videotallenteiden ja kypäriin kiinnitettyjen kiihtyvyysmittareiden avulla. Hän ja Batjer kertovat, että NFL suunnittelee samanlaisen teknologian käyttöä tulevan kauden aikana.
”Onko vaarallisempaa saada viisi kovaa iskua kuin 50 heikompaa? Emme tiedä”, Guskiewicz tunnustaa. ”Yritämme saada selville merkittävimpiä aivotärähdyksiin liittyviä tekijöitä.”
Jalkapalloon liittyviin aivovammoihin kohdistunut huomio on jo saanut NFL:n muuttamaan ohjeistuksiaan, joitakin osavaltioita muuttamaan lakejaan ja Yhdysvaltain kongressin käsittelemään tapoja suojella nuoria urheilijoita. H. Hunt Batjer lisää, että armeija kehittää parempia kypäriä yhteistyössä NFL:n kanssa. Uusia materiaaleja ja erilaisia testausteknologioita käsiteltiin jokin aika sitten NFL-konferenssissa New Yorkissa.
Lääketieteen puolella toivoa herättävät aivokuvantamistekniikoiden kehittyminen, kokeelliset veri- ja selkäydinnestetestit ja jopa geneettinen markkeri, joka auttaisi lääkäreitä havaitsemaan kroonisen traumaattisen enkefalopatian (sama kuin nyrkkeilijän tylsistyminen, mutta kattaa muutkin lajit) jo sen alkuvaiheissa.
Nykyisin varma merkki taudista – epänormaaleja tauproteiinikasaumia aivoissa – nähdään vain leikkaamalla aivoista viipale, värjäämällä se ja tutkimalla sitä mikroskoopilla. Tauti ilmenee yleensä vasta vuosia päävammojen jälkeen, ”emmekä toki halua tehdä diagnooseja kuoleman jälkeen”, sanoo Bostonin yliopiston traumaattisen enkefalopatian tutkimuskeskuksen johtajiin kuuluva Ann McKee.
Kevin Guskiewicz näkee mielessään jo tietokantoja, joihin rekisteröidään kaikki pelaajan aktiiviurallaan saamat iskut. Niiden avulla voitaisiin selittää myöhemmin tapahtuvia neurologisia muutoksia. Hän sanoo silti, että ”todennäköisesti tietoja analysoivat vasta lapsenlapseni”.
